Tietoa mainostajalle ›

Monthly Archives: marraskuu 2011

hylätty värikartta

Pidetään teitä nyt jännityksessä. Nämä värit on hylätty. Kaikki maalit on valittu, huomenna käyn ostamassa viimeiset. Jännät värit, ei tavallaan mua. Mutta kodista tulee ihan mua. Se onkin se juttu, että missä ja miten näitä käytetään. Hihi.

0

nelipyöräiset ja kaksilahkeiset

Aapoa ärsyttää tällä hetkellä se, ettei pääse leikkeihin mukaan. Onhan se tietty ihan ymmärrettävää Leevin puolesta, kun hän vaivalla laittaa Cars-autot jonoon ja toinen tulee, ottaa auton kerrallaan ja viskoo alas. Se se vasta onkin tän hetken juttu. Kaiken heittäminen lattialle!

0

iisa ja tori

Purkutarkastus tänään. Meni pläänit uusiksi. Kosteutta lattiakaivon ympärillä. Kuivatellaan niitä hetki ja sillä välin bykkaillaan muita juttuja. Haluaisin jouluksi kotiin, koska en haluaisi käyttää pyhien välipäiviä muuttamiseen vaan ALESHOPPAILUUN!!! Ja tietenkin rauhottumiseen. :D Mutta taitaa jäädä rauhoittelu ja shoppailu nyt toiseen kertaan. Parisuhdetta ei ole tällä hetkellä. No ei tämäkään nyt aivan totta ole. Jutustelu tapahtuu puhelimessa ja yöllä. Lapsien kanssa tää on tätä. Toisen on oltava kotona, joten näkeminen remonttikohteessa on vähäistä. Toki meillä on molemmat välillä hoidossa ja silloin puuhataan yhdessä siellä jos molemmat töiltään kerkeävät.

Hieman siis takapakkia, mutta hyvä että tulloo kaikki nyt kuntoon! Parketti pysyy edelleen mysteerinä. Keittiö saapuu huomenna! Ja sitä ennen sähkömies tekee pikkujuttuja alakerrassa. Mä olen lähinnä repinyt tapettia viikon. Kuvia on harmillisen vähän. Tapetin erottaminen seinästä on ollut vaihtelevaa. Välillä hän on ollut niin kiinni rakkaassaan, että tiukkaa on tehnyt duuni. Apuja on ollut myös! Sonja, Kaisu ja Tea repi tunnissa yhden ison seinän tuosta noin vain! Yksi pikkuseinä vei multa yksinään kolme tuntia. Keittiön tapetti on telakoitunut seinään kiinni ja sitä olen tuhonnut osissa. Vapauttavaa puuhaa, mutta kun ei näe tuloksia alkaa vituttamaan.

Viime sunnuntaina kolme tuntia meni pimeässä asunnossa siivillä. Kahden tunnin jälkeen huomasin ajatelleeni, en mitään. Ajatukset olivat lähinnä ”lähe nyt, kamoon.” ”noninoni tosta toi kulma, irrotusainetta tohon lisää..” ”JESH!! iso liuska irti!” ”noniiii…” ”haittaakohan, että tää muovimatto ui irrotusaineessa?” ”oho taas tuli kolo seinään..” ”en tunne sormiani tän mössön alta” ”PERKELE! melkein liukastuin!”

Todellakin vapauttavaa, seuranani olivat tuolloin Iisa ja Tori. Reginasta ja sitten se itse Amos.

0

marraskuun aurinkoaamu

Eräs aamu oli sellainen, että mamma heräsi stresseineen klo 5 ja poikia menin herättelemään hoitopaikalle lähtöön klo 8.20. Iloisia aamuja on paljon.
Kaksi alimmaista kuvaa kertoo Apelista paljon. Hän on ”ilme-tyyppi”.

0
1 2 3 5