Monthly Archives: syyskuu 2014

MIEHET ELÄMÄSSÄNI (VUOSI EROSTA)

_MG_5796 _MG_5765 _MG_5754

Siitä on vuosi. Vuosi. VUOSI. Tänään on tarkalleen vuosi siitä kun sain sanottua eropäätökseni ääneen eksälleni. Mietin viime syksynä paljon, että missä olen vuoden päästä. Tässä mä olen. Samassa kodissa, saman keittiönpöydän äärellä. Täysin eri ihmisenä.

Okei, en täysin. En edes paljon, mutta vähän. Muistot tuntuvat hajanaisilta. Joistain viime vuoden hetkistä tuntuu olevan ikuisuus ja toiset tuntuvat tapahtuneen muutamia kuukausia sitten.

Kaikki ei elämässäni viimeisen puolentoista vuoden aikana mennyt niin kuin piti, mutta eropäätös oli oikea. Sen olen tainnut teille paljastaa jo aiemminkin, siitä on turha edes lötistä. Suhteemme ystävinä toimii ja välillä ei toimi. Olemme yhteyksissä päivittäin, kun näen hänet livenä tekee mieli rutistaa. Usein kosketankin leikkimielisesti puristaen leukaa tai vastaavaa. Valtavasti en vietä aikaa ajatellen eksääni, koska pitkä suhde on sellainen juttu, että vaikka suhdetta ei kaipaa, niin sitä toista tulee helposti ikävä. Alkaa kaipaamaan yhteisiä muistoja. Kuten olen kertonut, jonain päivänä pystyn parempaan ystävyyteen eksäni kanssa. Sellaiseen jossa voidaan viettää enemmän yhteistä aikaa. Nyt se varmaan olisi liian haikeaa koska sitä ei juurikaan tehdä.

Lapset vaikuttavat onnellisilta ja kahden kodin elosta tuli heille hyvää arkea hyvin nopeasti viime syksynä. Isän luona heitä on viisi ja minun luona meitä on kolme. No ja nyt tietenkin neljäntenä äidin paras ystävä, Oili-kissa.

Sitten on sarja ihmisiä jotka liittyvät äidin elämään, joista ei elämäni rakkaimmat miehet ole nähneet vilaustakaan. Ne kaikki muut miehet.

Siskoni käski suuren rakkaussurun jälkeen ”nauttia nyt kuitenkin tästä vapaudesta”. Kröhöm. Kiitos Tindereiden ja nettideittipalstojen, uudet tuttavuudet ovat somasti sekoittuneet välillä jopa toisiinsa ja jos elämääni tulee vielä yksikin J-kirjaimella alkava ihminen niin homma ei pysy kasassa. SIIS OIKEASTI!! Onko edes miehiä joiden nimi ei ala Jiillä? Ystävien lausahdus ”siis mä en pysy enää kärryillä..” antaa ymmärtää, että ihan minkä tahansa niminen mies on TOO MUCH. Siskon neuvoa on siis noudatettu jo pitkään ennen kehoitusta! Pieni välihuomio on nyt kuitenkin paikallaan; valtaosaa uusista tuttavuuksista en siis ole edes tavannut livenä. Ei tässä nyt ihan niin villiä eloa elellä, eikä siihen kyllä olisi mahdollisuuttakaan lapsien ja töiden vuoksi. Olen vain kova puhumaan välittömästi uusista tuttavuuksista.

Kaikkialla ja kaikille olen sanonut ”en aio tyytyä”. Nyt kuitenkin tyydyn. Pitkä tie kesäkuun surusta on kuljettu siihen pisteeseen, että aion tyytyä. Aion tyytyä miehettömyyteen. Tulin johonkin pisteeseen jossa tajusin, että mun elämäni on nyt tätä. Olen ylpeä itsestäni, en tosiaan halua miestä vain sen takia, että se pitää olla. Miesrintamalla en pysty tyytymään vaikka kuinka ketuttaisi!  Olen myös tajunnut, että kesäkuussa menetetty ihminen oli tärkeintä pitkään aikaan. Toista samanmoista ei tule, eikä ole. Hän oli oikea minulle ja ehkä joku päivä tulee joku jolle myös minä olen se oikea.

