Yearly Archives: 2015

2016, BRING IT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Odotan innolla vuoden vaihdetta, joka vuosi. On ihanaa jättää taakseen edellinen vuosi ja aloittaa laskenta alusta. Tehdä asioita toisin, kokea uusia asioita, jollain jännällä tavalla on jotain mystistä mitä odottaa. Kaikki kuukaudet taas uudelleen edessä.

Tänä vuonna asiat ovat toisin. Ensimmäistä kertaa ikinä, en odota ensi vuotta. Yhtä aikaa haluan päästää irti tästä vuodesta, mahdollisimman nopeasti ja toisaalta en halua ensi vuoden alkavan, koska tiedän, että se tulee olemaan samanlainen.

2013 olin eronnut, olin läpikäynyt erikoisia asioita lähipiirissä ja halusin jättää sen vuoden taakseni. Vuoden 2014 piti olla täynnä rakkautta. Odotin sitä jännityksellä ja hyvin toiveikkaana. Se oli kirjaimellisesti uusi alku.

2014 olin kokenut suurimman sydänsuruni ikinä, rakastunut uudelleen ja surrut silloisen poikaystäväni kanssa hänen vaimonsa kuolemaa. Olimme molemmat enemmän kuin valmiita kohtaamaan täydellisen vuoden, 2015.

2015 on toistanut samaa kaavaa kuin aiemmat kaksi. Enää en odota. En odota vuoden 2016 korjaavan mitään. Olen tajunnut, että se ei tule korjaamaan mitään. Jos se tuo jotain mukavaa tullessaan, se tuo vähintään samalla kauhalla jotain mätää. On päiviä jolloin yksinäisyydelle ja surulle nauraa mustan huumorin kautta, mutta nyt loppuvuodesta on ollut päiviä, jolloin ei enää naurata oma tilanne.

Olen lötrännyt pohjamudissa ja viimeistään joulupäivänä vietetyt täydelliset treffit avasivat haavat jälleen. Kyseinen mies tiesi jo ennakkoon, ettei halua mitään vakavaa (kuten kaikki nykyään) ja tottakai hän sitten oli livenä liki täydellinen. Kun lähdin seuraavana päivänä kotiin, hän halasi ja sanoi ”Elä huoli, sä löydät ihan varmasti vielä jonkun upean elämääsi!” Itkin koko matkan kotiin. Olen oikeastaan menettänyt uskoni miehiin. Siihen, että joku minun tyylinen ihminen kaipaisi elämäänsä samoja asioita kuin minä. Alan olla varma, että miehet ovat vain loppuneet. Ne on jo jaettu ja minä vain en voittanut tässä arvonnassa.

Koska elämässäni tapahtuu koko ajan myös paljon pieniä ihania asioita ja toisinaan jopa nautin sinkkuelämästä, perusvireeni on positiivinen. Nauran, laulan ja tanssin. Kaikkihan nyt kuitenkin on hyvin ja olen kiitollinen kaikesta hyvästä, ehkä jopa normaalia enemmän.. Olen kuitenkin vailla rakkautta ja en kohta enää jaksa.

Tilanteessani onkin varmasti järkevintä olla odottamatta mitään. Samalla kuitenkin ahdistaa jo ajatus ensi vuoden lopusta. Toteanko 12 kuukauden päästä taas; olipa kökkö vuosi. Jos jotain voin siis tehdä, on yrittää elää hetkessä. Lakata stressaamasta tulevaa, antaa vaan mennä. Sehän tässä nyt on jo todettu, että välillä sinkkuilu sattuu ja välillä se on parasta aikaa elämässä. 2016, bring it on! Katsotaan osaatko vetää vielä huonommin kuin edeltäjäsi! Haha!

Iloa ja valoa kaikkien vuoden vaihteeseen, minä pakenen maasta!

Noh.. Kyl tää nyt viel vähän naurattaa..

Kuvankaappaus 2015-12-30 kello 16.59.16

5

PATALEIPÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivon Sarpanevan pataa joululahjaksi ja sain sen! En ole koskaan ollut pataruokien laittaja, mutta koska laajennan ruoanlaittorepertuaariani jatkuvasti, näköjään, ajattelin ettei pata pahaa tee. Olin suunnitellut jo lokakuussa tekeväni heti pataleipää, jos pata pukilta putkahtaa.

Testasin VEGE! -kirjan Maailman Helpointa Pataleipää ja sitähän se oli, ja vielä herkullista! Ajelin tänään jo kauppaan ostamaan Pataleipä -kirjaa, mutta se ei ihan vakuuttanut resepteillään. Googlettamalla löytänee muutamat variaatiot nopeasti. Tämä vaalealeipä on perinteinen maalaisleipä, eikä aineslista ole kovin vaativa. Aikaa tosin on hyvä varata ja itse toteutin homman niin, että tein taikinan eilen ja laitoin aamulla uuniin. Tässä onnistuu tumpelompikin leipoja, eikun valurauta padat kuumenemaan!

7 dl venhäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
½ tl kuivahiivaa
4 dl lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää vesi. Sekoita seos tasaiseksi, mutta ei aleta liialti vatkaamaan! Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja anna taikinan seisoa 8-24 tuntia huoneenlämmössä.

Sitten paistellaan. Ensin aseta uuni 225 asteeseen ja pullauta taikina hyvin jauhotetulle alustalle. Muotoile siitä pallo ja laita hänet vielä kelmun alle lepäämään. Kun uuni on valmis, lämmitä siellä pataa tyhjänä puoli tuntia. Sen jälkeen laita taikina pataan ja anna paistua 30 minuuttia. Viimeisellä vaiheella saadaan leivälle aikaiseksi kaunis ruskea pinta; ota padan kansi pois ja paista vielä 10-15 minuuttia. Jäähdytä leipä ritilällä.

