Tietoa mainostajalle ›

Monthly Archives: lokakuu 2012

nitsamuistelot

No mehän oltiin siellä Nizzassa äiti+tyttäret reissussa silloin puolitoista kuukautta sitten. Aikas paljon piristi katsella kuvia sieltä näin marraskuun kynnyksellä.

Minähän olin siellä lomalla, mutta pokkarikameraa kuljetin taskussa ja sieltä löytyikin muutama leppoisa otos. Tässähän tuli ihan ikävä lomalle. Onneksi kahden viikon päästä suuntana on Pariisi. Oikein kiva.

Lämpimästi voinen edelleen suositella tuota lomakohdetta. Syyskuun puolessa välissä lämpöä riitti ja ihmisiä oli sopivasti. Kaupunki yllätti positiivisesti todella monella muotoa ja se euron retki Monacoon kruunasi tripin. Halpaa siellä ei ole, mutta heiii… Onko missään enää..

0

artek, hay, muuto?

HAY kaikille!

Mähän sain loistavan idean ostaa irtojalat, maalata ne ja vain porata pöytälevyymme. Miksi, no koska nykyisessä oli vinot valat, siis ei vialliset vinot, vaan kuuluivat olla vinot ja en pitänyt niistä YHTÄÄN. Ihanat herkulliset vaalenpunaiset jalat asettui valkoiseen pöytälevyyn, oikein kaunis kokonaisuus. Sitten otat teekupin, asetut varovasti pöydän ääreen, Leevi tulee ja teestä on puolet pöydällä. Tämä viritys huojuu. Heiluu oikein. Eikä todellakaan siedettävissä määrin, kuten ensin uskottelin itselleni. Heiluu niin häiritsevästi, että tässä on pari kuukautta mietitty uutta pöytää.

Ensin se oli Artekin Pöytä 83 (alin kuva), joka oli mitoiltaan täydellinen, mutta tulin siihen tulokseen, että sen koivujalat ei vain istu meille. Kaunis klassikko josta olen aina haaveillut, mutta ei. Ei se vaan istu. Ja vaikka se istuisikin, niin meidän tuolit ei sovi pöydän kanssa täydellisesti ja se on huono juttu se.

Nyt olen kysellyt hintoja ja pyöritellyt Muutoa ja Hayta mielessäni. Tänään taas avasin koneen ja päivittelin. Mikään noista kolmesta ei käy. Kaksi metriä on liian iso nykyiseen, 160cm taas samankokoinen kuin jo olemassa oleva ja haluaisin nyt kerralla kuuden istuttavan. Sen pitäisi olla 180cm. Ainoa mitä noista sellaisena saa on Hayn Bella desk (ylin), mutta sitten siinä on lievästi vinot, puiset jalat. Siis tuollaiset puunväriset.

Hayn T12 on (toiseksi ylin) on niin simppeli kuin vain pöytä voi olla, mutta kaksi metrinen on jätti. Vaikka tilaa kulkemiseen jäisi, tiedän että se alkaisi ärsyttämään jossain vaiheessa.

Muuton mustavalkoinen on aika nätti, mutta hintava. Ja jälleen vain parimetrisenä.

MISTÄ MÄ LÖYDÄN PÖYDÄN JOHON RRRRAKASTUN? Ihan pyllystä.
Tätä on nyt tovi pohdittu JA asialla olisi kiire kahdesta syystä.
1. En kestä heilumista enää (joo voisin vaihtaa ne vanhat jalat takaisin, mutta en tykkää siitä, että elämässä joutuu ottamaan takapakkia)
2. Tarvitsen tämän keittiönpöydän työhuoneelle koska en todellakaan aio työskennellä saman pöydän ääressä kylkikylkeävasten harjoittelijan kanssa.

Loppujen lopuksi varmaan hankin tuon Artekin. Parempaa ei varmaan tule löytymään ja onhan se aika kaunis. Laitetaan se istumaan, sopimaan ja so on. Päätöksen voisi tehdä tämän kuun loppuun mennessä, koska Vepsäläiseltä saa -10%.

Tämä teksti oli tässä auki ja aloin siirtämään pöytää kahdenmetrin kohdalle. Nyt keittiön pöytä on keskellä keittiötä ja teemme testiajoa. Mahtuisiko kahdenmetrin jötkäle tänne vai ei.
Ei ehkä niin ilmavaa kuin toivoisi, mutta kun taustalla tässä on kaunis ajatus ”ostan nyt ison, ikuisen pöydän, tulevaan isompaan keittiööni”. Mehän ei aiota tässä kauhean montaa vuotta asustella. Väliaikaratkaisusta on siis kyse tämän tilan kanssa. Joten ehkä senkin vuoksi se parimetrinen olisi hyvä. Olisi sitten ainakin tilava pöytä. Perkule!

Eli mahdollisesti ongelma onkin suurempi. En joudu tekemään kompromissia, vaan joudun tosissani miettimään MINKÄ pöydän valitsen. O-ou.

0

Aapon  lauantaiaamupäivä.

Olen vähän surullinen. Olin Turussa, kummipoikani syntyi enkä päässyt näkemään en Lauraa enkä kummipoikaa. Pyh. Tuntuu olevan joku kirous näissä mun Turkuvisiiteissä. Ei näy Laukkia koskaan ei. JA! Viime kerralla kun ajoin kotiin yöllä, oli sumua niin paljon että meinasin kuolla. Eilen kun ajoin kotiin oli kesärenkaat alla ja aika liukasta. Buu. En mene enää Turkuun. Thats it.

Onneksi minulla on tuo pikkutatti joka naurattaa urpoudellaan monta kertaa päivässä. Ihana vajakkini. Sydän.

0

sarjaton

Olin ihastellut Sarjatonta, mutta en ollut varma pidänkö siitä. Pyöreys yllätti mut, niin pitkään on menty virtaviivaisilla, graafisilla astioilla. Hypistelin niitä kaupoissa ja mietin mikä niistä sopisi parhaiten jo kaapissa olleiden astioiden kanssa.

Sitten sain Imagelta kuvauskeikan. Viikkoja sitten kiipesin kuudenteen kerrokseen kamojen kanssa ja vietin aamupäivää Musutan kanssa. Musuta on tiimi jota luotsaa pariskunta Jopsu ja Timo Ramu. Tämä tiimi oli suunnittelemassa Sarjatonta. Ihanan aamupäivän jälkeen kupit pyöri mielessä vielä villimmin. Nyt olen imuttanut kaakaota kahdesta vaaleanpunaisesta mukista aamut ja illat. Kaksi on ihan liian vähän, molemmat on koko ajan tiskikoneessa. Iittalasta sai lapun ”osta kuusi sarjatonta ja saat mukin kaupanpäälle”. Taidan tuhlata sen tarjouksen, tuosta tuli uusi suosikkikuppi.

En ole ainoa, siskoni näki mukin+kaakaon kädessäni, ”ei vitsi miten hyvältä toi näyttää” hän tokaisi JA MINÄ en ollut vihjaillut mitään!!

Kuvistakin tuli passelit. Näitä isoja, ajatuksella tehtyjä henkilökuvauksia minä himoan. Niistä mä hengitän.

0
1 2 3 5