31/12/2013
Potretti lapsista kerran viikossa, vuoden ajan.
Leevi: 2845 päivää vanha. On tänä vuonna kasvanut valtavasti, henkisesti.
Aapo: 1110 päivää vanha. Isältä tullessaan olen aina unohtanut kuinka paljon hän puhuu.
Vuosi on paketissa aikalailla muutaman tunnin kuluttua. Olen viettänyt jokaisen Uuden Vuoden lasten kanssa. Tänään he menevät isälleen. Suoraansanottuna ei ole mahdollista olla selvinpäin. En ole koskaan välittänyt uudenvuodenjuhlista, mutta minulle vuodenvaihde on aina tarkoittanut uuden ajan alkua. Nyt on niin moni asia muuttunut, että yksin kotona vuodenvaihde olisi yksinkertaisesti liikaa. Tulen ensi vuonna olemaan paljon yksin ja tänään yritän unohtaa koko vuodenvaihteen. Koko sen kamalan pelottavan ja yhtäaikaa aivan liian jännittävän faktan; etten tiedä yhtään mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Ja tietenkin yritän unohtaa sen, etten suukota lapsiani kun vuosi vaihtuu.
Projektista on vielä muutama hassu viikko jäljellä. He ovat kasvaneet valtavasti. Välillä raskaaltakin tuntunut projekti on ollut loistava pakkopulla kuvata muksuja.
Ihan jokaiselle onnea vuoteen 2014!!
0
elämää, lapset, perhe, projekti, valokuva
28/12/2013
Kristus mitä reissuja.
Eturivissä räppiä klo 21-2.30
Lahdessa.
Herääminen kasasta jossa on ylimääräisiä ihmisiä, Omenahotellista.
Ei minun tapaistani (siis toi räppi) ja täten jälleen yhtä mahtavaa kokemusta rikkaampana. Ou mai.
Olin oikeassa. Tää bellaperhe on juuri oikeanlainen perhe minulle. Pus.
0
elämää, fiilistely, juhlat, kulttuuri ja taide, lifestyle, matkailu, musiikki, perhe, ystävät
28/12/2013
Semmosta tässä vuoden viimeisinä päivinä kelailen, että monta asiaa olis voinut mennä tänä vuonna toisin. Mutta kun poimin otoksia tämän vuoden postauksista, niin ei tätä vuotta olis kannattanut ihan kokonaan skipata. Paljon on tapahtunut ja tässä vielä pikku raapaisu kuluneen vuoden muutamista päivistä..
Äitienpäivänä.
Kuvasarja pojista.
Uuden valon testailuja.
Jotkut juhlat taas äidillä.
Vappupäivä.
Katastrofaalinen hiusoperaatio.
Vappupäivänä Janne -kadulla.
Vappuaatto ja esikoisella alkanut starwarsmania.
Toukokuun aurinko kasvoillani.
Turunreissut.
Sulon pylly.
Ystävyyssuhteiden syveneminen.
Ruokaa!! (Pinaattiperunamössöä)
Hetket.
Pyyteetön rakkaus.
Turku.
Kuvasarja pojista.
Juhlat!
Sisko.
Kuvasarja pojista.
Juhlia!
Valokuvat.
Vauvuuden poistaminen
RUOKA!!
Vanheneminen.
Keskiyön jälkeen.
Keskiyötä ennen.
JUHLAT!!
Hetket.
Pääsiäinen.
Pääsiäinen.
Ystävyys.
Juhlat!
Kummipoika
Kuvasarja pojista.
Yllätykset!
Valokuvat.
Inspiraatio.
Kuvasarja pojista.
Koti.
Pariisi.
Ruoka!
Valokuvat.
Kummipoika.
TYÖ!!!
Koti.
Koti.
MINÄ!!
Koti.
Kuvasarja pojista.
Kuvasarja pojista.
Kuopus.
POJAT!!
Pariisi.
Pariisi ja Petri.
Valokuvat.
Pojat.
Kesä!
Koti.
KESÄ!!
Siskonpoika ja oma poika.
FLOW!
Ystävät.
Kuvasarja pojista.
Mauno!
Itsensä ylittäminen.
POJAT!!
Tuntemattomien häät.
Juhlat!
Esikoinen.
Mallorca.
Kuvasarja pojista.
Kuvasarja pojista.
Valokuvat.
Mallorca.
RUOKA!
Perhe.
Syksy!!
Rakkaus.
Kuopus.
Itsensä ylittäminen.
Kuvasarja pojista.
Hetket.
SISKO!!
Kuvasarja pojista.
Kuvasarja pojista.
Juhlat!
Ruoka!!
Juhlat!
Aapo.
Ruoka!
Hetket.
Koti.
Leevi.
Isä ja poika.
Mökki.
Mökki.
Kesä!
Koti.
Hetket.
Hetket.
Rakkaus.
Matkustelu.
Hetket.
Mummo.
Hetket.
Kesä.
Ystävät.
Ystävät.
Ystävät.
Rakkaus.
