Tietoa mainostajalle ›

Yearly Archives: 2017

AATON AHDISTUS

Ai hyvänen aika kun se tulee joka vuoden lopussa. Hiipii mieleeni, taistelen sitä vastaan olemalla hiljaa. Käsken ajatuksia pois päästä, meinaan kertoa siitä ystävälle menevän viestin loppussa, mutta kumitan kirjaimet pois. Lopulta tulee tilanne jolloin sanon sen ääneen.

Minua pelottaa tuleva vuosi.

Kun kesälomat ovat ohitse ja uusi syksy on alkamassa, olen tässä samassa jamassa. Vuoteni vaihtuu kaksi kertaa vuodessa, mutta tämä joulukuun loppu on selkeämpi ja tuskaisempi. On rajapyykin aika. On katsottava vuotta hieman taaksepäin, mutta pääasiassa katson eteenpäin. Minulle riittää tieto, että selvisin tästä vuodesta. Se on taputeltu, ei siitä sen enempää. Siinä onkin varmasti yksi iso syy jonka vuoksi stressaan tulevaa.. Jos pysähtyisin katsomaan kulunutta vuotta, arvostaisin saavutuksiani, en välttämättä pelkäisi niin paljon.

Mietin parisuhteita, sairastumista, elämää ylipäänsä. Mutta konkreettisesti pelot ja stressi liittyy pitkälti uraani, joka taas on aika kokonaisvaltaisesti se mitä ja kuka olen. Työni on sekoittunut vapaa-aikaan jo aikoja sitten, yrittäjä-Kaisu on isoin osa minua. Peilaan kritiikit ja työtilanteen suoraan itseeni, minuun. Osakeyhtiöni kantaa minun nimeä. Jos minulla ei ole töitä, minä olen paska.

Hassuinta tässä pelkotilassa on se, että ensimmäistä kertaa ikinä, kohta kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen minulla on tiedossa vaikka ja mitä projekteja ensi vuodelle. Pelkotila ei siis liity faktoihin mitenkään. Se on kuin sisäänrakennettu tila, joka nostaa päätään kaksi kertaa vuodessa. Todella mukavaa, sillä ei ole edes mitään todellista funktiota.

Vai onko? Olen laiskana (omasta mielestäni olen laiska, vaikka tiedän että en todellisuudessa sitä ole. Go figure.) ja mukavuudenhaluisena ihmisenä vailla buustausta. Pelkotila potkii tietyllä tavalla eteenpäin. Olen kirjoittanut muistikirjaani jo otsikon ”unelmat”. Palan halusta kirjoittaa sen alle unelmiani joiden haluan toteutuvan. Sähköpostissani roikkuu muutama meili, joihin vastaaminen on ottanut oman aikansa. Pelkotila pistää vastaamaan niihin. Mielessäni on projekteja joiden eteen en ole tehnyt aloitetta. Pelkotila käskee tekemään sen.

Tuo on toki ihanteellinen tilanne, joka ei välttämättä toteudu ollenkaan. Ei tässä auta muu kuin luottaa elämään. Luottaa siihen, että se kantaa. Luottaa, että löydän oman polkuni jos yksi tie katkeaa. Mutta entä jos käteni katkeaa? Niin. Pääni sisältää älyttömiä huolia ja murheita, ilman syytä. Ne piinaavat mieltäni ja lähipiirini hokee ”Voisitko nyt vain olla onnellinen?”

Olen kyllä sitäkin ja usean vuoden kokemuksella tiedän, että tilanne helpottaa heti kun lapset palaavat kouluun ja tammikuu kuluu ohitse salakavalasti. Tänään oloni on myös hieman kevyempi. Kain läsnäolo, sekä fakta siitä, että töitä tosiaan on tiedossa jo nyt ensi vuodelle ovat potkineet pelkoa suoraan persukseen.

Löytyykö täältä vuodenvaihteen murehtijoita? Instagram Storiesin puolelta löysin välittömästi sielunsiskoja! Ihanaa, en ole yksin!

Niin tai näin, haluan toivottaa kaikille menestyksekästä uutta vuotta 2018! Olkoon onni myötä!

