Tietoa mainostajalle ›

Monthly Archives: elokuu 2015

KUKA MÄ OLIN?

imageimage

Etsin kuvia kissastamme maaliskuulta, jolloin hän vielä oli luonamme. Törmäsin siellä valokuvatulvaan ála ex-poikaystävä. Yhteiskuvia, Rasmus-kuvia ja kuvia omasta naamasta.  En tunnistanut itseäni.

Aloin miettimään kuka olin viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa. Täysin eri ihminen kuin nyt ja ennen Rasmuksen kohtaamista. Kirjoitin hänelle tekstarin jossa kerroin huumoristisesti tajunneeni hänen tuoneen minussa esille kaikki paskat puoleni. Tätä kelatessani enemmän, tajusin, että hän toi minusta esiin puolia joita ei ollut koskaan ennen ollutkaan minussa. Mistä se johtui? Miten voi välittää toisesta ja käyttäytyä typerästi? Miksi olin koko ajan surullinen ja ilkeä? Miksi työnsin häntä pois? Miljoona kysymystä..

Olin monissa asioissa vielä helmikuussa hemmetin ehdoton. Tunsin esimerkiksi, etten koskaan voisi muuttaa Helsinkiin. Puoli vuotta myöhemmin taistelen muuttoajatusta vastaan. Olisinko muuttanut mieleni jos olisin edelleen Rasmuksen kanssa? En varmastikaan koska en nähnyt meitä kuutta asumassa siellä, mutta itseni sinkkuna, kahden lapsen kanssa, kyllä.

Niin moni asia muuttaa ihmistä. Rasmus muutti mut joksikin muuksi, mutta siihen vaikutti varmasti myös viime vuonna kokemani suuri sydänsuru ja sitä kautta tullut suuri luottamuspula. Surkeiden sattumusten summa. On silti jokseenkin pelottavaa, että tuossa hetkessä on kokenut olevansa oma itsensä. Olen myös sitä mieltä, että Rasmuksen oma suru ja käytös vaikutti minun käytökseeni. Kun yrittää laittaa kaksi rikkinäistä ihmistä yhteen, siitä tulee joko mieletön voimakaksikko tai homma kaatuu, ennen kuin ehtii edes kunnolla alkaa.

Opin mielettömästi tuosta suhteesta. Tajusin itsestäni jotain mitä en ilman tuota suhdetta olisi tajunnut. Tuntuu välillä siltä kuin tuo suhde olisi tullut elämääni vain opetustarkoituksena. Siinä sukellettiin täysillä rakkauteen ja hukuttiin liki yhtä nopeasti. Siihen ei jääty kitumaan, jotta siitä ei tulisi tuskaa, opetus vei elämästäni vain puoli vuotta (no ja tämän jälkipuinnin). Huomasin jo kesäheilani kanssa, että oppimani asiat siirtyivät käytäntöön. Sekös oli hieno tunne. Sen vuoksi olen usein miettinyt antaisiko Rasmus minulle uuden mahdollisuuden, oltaisko me eheydytty suruistamme ja valmiita nyt toisillemme? Vai toisiko hän välittömästi esiin ne paskat puoleni? Emme ole juurikaan tekemisissä tänä päivänä. Rasmus on jatkanut elämäänsä ja minä en ole vielä valmis pelkäksi ystäväksi. Kenties jonain päivänä.

Vaikka suhteemme olisi ollut vain opetus meille molemmille, se tuli täydelliseen aikaan taipaleelleni ja valokuvien kautta päähäni tulvi monia ihania ja iloisia muistoja yhteiselostamme. Rasmus auttoi mua eteenpäin edellisestä suhteesta, tunsin oloni toisinaan rakastetuksi ja sain olla parisuhteessa pimeimpään vuodenaikaan. Se oli parasta terapiaa, vaikka lopulta minuun sattuikin taas.

Katson suhdettamme näin puoli vuotta eron jälkeen aika oudoin silmin. Näen itseni, syyt ja seuraukset. Hyväksyn eron, mutta juuri kuvia katsoessani tunsin ikävän ja haikeuden valtaavan minut. Ilmeisesti Rasmus ei ollut minulle se oikea, mutta yleisesti niitä hyviä parisuhdehetkiä tuli valtava ikävä. Joku voisi puolestani ilmaantua ja auttaa minut nyt Rasmuksesta eteenpäin. Olen valmis. Olen oppinut.

 

34

MY BABY

image image

image

 

Sylini on täynnä Tyhjää syliä. Kolmen vuoden projekti on yksissä kansissa ja putkahti maailmaan lopulta keskiviikkona, puolen yön jälkeen, varsin yllättäen. Saimme aamulla painosta puhelun, että hän on täällä. Tuokoon hän lohtua niille keiden syli on tyhjä ja niille ketkä surua vierestä seuraavat.

Teos on juuri sellainen kuin pitää ja täten teknisiltä osin jännitys on lauennut. Tänään signeerasin ja rustasin omistuskirjoituksia ennakkotilauksiin, joita olikin upea määrä. Kiitos kaikille teille. Ensi viikolla kirja on Suomalaisessa ja Akateemisessa, sekä sitä toki voi koko ajan tilata No tofu publishingin nettikaupasta. On aivan välttämätöntä itse tehdä ristiretki kauppoihin katsomaan onko se todella siellä hyllyssä. Tää on vaan jokseenkin käsittämätön tunne. Nyt se on täällä ja siitä voi olla ylpeä.

Ensi viikolla juhlitaan julkkareita ja sitä seuraavalla Next generation -näyttelyn avajaisia. Mulla on ollut aivan hirvittävä kiirus ja ajatukset ei meinaa taas pysyä kasassa. Mulla olisi tänne blogiin juttuja jonossa niin vietävästi!! Ah, se assari nyt tänne!

TYHJÄ SYLI NETTIKAUPASTA
TYHJÄ SYLI FACEBOOKISSA

12

FS 2015

Kuvankaappaus 2015-8-26 kello 10.18.03

 

FS 2015

Melody Gardot – Preacherman

Letkeetä.

0

NEXT GENERATION – young eyes of photojournalism

Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.53.25 Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.53.00 Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.50.42 Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.51.01 Kuvankaappaus 2015-8-24 kello 10.51.53

 

Punastellen vastaanotin paikkani aika kovassa seurassa nyt kuulkaas. Next Generation – young eyes of photojournalism valokuvanäyttely kokoaa Korjaamon Valssaamoon kymmenen nuorta suomalaista kuvaajaa joista kaikkia yhdeksää kollegaa katson ylöspäin. Olen hämmentynyt ja jumalattoman otettu, että Tyhjä syli -projekti kutsuttiin mukaan tällaiseen seurueeseen.

Näyttely on auki kuusi päivää ja se esittelee valokuvaajia jotka tekevät omia pitkiä projekteja. Tyhjä syli on mukana kahdeksalla kuvalla ja tuohon mennessä kirjakin on jo julkaistu! En oikein voi ymmärtää sitä, että olen mukana. Suosittelen laittamaan näyttelyn korvan taakse ja kurkkimaan upeiden valokuvaajien upeita töitä. Nöyränä. Kerrassaan nöyränä täällä.

 

12
1 2 3 5