Tietoa mainostajalle ›

Monthly Archives: tammikuu 2013

pinnailuja

Mun Pinterest näyttää ihanalta. Mä pidän Pinterestistä.
Siinä on se miinus, että kokeen alemmuudentunnetta. Semmosta ”byäää.. mä oon huono, mul ei oo visioo, mul ei oo inspistä, mul ei oo elämää, mä en osaaaaa”.

Mutta silti se on herkku. Karkki. Olen myös jakanut siellä muutaman oman kuvan, blogista ja nettisivuilta. Kunhan kukaan ei rahaa kuvillani tee, niin musta on ihan kiva jos ihmiset niistä pitää ja jaksaa niitä kahtella.

Nimimerkkini on kaisujou.

0

oodi munankeittimelle

Jos ihmisiltä kysyy mikä on turhin omistamasi asia keittiössä, vastaus on monesti joko leipäkone, yleiskone jauhelihamyllyllä tai munankeitin. Sitten toki löytyy spaghettimittaa, munalusikkaa ja muita pieniä turhakkeita jotka mahtuu laatikon pohjalle.

Minulla ei ole niitä. Turhakkeita. Yhdestä turhakkeesta on kuitenkin tullut minun ystäväni. Haaveilen salaa leipäkoneesta, koska olen laiska ja muistan sen tuoksun joka lapsuudenkodissani leijaili leipäkoneen valmistaessa leipää (muistaakseni sitä käytettiin ehkä kolme kertaa..) Mutta munankeitin. Siinä vasta masiina.

Ymmärrän sen turhakkuuden, kuka tahansa osaa keittää vettä kattilassa. Paitsi kälyni, joka keitti veden kerran ihan yksistään pohjaan.. Täten munankeitin vie tilaa kaapissa ja sitä ei käytetä. Minä olen oppinut rakastamaan tuota vehjettä.
Rakkaustarinamme alkoi siitä kun isi osti sellaisen äidille, Lidlistä ofcourse. Sitä naurunremakkaa ”MIKÄ TURHAKE!!!”

Asuin tuolloin jo omillani, enkä todellakaan halunnut turhia tavaroita kaappiini. Muutamien juhlien ja illanistujaisten jälkeen aloin lämmetä munankeittimelle. Aika vaivatonta, ajattelin. Sanoin sen ääneen ja kun seuraavan kerran Lidlin kuvastossa oli 9,90e maksava, kolmen vuoden takuuden omistava munankeitin, löysin sen hetken päästä meiltä. Isi osti sen myös minulle. Seuraavaksi nauroi siippani ”MIKÄ TURHAKE!!!!”
Hän on edelleen sitä mieltä ja keittää mielenosoituksellisesti munansa kattilassa.

Mutta miksi munankeitin SYDÄN Kaisu?
-kattilasta roiskuu vettä ja se sotkee lieden (siippani tapauksessa minikattila+tuhottomasti vettä = paljon kärähtänyttä vettä liedellä)
-ei tarvitse seurata aikaa (jos laitat munat kylmään veteen, pitää huomata kiehumispiste, jos kiehuvaan, operaatio on palovammainen)
-keittimessä munat ei halkeile ja tursuta sisälmyksiään veteen
-keittimessä munat kypsyy täysin tasaisesti, täydellisiksi
-ei tule tiskiä
-keittimessä munat pysyy lämpöisinä kuvun alla pitkään, kuitenkaan kypsymättä lisää

EIKÖ NUO SYYT JO RIITÄ! Minulle ainakin. Munankeitin sijaitsee kaapissani helposti otettavissa. Se on kaiketi tärkeintä jotta turhake lakkaa olemasta turhake. Jos se on ylähyllyllä yleiskoneen takana, sitä nappaa kattilan ja kuuraa liettä jälkikäteen.

Myöntänen nyt kuitenkin tähän loppuun, että munankeitintä ei löytyisi meiltä jollei isäni olisi sitä ostanut. Kun munankeitin hajoaa  kolmen vuoden ja yhden päivän iässä, en hanki uutta tilalle. Ehkä vinkkaan hajoamisesta isälleni ja saan sen seuraavana jouluna lahjaksi. Olkoonkin turhake, munankeittimellä on aina paikka kaapissani.

0

puhelimen nahka

Jos menen Society 6 sivustolle iPhone cases kohtaan ja valitsen Abstract kategoriaksi, löytäisin valehtelematta täysin varmasti ainakin kahdelle kuulle, joka päivälle, omat kuoret. Siis löytäisin täydellisiä kuoria kuusikymmentä, tuosta noin vain.

Halusin valkoisen iPhonen aikoinaan, mutta yritysliittymässä ei ollut kuin musta vaihtoehto. Sitten ostin nelosen ja päätin, että nyt tulee valkoinen, vaan ei niitä ollut silloin puodissa ja luovutin heti. Täten pääsin kuorivalikoimassa hieman helpommalla kun rajoitin itseäni aika radikaalisti. Tuo reikä kuoressa, josta pilkottaa salama ja kamera, on aika iso! Ja miltä se näyttää jos musta puhelin paistaa sieltä kuoren vaaleassa kohdassa, no ei mitään tietenkään! Rajasin siis valinnat sillai, että reiän kohdalla kuoressa piti olla tummaa. Sillä pääsin pitkälle ja kuusikymmentä vaihtoehtoa supistui ehkä viiteen..

Kuoret ovat hinnakkaita, joten tilasin vain kahdet. Kun äsken etsin uudelleen tilaamieni kuorien kuvia, huokailin… Sinne jäi niin monta ihanaa vaihtoehtoa. Nyyh.

En ole kuori-ihminen. Halvempi vaihtoehto on tilata tuolta taustatarroja. Niitä käytin ennen, mutta kun ne ei suojaa puhelinta yhtään ja sitten.. Jos onnistut lähmimään tarraa, ne ei pysy. Esimerkiksi kulmista alkaa repsottaa jos sormista tarttuu jotain smähmää. Ne oli kyllä ihanan simppeleitä. Kuorissa tökkii puhelimen etupuoli, se ei näytä kivalta kun kuoret on siinä kiinni. Mutta näillä kuorilla luulisi nyt kestävän rumuuden. Nämä kuoret ovat kestäviä, eivät ehkä hintansa väärti, mutta hieman spessumpia kuin jotkut dna-liikkeen vaihtoehdot ja todella kyllä laadukkaita! Tilasin kerran kuoria jostain halpahallista ulkomailta ja sain kyllä aika kakkoja kuoria kotiini. Paketeistakin oli puolet avattu ja suljettu jollain teipillä.

0

hot mama

Arvatkaa miltä tuntuu olla lihavampi nyt kuin raskaana ollessaan 2010. Superkhuulilta!! Kaikesta huolimatta tähtään tänään sipsihyllylle kauppareissulla ja lappaan kärryyn tsokolaatia (sitä kaikista epäterveellisintä) ja limukkaa (se nyt sentään on zeroa).
Uskoisin, että painonpudotus tulee kyseeseen jos pitää uutta miestä alkaa etsimään ja kukaan ei huoli höllyvää palleroa. Muuten ei vaan motivoi. Jatkan plösöytymistä. Onneksi on muistona kuvat herkkupeppuvuosista.
0
1 2 3 4