MOIKKA MOI!

moi-6313 moi-6261 moi-6171 moi-6345

Jätkä datailee minkä kerkiää, ollaan murrosiän kynnyksellä ja Leevi oli ensimmäistä kertaa yökylässä kaverillaan. Muistelin, että omassa nuoruudessani yökylät olivat se juttu. Mutta nykyään ei yökyläilyjä tarvita, kaverit ovat koko ajan läsnä, kiitos internetin.

Jänkkääminen alkoi pädeistä. Kuinka kauan illalla saa katsoa Youtubesta videoita? Tuleeko läksyt tehtyä kun klipit moottoriveneistä kiinnostaa enemmän? Sitten tuli Whatsapp ja Starwars-ryhmät. Nukkumaan on menty jo tunti sitten, kun puhelin taas piippaa. Ärähtelyt alakerrasta saavat puhelimen äänettömälle, mutta mitenkään en voi tietää kuinka moneen puhelimen kanssa kukutaan peiton alla. Nyt kuvioihin astuu Moi.

moi-6304 moi-6335

Moi on vastaus vanhempien haaveisiin, mutta puhelimen käytön rajoittaminen on vain yksi mahtava ominaisuus. Moi on uusi kotimainen operaattori ja sen tarkoitus on yhdistää kaikki perheen liittymät samaan pakettiin. Sim-korteilla toimivia laitteita saattaa olla talouksissa useita, laskuja tulee usealta eri operaattorilta ja kaikki ovat sekaisin siitä kuka käyttää mitäkin liittymää.

Tuskastuttavat, monen vuoden sopimukset ovat myös historiaa, samoin laskut. Simmejä voi hallita helposti, toiseen voi ottaa rajattoman puhepaketin ja toiseen vaikkapa rajattoman datan. Simmit kasvattavat yhteistä datapottia ja 4G rullaa kuin rasvattu DNA:n verkossa.

moi-6216 moi-6291

Moi palvelee selkeillä ja simppeleillä sivuilla netissä, sieltä voi tilata ja hallita liittymiä. Siirrä ostoskoriin yksi kortti itselle, murkulle ja pädille, sekä vuoden päästä yksi ekaluokkalaiselle. Maksat neljästä simmistä 24€/kk ja saat vastineeksi 16 gigaa yhteistä dataa! Helppoa!

Voit seurata simmien kulutusta Mun Moi:sta (puhelimeen ladattava äppi) ja jos tuntuu, että Youtube klippejä tulee katsottua tuhottomasti, lisää murkun kortille 12 eurolla rajaton datapaketti.

moi-6296 moi-6152

 

Maksat siitä mitä käytät. Itse puhun puhelimessa ehkä 15 minuuttia kuukaudessa, mutta kiitos Snapchatin, Tinderin ja muiden äppien, dataan läpi päivän, keskellä yötäkin. Pädimme on kotimme wifissä, mutta kun se lähtee mukaan reissuille, simmiä tarvitaan. Rajaton data olisi kuitenkin aivan turha. Kiitos jälleen sen internetin ja Steve Jobsin, käsissämme on varsinainen palapeli ja Moi:lla on nyt ne ratkaisevat kulmapalat.

Mutta tosiaan.. Lempipuuhani aikuisena on rajojen asettaminen lapsilleni. Kun kotiläksyt eivät tulevaisuudessa maistu, katkaistaan murkun puhelimesta netti. Jatkossa nukkumaankin mennään ajallaan. Vanhat hyvät ajat voi sittenkin saada takaisin! Halleluja data-aresti!

 

Yhteistyössä MOI MOBIILIN kanssa.

6

FS 2016

Näyttökuva 2016-08-22 kello 12.52.40

 

FS 2016

ALMA - Karma
Felix Jaehn & ALMA – Bonfire

Mikäli yllätyitte Viewn takana olevan Juuson äänestä, tässä toinen yllättäjä. Valtaosa on kuullut joka taajuudella junkkaavan Karman, mutta moni ei tiedä, että sen takaa löytyy muija kotimaastamme! Uudempi kipale, Felixin kanssa yhdessä tehty, Bonfire räjäyttää potin.