Tyydyn siihen, että saatan olla pitkäänkin yksin. Tyydyn siihen, että vuoden päästä saatamme edelleen olla kolmisteen. Tyydyn siihen, että aika menee nopeasti ja mikään lähikuukausista ei tuo elooni uutta, pysyvää ihmissuhdetta. Koin selkeästi parisuhde-pakkomieltä, haluan edelleen jonkun rinnalleni, mutta en jaksa yrittää niin kovin. Pystyn hengittämään omillani ja kaipaan poikiani kun he ovat isällään, en iltaisin siis kaipaa parisuhdetta vaan lapsiani. Sydän on aivan mäsänä, mutta voisin sanoa oppineeni elämään rikkinäisenä. Mielenrauha siitä, että kaikki menee juuri niin kuin pitää. Sitä mieltä olen ollut koko ajan, malttamattomuutta on vain ollut mahdotonta hallita. Nyt se on taltutettu, tahtomatta se vain katosi. En pakota mitään tilannetta, siirryn eteenpäin jos joku ei toimi. Oli se sitten ihan mitä tahansa elämässä.

Mulla on ollut todella hauskaa uusien ihmisten kanssa. Mitä muistoja!! Olen saanut elämääni tämän vuoden aikana enemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin. Valtava määrä uusia ja vanhoja ystäviä! Valtava määrä uuden ihmisen kosketusta! Valtava määrä jännitystä! Se on täysin varma, että suurin osa uusista tuttavuuksista olisi jäänyt kohtaamatta ilman eroa. Ystävistä tuli perhe ja sosiaalinen elämäni aktivoitui tosissaan.

Kun illalla käperryn yläkertaan makuuhuoneeseeni ja iso asunto on vailla muuta elämää, en pelkää, enkä ole yksinäinen. Nautin illoista jolloin olen yksin ja nautin illoista jolloin pojat ovat kotona. Tasapaino on saavutettu, olen avoin kaikelle. Kelasin nyt vaan pitää silmät auki ja ottaa vastaan sen mitä tulee. Hah. Ei tässä kai muukaan auta. Höhö. Jotakin puuttuu, mutta mulla on niin paljon. Käsittämättömän paljon. Sietäisin saada raippaa siitä hyvästä, ettei se mukamas riitä! Että kehtaan vielä hyvää parisuhdettakin vaatia! Toisaalta en sitä vaadikkaan, luotan siihen, että se kenen kanssa sellaisen voi rakentaa, tulee vielä.

Sen vaan sanon, että mitään en kadu ja kehotan kaikkia hyppäämään jos siltä tuntuu. Mikään ei ole niin oikeassa kuin oma vaisto. Intuitio. Siihen luotan.

Ps. Juurikin viime viikonloppuna intuitioon luottaminen meni täysin päin pyllyä, mutta nyt sillekkin jo nauretaan. Käänsin toki sen vaistovirheen positiiviseksi ajattelemalla tapani mukaan ”kaikella on tarkoitus”. Hymykuoppia treenaamalla etiäpäin!

Kreisi, mutta melko hyvä vuosi.

EDIT: Kirjoituksesta on jätetty pois mieskategoria johon kuuluu kundit joiden perään itse kuolasin vuolaasti, mutta jotka karttoivat minut kaukaa. En kerro heistä nyt mitään, enkä taida tulevaisuudessakaan. Haha.

0

TURKKI TURKEY

Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.49.56 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.48.41 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.50.45 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.53.51 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.50.30 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.49.01 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.50.15 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.51.34 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.53.28 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.52.13 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.51.44 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.51.24 Kuvankaappaus 2014-9-30 kello 19.51.58

 

Saattaapi näyttää lomalta. Saattoipi paikka paikoin tuntuakin siltä. Olimme toimittaja Julia Thurénin kanssa Turkissa tekemässä juttuja muutamaankin lehteen. Keskelle syyskuuta iski viikko helteessä. Reissu oli oikein onnistunut ja taisin saada jälleen uuden ystävän elooni. Julian kanssa meni jutut yksiin, työt sujuivat jouhevasti, naurua riitti, hupsun hauskoja tilanteita kylliksi ja me heinäkuun alun pimut koettiin useassakin asiassa olevamme ja etenkin ajattelevamme samoin. Työpari jonka kanssa voisi viettää vapaa-ajallakin aikaa, onko parempaa?! Ei ole.

