EHJÄKSI

IMG_2652

”Kyky olla itselleen seuraksi kehittyy hiljalleen. Ja kun sen taidon oppii, ei koskaan enää ole yksin.”

Olen jo tuon pisteen paremmalla puolella. Viihdyn yksin ja osaan olla yksin ilman intensiivistä television tuijotusta. Ilman pakoa todellisuudesta. Tämä tilanne on saanut minut nauttimaan enemmän elämästä.

Heli Thorén on kirjoittanut päiväkirjamaiseen muotoon tunnelmia avioerostaan, Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta. Jaan samoja kokemuksia, opin kirjasta uutta ja löysin myös monia erilaisuuksia Helin ja hänen erokokemuksensa kanssa.

Helin ystävyyssuhteet laittoivat minut puntaroimaan omiani. Lopetin aikoinaan jakamisen koska olin niin poikki ja nyt kun olen taas oma itseni, olen hieman tuuliajolla sen kanssa että kenelle puhua, mistä ja miksi. Olen myös väsynyt jankkaamaan samoja asioita vuodesta toiseen ja huomasin kadehtivani Helin ystävyyssuhteita. Tajusin kuitenkin, että Heli teki useasti aloitteen, soitti ja avautui. Tajusin myös sen, että kirjassa käsiteltiin vain yksi vuosi. Kun vetää sinkkuna neljättä vuotta, asiasta puhuminen saa ystävieni ja omat korvat verille. Nykyään kärsijän paikalla istuu terapeuttini.

Olen välillä miettinyt kuinka kauan menisi, jotta ystäväni tajuaisivat minun kuolleen. Tänä päivänä puheluita ei juuri soitella ja on ihan ok olla vastaamatta tekstariin kuusi päivää. Kovin moni ei vointiani kysellyt eron jälkeen. Se saattoi johtua siitä, että annan itsestäni vahvan kuvan, ihmiset ovat liian kiireisiä tai sitten ketään ei vain kiinnosta. Haha. Kun kuitenkin mietin, mikäli olisin itse soittanut, mikäli olisin pyytänyt apua, olisinko saanut sitä? Olisin. Puheluihini olisi vastattu, apua olisi annettu. Ehkä tästä voi sen verran oppia, että jos minun ystäväni tulevaisuudessa eroaa, kysyn vointia vähintään viikon välein.

Tunnen Helin. Hän on vaalea, pikkuruinen, bambisilmäinen, sanavalmis, kiinnostava kaunotar. Kirjan loppumetreillä Heli kuvailee toisen naisen ulkonäköä nostaen hänet itsensä yläpuolelle. Naurahdan, koska hän kuvailee itsensä. En voi uskoa, että niin mahtava nainen näkee yhtään ketään uhkana. Kirja on kuitenkin pitkälti kasvutarina, jossa varmasti suurin muutos tapahtuu Helin itsetunnolle ja oman arvon tunnolle. Selkeästi meistä useat painivat aina vain saman asian kanssa; vaikka olisit muiden mielestä kuinka upea, peilissä nähdään vikoja.

Jotain todisteita Helin puoleensavetävyydestä minulla kyllä on ja muuan muassa siitä syystä oma erotarinani on erilainen.. Itse en edusta hoikkaa, vaaleaa kaunotar -kategoriaa. Kun Heli lähtee kirjassa tyttöjen kanssa baanalle, tai istuu yksin Thaimaalaisessa kuppilassa, miehet lähestyvät häntä. Minä nökötän seinäruusuna kunnes uskallan itse tehdä aloitteen. Tuumailin useaan otteeseen kirjaa lukiessani, miten hyvää huomio muiltakin kuin kuusikymppiseltä juopolta olisi tehnyt ja TEKISI omalle itsetunnolleni.

Lopulta kuitenkin meidän jokaisen on tehtävä oma matka. Vaikka Heli löytää helposti seuraa, se ei paranna haavoja, eikä auta toipumaan erosta yhtään sen nopeammin. Se tosin voisi tehdä niin, Heli olisi varmasti helposti voinut heittäytyä uuteen suhteeseen ja siinä me olemme samanlaisia. Me tiedämme, että tyytyminen on väärin. Me tiedämme, että järkevintä on opetella olemaan itsensä kanssa ja odottaa mitä tuleman pitää.

Heli kokee maailman kauniina ja luottaa siihen, että universumilla on hänelle suunnitelma, maailma on hyvä ja se pitää hänestä huolen. Tätä positiivisuutta ja kaunista ajattelutapaa muista ja itsestä peilasin omaan napaani. Olen siinä pisteessä, että elämä ei usein ole pakkopullaa ja jaksan odottaa asioiden tapahtuvan omalla painollaan. Jos yritän lisätä silmille vaaleanpunaiset lasit, saatan viihtyä elämässäni vielä paremmin.