0

FS 2016

Näyttökuva 2016-08-20 kello 17.39.00

FS 2016

VIEW

Coldest Season
Avalon
Lace
Spill
Ebb n Flow

Pistä Coldest Season soimaan ja kuvittele, että äänen takana on Juuso. Juu, siinä menee hetki ymmärtää, että näin upean äänen takana on nuori suomalainen mies. Mutta niin se vaan on ja toivottavasti tällä upealla artistilla on mieletön tie vasta edessään. En pystynyt valitsemaan vain yhtä kipaletta, View on kultaa jokaisessa.

0

TINDERIN LIEKKI HIIPUI HIEMAN

 

Näyttökuva 2016-08-10 kello 17.54.20

Oletko mies joka etsii parisuhdetta? Suunnista Tinderiin! Vuoden ajan Tinder toimi deittiapplikaationa, sitten jotain muuttui. Siitä tuli seksiäppi, ainakin miesten mielestä. Naisista useimmat eivät ole pitäneet muutoksesta ja nykyään kuulemma monen profiilissa lukee ”Ei pelkkiä panoja!!”

Sukelletaanpa suositun applikaation maailmaan..

Olen aloittanut Tinderin käytön talvella 2013, erosin juuri Tinderin ilmestymisen jälkeen. Käytin sitä liki vuoden, kunnes tapasin siellä Rasmuksen. Sitä ennen olin käynyt useilla treffeillä ja tavannut kivoja tyyppejä. Palasin Tinderiin eromme jälkeen, 2014 keväällä ja olen sillä tiellä edelleen. Kaveripiirissäni on Tindervauvoja ja -pariskuntia. Tämän toisen kierroksen aikana jokin on kuitenkin muuttunut.

Miehet eivät aloita keskustelua. Kiitos tasa-arvon, miehet vuorostaan odottavat naisten aloitetta. Useissa profiileissa tätä oikein painotetaan. Kerään ihan mukavasti mätsejä, mutta olen kuitenkin vain yksi kortti tässä pintaliito-pelissä. Hyvin harvoin mies on se, joka laittaa välittömästi viestiä. Avaan siis keskustelun yleensä itse ja jos mies todella kiinnostaa, laitan heti viestiä.

Tinderin siivousviikot. Ensin poistan kaikki keskustelut jotka ovat jymähtäneet syyttä tai syystä. Miehet hiljenevät kun kerron hakevani jotain pysyvämpää. Jos joku vielä pysyy remmissä, he hiljenevät viimeistään siinä vaiheessa kun kerron olevani äiti ja asuvani Järvenpäässä. Usein keskustelu kuitenkin tyrehtyy täysin syyttä, kumpikaan ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Tämän jälkeen rullaan vanhimpiin mätseihin, jos en sillä sekunnilla halua laittaa miehelle viestiä –> unmatch. Jos taas haluan, laitan viestin heti. Parin viikon aikana olen tiivistänyt mätsipinoni reilusta kolmestasadasta alle kahdeksaankymmeneen. Tässä on viimeisen neljän kuukauden mätsit (jolloin viimeeksi nollasin tilini) ja toki koko ajan joku unmätsää minut ja minä heitä. Tilanne elää, siivousviikoista huolimatta.

Unmätsääminen. Juttelet jonkun kivan kanssa, juttu kulkee ja illalla huomaat hänen poistaneen sinut. Auts. Kiroat ja mietit, kuinka joku voi olla noin julma! Ei mitään selitystä! Seuraavana päivänä teet itse saman jollekin toiselle. Julmaa, mutta helppoa. Jos ei kiinnosta, hei hei! Se sattuu, mutta se on tehokas tapa hävitä tavoittamattomiin ja selviää tilanteesta selittelemättä ja seuraamuksitta. Suurin osa ei unmätsää, mutta he eivät myöskään vastaa. Mitään. Ikinä. Jos nyt poistaisin kaikki ne jotka eivät ole vastanneet minulle mitään, pinoni pienenisi kahteenkymmeneen. Tämä on hämmentävää, mutta ei yhtä hämmentävää kuin..

SuperlikeJos käytät maksutonta Tinderiä, voit painaa superlikeä kerran 12 tunnin aikana. Superlike eroaa tavallisesta sydämestä niin, että kohde saa tietää tykkäyksestäsi. Maksimaalinen tilaisuus saada mätsi! Niinhän sitä luulis, mutta Tinderin maailma on julma ja superlike suorastaan karkoittaa vastapuolen. Parasta on kun tulee lottovoitto, eli mätsi superlikettämäsi ihmisen kanssa –– niitä ei kiinnostakaan jutella. Uskomatonta.

