Tietoa mainostajalle ›

Monthly Archives: maaliskuu 2016

FS 2016

Näyttökuva 2016-03-28 kello 17.33.59

 

FS 2016

Scandinavian Music Group – Sido Tiukempaan

Ja kun pudotat minut, saat viimein hajalle
heijastukset, joiksi muutuimme
Kun ohitat kiven, tulee sen tilalle
jotain mitä ennen olimme
Kuka tietää, jos onnemme kuitenkin kääntyisi
ja alkava aamu ei päällemme kaatuisi

Olen sinun nyt ja aina
Aina nosta korkealle
Sido käteni ja paina
paina pääni lattialle

Kuka tietää, jos onnemme kuitenkin kääntyisi 
ja alkava aamu ei päällemme kaatuisi 

_____________________

Olin pitkästä aikaa Scandinavian Music Groupin keikalla, mummokeikalla Sellosalissa. Kutsun konserttisalin keikkoja mummokeikoiksi, ja mummothan ovat parhaita! Pidän konserttisali-keikoista, nytkin nautimme hidastempoisesta materiaalista pehmeissä penkeissä, emmekä vaihtaneet tuskaisina painoa jalalta toiselle permannolla.

SMG:n ensimmäinen levy on erittäin tärkeä minulle, sen haluaisin ehdottomasti vinyylinä! Seuraavalta kolmelta levyltä löytyy useita todella rakkaita piisejä, loput levyt ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Keikan jälkeen olen kuunnellut uusinta, Baabelia, koska livenä iski moni tsipale. Muun muassa Sido tiukempaan. Kaunein virke hetkeen on Kuka tietää, jos onnemme kuitenkin kääntyisi ja alkava aamu ei päällemme kaatuisi. 

Useita ärsyttää Kokkosen ääni, toisia lyriikoiden outous, päättömin perustelu on ”vihasin Ultra Brata!” Minusta juuri Kokkosen käsittämättömän herkkä ja samalla todella voimakas ääni on yhtyeen sielu, lyriikat juuri outoutensa vuoksi loistavia ja Ultra Bran kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Kun ensimmäisen levyn avausraita Kun Tuuli Oli Viilee lähtee käyntiin, kylmillä väreillä ei ole rajaa! Se vie mukanaan aikaan, jota ei koskaan saa takaisin ja joka joskus oli täyttä totta.

7

SYÖPÄ TULI SUKUUN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen kasvanut mummoni kanssa samassa pihapiirissä 18 vuotta ja tavannut häntä muuttoni jälkeen viikoittain kymmenen vuotta. Sitten mummo ei enää välittömästi kävellyt vanhempieni luokse, kun autoni kaarsi pihaan. Liikeelle lähdettiin muistitesteistä, Alzheimer diagnosoitiin pian. Viime syksynä mainitsin täälläkin mummoni olevan todella sairas. Vatsasta löytyi syöpä joka oli levinnyt, mitään ei ollut tehtävissä.

Olen painiskellut paljon kuoleman kanssa aikuisvuosinani. Olen tehnyt pitkiä valokuvaprojekteja koskien kuolemaa, koska se pelottaa minua. Haluan altistaa itseäni kuolemalle, jotta se tuntuisi tutummalta. Pohdin paljon sitä, onko parempi tietää toisen kuolevan vuoden sisään, vai menettää läheinen yllättäen. Olen keskustellut asiasta jonkin verran ja usein kuolevan mielestä olisi parempi lähteä heti, omaiset taas haluavat roikkua niin pitkään kuin pystyvät. Olen ollut onnekas, kuolema ei ole henkilökohtaisesti koskettanut minua kovinkaan montaa kertaa. Laila-mummoni on läheisin ihminen kenet tulen menettämään. Ja nyt me odotamme, kuoleman tulevan.

Lailaa on siunattu siinä mielessä, että Alzheimer on pirullinen ja jos elää yksin kotona peloissaan, unohdelleen kymmenen vuotta, se on piinaavaa. Eikä se ole elämää. Syöpään sairastuminen ja kuolemantuomion saaminen on taas vähintään yhtä pelottavaa. Kiitos Alzheimerin, Laila ei muista kuolevansa. Kiitos kasvaimen, Laila ei kärsi Alzheimerista vuosikausia. Kuten huomaatte, yritän aina etsiä tilanteiden positiiviset puolet, mitään muuta kun ei ole tehtävissä.

Minun piti kuvata mummoni taivalta viime syksystä asti. Vasta viime viikolla uskaltauduin pokkarini kanssa kylään. Olen toki nähnyt mummoani muualla ja kuskannut muutamaan otteeseen muistihoitajalle ja jalkahoitoon. Mutta kun olen läheisiltäni kuullut mummon käyttätymisestä ja siitä kuinka hän on välillä todella kiukkuinen, piilottelee tavaroitaan ja syyttää muita niiden varastamisesta.. Kynnys nousi liian suureksi. Läheisen ihmisen muuttuminen on pelottavaa. Viikko sitten astelin spontaanisti kylään ja kohtaaminen meni mallikkaasti, vain muutamaa tarinaa toistellen. Mummo on kuihtunut, kasvain vatsassa on valtava, mutta hän kuitenkin oli aikalailla oma itsensä. Toki sairastaminen väsyttää, mutta hän oli tyytyväinen.

