Monthly Archives: kesäkuu 2014

POLKAGRISKOKERI

_MG_5435 _MG_5447

Tukholmassa Vanhassa kaupungissa on Polkagriskokerin sympaattinen puoti. Piparmintun makuista ruotsalaista klassikkokarkkia saa nykyään oi niin monessa maussa. Jos ei itse uskalla mennä ”tehtaan” puolelle kokeilemaan karkkitangon tekemistä, voi ihastella lasin takaa kuinka muut turistit vääntävät pötköjä mestareiden opissa.

Omiin kätösiin matkalta tarttui vadelma-lakritsi, superhapan sitruuna ja salmiakki-lakritsi. Karkki on kovaa kuin kivi ja lämmön vaikutuksesta pehmenee. Hampaat saa katki helposti ja tikkukaramellin tyylinen tanko kestää ikuisuuden. Veikkaan, että tuoteselosteessa lukee pelkästään ”sokeri”, ilmankos ovat makoisia.

Gamla Stans Polkagriskokeri
Lilla Nygatan 10
Stockholm

0

FS 2014

Kuvankaappaus 2014-6-28 kello 15.21.11

FS 2014

Jungle – Time

Laita kuulokkeet korville, volyymit kaakkoon, silmät kiinni ja kuvittele itsesi pimeään jättitelttaan elokuussa. Jungle valtaa Flown ja kun Time soi sunnuntaina, minä tunnen jokaisen bassoniskun sydämessäni henkisesti ja fyysisesti.

Parhautta on kun joka kerta kuunnellessa löytää yksinkertaisesta kappaleesta jotain uutta. Joratessakin voi valita mitä iskuja, utuisia huminoita tai sanoja kunnioittaa ja päästää kroppansa milloin minkäkin tahdin kanssa valloilleen.

0

HIPP!

_MG_3288 _MG_3292 _MG_3286

 

_MG_5505

Olin kuvausreissulla Tukholmassa ja pikavisiteerasin näyteikkunan perusteella Hipp! -liikkeessä. Löysin sieltä kolmiokorvakorut ja aivan ihanan miesfiguurikorvakorun! Hän ei olekaan ihan turha jätkä vaan sukeltaja.

Piheilen valtavasti shoppailujen kanssa juuri nyt (kröhöm, viimoset puoli vuotta jostain kumman syystä..) joten herkullisia korvakoruja jäi kauppaan mielinmäärin! Olisi hotsittanut pulleahko pukumies, pyörätuolissa istuva nainen, sairaanhoitaja, bodari and so on..

HIPP!
Nytorgsgatan 36
116 40 Stockholm 

 

0

PHILOMENA LEE

Kuvankaappaus 2014-6-26 kello 23.25.34

Philomena Lee on pitänyt sisällään suurta salaisuutta viisikymmentä vuotta. Katolinen tyttö joka tuli raskaaksi hylättiin nunnaluostariin jossa hän synnytti poikansa ilman lääkärin apua, koska se oli rangaistus synnistä. Philomena teki muiden saman kohtalon omaavien tyttöjen kanssa neljän vuoden ajan seitsemän päivää viikossa töitä luostarille jotta sai maksettua takaisin häpeän velan. Tytöt näkivät lapsiaan tunnin päivässä ja eräänä päivänä auto nouti kolmevuotiaan Philomenan pojan. Irlantilaiset nunnat myivät lapsia Amerikkaan. Yhdessä toimittaja Martinin kanssa Philomena lähtee vanhoilla päivillään vihdoin etsimään poikaansa.

Matka on surullinen ja tunteikas, sekä haastava; nunnat ovat polttaneet kaikki dokumentit adoptioajoista. Itse juuri tänään mietin kuinka jumalattomasti rakastan poikiani, enkä voi edes käsittää millainen suru ja ikävä Philomenalla on ollut. Hän halusi selvittää oliko Anthony ajatellut häntä koskaan, sillä Philomena oli ajatellut Anthonya joka ikinen päivä, viisikymmentä vuotta.

Judi Dench, say no more.
Martinia näyttelevä Steve Coogan vetää myös hyvän suorituksen. Philomena Lee ja Martin ovat siis oikeasti olemassa. Edelleen tuhannet adoptiolapset ja irlantilaisessa luostarissa synnyttäneet häväistyt äidit etsivät toisiaan.  

