Monthly Archives: kesäkuu 2015

YUHANNUS

_MG_1503 _MG_1585 _MG_1431 _MG_1679 _MG_1435 _MG_1699 _MG_1576 _MG_1469 _MG_1434 _MG_1726 _MG_1741 _MG_1517 _MG_1771 _MG_1778 _MG_1704 _MG_1485 _MG_1603 _MG_1622 _MG_1812 _MG_1481 _MG_1759 _MG_1450 _MG_1426

 

Fifty shades of Peeta järjesti hyvin epämääräiselle sakille tilukset juhlistaa juhannusta Turun saaristossa. Eipä siinä muuta. Järjettömän hauska reissu josta tunnun toipuvan edelleen.

Haluaisin kuitenkin jakaa yhden asian kanssanne. Juhannuksena ymmärsin, että kuvottavin keksintö ikinä on palju. Tuijotin juhannusaaton jälkeen paljussa lilluvaa vettä nauraen. Kelattiin viedä siitä näyte laboratorioon. Jos emme saa siitä lillumisesta koko kööri sarssia, ei sitä saa mistään.

Reissun päätteeksi mies jonka kanssa en juuri jutellut totesi ”Kaisu, sulla on helvetin hauskat jutut. Kuuntelin niitä salaa sivusta ja naurahtelin itekseni. Ja sit sä otat hemmetin hyviä kuvia!” Voiko uusilta tovereilta saada parempaa palautetta?! Ykköstä.

Pidän tästä ajanjaksosta mikä on elämässäni meneillään. Tuntuu, että juuri nyt mun pitää olla tässä. Täydellistä olla maaliskuisen eron jälkeen taas tässä pisteessä. Huomenna juhlin kolmekymppisiäni, voisko olla parempaa ajankohtaa olla tyytyväinen elämäänsä. En etsi, en sure, en tyydy. Elän.

 

16

TYHJÄ SYLI SAI KANNEN

Kuvankaappaus 2015-6-24 kello 22.03.39

 

Viime viikolla otin suuren askeleen projektini kanssa. Kannen taitto lyötiin lukkoon. Tässä hän nyt on.

Kansikuvaksi valikoitui äiti nimeltään Sanna. Jaoin jo facebookryhmässä pienen pätkän Sannan tarinaa:

Leo näytti kauniilta, kaikki oli paikallaan. Ajantaju katosi. Sanna raotteli varovasti kapaloa ja yritti kyynelsilmin painaa mieleensä, miltä vauvan paino tuntui käsivarsilla. Kohta siitä pitäisi luopua. He koskettelivat ja katselivat, ottivat valokuvia ja tallensivat käden- ja jalanjäljet. Seuraavana päivänä Sannan äiti kävi katsomassa ainoan lapsensa poikaa ruumishuoneella.

Kanteen Sanna päätyi useastakin syystä, mutta se miten hän näyttää pidättelevän vielä sekunnin tarinaansa on näistä syistä tärkein. Kuinka hän puree hieman huultaan ja pidättelee kyyneliään. Jo pelkät silmät viestivät kohtalosta jota ei moni kohtaa. Kirja avaa surua jota kohtuun kuolleen lapsen vanhemmat kokevat. He kertovat tyhjyydestä jonka kanssa elävät lopun elämäänsä. Kirjan sisäsivuilla Sannakin lopulta kertoo tarinansa.

Projektia voi seurata facebookissa tykkäämällä sivustosta.
http://facebook.com/tyhjasyli

Kirja on kaupoissa syyskuussa, ennakkotilauksista infotaan sivustolla ja varmasti myös täällä.

13

KOLKYT KOHTA BEIBE

image

 

Tallinna ei eilen antanut parastaan. Matka alkoi kuohuviinillä, mutta sekunti ensimmäisen hörpyn jälkeen lokki (ks. kuva yllä) kakkasi päälleni. Ihana aurinkoinen Helsinki vaihtui aurinkoiseen mutta oudon hiljaiseen Tallinnaan. Pian tajusimme, että Eestimaa juhli juhannusta vasta maanantaina ja tiistaina, joten esimerkiksi suosikkiravintolamme olivat kiinni.

Olin juomanhakumatkalle ystäväni Sannan kanssa ja meillä oli molemmilla hyvin pitkä aika viimeisimmästä päiväristeilystä. Tallinnassa ollaan kyllä lymyilty, mutta hotelliöiden kera. Täten totuus iski kesken leppoisan shoppailukierroksen: HETKINEN! Meillähän on enää kaksi tuntia aikaa syödä, hakea viinat, vierailla Rimi-marketissa ja raahautua terminaaliin!