Seuraan mielenkiinnolla tuntemuksiani joita tänä vuonna tulen kokemaan Lailan sairastelun suhteen. Viime jouluna äitini halusi lapsenlapset illaksi samaan paikkaan, koska ”onhan tämä mummon viimeinen joulu”. Se oli kamala ajatus. On hirvittävää ajatella, että todennäköisesti mummo kuolee tämän vuoden aikana. Siksi en ajattele sitä. Elän päivä kerrallaan, uutinen kerrallaan. Keskityn niihin hölmöihin juttuihin joihin äitini ja hänen veljensä törmäävät päivittäin.

Laila: En löydä kenkiäni, sä olet taas varastanut mun talvikengät!
Enoni: No en todellakaan ole! *Etsii kenkiä vimmatusti*
Laila: Kyllä olet, en mä ole vihainen, mutta mä tarvitsen niitä. Nyt palautat ne!
Eno: Mitä hittoa mä niillä sun toppakengillä oikein tekisin?
Laila: Olet varastanut ne!
Eno: EN OLE! *Etsii kenkiä ja lopulta löytää ne pesukoneesta* Perkele mä naulaan nää tohon eteisen lattiaan kiinni!

<3 Suku, aivammahtava

 

20

NYT LOPPU!

Näyttökuva 2016-03-23 kello 17.59.18

Kun viime viikolla yksitoistavuotias Valtteri Saarinen kertoi Ylen aamu-tv:ssä, että häntä haukutaan neekeriksi ja kakaksi, kirjoitin Facebook-päivityksen. Kerroin olevani väkivaltaa vastaan, mutta jos kuulisin poikieni haukkuvan yhtään ketään, antaisin ympäri korvia! Pöyristyttävintä oli, että muun muassa bussikuskit ajavat jatkuvasti Valtterin ohi ja ilveilevät kohdalla. Hengitän parhaillaan syvään, toistuvasti. On tuskaa kirjoittaa tästä. En voi yksinkertaisesti ymmärtää, että tästä edelleen pitää kirjoittaa. Tekisi mieli laittaa CAPS LOCK päälle ja antaa palaa kera ärräpäiden.

Tänään Facebook-seinälläni kuohahti. Tietoon oli tullut, että eräät mamma-bloggaajat kirjoittavat rasistisia postauksia ja saavat tukea aatteilleen. Osa kihisi raivosta, osa turtui ja jäi sanattomaksi. Muutamassa minuutissa päätimme perustaa kampanjan #vanhemmatrasismiavastaan Tulimme tulokseen, että rasismia vastaan ei taistella hiljaa olemalla. Joku raja tuli todella monella vastaan.

Kuten useimmissa tutkimuksissa on todettu ja kun pelkästään järjellä ajattelee, kukaan ei synny rasistiksi. Ne ajatukset tulevat päähämme useimmiten vanhemmiltamme tai lähiympäristöstämme. Kun palaan omaan lapsuuteeni, muistan esimerkiksi stereotypiset ajatukset mustalaisia kohtaan, joita päähäni istutettiin. Omille lapsilleni olen muutamaan kertaan todennut ”lapsella voi olla myös kaksi äitiä tai kaksi isää”, mutta että minun edes tarvitsisi puhua niinkin itsestään selvästä asiasta kuin ihonväri. Kasvatan heitä rakkaudella, kohti hyvyyttä. Kasvatan heitä näkemään sisäpuolelle niin, etteivät he edes tiedosta vastapuolen ihonväriä. Yksinkertaisesti kerron, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän koulujen opetussunnitelmassa pitäisi olla paljon enemmän maapallon monimuotoisuudesta ja vakavia argumentteja näistä yksinkertaisista asioista. Kannustan myös meitä nuoria aikuisia nousemaan vanhempiamme vastaan, vielä tässäkin iässä. Koskaan ei ole liian myöhäistä nuijia urpoutta ulos.

Tarzan-piirretyssä päätähti suree, kun huomaa ettei kuulu joukkoon ja on erilainen kuin hänen laumansa. Gorilla-äiti alkaa listaamaan yhteneväisyyksiä: kaksi silmää, kaksi korvaa, kaksi kättä, kaksi jalkaa ja samaan tahtiin lyövä sydän. Me olemme kaikki sisälmyksiltämme samanlaisia. Monimuotoisuus ja kulttuurit ovat rikkaus. Kukaan ei saisi väittää muuta, kenellekään. Jos tunnet vihaa ihmistä kohtaa jonka ihonväri on erilainen kuin sinulla (ei hemmetti, en vaan voi käsittää, että näitä ihmisiä on olemassa!) suosittelen pysymään kotona ja olemaan hiljaa. Kukaan ei kaipaa älyttömän typerää mielipidettäsi. Jos et halua olla tekemisissä kuin vaikkapa valkoisten ihmisten kanssa, tee niin, mutta älä paasaa lapsillesi, että esimerkiksi intialaisissa olisi jotain vikaa koska heidän hipiänsä on astetta ruskeampi. Minua oikeasti naurattaa, että joku voi edes kuvitella ihonvärin vaikuttavan yhtään mihinkään!