Älkää pyytäkö mahdottomia. En todellakaan alkanut järjestämään tätä kuvapläjäystä mitenkään. Kaikenlaista ja kaikenmoista. Muutamia hetkiä, etten sanois! Muutosten vuosi, mutta muutos ei ole pahasta. Päinvastoin. Kohti ensi vuotta!
0
elämää, fiilistely, juhlat, koti, lapset, lifestyle, matkailu, mielipide, perhe, ruoka, työ, valokuva, ystävät
24/12/2013
Joulukuu. Se on mennyt oudoissa merkeissä ja silti niin perinteisissä. Joulukuun alussa leivottiin pipareita kun Mauno-serkku oli meillä hoidossa, koristelimme silloin myös hienon disko-kuusemme. ”Puu” vietti aikaa Leevin huoneessa kunnes pari päivää sitten kannoimme sen alas olohuoneeseen.
Vieraita on lapannut ja tunnelma on ollut jos nyt ei jouluinen, niin leppoisa ja lämmin. Tuo onneton sadesää syö kyllä eniten nyt joulufiilistä..
Aatonaattona hain aamulla siskoni ja Maunon meille heti aamusta, olin sitä ennen leiponut toisen satsin saaristolaisleipätaikinaa kohoamaan ja kun saavuttiin, laitoin riisipuuron tulille. Tortut pyöräytin siinä ohella ja puoliltapäivin syötiin kera Hanna-ystävän. Ähkyilimme olohuoneessa, kakarat reihuivat, ex-siippa saapui. Olin aivan poikki viikonlopun riennoista, mutta vielä oli kakkospiparitaikinan paistelu edessä. Petri, Leevi ja Pipsa auttoivat leipomisessa, Aapo ja Mauno taikinan syömisessä. Illalla katsoin Perheen jalokivi -elokuvan ja söin omaa leipää, lankomiehen kinkulla ja Hannan viskisinapilla.
Aattoaamuun heräsin kiukkuisena. Sain viikonloppuna kehuja eroni blogipostauksesta MIESpuolisilta henkilöiltä ja aloitin päivän lukemalla juttuni pitkästä aikaa uudelleen.. Itkin itsekseni ja mietin, että olenpa kirjoittanut viisaasti. On mulla hetkeni selkeästi.
Kiukkuisuus johtui myös univelasta ja siitä, että tiesin joutuvani höösäämään heti aamusta koska kamat piti pakata välittömästi; Petri oli lähdössä poikien kanssa äidilleen.
Kun sain höösättyä, halailtiin kaikki toisiamme, avattiin muutama minun ja Petrin yhdessä ostama paketti (pojille siis) ja sitten kundit suuntasivat saunomaan tuohon puolen kilometrin päähän. Istuin alas ja olen nauttinut rauhallisesta aatosta yksin. Syönyt lisää joulukinkkuleipiä ja geishaa. Oikeastaan yläkerrassa olisi minun lempikonvehteja: pätkiksiä ja fazerinoja.. Geishat vaan näyttävät kipossa kauneimmilta.
Neljäksi suuntaan kilometrin päähän äidin ja iskän luokse. Tallustan enon talolle ensin, ja nautin kattauksesta ilman ydinperhettäni. Ja se kuulkaas sopii vallan hyvin. Vilinää riittää, joten en varmaan edes huomaa että poikani puuttuvat. Pääsen nauttimaan ruuasta ilman hyppäystä sinne tänne, luksusta! Kuudelta he saapuvat luokseni ja taitaapi Petrikin jäädä hetkeksi katsomaan lahjariemua vanhempieni luona. Saanen olla aika pirun onnekas erossa juuri siitä asiasta, että me kaikki asumme täällä. Minä ja pojat jäämme yöksi äidilleni. Se on perinne ja nyt se perinne tulee tarpeeseen. Taidan ottaa Aapon viereeni, niin ei tarvitse halailla peittoa.
Ihanaa joulua kaikille!
Olen onnellinen, että kohta se on ohi. Koska sitten voin vihdoin huokaista; hyvin meni.
Ensimmäinen yksinäinen joulu siis. Näitä ensimmäisiä kertoja tulee olemaan ensi vuonna elo täynnä. Aina kun yhdestä selviää, pitää juhlia! Ja huokaista.
Nauttikaa! Relatkaa!
Kauhukseni minä taidan palata lomalta töihin väsyneempänä kuin koskaan.
Blogi hiljenee hetkeksi.
Ps. Joulua murehdin eniten aina. Se on minulle tärkeä juhla ja surin paljon etukäteen millaista on istua ilman miestä joulupöydässä jossa on vain onnellisia pariskuntia. Kaikilla muilla on se toinen jonka viereen käydä nukkumaan. Lapsetkin ovat eri paikassa puolet päivästä. Jo marraskuun puolella huomasin, että joulu ei ollutkaan enää niin tärkeä. Tai oikeastaan.. Joulu on edelleen tärkeä, mutta tajusin selviäväni siitä yksin ja tajusin, että tulen jopa nauttimaan siitä. Joulu on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa. Nämä on näitä muutoksia joita itsessä huomaa. ”Tärkeydet” muuttuu ja muuttaa muotoaan. Ensi vuosi on varmasti täynnä oivalluksia. En malta odottaa!
0
lifestyle
