WHAT A YEAR.

30/12/2014

elämää, fiilistely, juhlat, minä, perhe, rakkaus

JOULU.

27/12/2014

Pyörähdettiin tuossa naapurissa mummilla ja ukilla Oilin kanssa yökylässä. Siellä pyörähti myös joulupukki, muuta sukua ja mun suuhun ainakin kolme kiloa jouluruokaa.

Jestas.

Joulu tuli ja meni. Päälimmäisenä fiiliksenä ikävä, Rasmus on kaapattu sukuloimaan Jyväskylään aivan liian pitkäksi aikaa. Huomenna onneksi helpottaa. Hihi.

Sain ihania lahjoja, pojat sai ihania lahjoja. Tänä jouluna heräsin aattona poikien kanssa, olin ollut koko joululoman siihen asti heidän kanssaan. Syöpöteltiin yhdessä, nähtiin pukki yhdessä. Pakettipisneksien lomassa tuli eksä perheineen porukoilleni ja he liukenivat siitä sitten kotvasen kuluttua availemaan paketteja ex-anoppilaan. Tapaninpäivänä eksäni soitti ja tokaisi ”no sulla on tainut mennä eilen aika lujaa äänestä päätellen!” JUUUU! Meni hirmu lujaa! Joulupäivänä katsoin vanhassa huoneessani Suitsin kolmos kautta ja vierailin tasan syömässä ja saunassa. Olin päättänyt lorvia aivan koko päivän ja tämän myös toteutin. Toki tunsin tästä heti välittömästi Tapanina huonoa omaatuntoa, ku töitä pitäis tehdä!

Tapanina lähdin mamman hoivista Oilin kanssa kotiin ja äiti huudahti ovella ”kiva kun olit meidän seurana!” Mua nauratti. Enhän mä ollut virallisuuksien jälkeen juuri keskustellut kenenkään kanssa koko jouluna. Ihanaa kun saa olla omissa oloissaan vaikka on ”kylässä”. Tapsantanssit jäi väliin, pojat saapuivat eilen iltapäivällä luokseni ja vierailimme vielä isäni pikkusiskolla jouluaterialla. Tänään ahtaan itseeni saaristolaisleipää ja kinkkua äidin sinapilla, muuhun joulufuudiin en enää kykene.

Jääkää te odottamaan postausta jossa kerron Rasmuksen hyljänneen minut joulukilojen vuoksi. Possu mikä possu.

elämää, juhlat, lapset, perhe

JOULU?

23/12/2014

Takana on kiireinen syksy, kiireiset viikonloput. Täten viime viikonloppu oli aivan ensimmäinen täysin kokonainen viikonloppu jolloin olimme kuusisteen perjantaista maanantaiaamuun, samassa osoitteessa. Sitä oli odotettu.

Yritimme löytää hieman kadoksissa olevaa joulumieltä, mutta pidimme balanssin ja söimme  perjantaina mäkkärissä, lauantaina katselin kun Rasmus kääri täydellisiä spring rollsseja sekä sunnuntaina kestitsimme siskoni, lankoni ja ystäväni karitsan kareella, taatelipyreellä ja couscousilla. Kokkailut taisivat upota kun siskoni ehdotti oven välistä lähtiessään jatkuvaa sunnuntaiperinnettä jolloin söisimme yhdessä. Kulut littiin ja yhteiskokkailut kehiin!

Olin monta vuotta laittamatta joulua ollenkaan ja tällä hetkellä uusi kutsumanimeni on kreisi-kynttilämuija. Muutaman valohässäkän lisäksi joulu ei näy kotonamme kuin useiden kynttilöiden muodossa. Näin en sen toki halua iäti olevan, odotan sopivaa hetkeä aidolle kuuselle. Niin, on meillä toki tuo diskokuusi jonka ostin vitsillä muutama vuosi sitten sittarin alelaarista yhdeksällä eurolla. Vaan nyt jo Aapokin muistaa sen ja koristelu on joulua edeltävän viikonlopun kohokohta! Vähän pitää olla joulutunnelmaa lasten vuoksi, mutta kun sitä viettää aaton ja pyhät muualla, panostus on minimaalista. Silti silmissä vilistää ajatus hetkestä jolloin jaksaa ja muistaa joulusaunan valaista vain kynttilöillä, laittaa joulukukka-asetelmia, panostaa koristeluun ja purkittaa joulukukiksi sinappeja ja hilloja.

Viikonloppuna keitimme joulupuuron ja keitimme sen myös perinteisesti tänään siskoni kanssa. Sunnuntaiaamuna leivoimme tämän vuoden toisen piparisatsin ja kyllä mä ensi vuonna tähtään siihen, että yksi kerta riittää. On se semmonen rumba, että!

Tämä elo on nyt vaan semmosta häsläystä (kuten sekavasta kuvasaldosta ja tästä tekstistäkin huomaa!!), viime vuonna olin juuri eronnut, nyt olen juuri tuplannut perhekokoni mutta olen kuitenkin joulun yksin.. Kynttilä, suklaakippo, itse tehty saaristolaisleipä äidin sinapilla ja kinkulla sekä glögi ja telkkari riittävät tänä vuonna saamaan aikaan pienen joulufiiliksen. Suurta jouluvibaa ei löydy, enkä usko että sitä huomennakaan tulee. Edes lumi ei saanut minua sekoamaan. Rasmus sanoi olevansa fiiliksissä joulusta nyt sen vuoksi, että se tarkoittaa vuoden lähenevän loppuaan ja vihdoin tämä paskavuosi on takanapäin. Olen täysin samaa mieltä. Odotan vain, että vuosi vaihtuu ja saa aloittaa uuden puhtaalta pöydältä. Ravistaa kurat kengistä tälle vuodelle ja loikata kohti parempaa. Ehkä juuri siksi joulu ei nyt tunnu juuri miltään.

Vaikka vietän joulua ”itsekseni”, on ihana tunne kun tietää, että uusi tyyppi on elossa mukana. Jouluna se tunne on äärimmäisen tärkeä; kokea olevansa rakastettu.

elämää, fiilistely, juhlat, lapset, muonaa, perhe, rakkaus, ruoka

BEATA

21/12/2014

Elämääni on tupsahtanut myös pikkutyttö ja olen saanut tehdä lettejä sekä pyöriä joululahjaostoksilla tyttöjen osastolla!

Saattaapi olla, että jonain päivänä vietän hänen kanssaan enemmän aikaa kuin omien lasteni. Ihmeellistä on elo. En tosin valita, tyttöjenjuttuja ei ylitä mikään ja musta tuntuu, että me Bean kanssa ollaan melko samoilla taajuuksilla.

Porukkaan kuuluu myös parivuotias Filo-poika. Meitä on siis kuusi. KUUSI. Me tuplaannuttiin ja etenkin minä olen pohtinut tämän kuvion järkevyyttä. Mutta tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen, että kaiketi näitä asioita ei nyt järjellä kannata alkaa ajattelemaan kun ei ennenkään ole!

elämää, lapset, minä, perhe, rakkaus, valokuva