Erilaisuus ei ole aihe josta pitäisi enää tänä päivänä puhua negatiivisena asiana. Erilaisuus maapallollamme pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys, täysin hyväksyttävä asia. Rakastakaa, keskittykää omaan elämäänne, kasvattakaa lapsistanne ymmärtäväisiä, suvaitsevaisia, toiset huomioon ottavia, hyviä ihmisiä. Tämän ei pitäisi olla näin vaikeaa. Jokainen on yhtä arvokas kuin sinä. Sinussa ei ole yhtään mitään parempaa, kuin yhdessäkään ihmisessä tällä pallolla.

Lähde mukaan kamppikseen ja klikkaa itsesi Facebookin parhaimpaan ryhmään!

Näyttökuva 2016-03-23 kello 18.03.12

22

KRUUNURADIO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Pro-jectin vinyylisoitin on ollut haaveenani monta vuotta. Yhtälailla haaveenani on tukea kivijalkapuoteja, aina kun mahdollista. Isot nettikaupat ja ketjuliikkeet saattavat joskus tarjota tuotteen halvemmalla, mutta useasti eivät. Joka tapauksessa jos hintalapussa on korkeampi hinta, saattaa kyse olla muutamasta eurosta. Kivijalkapuodeissa on lähestulkoon aina loistava, yksilöllinen palvelu ja lämmin tunnelma. Kiersin viime syksynä Helsingin puoteja työni puolesta ja tunnelman lisäksi kaupasta lähtee ulos monta tarinaa rikkaampana! Loppujen lopuksi pikkuiset puodit antavat enemmän kuin ottavat ja heidän tukeminen on tärkeää.

Vinyylisoitin mielessäni päädyin klassikon pariin: minua palveli Kruunuradio, jolla on myös nykyään paljon vaadittu nettikauppaKyselin ja he vastasivat, vaihdoimme monen monta sähköpostiviestiä ja lopulta löysimme minulle sopivan tuotteen. Olin varmasti sarjassamme ”hankala asiakas”, koska en tiennyt vinyylisoittimista mitään. Kaavailin yhdessä vaiheessa myös kunnollisten kuulokkeiden hankkimista työhuoneelle, mutta ne jäivät vielä hankkimatta. Tommi (kyllä, saat puhua oikean ihmisen, etkä asiakaspalvelun kanssa) jaksoi reippaasti vatvomiseni loppuun asti!

Eksäni vei mukanaan vinyylisoittimen, jonka olin ostanut hänelle lahjaksi. Siitä asti olen kaavaillut sen hankkimista. Viivyttelin hankintaa koska tarinaan liittyi outo ajatus parisuhteesta. Haaveilin aurinkoisesta sunnuntaiaamusta, jolloin laitan vinyylin soimaan, otan kupin teetä käteeni, toiseen lehden ja asetun mieheni kainaloon. Sitä odotin. Kunnes tajusin, että minä rakastan musiikkia ja sen kuunteleminen tuntuu aivan yhtä upealta, olin sitten yksin tai kaksin.

Minulla oli selkeä suunnitelma. Aion hankkia vinyylinä levyt joita rakastan kokonaisuudessaan. Kuuntelen hyvin paljon nykyään vain yksittäisiä kappaleita ja ne aion edelleen kuunnella Spotifyn puolelta, mutta ne helmet! Ne täydelliset albumit joihin palaan uudelleen ja uudelleen. Ne joiden kanssa pakahdun onnesta ja itken haikeudesta.

Vinyylit kestävät aikaa paremmin kuin cd:t, vinyylien kuoret ovat taidetta ja levyjä arvostaa aivan spesiaalilla tavalla. Isossa kiekossa piilee suuri herkkyys ja kun neula osuu levyyn, rahinaa ei voita mikään. Äänentoistoa en kommentoi, emmä hei mikään musanörtti ole! Mutta jos olisin, kertoisin teille, että ääntä ei ole pakattu ja siksi se on täydellistä. Täydellisen palvelun kautta löysin täydellisen vinyylisoittimen ja varmasti kotvasen päästä myös täydelliset kuulokkeet. Panostakaa laatuun, tällöin ei tarvitse panostaa kuin kerran.

Viime lauantaina vinyylin rahistessa kävelin teekupin kanssa sohvalle, kun Aino Vennan ääni tulvi kaiuttimista, en tarvinnut miestä, enkä edes lehteä. Suljin silmäni ja hymyilin.

KRUUNURADIO
Liisankatu 3, Helsinki
kruunuradio.fi

11
1 2 3