Itsetunto. Olen miettinyt olenko aloituslaineillani ja superliketyksilläni liian päällekäyvä? Eikö suomalainen mies kuitenkaan kestä tasa-arvoa ja aloitetta? Sitä, että nainen on tosissaan kiinnostunut? Pyh, olen varma, että kyse on naamastani ja sekös painaakin itsetunnon alas. En kelpaa, kukaan ei ole kiinnostunut. Mikä mussa on vialla? Tinder laittaa kyynelkanavani tursuamaan nestettä ainakin kerran viikossa, kiroilemaan monta kertaa viikossa. Olen liki katkeroitunut ja tuskastunut. Itsetunto laskee jokaisesta vastaamattomasta viestistä, unmätsäyksestä ja ennen kaikkea niistä mätseistä joita ei koskaan tule. Kun Tinder on hiljainen, tuntee todella olevansa luotaantyöntävä iljetys. Homma pysyy kuitenkin balanssissa kun joku osoittaa kiinnostustaan. Aina siihen asti kunnes elämän realiteetit iskevät miehen kasvoille. En. Etsi. Panoja. Tämä kuljettaa katkeruutta pisteeseen, jossa muutun negatiiviseksi. Isken faktat rujosti tiskiin, enkä edes yritä flirttailla. Anti mennä, menee kuitenkin.

Tahti. Käytämme muiden sinkkujen kanssa paljon energiaa siihen, mikä on oikea tahti. Saako laittaa viestiä ensimmäisenä, saako vastata heti? Saako laittaa toisen viestin heti perään? Jokainen kerta tuumailu päättyy siihen, että seurataan intuitiota ja jos mies on todella kiinnostunut, ei niitä tarvitse odotuttaa, eikä tahdilla ole mitään väliä. Kun tyyppi ei ole kiinnostunut, teet väärin, teit mitä hyvänsä.

image

Varatut miehet. Niitä on yllättävän paljon. Muinoin pettäjäsivusto Ashley Madison menestyi raketin vauhdilla, sieltä on eksynyt muutama Tinderiinkin meidän naisten iloksi. Kotona Tanja tiskaa, kun Teemu käy vähän alistamassa. Mietin niitä naisia, joiden miehet ovat Tinderissä ruoskakuvilla ja näen itseni tulevaisuudessa stalkkaamassa mieheni puhelinta epäuskoisesti.

Oma lukunsa ovat miehet, jotka laittavat hääkuvansa profiiliin. Oletan, että he ovat jo eronneita, mutta kamoon.. Entäpä miehet jotka käyttävät maksullista Tinderiä, surffailevat keräilemässä mätsejä ympäri maailmaa (maksuttomassa tyyppejä näkyy maksimissaan 160km säteellä), eivätkä todella aio liikkua mihinkään suuntaan. Mätsien keräily on vaan niin hauskaa! Ah! Aina yhtä mukavaa huomata, että toinen on 3657 kilometrin päässä.

image

Profiilikuvat. Hääkuvien lisäksi suomalaiset miehet naurattavat ÄLYTTÖMÄN huonoilla valokuvilla. Vielä näin 2016, jolloin jokaisella on kamera puhelimessaan, on Tinderissä kuva viidentoista vuoden takaa. Selfieiden ottaminen toki on taitolaji. Salilla otetut peiliselfiet huvittavat siinä missä muutkin järkyttävän huonot kuvat. Laitetaan kuvia paljaasta perseestä, aivan vääränlaisia huumorikuvia, kännikuvista puhumattakaan. Kuvataan leuan alta, järkyttävällä ilmeellä, hämmentävissä vaatteissa. Olen varma, että moni pilaa myös ne pano-tsäänssinsä huonoilla kuvillaan. Usein varmasti tahattomasti.

Tinderiin voi laittaa maksimissaan kuusi kuvaa. Miehillä on tapana jättää villikortti viimeiseksi. Olet jo lämmennyt, meinaat painaa sydäntä, kunnes viimeinen kuva on ”mitä hemmettiä?” osastoa. Liian usein tuumailen; miksi et vain jättänyt tätä pois?

Oma naama. Omia kuvia venkslataan edestakaisin. On testattu hymyilevää, mystistä, lähikuvaa, kokovartalokuvaa, laseilla, ilman, aurinkolaseilla, katseella ja ilman. Yhtä kaikki. Jos jonkun yhteenvedon tekisin: katse ja hymy toimivat parhaiten.