19
Kommentit pois päältä artikkelissa AATON AHDISTUS

STUDIO SUMUSTA

Uudesta kodista on muutama 3D mallinnus ja koko homma on täysin alkutekijöissä, mutta jumalaisen kauniita (eli melko turhia) hankintoja olen kyllä jo tehnyt! Talon rakentanut ystäväni kylläkin totesi: ”Projektin jälkeen sulla ei ole rahaa ostaa mitään, eli anna mennä!”

Taikin myyjäiset on jokavuotinen must go. Ne järjestettiin tänä vuonna viimeistä kertaa koulun vanhoissa tiloissa Arabianrannassa ja jännitän jo nyt mikä on myyjäisten kohtalo ensi vuonna! Aalto yliopiston taideteollinen on siirtynyt jo tovi sitten Espooseen.

Juurikin siellä opiskelee toverini Piia Jalkanen, joka seisoo ystävänsä Liisa Vuorenpään kanssa näiden upeuksien takana. Sumusta Design on tehnyt koruja koivuvanerista ja keramiikasta, mutta nyt he onnistuivat nappaamaan minun huomioni täysin.  Ja sehän me on jo todettu, että kauniita (kotimaisia!) astioita ei voi olla liikaa. Eihän?

Nämä ihanan kirkkaan valkoiset tuotteet on valmistettu valkoposliinista ja oliviinihiekasta. Hiekka pitää lämpöä tai viileyttä sisällään paremmin kuin pelkkä posliini, vähän kuin termospullo. Hiekka varaa lämpöä tai kylmyyttä. Raakapolton jälkeen tuotteet lasitetaan ja poltetaan tavallisen uunin sijaan kaasu-uunissa, tämä tuo astioihin hieman sinertävän valkoisen sävyn ja lasitteiden värit tulevat paremmin esiin.

Tällä hetkellä Sumusta Designin tuotteita voi tilailla suoraan pimuilta tai odotella kevätmyyjäisiä. Yhteyden heihin saa Studio Sumusta Facebook-sivuilta tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: studio.sumusta@gmail.com. Instagram @studiosumusta

Kauneuden lisäksi nämä astiat ovat osoittautuneet käytännöllisiksi ja kestävät hyvin astianpesukonetta. Sumusta on lupaillut uusia versioita; korvallista kuppia, matalampaa kannua.. Minä ja keittiöni jäämme innolla odottamaan mihin nämä muijat vielä kykenevät!

7
Kommentit pois päältä artikkelissa STUDIO SUMUSTA

LÄHDIMME KOKEMAAN OIKEAN TALVEN

Tapaninpäivän aamuna kello viisi maa oli loskainen, räntää satoi ja pimeys oli vailla vertaa. Olimme pakanneet auton joulupäivänä valmiiksi, hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan nelisteen kohti pohjoista.

Päivä valkeni, maisema alkoi näyttää valkoiselta, päivä pimeni ja yhdentoista tunnin reissun jälkeen saavuimme määränpäähän, Kuusamoon. Rukan rinteiden alla meitä oli vastassa lämpimässä mökissään Kain vanhemmat ja valmiiksi katettu pöytä. Järvenpäässä aloitettu joulu jatkui ruoan ja pakettien muodossa mielettömissä maisemissa. Maisemissa, jotka valkenivat meille kunnolla seuraavana päivänä.

Olemme laskeneet pulkkamäkeä kiljuen, käyskennelleet Pienellä Karhunkierroksella, koikkaroineet kosken yläpuolella riippusillalla ja nauttineet voisilmäpullia kahvilassa keskellä metsää. Kain vanhemmat yllättivät meidät elämysreissulla porofarmille. Tutkailtiin revontulia, syötettiin poroja aitauksessa ja käytiin poroajelullakin. Kuulimme paljon nippelitietoa poromiehen arjesta. Tunnelma on ollut hyvä ja lämmin, vaikka ulkona on ollut matalimmillaan -23 astetta. Pojat ovat nauttineet lumesta täysin rinnoin ja ovat jokaisen reissun jälkeen jääneet pihalle vielä vähän mäkeä laskemaan.

