Tietoa mainostajalle ›

Monthly Archives: kesäkuu 2017

GO FOR IT, SYLKEVÄ TYTTÖ!

 

Pride-viikon kunniaksi tein jotain joka on minusta hyvin epämukavaa; asetuin kameran eteen.

Saan toisinaan pakkeja koska olen milloin ylipainoinen, milloin ruma, milloin minulla on rastat.. Vaikka olen suht sinut kaksoisleukani, rumien hampaitteni, kohonneen painoni ja sotkuisen kiharapilveni kanssa, kommentit satuttavat. Kohta nelivuotinen sinkkuilu on syönyt itsetuntoani huolella. Huono itsetunto rajoittaa elämää yllättävän paljon.

Kaulassani roikkuu merkittävä teos. Se on Kalevala Korun hopeinen riipus ja siinä on sylkevä tyttö. Kirsti Doukas muotoili korun yhteistyössä Kim Simonssonin kanssa, Kimin keramiikkaveistoksen pohjalta.

Kun näin korun, se hätkähdytti. Kalevala Koru on aina ottanut kantaa koruillaan, mutta usein aate jää valmistajan ja korun kantajan tietoon. Nyt aatteella lyödään päin pläsiä, eikä se jätä ketään kylmäksi.

Minä ja varmasti suurin osa suomalaisista naisista olemme saaneet lahjaksi ainakin kerran Kalevala Korun. Perimme mummojemme ja äitiemme vanhat riipukset ja säilömme niitä korurasioissa. Kun aika on kypsä, nostamme rintarassin kaulukselle. Kalevala Korun tyyli on usein kaunis ja arvokas, mutta sylkevässä tytössä on tietynlaista munaa, jota ei ennen ole nähty. Tämän medaljonkimaisen riipuksen voisin laittaa vaikka hupparin kanssa! Statement valmis!

Sylkevä tyttö on rohkea ulkomuodoltaan, mutta rohkea on sanomakin. Se kannustaa kaikkia tyttöjä ja naisia toimimaan oman mielensä mukaan, rajoittumatta tytöille asetettuihin perinteisiin normeihin.

Näin Priden tuntumassa kannustan ihan kaikkia olemaan oma itsensä. Yritetään myös olla ylpeitä itsestämme. Olen aina kulkenut omaa tietäni, tyylinkin suhteen ja yritän ajatella, että se on ihan ok! Kyllä tuolla on joku joka pitää minua ihanana ja pörröistä tukkaani söpönä. Ehkä joku joskus jopa sanoo minun olevan rohkea. Pääasia on, että yritän itse pitää valintojani ja itseäni hyvällä tavalla täydellisenä.

Jos totta puhutaan, tulee niitä kehujakin. Kun kommentoitte anonyymisti tai suoraan päin naamaa, muistakaa, että vastaanottaja kantaa usein negatiivista kritiikkiä koko elämänsä harteillaan, vaikka ne jos jotkin pitäisi SYLKEÄ pois mielestään välittömästi. Positiivisia tarvitaan ainakin sata kumoamaan yksi törkeä kommentti.

Olkaa omia itsejänne ja pitäkää erilaisuutta rikkautena. Rakkautta ja rohkeutta, hellyyttä ja hyväksyntää, kuomaseni! USKALLA VAIN!

 

Jos kaipaat omaan kaulaan statementtia, Sylkevä tyttö -korusarja löytyy täältä.

 

0

VAHVAT VIHREÄT

Törmäsin somessa ystävieni rentouttaviin juhannuksiin vegaaniruokineen. Itse vietin juhannusta Kroatiassa, lentokoneessa, Nurmijärvellä mökillä sekä siskoni uudella terdellä. Olen syönyt huonosti koko lomaviikon ja olen varma, että jotkut teistä ovat vetäneet grillimakkaraöverit!

Vihreät siis virkistämään suolistoa, ne laittaa teidät ruotuun!

Kaksi tämän hetken suosikkiani ovat Urtekramin luomu Matcha teejauhe ja Arctic Warriorsin Kuusenkerkkäjauhe. Toista sekoitan kuumaan veteen ja toista jugurttini joukkoon. Vielä kun saisi makunystyrät hekumoimaan rasvattomasta jugurtista turkkilaisen mega-rasvaisen sijaan. Not gonna happen.

Kuusenkerkkäjauhe on muuten mystinen tuote. Se tuntuu raikastavan ruumista jo kun purkin kannen avaa. Tuoksu on mieletön, ihan kuin olisit metsässä! Matcha on toki terveellistä, mutta myös helppoa. Ei tarvitse teesiivilöitä tai pusseja, lusikallinen sekaan ja kyllä! Sen voi sekoittaa lusikalla, ei tarvitse mitään hifistely-vispilöitä siihen hommaan. Toki olen harkinnut sellaisen ostamista, mutta sellaisen omistaminen tuntuu liian hipiltä.

 

0

FS 2017

 

FS 2017

Antti Autio

En ole vielä kuunnellut tarkkaan jokaista kappaletta, mutta jokin Antti Aution Minä Tuon Mukanani Sateet -albumissa iskee. Koko levy tuntuu iskevän, ja se on harvinaista.

Autio vetää suomenkielistä poppia, mutta musiikissa on jotain enemmän kuin Olavi Uusivirroissa.

”Olen kyllästynyt aina varomaan, että aamu tappaa pinnan josta herään.

Ja se laiha poika jota aina sattuu, se taitaa vielä syvällä jossain elää.”

0

RAPARPERINEN KEIKAUSKAKKU

 

Perinteinen raparperikeikauskakku on jälleen ajankohtainen. Takapihani kasvimaalla raparperit nousivat vaikka taivaalta tuli lunta. Nyt ne olivat könöttäneet jättisuurien lehtiensä kanssa jo viikkoja, kunnes vihdoin eilen leipaisin keikauskakun.

Jos olisin energinen kodinhengetär, haluaisin tehdä raparperikiisseliä, raparperimehua, raparperihilloketta. Voisin väittää pitäväni raparperista. Viime vuonna leivoin keikauskakun kolme kertaa. Kakku sai tänäkin vuonna kehuja, ystävältäni Sonjalta ja äidiltäni. Sekä minulta. Kakku on pirun hyvää seuraavana päivänä kun maut ovat oikein imeytyneet, mutta lämpimänäkin torttu maistuu! Lopuksi päälle heitetään toki litra vaniljakastiketta, tai jäätelöä. Kakku on kuitenkin suht makea, joten joillekin vaniljakastike voi olla liikaa.

RAPARPERIKEIKAUSKAKKU

50 g voita
2 dl fariinisokeria
500 g raparperia

Pilko raparperit. Sulata voi ja valuta se vuokaan, reunoille myös! Sirottele desi fariinisokeria pohjalle, lisää raparperit ja sirottele toinen desi sokeria raparperien päälle.

Taikina

150 g voita
1,5 dl sokeria
3 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

Vatkaa pehmyt voi ja sokeri vaahdoksi. Elä fuskaa tässä, vaahdosta pitää saada liki valkoista.
Lisää munat joukkoon yksitellen. Sekoita lopuksi joukkoon kuivat aineet.

Kaavi taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 45 minuuttia.

 

 

Resepti on alunperin muistaakseni Kotivinkki-lehdestä.

 

0
1 2