Huijarit. Omat kuvani ovat tuoreita, mutta olen todellakin oppinut sen, että vastapuolella ne voivat olla mitä vain. Varastettujakin. Tinderissä tähän mennessä ”vain” identiteettini on varastettu. Joku esiintyy siellä minuna, omilla kuvillaan. Kertoo olevansa valokuvaaja ja linkittää nettisivuilleni. Vastaan on tullut muutamia miehiä jotka vasta Whatsappiin siirtyessämme laittavat ”TSADAA, tässä mä oikeasti olen!” Yllätys valitettavasti ei ole yleensä positiivinen ja poistun tilanteesta draamaillen ”En pidä valehtelijoista!”

image

Nuoret. Alaikärajani on kaksikymmentäkaksi. Kyllä. Perustelen tämän sillä, että olen livenä tavannut muutaman erittäin kypsän nuoren miehen. Luullut juttelevani itseni ikäisen (31v) kanssa ja pudonnut tuolilta kun olen kuullut heidän ikänsä. Tämä on melko harvinaista, mutta mahdollista.

Parikymppisissä on se suloinen piirre, että he vakuuttelevat. He haluaisivat vakiintua, baareissa ei jakseta enää juosta, oman ikäiset naiset koetaan lapsiksi ja vanhempi nainen kiinnostaa kovin, lapsineen paikkakuntineen. Kun tutustumisen jälkeen tätä pakettia tarjoaa kultalautasella, he panikoivat. En ota parikymppisiä vakavissani. Toki kuuntelen ja keskustelen, eihän sitä tosiaan koskaan tiedä. Mutta en odota mitään. He jos jotkut eivät ole valmiita. Osa taas on juuri sitä, mitä kaksikymppisiltä voi odottaakin, mennään suoraan asiaan, kuten yllä olevassa kuvassa.

image

Väärinpäin. En tiedä kumpi on ärsyttävämpää, lapset jotka esittävät aikuista vai aikuiset joilla on lapsia, mutta etsivät naista jolla ei ole. Jos jonkun luulisi hyväksyvän lapset, olisi se toinen lapsellinen. Väärin. Entä parikymppiset jotka esittävät fiksuja vai kolmekymppiset jotka etsivät pilvenpolttoseuraa? Huomaan ärsyyntyväni ihmisistä jotka haluavat kolmenkympin toisella puolelle seikkailla, elän itse niin erilaista elämää. Enkä ole koskaan nauttinut älyttömästä vapaudesta ja rytmittömyydestä.

Brassailu. Veneet, matkailu, kiipeily, sukeltelu, autot, villieläimet… Lista on loputon. Pinnallisessa paikassa toki yritetään tehdä vaikutus pinnallisilla asioilla. Aitous on monille kirosana, usein vene on kaverin isän, matkoilla ollaan käyty kerran ja villieläinkin on täytetty.

Feikkiprofiili. Toimiiko käänteispsykologia todella? Toverini teki feikkiprofiilin. Hän kertoo siinä etsivänsä pelkkiä panoja. Tai noh, ei ainakaan mitään vakavaa! Tulokset ovat hämmentäviä. Kuvaton profiili kerää mätsejä, miehet ovat todella kiinnostuneita. Aloittavat keskustelun ja ovat yllättäen kiinnostuneita muustakin kuin seksistä. Nainen jonka voi saada vain yhdeksi illaksi! Pakkohan siihen on tutustua, mikä tämä juttu oikein on? Miksei se halua? Ehkä se haluaakin mut? Naurettavan simppeliä ja jopa typerää. Toki myös siinä saa köniinsä, kun on aika näyttää kuva ja vastapuolta ei kiinnostakaan. Toverini sanoi, että siinä pitää ottaa tietynlainen asenne, eikä pakkeja saa ottaa henkilökohtaisesti. Mahdoton tehtävä minulle, joten parempi pysyä ilman feikkiprofiilia.

Ulkonäkö. Entä jos muuttaisi itseään? Jotkut miehet listaavat mitä haluavat. ”Vegaani, fitissä kunnossa oleva blondi, jolla on isot rinnat.” En ole valtavirtaa. En ole hoikka, enkä klassisen kaunis. Tukkani on musta, minulla on silmälasit ja näytän muutenkin oudolta. Entä jos värjäisin hiukseni? Entä jos laihduttaisin? Tässä vaiheessa ravistelen päätäni. Jos en kelpaa tällaisena, olkoot. Mutta tottakai se mietityttää. Jos viehättäisin miehiä jotka viehättävät minua, en mussuttaisi tässä koska painelisin rantahietikolla mielitiettyni kanssa. Olen melko valikoiva, mutta onnekseni sentään monen tyyppiset miehet viehättävät minua. Huomaan kuitenkin, että minä olen juuri sitä tyyppiä, joka ei viehätä miehiä.

