Monthly Archives: marraskuu 2015

HANSKI JA JONTTE

DSCF7728 DSCF7702 DSCF7706 DSCF7707 DSCF7691 DSCF7716 DSCF7767 DSCF7796 DSCF7800 DSCF7830 DSCF7817 DSCF7856 DSCF7807 DSCF7865 DSCF7828 DSCF7897

 

Kaksi ihanaa tyyppiä saivat toisensa. Olen viettänyt Hannan ja Joonaksen kanssa aikaa välillä hyvinkin tiiviisti ja heistä on helppo sanoa, että he ovat luotuja toisilleen. Tiedättekö kun joistain pareista vain näkee sen, ja toisista ei.

Ilta oli hikinen, esiintyjät tanssittivat aivan mahottomasti. Aino Vennan häävalssi oli upean tunteikas! Kuuma-Kalle kokkasi upouuden Basbasin keittiössä meille herkkuja pitkin iltaa ja kuohuvaa kului! Hanna heitti kimppunsa osissa ja täten minäkin pääsen naimisiin vielä joskus! Vuhuu! Basbas toimi juhlapaikkana moitteettomasti ja sinne pitää ehdottomasti mennä syömään.

Hanna ja Joonas järkkäsivät häänsä kahtena viikonloppuna. Intiimi vihkitilaisuus ja illallinen läheisimpien kanssa, seuraavana viikonloppuna kemut ystäville. Ehdottomasti varteenotettava suunnitelma niihin tulevaisuuden häihini.

Vieläkin hymyilyttää. Onni tuntea tuo pari.

16

MARIMEKKO SS16

Untitled-1

 

Öh. Juuri höpötin, että miksi Marimekko ei tee minulle sopivista printeistä pussilakanoita? Keskustelussa mainittiin myös tyynyliinat. Minkä vuoksi mielettömän upeita printtejä tuottavasta firmasta tulee myyntiin vain muutama hassu tyynyliina per kausi ja niistäkään ei muotopoikkeuksia.

Kurkkaus SS16 mallistoon toi mukanaan vastauksia toiveisiin! Aivan kreisi, mutta ihana kukkakuosi voisi hyvinkin istua elämääni. Mutta aivan varmasti ostoskoriin tarttuvat nuo pussilakanat Tiiliskivi -kuosilla, vaalenpunainen tyyny ja maljakkofanaatikon sydämeen vetoaa myös tuo vaasi! Kevättä kohti!

3

RIITTÄMÄTTÖMYYS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä tiedän, että mä olen hyvä ihminen. Olen hyvä tyttöystävä, ellen loistava. Meidän uusperhekuvio toimii upeasti, ollaan eksän kanssa hyvissä väleissä, samoin hänen tyttöystävänsä kanssa. Lapseni käyttäytyvät hienosti, he ovat upeita tyyppejä, joihin kuka tahansa pystyy rakastumaan. He ottavat ihmisen kuin ihmisen avosylin vastaan, ottavat perheenjäsenekseen, ystäväkseen ja rakastavat ehdoitta.

Olen hauska, kiltti ja intohimoinen. Välitän toisesta aidosti, puhun ja kuuntelen. Annan huomiota ja rakkautta kaikille läheisilleni, pidän kiinni. Olen selviytyjä ja yrittäjä, en luovuta. Pidän huolta kodistani, saan lamput kattoon, maalaan seinät ja käytän sujuvasti porakonetta. Leivon, laitan ruokaa ja ruokin mielelläni ystäviäni. Elätän itseni ja lapseni. Seikkailen mielelläni ja tukiverkkoa riittää. Minulla on oma elämäni, omat ystäväni, jotka kuitenkin jaan mielelläni.

Silti välillä tulee hetkiä jolloin totean mielessäni ”Kenelle me nyt edes kelpaisimme?”

Välillä pienen hetken en pidä minua enkä meitä minään. Emme kelpaa kenellekkään. Nopeasti ajatus onneksi haihtuu mielestäni, koska tiedän, että joku saa meistä joskus maailman parhaan perheen. Silti tuo tunne, sen pienen hetken, on kamala.

Nautin elämästäni ja siitä puuttuu ainoastaan enää se, että sen saisi jakaa jonkun kanssa.

 

32

FS 2015

Kuvankaappaus 2015-11-17 kello 22.03.43

 

FS 2015

Missy Elliott – WTF

Missy tuli jytinällä takaisin.

1

RAUHA

kukka

Oli kulunut liki vuosi sydämeni särkymisestä, kun tajusin mikä kertoo hyvästä parisuhteesta; rauha. Eron jälkeen luulin elämäni miehen astelleen elooni, vaan sehän loppui ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa. Kerroin puolitoista vuotta sitten jutun kaatumisesta täälläkin ja sen jälkeen olen viitannut tapahtuneeseen useasti. Olen uuvuttanut ystäväni jauhamisella, osittain pilannut yhden suhteen ja useita suhteenalkuja sillä, että keräilen vieläkin palasia kokoon tuosta tapahtumasarjasta.

Mutta tosiaan, oli kulunut vuosi kun ymmärsin rauhan merkityksen. Syy miksi olin varma kyseisestä miehestä oli rauha välillämme. Olen luonteeltani äkkipikainen, mutta kyseisen miehen kanssa sykkeeni oli tasainen, en välittänyt siitä mitä teimme, olin tyyni. Ne hetket, kun istuu autossa toisen vieressä ja tuntuu siltä, että siinä voisi olla ikuisesti. Ihan hiljaa, onnellisena. Ei ole kiire mihinkään, koska tietää, että tämä on tässä iäti.