Philomena (2013)

0

JUSSI KUUSYSI

DSCF9203 DSCF9237 DSCF9213 DSCF9211 DSCF9228 DSCF9262 DSCF9246 DSCF9250 DSCF9258

Ei vainee Jussi kuusysi vaan Jussi neljätoista. Juhannus oli outo. Se oli oudompi kuin elämäni normaalisti. Ehkä elämäni on nyt tätä. Outoutta. Siihen sopii vain tottua, uuteen ja outoon.

Perjantaina vietin kaupunkijuhannusta Helsingissä upeassa seurassa kera täysin uusien ystävien. Yhden kanssa olin puhunut aikaisemmin puhelimessa kun suunnittelimme tulevaa työkeikkaa ja sitä ei sitten koskaan tapahtunutkaan. Liityin naisjoukkioon jota yhdisti marmatus miehistä. Söimme älyttömän hyvää ruokaa Ruoholahdessa, jammailimme musapelin yhteydessä (en pidä peleistä ja nyt huomasin nauttivani leikkibasso käsissäni), saunaa, viinaa, purkamista, analysointia ja naurua. Pääsimme lähtemään kapakkaan puoli kahden jälkeen, silloin laitettiin jalalla koreasti täpötäydessä baarissa ja aamulla herättiin vieraasta paikasta.

Taxilla auton luo ja nokka kohti Nurmijärveä. Vierailin sukumökillä jossa juhannukseni olen perinteisesti viettänyt. Siellä oli kummisetäni vaihtanut mökkiä veljensä kanssa, puita oli kaadettu ja kaikki oli enemmän kuin outoa. Ahisti vietävästi. Nautin safkat, nauroin siskon jutuille ja totesin etten voi jäädä yöksi sinne. Liikaa muistoja, liikaa päässä asioita. Päätin lähteä Haarajoelle vanhojen kamujen luokse viinipussini (kyllä) kera.

Vaan tulinkin kotiin. Avasin telkkarin, tuijotin sitä, nukuin 10 tuntia ja tuijotin telkkaria lisää viisi tuntia. Toisaalta surullista, toisaalta juuri oikea päätös. Aikaisemmin mainitsinkin, että on turha yrittää liikaa. Suru vie voimia ja se on vaan hyväksyttävä. Yrittää pitää mutta pitää kuunnella myös itseään.

Tajusin juhannuksena, että tulevina vuosina rankimpia tulee olemaan ne päivät joiden kohdalla kalenterissa lukee, että on pakko pitää hauskaa perheen kera. Jälleen kerran en kaipaa vanhaa elämääni vaan juuri nyt sitä mitä piti olla tulossa. Kai se tulee vielä jonkun kanssa.

Juhannus tuli, oli ja meni. Ennen niin ihanan juhlan ohitus on minulle nykyään helpotus. Niin se elo heittelee.

0

ABOUT TIME

Kuvankaappaus 2014-6-22 kello 19.39.33

About Time (Oli Aikakin, 2013) elokuva oli sympaattinen tarina jossa tehtiin mahdolliseksi muuttaa asioita menneessä. Kun elokuvan alussa isä kertoo pojalleen, että meidän suvun miehet voivat matkustaa ajassa taaksepäin epäilin hieman. En ole yliluonnollisten tarinoiden suuri ystävä..

Mutta toisin kävi.. Siirtymiset ajassa oli tehty niin luonnollisesti kuin mahdollista ja muutosten tekeminen ei kuitenkaan noussut tarinan sydämeksi. Elokuvaa kantoi eteenpäin Timin ja Maryn rakkaustarina, jonka takana hääräsi Timin perhe. Ihanissa maisemissa kuvattu elokuva oli pastellinsävyinen, melko kevyesti eteenpäin lipuva.

Tim kokee herätyksiä siitä, kuinka monta kertaa tahansa palaisi menneeseen ja tekisi asiat toisin; toista ei saa rakastumaan itseensä. Hän tajuaa pian kuinka joidenkin asioiden muuttamisen vuoksi ajassa täytyy mennä todella pitkälle ja tällöin monet muut asiat muuttuvat.

Lopussa Tim tietenkin oivaltaa, että elämää on hyvä elää päivä kerrallaan niin, ettei takaisin tarvitse koskaan palata.

Kauniita maisemia, ihmisiä, koteja, ihanaa rakkautta, hullua sukua. Kaikki minua miellyttävän leppoisan elokuvan ainekset ja väliin saa vielä tirauttaa pari kyyneltäkin.

0
1 2 3 4