Tietoa mainostajalle ›

Yearly Archives: 2011

mikä uni?

Turpa väärällään. Mitkä noi on tossa kuvassa noi silmän alla olevat asiat (siniset pussit). En omista.

Me kannettiin tänään Kaisun natsimuuttomeiningillä kaikki loput tavarat kolmella reissulla uuteen kotiin. Arvatkaan miltä siellä näyttää. Siellä on ”pikkuhommia” noin miljoona. Eli tavallaan remontii on.. köh.. kesken. Kylpyhuoneessa on vesieristeet tehty. Eli se on aika helvetin pahasti kesken. Ja nyt siellä on ne tavarat. Mitä tapahtuu kun repii ja pakkaa kasseihin taulut, astiat, televisiot, legot ja kuljettaa autoilla sohvat, hyllyt ja lokerikot. No sitä tavaraa on aika vitusti aika vitun väärässä paikassa!

Onneksemme anoppila on tyhjä. Kun siipan vanhukset hyppäsivät lentokoneeseen sen suunnatessa Roomaan, JUURI MEIDÄN MUUTON ALLA olin suutahtaa. Kuka vahtii lapsia? Kuka siivoaa? Kuka muuttaa? Kuka tekee ne ”pikkuhommat”? Selvisimme ilman heitä ja kostoksi piereskelen anopin sohvalla ja murustan siivousintoilijan lattioille. Nukumme täällä tänään ja varmaan vielä huomennakin.

Halu järkkäilyyn on suuri. Mutta kun siihen lisää konttailijan jota kiinnostaa kaikki ja joka repii kaiken, halu hyytyy. Siippa palaa huomenna töihin ja pysyy siellä aikalailla Uudenvuoden aattoon asti jolloin meille tulee vieraita. AAHAHAHAHAA. Onneksi he ovat kaikki sujut keskeneräisyyden kanssa, mutta kuitenkin. Voisi olla ihan järkevää saada alakertaan lattiaa näkyviin. Pakko siis änkeä sinne huomenna lasten kanssa heti aamusta. Sanotaan viisisataatuhatta kertaa ÄLÄ KOSKE SIIHEN! EI! ja rupatellaan siinä ohessa vesieristetarkastajalle sekä sähkömiehelle mukavia.

JOULU! Oli ihana. Maalasin kämpillä portaita puoli kolmeen ja menin siitä suoraan juhlimaan joulua. Lahjoja tuli hitosti. Siis lapsille. Minä sain kivoja ylläreitä ja sitä mitä toivoin, riihikuivaa tulevaan sänkyymme!
Lahjoista en muista puoliakaan. Pakattiin ne kasseihin ja tuotiin suoraan uuteen kotiin. Siellä ne on kassivuorien alla jossain. Tulevat esiin lähipäivinä. Töitä on hitosti tiedossa tammikuun alkuun ja Aapokin siirtyy tarhaan vasta puolessa välissä kuuta, joten en varmaan palaile niihin joululahjoihin ihan nyt tässä heti. Mutta varmaan tammikuun aikana kuitenkin. Heh.

Nyt loppui lätinä. Taidan köllähtää anopin 700e pellavalakanoihin ja upottavaan Hästens-petiin. Kerron huomenna oliko sen arvoista. Lähtisköhän noi pussitkin tolla setillä?

0

monsieur apedemus

Aapon synttärit SLASH kotimme läksiäiset oli ihan leppoisat. Aapolla oli viiksitatuointi jonka ostin Taikin joulumyyjäisistä. Hän oli kerrassaan hurmaava viiksivalluissaan! Paketeista tuli ulos mukavia lahjoja. Seura oli mainiota! Hirmu moni perui tulonsa tai ilmoitti jo hyvissä ajoin ettei pääse. Se oli hieman harmi, mutta kyllä me pienelläkin porukalla pileet saatiin aikaiseksi!

Loppuillasta meno yltyi kuvaussessioksi. Otimme seksyilme kuvia minusta ja Tealle rajua edustuskuvaa. Niitä ei näissä kyllä nyt näykkään.. Kälyni halusi pomppia sängyssämme ja lopulta rikoin itse viinilasini fiilistellessäni lattialla Reginaa.

Poliisikin tuli paikalle.

En voi uskoa, että muutamme kohta pois täältä. Kirjoitin viikko sitten sosiaalisen media seinälle, että tirautin pakkaillessani muutaman kyyneleen. Nuorisotalosta huolimatta nuorisotalon 64 neliötä on ollut koti. Kohta suljen oven viimeisen kerran. Muistan elävästi kuinka 2005 syksyllä nukuimme patjalla olkkarin lattialla. Suurin osa tavaroista oli edellisen kodin nurkissa mutta me haluttiin jäädä puhtaan raikkaaseen, uuteen kotiin heti yöksi. Tv suljettiin, kiherreltiin peiton alla ja seurattiin kasvavaa kumpua. Leevi on syntynyt tänne. Täällä on niin paljon muistoja. Niin paljon megalomaanisia pileita ihan oikeine poliiseineen. :D Niin paljon riitelyä, itkua ja raivoa. Monen monta hupaisaa hetkeä ja monen monta leffailtaa, monen monta pierua.

Haikealta se tulee tuntumaan. Ikävä tulee varmasti. Onneksi kuitenkaan mikään ei lopu. Me vain siirrämme itsemme pieruineen uuteen osoitteeseen. Palaan tänne kuitenkin aina miettiessäni Leevin melkein kuutta ensimmäistä vuotta. Rakkautta täynnä tämä luukku.

0

uusi peli

Ostimme uuden videokameran pari päivää sitten. Vanha kamera oli paska kahdesta merkittävästä syystä. Se tallensi kasetille ja hämäräkuvaus oli olematon.

Kaseteissa pitää nähdä purettaessa älytön vaiva. Materiaalin katsominen kelaillen on aikaa vievää ja purkaminen vaatii nauran pyörittämisen läpi. Niin vaivalloista ettei tässä valmiissa maailmassa minulla ole aikaa odotella paskalaatuisen kuvan siirtymistä. Saatika etsiä johtoa laatikosta jolla se tehtiin tai muistaa polttaa haluttuja kohtia dvd.lle.

Kun Suomessa on valoisaa 2kk vuodessa on sanomattakin selvää, että hämäräkuvauksen on skulattava. Super laadukas tuo kamera ei ole ja stillikamerani tekee miljoona kertaa parempaa jälkeä. Tuo on kuitenkin meidän kotifilmeille aivan riittävä. Tärkeintä on, että ne ensi askeleet on tallessa liikkuvana versiona myös.

Leevi rakastaa katsoa sen ekaa elinvuotta dvd.ltä. Aapon ensimmäinen vuosi on kuvaamatta ja nyt siihen tuli muutos!

0

Sisko tuli omien kälyjensä ja heidän lasten kanssaan kuvaussessioihin meille ja minä otin sen jälkeen pojista muutaman kuvan. Ei ole tullut paljoa heitä kuvattua! Ja nyt olikin juuri sopivasti melkein Aapon päivä. Tuli otettua 1-vuotis muistot samalla.

0
1 2 3 100