 

 

image

Ulkomaalaiset. Olen tullut siihen tulokseen, että ulkkikset painavat kaikille sydäntä. Koska heidän kanssa kyllä mätsään! He myös aloittavat keskustelun suomalaisia helpommin. Moni aloittaa tervehtimällä suomeksi ja jatkaa englannilla. Jotkut kirjoittavat järkyttävän huonoa Suomea, surullisinta on kun englantikaan ei taivu. Itselleni englanti on vallan fine ja se onkin liki päivittäisessä käytössä Tinderin myötä, hyvää preppausta! Olen kuitenkin kovin epäuskoinen sen suhteen, että saisin toivomani parisuhteen ja siihen kuuluvan yhteyden vieraalla kielellä. Varsinkaan jos vastapuoli ei osaa edes minun vertaa englantia. Ulkomaalaisista suurin osa on turisteja ja he katoavat täältä ennen kuin heitä ehtii tavata. Muutaman kanssa olen kuitenkin viestitellyt pidempäänkin, toisen kanssa yli vuoden. Täysin ajan tappamista.

Sukelletaan takaisin tähän maailmaan. Tinder on vain Tinder. Se on kanssani joka päivä ja juttua siitä riittäisi loputtomiin. Odotuksia ei kuitenkaan juuri ole, mutta olisihan se hauska yllättyä. Ihan yhtä lailla yllättyisin, jos löytäisin rakkauden kassajonosta. Ennen kaikkea Tinder on viihdettä arkeen, tulee käytyä treffeillä ja tutustun moneen uuteen ihmiseen ainakin hitusen viikoittain. Parhaillaan juttelen kahden oikein mukavan jantterin kanssa. Jos pelaaminen jonain päivänä tekee minut liian surulliseksi, kaikesta tästä pääsee eroon yhdellä napin painalluksella. Melkein jopa liian helposti.

Tinderiä pelataan kasvoilla ja tässä pelissä rumat häviävät. Jos käy tuuri, tulee mätsi. Mutta se on vasta minimaalinen askel. Vaikka juttua riittäisi, livenä ihminen saattaa olla aivan erilainen. Nettideittailu maailma on mahdollisuuksia täynnä, mutta myös pettymyksiä. Miksi ihmeessä sitten olen edelleen siellä? Koska eihän sitä koskaan tiedä..

11

PERJANTAI MÖKILLÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Yläasteen jälkeen tuli aika jolloin kaksi ystävääni olivat vuoden vaihdossa ulkomailla. Kappas vaan, he ovat meidän viiden porukasta ne, jotka nykyäänkin asuvat ulkomailla.

Saan noin kerran vuodessa annoksen Heidiä, joka parhaillaan asuu New Yorkissa. Sveitsissä majailevaa Maria tapaan sentään muutamia kertoja vuodessa. Kun tähän komboon lisää kolme äitiä, aikataulusoppa on valmis. Täten olimme suunnitelleet yhteisen mökkireissun jo hyvissä ajoin kalentereihimme!

Marilta mökki, muijat mun autoon ja kohti Kouvolaa. Saimme reissun ruoat merkittävän suunnittelun lopputuloksena viidelläkympillä (!!!) ja vielä Citymarketista! Tämä yllätti meidät kaikki, positiivisesti toki ja ruokaa riitti vallan hyvin, vielä lähtö-lounaalle asti. Herkuttelimme kalaa, uusia perunoita, tsatsikia, sitruunamajoneesia, tuoretta leipää ja vesimelonisalaatia. Metsästä kerätyt mustikat heittelimme yölettujen päälle kermavaahdon kanssa.

Joimme muutaman lasin viiniä ja viivyimme lämpimässä järvessä, toki Baywatchia leikkien. Tässä vaiheessa metsästä juoksi reissun ikimuistoisin hahmo, tuntematon koira. Pamelaksi nimeämämme uroskoira oli kuin ruskea karhu ja olimme kaikki ensin aivan paniikissa. Pamela kuitenkin osoittautui lempeäksi herraksi ja kiintyi meihin sekunnissa. Pamela käveli lepakon päältä, juoksi kepin perässä ja seurasi meitä kaikkialle, järveen asti.

