Tietoa mainostajalle ›

Monthly Archives: lokakuu 2015

KAIPAAN TAKAISIN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kaipaan takaisin Lissaboniin ja likkojen luokse. Kirjoitin jo kertaalleen Lissabonista, postaus löytyy rullaamalla alemmas.. Mutta palataan nyt vielä kerran tuohon rosoisen idylliseen, liki täydelliseen kaupunkiin, jonka kuulumisia kuulen onneksi jatkuvasti muutamaakin reittiä pitkin..

Mulla on sellainen kutiava tunne, että loppujen lopuksi Suomi ei riitä mulle. Olen valintani tehnyt ja olen valinnut oikein, nyt eletään täällä ja mennään lasten ehdoilla. Mutta jotenkin näen itseni irtautumasta tästä maasta jossain vaiheessa elämää. Oli se sitten intensiivinen puolivuotinen tai loppuelon juttu, niin viikon lomamatkat ei tule lopulta riittämään. Se saattaa olla valokuvausprojekti ja tutkimusmatka tuntemattomaan tai eläkepäivät Lissabonissa. Who knows, pääasia on se, että kutkutus tuntuu ja tiedän, että kymmenen vuoden päästä voin hyvin alkaa jo kaavailemaan reissua jos siltä tuntuu. Kymmenen vuotta tuntuu teistä ehkä pitkältä ajalta, mutta esikoiseni täyttää kohta kymmenen ja voin vain sanoa ”Ööö.. Mihin tämä aika meni?” Se itseasiassa tuntuu minusta melko lyhyeltä ajalta ja saa tajuamaan, että nyt pitää keskittyä täysillä muksuihin ja elämään muutenkin juuri tällä hetkellä.

Takaisin Lissaboniin. Nimenomaan, voisin mennä takaisin vaikka heti. Paljon jäi kokematta ja nautin matkassa juuri siitä, että sain hengailla vieraanvaraisten ja ihanien Saaran ja Leylan kanssa. Ystävät matkalla ovat parasta ja täten voisikin pohtia tosissaan erään ystävän kanssa yhteisen matkan toteuttamista, vihdoinkin! Aina puhutaan, koskaan ei lähdetä.

Äh, ajatus hyppii. Käsittelin niin monia asioita matkalla ja sen jälkeen pääni sisällä, että on vaikea poimia tähän tärkeimpiä juttuja. Parasta matkustamisessa onkin juuri se, että se avartaa mieltä, tuo perspektiiviä ja uusia näkökulmia. Haaveilen edelleen lojumismatkasta hiekkarannan ääreen, yksin. Vaikka se olisi pelottavaa ja ehkä ahdistavaakin, se olisi lopulta mieletön kokemus ja ennen kaikkea hiton rentouttavaa. Matkustaminen, ei vaan ole parempaa.

11

FS 2015

Kuvankaappaus 2015-10-26 kello 18.31.41

FS 2015

Iisa – Tuu Tänne

Olin keikalla. Tämä oli upein. Iisa omisti Kukaan ei oo kenenkään -kappaleen minulle ja se oli myös aika ihana hetki. <3

Tuu tänne, sä eikä kukaan muu
Tuu tänne, sua ilman vaan huonoa kuuluu
Tuu tänne, tai kevät ei koskaan enää tuu
Tuu tänne, ja mun sydän muruiksi murtuu

2

FS 2015

Kuvankaappaus 2015-10-23 kello 17.23.30

 

FS 2015

Scandinavian Music Group – Frank & Claire

Menimme minne halusimme
Jouduimme syvemmälle
Liattuina saavuimme renkaalle sisimmälle
Uskoimme, että saamme anteeksi pyytämällä
Valta kasvoi käyttämällä

1

GLEEEE!!!

Kuvankaappaus 2015-10-21 kello 20.58.09 Kuvankaappaus 2015-10-21 kello 20.56.22

Yksin kulutan aikaani HUIPPUsarjojen parissa. Enkä häpeile ollenkaan kertoa teille Gossip girlien ja New girlien jälkeen, että Glee on ollut suosikkini jo vuosia. Ainakin ensimmäiset kolme kautta (en muista enää, kuinka monta kautta aktiivisesti katsoin.. Netflixistä löytyy viisi kautta, sarjaa on tullut kuusi kautta). Aloitin tämän touhun vähän vitsillä alusta, mutta olen päässyt jo naurun lisäksi itkemään useasti ja sitä kautta toteamaan, että tämä on edelleen pirun hyvä sarja.

Musikaaleissa on kohdallani aina se ongelma, että ensin ne vaivaannuttaa.. Ei oikein osaa suhtautua, kunnes sitä huomaa biisin puolivälissä, että laulaa mukana ja jännittää esiintyjien puolesta. Glee on sarja jota ei pidä ottaa liian tosissaan, mutta huumorin alle on peitelty miljoonia rankkoja aiheita homoseksuaalisuudesta, koulukiusaamisesta, teiniraskaudesta, itsetunnosta, lihavuudesta, kulttuurieroista, rasismista, vihasta ja aina rakkauteen asti. Ei ole aihetta, jota Glee ei käsittelisi. Se on tehnyt sen käsikirjoituksessaan nerokkaasti, ajatellen teini-ikäisiä katsojia.. Hehe. Mutta yhtälailla kolmekymppinen voi samaistua sarjaan, ainakin muistelemalla menneitä ja pohtimalla lapsiensa tulevaisuutta. Musiikista nauttiminen taas ei katso ikää.

Glee kertoo koulusta jonka show-kuoron toimintaa alkaa ihana opettaja Mr. Schuester elävöittämään.  Sattumien kautta lopulta pirun tiiviiksi porukaksi hitsautuu niin nörtit, vammaiset kuin koulun suosituimmatkin oppilaat. Musiikki on olennainen osa tarinankerrontaa ja vaikka välillä ballaadit haukotuttavat, joukosta löytyy upeita klassikoita ja nykypäivän hittejä, joiden lavastus ja koreografiat hivelevät silmää.

Glee ei kuitenkaan präystäile, vaan siinä korostuu ihmisten erilaisuus ja juuri se onkin Gleen sydän. Kaikkien lauluäänet eivät ole Rachel Berryn tasolla, eivätkä kaikki osaa tanssia. Koko paketin kruunaa koulun sekopäisin hahmo, cheerleadereiden koutsi, the one and only: Sue Sylvester. Se henkilö pitää kokea ja alla onkin klippi josta löytyy Suen parhaat letkautukset ekalta kaudelta.

Jokainen henkilö on jollain tavalla rakastettava ja jaksojen myötä jokainen pääsee esille. Ennen kaikkea Glee on tarina ystävyydestä, tiimityöstä ja toisten puolien pitämisestä. Hyväksymisestä. Teinihömpän alla on taikaa ja pirun mustaa huumoria, trust me. Sarja on myös saanut lukuisia palkintoja ja kriitikoiden ylistyksiä. Golden Globeja on korkattu, joten en mä ihan väärässä ole hei.

 

3
1 2 3