Monthly Archives: toukokuu 2016

SNÄP

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Puolitoista vuotta sitten Connor-niminen Tindermätsini käski ladata Snapchatin. Tuskailin aplikaation kanssa, mutta californialainen halusi lähettää minulle klippejä elämästään. Snäppi oli the thing Amerikassa, mutta breikkasi vasta viime syksynä Suomessa. Ennen sitä, viime kesän aikana somemuijani alkoivat snäpätä ja kannustivat minua käyttämään sitä muuhunkin kuin Connorin viestien katsomiseen. Tuli hikinen krapulapäivä ja aloin avautua.

Vuotta myöhemmin minulla on elämässäni tämmöisiä tyyppejä. Moni oli ystäviä aiemminkin, mutta valtaosaan olen tutustunut meidän snäppiporukan kautta. Kesäkemmakoissa kilistelimme juurikin sille, että Snapchat toi meidät yhteen. Mahtavinta.

Jokainen käyttää snäppiä omalla tavallaan, itselleni siitä on tullut kaveri jolle avautua. Pääni pursuaa tavaraa, snäppi on loistava väylä purkaa sitä materiaalia päiväkirjan lisäksi. Se on vuorovaikutusta ja oman elämän dokumentointia. Sinne tulee itkettyä, naurettua, tanssittua ja etenkin avauduttua. Kun instaan kuvataan ruoka-annos, snäpissä näytetään kuinka ensimmäinen satsi paloi pohjaan. Itse olen siellä meikittä ja rehellisenä. Se on myös oiva väline vaikuttaa ihmisiin ja tavata uusia tyyppejä.

Näistä tyypeistä olen todella onnellinen. Tää on hyvä jengi ja edessämme on varmasti paljon mahtavia kemmakoita, sitä ennen ikävää voi onneksi taltuttaa Snapchatissa.

<3
@minnihei / @peetanenbest / @lindusius / @minttummm / @anttirita
@bilejussi / @jyysopeltonen / @pesojoonas / @elbemariini / @ninalinden
@mustarttu / @joonaslinkola / @jennipupulandia / @nastynapalm
@jarileo / @samulipehkonen / @vjandrei / @mieskettu
@kalenterikarju / @noorairene / @vienak

Porukasta tällä kertaa puuttui myös muutamia oleellisia tyyppejä, kuten @pajupurovuo / @ihanahermanni / @mariieveronica. Minut sieltä löytää toki @kaisujouppi nimimerkin takaa. Let´s snäppäillään!

5

LEMPI HEDELMÄSALAATTI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Reilu vuosi sitten kuvasimme Safkaa skideille kirjaa ja ihastuin tähän hedelmäsalaattiin täpöö. Olenkin tehnyt sitä pitkin vuotta ja nyt on aika vihdoin jakaa se teille. Aivan kunkku resepti lämpöisiin kesäpäiviin. Hedelmäsalaateissa on usein mielestäni se vika, että raaka-aineita on liikaa, aina ei jaksa pilkkoa ja silputa niin valtavaa määrää. Tässä ohjeessa ei raaka-aine määrillä pröystäillä! Salaatin tarkka resepti löytyy kirjasta, mutta tässä se nyt kiteytettynä ja ainakin yhdellä muutoksella:

Granny Smith omenoita
Päärynöitä
Minttua
Sitruunan mehua
Agave siirappia
(Kermaa)

Pilkotaan kirpsakan raikkaat ja tuoreet hedelmät. (Päärynäni olivat tällä kertaa jo parhaat päivänsä nähneet, maukkainta tulee kun ne ovat juuri ja juuri kypsiä!)

Mintun oksat kämmenelle ja annetaan pari läimäystä toisella kädellä, näin aromit tulee esiin. Mintun voi tämän jälkeen repiä pienemmäksi, mikäli haluaa.

Loraus siirappia ja sitruunan mehua. Vatkataan kerma ja ahmitaan napaan. Toimii erinomaisesti myös ilman kermaa, mutta kyllähän nyt hedelmäsalaattiin kermavaahto kuuluu! Alkuperäisessä ohjeessa taisi siirapin tilalla olla hunaja. Itse laitan agave siirappia muun muassa maustamattomaan jugurttiin, pidän sen kevyestä mausta. Se ei ole liian makeaa, eikä sen maku erotu liiaksi, vaan tuo juuri sopivan miedon pikantin ruokiin.

2

FS 2016

Näyttökuva 2016-05-26 kello 8.33.12

 

FS 2016

Shy Shy Shy – Do Not Ask

1

SEKASIN!

Näyttökuva 2016-05-21 kello 20.12.44

Seitsemän vuotta sitten olin päättänyt päättötyöni aiheen, tekisin kuvasarjan nuorten naisten masennuksesta.

Viisitoista vuotta sitten ystäväni lähti opiskelemaan monen sadan kilometrin päähän ja alun innostuksen jälkeen aloin saamaan viestejä kuinka paskasti siellä meni. Kun hän palasi kotikaupunkiimme lomille, hän oli kuin aurinko. Tätä jatkui vuosia ja oletin, että hän liioitteli pahaa oloaan. En ottanut masennusta puheeksi, koska hän oli aina niin valtavan hyvällä tuulella palatessaan kotiin.