12

MARMORIMÖTIKKÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mötikän ei pitänyt tulla tuohon kaiuttimen päälle, mutta siinä se nyt nököttää. Etsii vielä paikkaansa, mutta simppeliytensä vuoksi maastoutunee tulevaisuudessa mihin vain.

Mötikkä löytyi Habitatista varoittamatta. Mutta onneksi, koska olin etsinyt Yki Nummen tilalle jo jonnin aikaa korvaajaa. Tuumailin mötikkää silti tovin, ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nyt ihastus on muuttunut jo vakavaksi. Kaisu loves mötikkä.

 

4

JOULU TULLA JOLLOTTAA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi kysymys: minne nämä päivät valuvat? Koko joulukuu on kohta läpitarvottu. Meillä on ollut koko kuu täynnä menoa ja meininkiä, eräs sankari täytti viisi ja pikkujouluja on riittänyt joka viikonlopulle. Nämäkin piparit on leivottu jo marraskuussa ja ne ovat kadonneet parempiin suihin viikkoja sitten!

Koska eksäni on töissä välipäivät, minä lomailen. Minun asiakkaani lomailevat, joten tämä on hyvä väli mulle myös olla kotosalla. Aloitin loman perjantaina, mutta sen jälkeen olen tehnyt ”vähän töitä” keittiössäni. Gullichsen toivottikin leppoisasti viestissään yrittäjältä yrittäjälle perinteiset lomaterveiset ”Työn iloa, lomalainen!” Haha. Mutta niin se vaan menee ja se on ihan ok. Nyt vaan on ollut kotona hommaa ja jouluvalmisteluja niin paljon, että tästä on kyllä loma kaukana! Tartten sen hetken levon ja rauhoittumisen tähän, henkisesti. Taidan huomenna karata äidin luokse vanhaan huoneeseeni, jotta pääsen lomamoodiin edes pariksi päiväksi.

 

Huomenna aamulla kipaisen kaupasta ostamaan savulohitartarin ainekset, kuusi saaristolaisleipää on leivottu tänään ja aamupäivällä täytyy keittää kattilallinen riisipuuroa. Perinteiselle joulupuurolle istahtaa tänä vuonna siskoni, siskonpoikani, ex-kälyni ja Sanna-ystäväni. Iltapäivästä pojat menevät isälleen, nautin aattopöydän herkuista torstaina rauhassa suuren sukuni keskellä ja lapsoset saapuvat kuuden aikoihin taas luokseni. On se vaan niin pirun helppoa järjestää aatto kun asutaan kaikki kivenheiton päästä toisistamme. Ihan parasta.

Kyllä mä luulen, että se joulumoodi vielä sieltä tipahtaa käsiini. Ehkä jopa yllättävän haikein mielin. Kaksi vuotta sitten viestittelin ihmisen kanssa jonka luulin olevan the real deal.. Viime vuonna punastelin Facetimeen, jonka toisessa päässä oli Rasmuksen perhe ensimmäistä kertaa silmieni edessä. Tänä jouluna olen ekaa kertaa ihan todella ilman miestä, vuoden 2001 jälkeen. Tykkään jakaa elämää ja etenkin juhlapyhät on tärkeitä olla rakkaimpien kanssa. Ni onhan se vähän semmonen tyhjiö nyssitte. Onneks on perhe. <3

Rakkautta ja rauhaa kaikkien jouluun!

8

FS 2015

Kuvankaappaus 2015-12-19 kello 16.32.54

 

FS 2015

Yona – Ei Oo Haluu

”Nyt ei oo haluu, ei oo lämpöö
ku ei oo lämpöö, ni on kylmä
ja ku on kylmä, ni ei oo haluu,
ku haluu, ei oo suuntaa”

0

IKIKUKKA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen aina ollut huono kukkien kanssa, sitä en toki enää myönnä, vaan kaikki menee kissan piikkiin. Sehän syö ne, ei voi hankkia. Olen onnistunut pitämään vähän liiankin hyvin hengissä keittiönhyllyllä komeilevan viherkasvini (ehta kukkaharrastaja ei toki enää muista nimeä..) Jouduin jopa karsimaan sitä! Haluan pitää hänet pienenä ja sirona.

TOKYON:n perinteisistä joulumyyjäisistä pongasin Viivi Prokofjevin upeat vanerista laserleikatut ikikukat ja rakastuin yllätyksekseni sini-punaiseen luomukseen. Vihaan sekä sinistä, että punaista. Tai ilmeisesti vihasin.. Ostopäätöksen sinetöi upea vaaleanpunainen reunaväri.

Diggaan kaikesta perinteisestä, Artek-huonekalut oujee, mutta kaipaan kotiini outoutta. Olen aina kaivannut elämääni jotain uniikkia ja ainutlaatuista. Vallan kreisi vanerikukka tuo taas oman tvistinsä olohuoneeseen. Kukan oli tarkoitus mennä koristamaan makuuhuonettani, joka kaipaa kipeästi jotain kaapiston päälle, mutta en tohtinut piilottaa tätä upeutta yläkertaan. Olkoon se nyt tovin tuossa. Kehitän hänelle seuraavaksi kirkkaan maljakon josta upea pitkä varsi näkyy läpi.

Myyjäisissä erilaiset kukkaset oli ripustettu katosta siimalla ja taiteilija kertoi iskevänsä jäljelle jääneet kappaleet (joita tuskin jäi!) kotinsa seinään suoraan nauloilla. Monikäyttöinen teos ja se tulee varmasti kulkemaan mukanani pitkään, koska se vei heti sydämeni ja kohtuuden rajoissa, yritän juuri sellaista taidetta hankkia kotiini.

5
1 2 3 30