Instagram on paikka jossa myös minä pyörin, puhelimen kätköistä nämäkin otokset ovat.

Nikkinä kaisujouppi

0

VAHINKOLAUKAUS

Kuvankaappaus 2014-9-29 kello 22.12.33

 

Välillä on hyvin rentouttavaa tehdä töitä muuttumattomien materiaalien kanssa. Ihmiset, ruoka, eläimet ja kodit ovat ihania, niissä usein menen kuitenkin valon, ihmisen luonteen ja miljöön mukaan. Hyvin usein kuvioissa on nykyarkemme keskeisin tekijä; kiire. Milloin kerma sulaa kakun päältä, milloin ennen kuvausta on jo ilmoitettu että kuvattavalla on sitten hoppu! Kun kenkä tai housut pitää kuvata syvättäväksi pimeässä studiossa, homma on yleensä simppeliä. Se on myös ihanaa viilaamista kuvakulmia, ryppyjä ja pölyhiukkasia myöten.

Vagabondin mono oli vuorossa Imagen Tyyli -sivuille kun valoja testatessa assarini kädet olivat vasta valumassa kuvasta pois. Herkullinen sommittelu. Nyt minäkin haluan nuo pikkujoulupopot!

0

FS 2014

Kuvankaappaus 2014-9-29 kello 22.06.07

FS 2014

M. Ward – Poor Boy, Minor Key

M. Ward on tutustumisen arvoinen dude. Hän on myös toinen puolisko näyttelijätär Zooey Deschanelin duetosta She & Him.

0

HITUNEN SYKSYÄ

_MG_5633 _MG_5644 _MG_5698 _MG_5680 _MG_5677 _MG_5660 _MG_5642 _MG_5670 _MG_5710

Lohikeiton ja omenapiirakan nauttimisen välissä laahustin hämyisissä olotiloissa porukoilla ja imin itseeni syksyn valoa. Kuoleva luonto on joka vuosi kaunis. Rakastan eniten mummoni pihan puolella olevaa vaahteraa joka parin viikon sisään varmaan helahtaa alaoksiltakin keltapunaiseksi ja tiputtaa tuhansittain lehtiä maahan. Niin paljon, että puun alla voi maata jättimäisessä lehtikasassa. Joka vuosi sen totean uudelleen, keksikesällä syntynyt on vannoutunut syksyn tyttö.

Ps. Mummoni käski kertoa, että tuo ruusu on äitienpäivänä ostettu ja vieläkin kukkii!

1

FS (favorite songs) 2014 IMUROINTI EDIT

Kuvankaappaus 2014-9-27 kello 11.03.05 Kuvankaappaus 2014-9-27 kello 11.04.13

 

FS 2014

Lapko – All The Best Girls

Oliver Heldens X Becky Hill – Gecko (Overdrive)

Kello oli 10.15 ja reilut sata neliötä oli imuroitu hyllyineen päivineen. En ole vuosiin imuroinut ilman puhelinta. Spotify päälle, kuulokkeet korville ja menoks. Muutamia (pakollisia ja väistämättömiä) pyllyn vetkutus moumentteja lukuunottamatta imurointi sujuu kuin tanssi. Mun ainoa liikuntamuoto tällä hetkellä.

Tänään huomasin, että kunnon rokkitsipale (Lapko) toi pirusti virtaa ja sen perään Oliverin biitit! Lapkon aikana piti olkkarissa rokata ja Oliverin kohdalla hetki venkuttaa keittiössä. Koska silmät kun sulkee, voi kuvitella olevansa vaikkapa pimeässä hallissa Dj.n ohjailtavana. Hetken kaikki on alles guuuut.

0
1 2 3 4