Tuli kesä jolloin aurinko paistoi, helmat ja hihansuut lyhenivät ja minä näin viiltelyarvet käsissä ja jaloissa. Olimme nuoria. Puhuimme, mutta emme puhuneet. Hyvät jaksot olivat melko voimakkaita. Hän oli energinen, juhli paljon, nauroi paljon ja minä uskoin kaiken menevän jälleen parempaan suuntaan, kunnes hän taas makasi kolme kuukautta sängyn pohjalla. Ei syönyt, ei nukkunut, ei suostunut tapaamaan ketään ja päässä pyöri itsetuhoiset ajatukset. Seurasin hänen tipahtavan pois kouluista, työpaikoista ja sosiaalisesta elämästä uudelleen ja uudelleen, kunnes taas tuli aika jolloin hän voimaantui ja elämä näytti aurinkoisen puolensa.

masis

Vasta pari vuotta sitten hänellä diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olimme puhuneet jo vuosia tosissamme masennuksesta, mutta manian aikaan sitä todella uskoi, että nyt elämä vihdoin voittaa, joka kerta. Olimme toki myös epäilleet bipolaarihäiriötä, mutta lääkärit diagnosoivat ”taudin” aina ”vain masennukseksi”.

Aluksi ystäväni ei halunnut uskoa maanis-depressivisyyteen. Masennuksesta on mahdollisuus parantua, tämän diagnoosin kanssa eletään loppuelämä. Yritin jankuttaa, että joillekin tulee syöpä, joillekin diabetes, sulla nyt vaan on aivoissa pieni häiriötila. Kerroin hänen olevan onnekas, oikeilla lääkkeillä se saataisiin kuriin ja hän pystyisi elämään normaalia elämää.

Hyväksymisessä meni jonkin aikaa, mutta ensimmäinen syksy tuli ja tasaajilla siitä selvittiin. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen syksy oli helpompi. Manioiden villeyttä lannistettiin ja uhkaavan depressio-kauden aikaan taas tasailtiin vointia. Tasaajien kanssa elämä tulee hänellä olemaan varmaan ainaista tasapainoilua, mutta nyt pysytään elämässä mukana. Hyväksymisen myötä meille aukesi uusi tie joka myös auttaa asiaa, puhuminen. Tänä päivänä me puhumme asioista niiden oikeilla nimillä.

Näyttökuva 2016-05-21 kello 20.13.10

Yle Areenassa on parhaillaan nähtävillä pieni sarja nimeltä Sekasin. Siinä skitsofreenikko, bipolaari, sekakäyttäjä ja kroonisesta masennuksesta kärsivä pääsevät suljetulle osastolle hoitoon. Sarja on maustettu mustalla huumorilla, mutta se myös avaa silmiä. Siinä saa kokea hetken skitsofreenikon pään sisällä, pohtia pahaa unettomuutta ja miettiä vanhempien alkoholismin vaikutusta kasvavaan lapseen. Siinä tulee myös pohdittua tätä meidän systeemiä ja resurssipulaa.

Kuten ystäväni sanoi, hän ei näe näitä sairauksina vaan häiriönä joka voi iskeä kehen vaan. Me ketkä nukumme yömme hyvin, emmekä kuule ääniä, meidän tehtävä on kuunnella ja auttaa. Meidän tehtävä on puuttua asioihin, ennen kuin on liian myöhäistä. Meidän tehtävä on oppia näistä mielenhäiriöistä, ymmärrettävä, että ne ovat todellisia. Ymmärrettävä, että omille aivokemioilleen ei voi mitään ja tuettava läheisiämme ja naapuriamme. Puututtava ajoissa, vaikka väkisin, ja huolehdittava, että he saavat ammattiapua. Ystäväni on ollutkin älyttömän rohkea, hän on puhunut hädästään. En edes uskalla ajatella mitä olisi voinut käydä jos hän olisi vaiennut.

Näyttökuva 2016-05-21 kello 20.14.15

 

Olen mukana Ylen #sekasin247 kampanjassa koska tämä aihe on tärkeä. Niin monella on paha olla ja yksin siitä suosta on todella vaikea ponnistaa. Ihmiset vaikenevat ja vaiettuihin ongelmiin ei voi saada apua. Kannustan aina puhumaan, aiheesta kuin aiheesta. Niin tästäkin.

Huomenna Yle avaa Chatin apua tarvitseville, viikon ajaksi. Ei jonoja, ei kirjautumisia, vaan suora yhteys mielenterveyden ammattilaiseen. CHATTI LÖYTYY TÄÄLTÄ

Jo seitsemän vuotta sitten tiesin, että tästä pitää puhua ja kuvasarjani kiersi näyttelytiloissa ja lehtijutuissa. Nuoret tekivät näytelmiä masennuksesta ja käyttivät kuviani lavasteena. Pitkissä projekteissani on aina sama ajatus: haluan tehdä kuvasarjoja aiheista joista ei puhuta tarpeeksi.