Tykkylumi luo heittämällä kauneimman lumimaiseman, mutta täällä pohjoisessa myös valo on erityistä. Auringon laskut ja nousut, sekä erilaiset pilvet tuovat jokaiseen aamuun ja iltaan spesiaalia kauneutta. Sielu lepää. Se lepäisi varmasti vielä enemmän, jos saisi tassutella rauhassa kaksin Kain kanssa metsässä kuvaillen. Nyt ollaan menty toki lasten tahdilla ja toiveilla, eivätkä ne ihan aina kohtaa omien mieltymysten kanssa. Vanhemmuuden haasteita.

Ehdimme nauttia pohjoisen kauneudesta vielä huomisen, Uuden Vuoden aatonaattona suuntaamme aamusta nokan kohti sateista etelää. Haaveissani siintää etelän talvet, joissa lumi tulisi marraskuun alussa pienen pakkasen kera ja pysyisi sellaisenaan maaliskuun alkuun asti. Lumen tuoma valo on kultaakin kalliimpaa.

14
Kommentit pois päältä artikkelissa LÄHDIMME KOKEMAAN OIKEAN TALVEN

RAKASTAN – JOULUPÖYTÄ

Olen sitä mieltä, että vanhempieni keittiö on liian pieni. Jouluateria on ehdottomasti koko vuoden lempparijuttuni. Rakastan jouluruokia, rakastan tunnelmaa jonka joulu tuo mukanaan ja odotan toki kauhulla niitä mahdollisia jouluja jolloin vanhempani eivät ole enää täällä. Ajatus oksettaa ja toivottavasti saamme viettää vielä kymmeniä jouluja yhdessä.

Mutta se keittiö.. Haaveilen joulusta jolloin aterian ääressä istutaan koko ilta. Ylipäänsä haaveilen keittiöstä joka on koko kodin sydän, jonka ruokapöydän äärellä ihmiset viihtyvät iltapäivästä pitkälle yöhön. Nykyään istahdamme alas kolmen aikaan ja puoli viideltä kaikki on jo viimeistään ohi. Keittiön pienuuden (ei se oikeasti ole edes kovin pieni, mutta jotenkin jengi ajautuu siitä pois syötyään) lisäksi lapset tuovat oman osansa sähläykseen. Meillä joulupukki tulee ruoan jälkeen ja sen vuoksi aikuisillakin on paine (etenkin äidilläni) edetä asioissa. Ruoat kylmään, tiskit koneeseen, pöytä tyhjäksi! Usein tuntuu siltä, että rauhoittuminen tapahtuu vasta joulupäivänä.

Joulu on juhlista ihanin ja kirjoitinkin eilen päiväkirjaan, että yritän keskittyä tänä jouluna hetkeen. Joulu on niin nopeasti ohi, hirmuinen härdelli päällä ja sitten nukkumaan. Useana aattoiltana iskee haikeus. Taas pitää vuosi odottaa uutta jouluaattoa.

Tänään olen herännyt kahdeksalta, Kai katsoi puhelimestaan vieressäni videoita ja kun avasin silmäni ensimmäisen kerran, hän kaappasi minut kainaloonsa. En ehtinyt avata silmiäni toistamiseen kun hän jo supisi korvaani hyvän joulun toivotukset. Pötköttelimme pitkään, söimme aamupalaksi leipomaani saaristolaisleipää kinkulla ja omenaisella sinapilla. Pojat saapuvat kohta luokseni isältään, valmistamme muutaman salaatin joulupöytään ja hipsimme kolmeksi vanhempieni luokse. Taustalla soi joulumusiikki, aurinko paistaa ja Geisha-konvehdit odottavat suutani.

Huomenna otamme rennosti ja pakkaamme laukut. Miten joululomamme jatkuu? Siitä lisää myöhemmin!

Rentoa, leppoista, vatsantäytteistä joulua teille kaikille! <3

9
Kommentit pois päältä artikkelissa RAKASTAN – JOULUPÖYTÄ
1 2 3 31