Monthly Archives: tammikuu 2016

SOPEUDUTTU, TOTUTTU JA UNOHDETTU

Processed with VSCOcam with a2 preset

 

Istuimme keittiönpöydän äärellä syömässä pari päivää sitten ja juttelimme kesälomasta. Pojat ovat lähdössä Italiaan isänsä perheen kanssa ja eksäni uusi perhe osallistuu myös matkaan. Onhan heilläkin kohta jo kaksi vuotta takana parisuhdetta. (Ööö, mihin tää aika menee?) Keskustelussa oli selkeä sävy, ihanaa kun pääsette reissuun, äitiä harmittaa kun itse en pääse teitä tulevana kesänä viemään ulkomaille.

Sitten havahduin. Yllätyin aivan. Olen niin tottunut olemaan yksin, että mielessäni mietin tämän olevan pysyvä tilanne. Seuraavat 15 vuotta kun lapseni ovat elätettävinäni, minulla tuskin on varaa viedä heitä ikinä ulkomaille. Tämä on kohtaloni. Hylkäsin mieheni ja nyt kärsin siitä. Hän matkustaa perheensä kanssa, luo ihania kesämuistoja lapsille vuodesta toiseen. Itse olen se köyhä yksinhuoltaja äiti, jolla ei ole koskaan varaa mihinkään. Me ollaan kolmen kopla ja havahduin unohduksen tilasta elämään; mä saatan joskus vielä rakastua ja saada kyseiseltä henkilöltä vastarakkautta! Herranjestas! Sanoin pojille samoin tein hämmennyksen tilassa ”HEI MUTTA, äitihän saattaa joskus löytää jonkun miehen ja me voidaan sitten reissata sen kanssa!”

Tunnen poikani hyvin ja hänen kasvoillaan vilahti sama tajuaminen; hänkin oli unohtanut. Hänkin oli niin tottunut kolmen koplaamme, että ei hänelle tullut mieleenkään, että tilanne saattaisi joskus muuttua! On iskä ja äitipuoli ja sitten on äiti. Thats it.

Toisaalta unohduksen tila on hyvä. Eletään elämäämme, eikä hönötetä pilvilinnoissa. Mutta toisaalta pitäisi muistaa haaveilla. Pelkään, että jumahdan tähän rooliin ja unohdan, että rakkaus on mahdollista. Viime aikoina se on vaan tuntunut mahdottomalta, ehkä siitä syystä olemme niin tottuneita ajatukseen kolmen koplasta. Koplamme on ihana, silti elämän jakaminen toisen aikuisen kanssa houkuttelee edelleen vietävästi. Sitä ennen meidän täytyy luoda loistavia kesämuistoja pienellä budjetilla ja minun olla iloinen siitä, että pojat kuitenkin pääsevät kesällä ulkomaille. Ja minähän olen.

 

19

LISA

_MG_2992 _MG_2975_MG_2990

Aika tuppaa rientämään.. Nimittäin jo marraskuussa, tarkemmin 11.11.2015 syntyi kummityttöni Lisa. Hänen äitinsä on sydänystäväni, jonka elämän ydinasia on tehdä listoja, Exel-taulukoita, analysoida, organisoida ja suunnitella. Lisa siis toki syntyi klo 00.00. Eikä tuossa päivämäärässäkään ole mukisemista. Nimijuhlat on juhlittu ja plikka kasvaa kovaa vauhtia. Vauvailu on siitä ihanaa, että Sonjan ollessa mammalomalla näemme nyt paljon useammin kuin viime vuosina, työkiireiden vuoksi.

Muistan elävästi missä kohdassa Järvenpäätä kävelin kun yli 10 vuotta sitten katsoin Sonjaa pelokkaan innostuneena, kerroin olevani raskaana ja pyysin Sonjaa tulevan lapseni kummiksi. Yhtä elävästi muistan istuneeni reilu vuosi sitten keittiönpöytäni ääressä kun Sonja kertoi raskaudestaan ja pyysi minua esikoisensa kummiksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin itkin kun sain viestin, että kaikki ei mennyt niin kuin piti. Jos elämä ei olisi mennyt niin, tuijottaisimme ja jokeltelisimme parhaillaan aivan toiselle ihmislapselle. Koettelemukset tekee palkinnosta aina hitusen arvokkaamman ja Lissukka kertoo kasvoillaan tarinaa jota rakastan; kaikki meni niin kuin piti.

On hurjaa ajatella, Lisan ollessa Leevin ikäinen, Leevi on jo kaksikymmentä!! Olemme Sonjan kanssa teini-iästä asti haaveilleet yhteisestä reissusta, mutta elämäntilanteet eivät ole antaneet myötä. Muutaman vuoden päästä ystävyytemme on 20-vuotias ja päätimme jo, että silloin me lähdemme. Me lähdetään vaikka Tallinnaan, mutta me lähdemme kahdestaan ja me aiotaan hymyillä koko reissu.

22

PERTTULA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Ystäväni Riikka muutti ja vierailin hänen luonaan viime viikonloppuna. Rakastuin. Riikkaan taas hitusen enemmän, mutta myös tuohon 1800-luvun tönöön keskellä harjua. Sain täydellistä sielunhoitoa. Erittäin hulvattoman ja supersosiaalisen illan Hämeenlinnan yössä, sekä ulkoilua ja lumienkeleitä Perttulan pelloilla.