Jakakaa, olkaa rohkeita, kertokaa omat tarinanne ja välittäkää sanomaa: on ihan ok olla #sekasin! 

 

(Jutun kuvat ovat otteita päättötyöstäni, nettiportfoliostani niitä löytyy vielä muutama lisää!)

25

FS 2016

Näyttökuva 2016-05-21 kello 20.08.07

 

FS 2016

Drake (+Wiz Kid & Kyla) – One Dance

Mikäli joku on välttynyt jotenkin ihmeellisesti Drakelta viimeisen vuoden aikana, tästä on hyvä aloittaa. Tätä kuunnellessa lanteet ei vaan kykene olemaan paikoillaan.

0

MUMMO

Näyttökuva 2016-05-17 kello 11.46.53

 

Mummoni nukkui pois viikko sitten. Itkeskelin pitkin päivää, mutta todellinen romahdus tapahtui jo edeltävänä perjantaina kun kävin toivottamassa hänelle hyvää viimeistä matkaa sairaalassa. Silloin kyse oli tunneista, ehkä päivistä. Vahvalla sydämellä mummo porskutti päiviä ja täten kaikille oli lopulta helpotus, kun hän pääsi rauhan tyyssijaan.

Olen kirjoittanut muutamaankin kertaan mummoni sairaudesta täällä. Hän sairasti Alzheimeria ja hänen vatsassaan oli kasvain, viime elokuussa hän sai noin vuoden elinaikaa. Sairaalaan joutuessaan kaikki eteni todella nopeasti, hän oli onnekas kun sai olla kotona liki loppuun asti. Eteneminen kuitenkin järkytti minua, kun pääsin vihdoin sairaalaan visiitille, mummo oli jo poissa. Jäljellä oli liki viikon syömättä ollut kuihtunut muisto eläväisestä mummosta. Ihminen tuntui vieraalta ja sen vuoksi viimeeksi eilen katsoin vastaan pyöräilevän hahmon olevan mummoni.

Nopean poismenon myötä menee pitkään, että tajuaa toisen olevan poissa. Itku tulee pyrskähdyksinä ja suoraan sanottuna hautajaisiin meneminen vaatii minulta suuria ponnisteluita. Ajatus viimeisistä hyvästeistä raastaa kohtuuttoman paljon ja nostaa kyyneleet silmiin. Selviän, mutta ei siitä kaunista tule.

Kuten jokaista elämäntilannetta, tätäkin käyn läpi musiikin kautta. Haluaisin laulaa hautajaisissa, mutta tiedän ettei siitä tulisi yhtään mitään. Haluaisin lausua jonkun kappaleen sanat, mutta tuskin pääsisin loppuun asti. Kokoan mummon kuvista perjantain hautajaisiin kuvaesityksen jonka tarkoitus on pyöriä taustalla muistotilaisuudessa. Saatoin eilen löytää kappaleen kuvien taustalle, Lauluyhtye Rajaton versioi Sibeliuksen Valse Tristen koskettavan kauniisti. Sibeliuksen koti Ainola sijaitsee kotikaupungissamme ja mummo oli aina jotenkin ylpeänä siitä. Myös Rajattomien A Capella soinnut ovat varmasti mummon mieleen.

Mummoni olisi täyttänyt tämän kuun lopussa 77 vuotta. Hän lähti täältä aivan liian aikaisin, mutta toisaalta näen hänen ottaneen elämästä irti sen mitä hän siitä halusi. Kuten aiemminkin olen maininnut, olen kiitollinen ettei hän joutunut kärsimään Alzheimerin kanssa vuosikymmeniä. Viimeisen isovanhemman menettämisessä on myös se pelottava puoli, että jos ei yllättäviä käänteitä tapahdu, seuraavaksi joudun menettämään omat vanhempani. Me vanhenemme, elämä menee eteenpäin, eikä täältä kukaan lopulta hengissä selviä. Yritetään nyt kuitenkin elää tässä hetkessä.

___________

”Onko nyt aamu jota odotin,

heleä valo kuultaa verhojen läpi. 
Mua kutsuvat linnut, nuo vanhat ystävät, 
liittyisit mukaan, nyt kukkivat omenapuut. 


Sireenin tuoksu vienosti hyväilee,

huoneen poikki mun jättäen autuuteen. 
Uupuneen unet väistyneet viimeinkin,

jos luonani ois taas elo ihmeellinen. 


Vie mut hyökyaaltojen harjalle,

hukkuis pelkoni pyörteisiin. 
Kanna tuuli takaisin rauhani rannalle,

niin olen kaivannut valkeuteen.”

Laura Moisio / Aamu

 

__________

 

Hyvää viimeistä matkaa rakas mummo <3
Jokainen kevät sanoit ”Tule ottamaan kuvia omenapuista, ne kukkii nyt niin kauniisti!”

33
1 2