Kun puolen vuoden suhteeni Rasmukseen päättyi, aloin puntaroimaan paljon sitä kuinka haipakkaa meillä oli. Tunteet kuumenivat, yritimme saada perheitämme koko ajan saman katon alle, vaikka olimme tunteneet vasta hetken. Hätiköimme koska kuvittelimme, että rauhaisa elo alkaa vasta kun olemme kaikki saman katon alla. Olen edelleen sitä mieltä, että kuuden ihmisen pesueella se olisi varmasti lopulta ollutkin totta. Sinne asti ei vain päästy. Karkasimme kaksin reissuille, jotta olisimme saaneet olla rauhassa. Mutta silloin meillä oli monen viikon häsellykset harteilla kannettavana ja ne purkautuivat toki hyvin helposti juuri silloin kun olisi ollut mahdollista vain olla. Totesin, että suhde ei ollut oikea koska edellisen kanssa olin rauhallinen ja nyt kiehun vähän väliä.

Tajusin ihan vasta, että kyllähän minulla oli Rasmuksenkin kanssa rauha. Sunnuntaisin makoilimme vierekkäin makkarissa ja välillä joku kakruista käveli päältämme, välillä kaikki neljä. Mutta siellä oli hetkiä jolloin koin suhteen olevan rauhallinen. Ja nyt kun muistelen, Rasmuksen vieressä nukuin erittäin hyvin. Sekin on oiva merkki hyvästä parisuhteesta. Yksinäni nukun välillä katkonaisesti, joidenkin miesten vieressä heräilen vielä useammin ja joidenkin vieressä on se rauha. Joskus suhteessa rauhan kuitenkin estää ajoitus ja elämäntilanne. Meillä sitä tapahtui liian paljon ja molempien menetykset varjosti kokonaisuutta.

Nykyään kiinnitän huomiota olotilaani melko vahvasti miehen kanssa. Kuuntelen kehoani ja mielipiteitäni. Saatan analysoida jopa liiankin voimakkaasti tilanteita ja tuntemuksiani. Huomaan myös löytäväni tyydytystä siitä, että homma ei lähde käyntiin valtavalla intohimolla, vaan hitaalla ihastumisella. Ehkä sekin kertoo siitä rauhasta, kumpaakin kiinnostaa, mutta eihän tässä mikään kiire ole.

Ehdottomasti metsästän kuitenkin sitä rauhaa joka minulla oli mainitsemani miehen kanssa. Siinä oli jotain spesiaalia, jotain mitä tuntee vain harvojen ihmisten kera. Ja plaah, taas tässä iskee fiilis, että olen vielä sata vuotta yksin jollen tyydy vähempään. Juttelin juuri Rasmuksenkin kanssa ja huomasin, että pieni ikävä nostelee edelleen päätään siihenkin suuntaan. Ota tässä nyt sitten selkoa mistään. Tilanteeni on edelleen sama, en jaksa, ei huvita. Panostus nolla. Joskos joku sit kuitenkin tulis vaan hakemaan ovelta?

———————

Heräsin aamulla valtavaan fyysiseen pahaan oloon puhelin kädessäni. Sen jälkeen seurasin pari tuntia uutisia. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka vihaan ihmisiä jotka haluavat toisille pahaa. Jälleen kerran olen pettynyt maailmaan, rauhaa kaipaisi koko maapallo. Välähdyksen ajan jopa pelkäsin, tuntuu, että on vain ajan kysymys kunnes Suomessa jytisee. Yritän nyt kuitenkin saada päälle iloisemman ja kepeämmän mielen, illalla tanssin kahden lempi-ihmiseni rakkautta! Elämä jatkuu, vaikkakin taas hieman raskain ja rauhattomin mielin.

21

-20%

_MG_3014 _MG_3038 _MG_3025 _MG_3024 _MG_3032 _MG_3027 _MG_3018

Kirjastoissa oli eilen 74 varausta mun kirjasta. Me päätettiin lahjoittaa muutama kappale Järvenpään ja Rikhardinkadun kirjastoon. Mutta sitten me alettiin miettimään, että entä jos ei jaksa jonottaa?

Valokuvateokseni kohtukuoleman kokeneista naisista ilmestyi syyskuun alussa ja ihmiset ovat löytäneet kirjan oikein mukavasti. Toisen painoksen kynnyksellä ja kääntämishommia mietittäessä me päätettiin pistää pystyyn kamppis! Tämän viikonlopun ajan kirjaa saa No Tofu Publishingin nettikaupasta -20% alella! Jos siis jonottaminen käy tuskaiseksi, nyt on oiva tilaisuus tilata oma kappale edukkaaseen hintaan. Menen myös maanantaina rustaamaan omistuskirjoituksia ennen postitusta, joten puumerkkinikin onnistuu samalla tilauksella!

Vaikkei kohtukuolemasta olisi omakohtaista kokemusta, kirja menee syvälle tunteisiin ja teosta voi myös lähestyä valokuvajournalismin näkövinkkelistä. Lukija saa varmasti siitä irti ajatuksia, ja mitä todennäköisemmin muutaman kyyneleen. Tyhjä syli ravistelee, mutta lopulta käsiin jää toivo.

NO TOFU PUBLISHING VERKKOKAUPPA

10
1 2