Viiniä, mieletön asunto, villasukat, mieletön emäntä, wokkia, mieletön miljöö. Ei sitä muuta ihminen tarvitse.

Riikan Hunajaista -blogia voi seurata täällä.

9

IKONI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen aina rakastanut ikoneita. Vaikka en ole ollenkaan uskonnollinen ihminen, liikutun kastejuhlassa ja kirkossa. En usko, mutta aistin tunnelman.

Useamman vuoden ajan olen haaveillut omasta ikonista, mutta miettinyt, että olisiko hieman outoa asettaa ikoni hyllylle vain sen kauneuden vuoksi. Uutena vuotena Tallinnassa päätin, että ei ole. Arvostan ikonin tunnelmaa ja sen kauneutta, nyt se koristaa olohuoneeni hyllyä.

5

MY BOYS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun he ovat tulossa pidemmäksi ajanjaksoksi, minua etukäteen hieman ahdistaa. Kun ajanjakso on lopussa, minuun iskee ikävä. Meillä edelleenkin toimii parhaiten sekä aikuisille, että lapsille, lyhyet jaksot. Ennen sanoin, että ehtisi tulemaan ikävä ja ehtisi menettämään hermonsa lapsiin jos he olisivat viikko/viikko systeemillä.

Mutta itseasiassa nyt kuvio on kääntynyt päälaelleen. Aivan hyvin voisin olla iäti lasteni kanssa yksin, ei ongelmaa. Toki myönnän, että on aika luksusta, kun ruuhkavuosina on jonnin verran omaa aikaa. Mutta muksujen kanssa on sen verran iisiä, että homma hoituisi, jos joutuisi olemaan totaaliyksinhuoltaja. Rankkaa se olisi välillä aivan varmasti ja olenkin onnekas, kun kuvioissa on täysin tasa-arvoinen kasvattaja.

Aiemmin myös mietin, että lapsia tulisi viikko/viikko systeemin aikaan kamala ikävä. Noh, se ei pidä paikkansa. Ei siinä ajassa vain ehdi tulemaan sydäntä raastavaa ikävää, se ikävä on siellä viimeisissä hetkissä ennen isälleen menoa. Sitten taas kun on tottunut olemaan itsekseen, ehtii muodostamaan pienen ahdistuksen ennen lasten saapumista. Se kylläkin katoaa välittömästi kun kohtaan lapseni.

Täällä ollaan siis edelleen tyytyväisiä meidän omaan systeemiin ja vaikka välillä tulee hyppypäiviä: tiistaina isällä, keskiviikkona äitillä ja torstaina isällä.. Ei se tunnu häiritsevän ketään. Lapsilla on molemmissa asunnoissa omat tavaransa ja tilansa. Systeemi on vakiintunut ja toki me tähtäämme siihen, että lapsoset ovat vähintään kaksi päivää samassa kohteessa. Keskimääräisesti he majailevat yhdessä osoitteessa kolme/neljä päivää putkeen.

Jässit vaikuttavat onnellisilta ja sekä päiväkodista, että koululta tulee ihanaa ja kannustavaa palautetta. Vasukeskustelussa kuullut kommentit lämmittivät sydäntä. Aaposta kuulemma huokuu se, että hänellä on hyvä olla. Ainahan sitä stressaa lastensa hyvinvoinnista ja koska olen itse mennyt eroamaan, syyttää omaa päätään kaikista ongelmista. Onneksi niitä ei vielä ole ilmentynyt, kaikki tuntuu olevan balanssissa.

 

32

PATALEIPÄ vol2

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Edellisen pataleipäkokeilun jälkeen olen tehnyt jo usean leivän ja tässä on nyt leipä ilman venhäjauhoja. Olen saanut snapchatin kautta useita fiilistelyjä pataleivästä ja ympärilläni leijuu pataleipämania.

Itse seuraavan kerran aion palata takaisin vaaleampaan versioon ja lisätä taikinaan kuivia karpaloita. Siskoni anoppi on moista kokeillut ja sisko kehui leipää taivaalliseksi. Kuulin myös snäpin kautta jonkun korvanneen vesi porkkanamehulla. Verisot ei varmasti tästä leivästä ihan heti lopu!

Edellinen ohje pitää muuten paikkansa, mutta määrät vaihtuivat, tässä speltinpää leipää:

2 dl ruisjauhoja
3 dl hurjan vilajisia sämpyläjauhoja
3 dl spelttijauhoja
1,5 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
4 dl lämmintä vettä

Tästä leivästä täytyy sen verran sanoa, että maku oli mahtava. Syvempi ja maistuu itsessään paljon enemmän kuin höttöinen vehnäleipä. Jengi voikin siis tilanteen mukaan miettiä millaista leipää tekee. Tämä spelttipohjainen on erinomainen leipä aamupalaleiväksi ja vehnäinen höttöleipä esimerkiksi dipattavaksi tsatsikiin. Speltimmässä maku myös säilyy paremmin, kuin taas vehnäleipä alkaa muovipussissa maistumaan nopeammin hiivalta.

4
1 2 3