Sivu kerrallaan kohti upeita oivalluksia maailmasta ja itsestään. Mikäli olet eron kynnyksellä tai sen syövereissä, tarttuisin tähän kirjaan. Teki myös hyvää lukea se vasta nyt. Helin kanssa tuumittiin, että lukukokemus on varmasti varsin erilainen, riippuen siitä missä vaiheessa eroprosessia olet. Hyvää se tekee joka tapauksessa, vertaistukea ei koskaan voi olla liikaa.

Heli Thorén, Ehjäksi (Cozy Publishing)

 

10

SALME TULI SUKUUN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän pihalla, Laila-mummon valvovan silmän alla kasvoi neljä tyttöä. Ikäjärjestyksessä olemme lisääntyneet ja mummo ehti nähdä kolme lapsenlapsenlasta. Neljäs syntyi uuden vuoden aattona ja sai nimekseen Salme Laila Inkeri.

Vietimme upeassa kevätauringossa helmikuussa tunteikkaita nimijuhlia, ilman mummoa, mutta myös ilman toista tärkeää ihmistä. Serkkuni tyttö sai etunimensä äidin äidin äitinsä mukaan joka poistui keskuudestamme 80-luvulla, aivan liian varhain. Inkeri taas on perintöä Salmen isän isän äidiltä, hän saa nauttia keskuudessamme Salmen jokelluksesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitini tokaisi hetki sitten, että Salmessa on jotain hyvin samaa kuin minussa. Jaamme Salmen kanssa ainakin samanlaisen vauvuuden ja se sain minut miettimään.. Kerroin juuri terapiassa, että luova puoleni on perintöä isäni siskolta sekä äitini tädiltä. Ennen kuin äitini kertoi Salmen muistuttavan minua, en ollut tullut ajatelleeksi, että tosiaan.. Jonain päivänä serkkuni tyttö tai siskoni pojan lapset saattavat kertoa perineensä jotain minulta. Aivan mielettömän ihana ajatus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhtä ihana ajatus on nimen periminen. Meidänkin pojilla on toiset nimet perittynä ja pidän valtavasti tästä perinteestä siirtää nimiä sukupolvelta toiselle. Etenkin kun rakas ihminen on jatkanut täältä matkaansa, on nimen perimisessä jotain uudelleensyntymisen tuntua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tervetuloa sukuun, Salme. Me tädit pidetään susta huolta ja luvataan lulluttaa isotäteinä jonain päivänä sinun lapsiasi, kuten minun tätini lulluttavat poikiani.

 

9

MITÄ JÄLJELLE JÄÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mummon asunto oli melko tunkkainen. Tiesin, että siellä on paljon aarteita, mutta moni tavara vaikutti tummassa asunnossa vain ihan ok:lta.

Kun äitini ja hänen kaksi sisarustaan olivat aikansa jakaneet mummon omaisuutta, me lapsenlapset iskettiin jämiin kiinni. Kaikkien asenne oli sama: kukaan ei tarvitse mitään, kukaan ei halua riidellä, kerätään omat pinot ja jos ollaan kiinnostuneita samoista asioista, arvotaan. Emme päässeet kertaakaan arpomaan.

Teen toisinaan ruokakuvauksia ja haaveena olisi kerätä rekvisiittavarastoa kokoon. Tilaa ei kuitenkaan juuri nyt ole, joten en ahminut astioita vietävästi. Kotona kuitenkin huomasin, että moni rekvisiitaksi ottamani kippo ja kuppi toimikin omassa kodissani erittäin kivasti.

Mummon arkiastioista tuli minun aarteita. Kun toin tavarat pimeästä ja tunkkaisesta mummolasta valoisaan ja moderniin asuntooni, meininki oli aivan eri! Monille astiat eivät merkitse mitään, mutta minun isoisoäitini työskenteli aikoinaan Arabian tehtaalla ja astiarakkaus on suvussamme sukupolvelta toiselle siirtyvä intohimo. Joka kerta kun kastelen kukkiani sinisellä Arabian kannulla, näen mummoni omassa olohuoneessaan tekemässä samoin. Meidän suku on aina tuotu yhteen juhlien ja syömisen merkeissä. Astioissa on valtavasti muistoja ja tunnearvoa.

Parhaillaan siskoni remontoi mummon taloa siippansa kanssa. Oli lähellä, että minä olisin siellä huiskimassa seiniä kasaan. Olin kiinnostunut ostamaan kiinteistön, mutta peräännyin. Kuvasimme muutama kuukausi sitten mummon talossa ruokakirjaa ja silloin toin omia virtaviivaisia keramiikka-astioita mummolaan. Tajusin, että oman kodin tekee omat tavarat. Mummola ei lopulta tuntunut minun kodiltani, eikä minun kohtaloltani. Mutta jos olisimme päätyneet sinne, siitä olisi tullut vallan hyvä. Viimeistään kun olisin kaatanut teetä omasta teepannusta omaan kuppiin.