Tässä vaiheessa hikeä otsalle nosti vauhdin kiristyminen mutta myös vesisadetta uumoileva, hyvin painostava ilma. Reedeen jäi yksi hajuvesi jota tuoksuttelin ranteestani harmitellen vielä kotona asti. Lainattu juomakärry oli järisyttävän huono, joten meinasimme kuolla kaljalavojen alle vaikka kuljetimme niitä noin 300 metriä terminaaliin. Oltiin niin poikki laivalla, että kävin etsimässä meille ensin paikan ja vasta sitten siirryimme kärryjen kanssa määränpäähän. Sanna tyhjensi yhden lavan reppuunsa, joten matka laivasta ulos sujui hieman kevyemmin. Jumalaton uurastus, enkä edes juo kaljaa. Jaa miksi? Noh, me juhlitaan lauantaina kolmekymppisiämme yhdessä ja jotenkin järkeiltiin, että tää olisi fiksu idea. Lopputuloksena päätelmä: ei kannata mennä ilman autoa.

Matkan kruunasi laivan pubi jossa viimeiset puolitoista tuntia oli meneillään karaoke. Palatessamme Helsingissä satoi kaatamalla vettä. Ahahaahah. Tosin ystävän kanssa kökkökin matka on hauska ja naurua riittää käsirakkuloille ja turistirysän caesarsalaatille, jossa oli väärä salaatti ja joukkoon kuulumattomia asioita kuten papuja ja tomaattia.

Tax-freesta ostettiin molemmat Clarinsin rispivärit ja tänään Sanna totesi sen olevan täysin paska. Ok. Parempi yritys ensi kerralla Eestiseni.

9

KELOJA

image image image image image image image image image image image image image image image image image image image

 

Olen viime aikoina tuumaillut. Kelannut. Paljon. Tehnyt ajatustyötä. Kesäkuu on myös ollut ihanan kiireinen. Laiskottelu kelpaa mulle aina, mutta kun kesäaika pelottaa yrittäjää rahojen puolesta, niin kiire on ollut erittäin tervetullutta.

Blogi on elellyt hiljaiseloa ja huomaan, että juttuja on jonoksi asti. Kun vaan kerkeis toteuttaa! Nyt on tulossa liuta juhlapostauksia ja tässä on esimakua juhannuksesta. Meillä oli huippureissu Peetan mökillä! Nappasin matkaani kaksi uutta ihanaa toveria, taas! En kestä miten onnekas olen ystävien saralla. Upeita ihmisiä on maailma pullollaan ja on käsittämätöntä miten niitä tipahtelee elooni jatkuvasti lisää. Juhannuksena nauroin niin paljon, että vatsalihakset kehittyi liiaksi asti.

Tämä viikko on jälleen valtavan hektinen, lapsetkin ovat molemmat nyt lomalla. Sekavaa hyppelyä sinne tänne ja huomenna jopa Tallinnaan ystäväni kanssa! Jatkan ajatustyötä ja yritän analysoida tuloksia tänne aktiivisemmin.

 

11

FS 2015

Kuvankaappaus 2015-6-21 kello 18.09.04

 

FS 2015

The Weeknd – Can´t Feel My Face

Tää on kova.

1

#SIDEWAYSHEL

image image image image image image image image image image image image image image image

 

Ehdin viettää lauantai-illan upouusilla Sideways -festareilla Teurastamolla. Kuten jokainen on jo ehtinyt kuulla: festareilla oli helvatusti ihmisiä, mutta siellä oli mukavan väljä tunnelma. Alue oli kompakti mutta kuitenkin yllättävän laaja.

Saavuin Kalasataman metropysäkille yksin, mutta tapasin heti yhden tuttavan. Koska mun loppuseurue lataili vielä puhelimiaan Pasilassa, päätin jäädä ihanan Tuomaksen kanssa juopottelemaan alueen ulkopuolelle. Kohta paikalla oli noin kaksikymmentä entuudestaan tuntematonta tyyppiä.

Mitä musiikkiin tulee; en ehkä oo niin festarityttö kuin vois luulla. Muun muassa Paperi-T toimii paremmin yksin autossa tai hämyisellä klubilla. Meillä oli silti keikalla aika villimeno, muttei juuri haitannut hypätä vessaan kesken kaiken. Huomasin myös sen, että jos laulat räppiä mukana, saat paheksuttavia katseita. No tätähän mä en ymmärrä yhtään. Kyllä räppiäkin pitää saada kuorolaulaa keikoilla! Täytyy myöntää, näiden festareiden musiikki- ja ruokakokemukset jäivät melko vähäisiksi. Absolutin drinksut olivat hitti ja seura oli mahtavinta! Ehdin pyöriä alueella reilut neljä tuntia, että kaksi keikkaa vessajonot huomioon ottaen oli ihan hyvä suoritus.

Lähdimme ajoissa kohti Ääniwallia, joka oli virallinen jatkopaikka. Meillä oli liian tuoreessa muistissa erinäiset saapumiset Ääniwallin eteen jolloin tilataan kymmenen minuutin päästä uudelleen taksia hakemaan muualle kun jumalaton jono ei liiku mihinkään. Tällä kertaa käveltiin suoraan sisään ja koko paikka oli melkein tyhjä. Haha. Mutta puolta tuntia myöhemmin jono oli tielle asti. KABOOM!

Kesän ekat festarit, saa nähdä jääkö viimeiseksi. En saa tänä vuonna Flowsta mitään otetta.

Osa kuvista on rakkaan Mintun.

7
1 2