Ennen kaikkea juttu luisti aivan kuten aina; vaivatta ja kuin olisimme nähneet eilen. Kun meidät viisi laittaa yhteen, siitä ei huumoria puutu ja aamulla vatsalihaksia särki nauramisesta. Jo mökillä tuumailimme, että yksi yö oli liian vähän, mutta onneksi saimme järjestettyä edes sen! Ensi vuonna uudestaan!

7

ILLALLINEN YHDELLE

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En pysty syömään keittiössäni yksin. En kykene tuijottamaan seinää yksinäni. Syön olohuoneessa sohvalla ja näin on ollut jo kahden vuoden ajan.

Pojat olivat reilun viikon rupeaman luonani ja lauantaina iltapäivästä he menivät isälleen. Jäin kotiin. Olin niin poikki työn ja lapsi-loma-arjen yhdistämisestä, kosteista hellepäivistä ja juurikin lasten lomailun vuoksi minulla oli liuta töitä tehtävänäni. Myös kotitöitä.

Viikonloppu oli yksinäinen, mutta se on jo niin tuttu tunne, että ei sitä koko ajan jaksa analysoida. Tein itselleni tämän hetken lempisalaattiani (Laura Pehkosen luona nautittua):

Tomaatteja
Korianteria
Valkosipulia
Limen mehua
Kikherneitä
Fetaa
Suolaa
Pippuria
(Pehkosen versioon tulee vielä kevätsipulia)

Ja nautin sen kanssa lasillisen lempiviiniäni, Casal Garcian Vinho Verdeä. Tuo Portugalin lahja maailmalle! Fuck jalkapallo.

Skidit festareiden uuvuttamana lauantain otin suht iisisti ja sunnuntaina kuroin kiinni mielettömän määrän things to do -juttuja. Pitkästä aikaa kirjoitin jotain positiivista päiväkirjani sivuille. Olin niin fiiliksissä siitä, että sain aikaiseksi! Siitä ei ollut takuuta, sunnuntait ovat masentavia sinkkuäidille ja vievät helposti sohvan omaksi, vaikka olisi ollut kiltisti kotona lauantaina.

Olen pohtinut elämää paljonkin viime aikoina. Kolmas kesä vierähti ohitse, yksin. Muutaman kuukauden ajan olen ollut poikkeuksellisen surullinen. Se on monien sattumusten summa ja asiat, kuten uuden auton kolaroiminen, eivät varsinaisesti auta asiaa.

Mietin montako vuotta vielä syön illalliseni yksin? En tunnu pääsevän yli millään tästä jumituksesta. Yksin vielä vuoden? Viisi? Vuosikymmenen? Herra varjele, miten kamalaa kun asioita alkaa oikein pohtimaan. On helpompi olla, kun elää hetkessä ja ajattelee, että rakkaus voi olla vaikka huomenna käsissä. En ole kyennyt ajattelemaan niin viime aikoina ja sen vuoksi vatsassani on jatkuvasti tunne, että kaikki on väärinpäin. Harjoitan hetkessä elämistä vain pilkahduksina ja usein se tapahtuu vahingossa, silloin kun olen täysin keskittynyt johonkin, esimerkiksi kuvauksissa.

Yhdessä hetkessä olen itkuinen ja surullinen, toisessa päätän vain hengittää, antaa päivien kulua ohi merkityksettöminä, stressaamatta siitä. Olla välittämättä ja hyväksyä nykyinen oloni. Haaveilen siitä, että jossain vaiheessa en kelaa menikö päivä hukkaan vai ei. Vaan elän siinä hemmetin hetkessä.

Toivon, että tilanne normalisoituu kun arki alkaa rullata. Sen täytyy olla myös päätös pääni sisällä. Tällä hetkellä kaikki takapakit tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta ja siihen pystyn itse vaikuttamaan. Odotan syksyä hirmuisesti. Toivottavasti se on armelias.

Ja älkää huoliko ystäväiseni! Joukossa on paljon merkityksellisiä päiviä, onneksi. Edelleen nautin ja nauran. Kehossani asuva surumöntti tosin saisi pienentyä, jotta oloni olisi kevyempi yksin, lauantai-iltaisin.

10