 

10

AAPON HAASTATTELU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tervetuloa haastatteluun Aapo Unto Antero 6v 3,5kk!

Millaista on olla kuusi vuotias?
En oikein osaa tiedä. En osaa sanoa.

Mitä haluat oppia tänä vuonna?
Lukemista.

Miltä tuntuu kun koulu alkaa?
Jännittävältä, koska se ei ole eskari.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minkä väriset kuoret haluat sun ensimmäiseen puhelimeen?
Sateenkaaren värit! Koska mä tykkään vaaleanvihreästä.

Mikä on ollut kivointa Kuviksessa?
Puhalluspuujuttu.

Mikä on paras tv-sarja?
Arvaappa sitä. NÖÖT NÖÖT! Pingu. Ja vielä Rasmusnalle ja Mashan satukirja ja Mashan yöjutut ja Masha ja karhukin on hyvä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ketkä ovat parhaita ystäviäsi?
Amelia ja Samu ja mmm Valtti ja Otto. Farhan.

Mikä on kivointa Leevissä?
Pusuttelu. Ihana. Se aina joskus sanoo sellaisen hauskan sanan. No tälläsen ”Mä joka päivä töitä teen!” (nauraa ja esittää)

Mikä on ärsyttävintä äidissä?
Huijailu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pidätkö siitä, että sinulla on kaksi kotia?
En koska mä haluan isin tänne samaan kotiin. Koska täällä ei oo muutenkaan ahdasta.

Oletko onnellinen?
No jooo.

Jos olet, niin miksi?
Unto pieni nöpönenä. Pikkurilli. Isi ja äiti.

Minkä vuoksi Pupu on sinulle niin tärkeä?
Siksi koska se on niin pehmoinen ja ne korvat on niin ihanan tuntuiset.

Mitä haluaisit harrastaa?
Öööö. Satujoogaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Millainen on sun lempikarkki?
Jättiläiskäärme, sieni ja apina.

Mikä on sun lempipeli?
Kalapeli ja toi Ekapeli ja Afrikan tähti ja Kaninloikka.

Mikä on lempileikki?
Mietitääs. Ravintolaleikki! Kotileikki eskarissa ja tiilileikki. Eskarissa on sellasia kovia tiilejä.

Kiitos haastattelusta, Aapo Unto Antero.

 

23

TRIKOOT IKKUNALLA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hipelöin kangaspakkoja Helsingissä Telakkakadulla.. ”Voiskohan trikookangasta heittää verhoksi?” utelin Vimman perustajalta. Hän tokaisi siihen ”Miksei voisi!”

Siellä ne nyt roikkuu ikkunalla, lapsukaisten huoneet saivat toivottua uutta ilmettä kevääseen. Totesimme Vimman kivijalkapuodissa, että mikäli materiaalia olisi valtavasti, trikoo alkaa toki venymään. Mieletöntä painoa se ei tietenkään kestä, mutta perus pari/kolme metriä kyllä menee, todistetusti. En tietenkään malttanut ommella tikin tikkiä ja kankaat pääsivät ikkunalle suoraan ostoskassista. Trikoo on siitäkin kiva, että se kiertyy sisäänpäin, eikä päärmeitä varsinaisesti tarvita.

Ei ole mikään salaisuus, että rakastan Vimman vaihtuvia ja omaperäisiä kuoseja. Verhokankaani olen tähän asti ostanut Marimekolta, sieltäkin jo vuosia vaatekangas pinosta, koska siellä on ollut mielenkiintoisimmat kuosit. Kun koti tästä eteenpäin tarvitsee vaihtelua, tulee varmasti tsekattua myös Vimman pakat.

Vaihtelua koti tosiaan usein kaipaa ja sitähän tietenkin saa tekstiileillä helposti. Verhot eivät ole vuosiin olleet suosiossa, mutta itse tässä normaali korkuisessa rivitalossani kaipaan niitä. Ne vaimentavat ääniä ja erilaisilla kuoseilla saa sopivaa tvistiä eloon. Olen myös maalannut tehosteseiniä ja täten verho hienosti pehmentää esimerkiksi Aapon huoneessa olevan mintun ja valkoisen rajaa mukavasti.

Vimmalla on myös puuvillaisia kankaita, mutta kuoseja ainakin tällä kertaa oli huomattavasti vähemmän. Luonnollisesti, koska Vimman vaatteet ovat pääosin trikoosta.

Myös olohuoneessamme on uusi ihana verho Vimmalta, tutustutan teidät häneen myöhemmin.

VIMMA

4