Tietoa mainostajalle ›

Monthly Archives: syyskuu 2017

OPPEJA SINKKUELÄMÄSTÄ

Toitotin itselleni useasti sinkkuna, että sitten jos joskus olen parisuhteessa, toimin näin ja näin en ainakaan tee. Nyt kun olen tapaillut yhtä ihmistä kolme kuukautta, olen ollut jo useasti tilanteessa jossa olen palannut näihin pohdintoihin.

Suurin aihealue on ihmissuhteet.

Sinkkuna valitettavasti törmäsin usein siihen, että en aina kelvannut yksin. Toisinaan illallisille ja mökkiviikonlopuille halutaan mukaan pariskuntia, mikäli pariskunta on järkkäämässä tapahtumaa. Kenties aika usein järjestävä taho kuvittelee, että sinkulla ei olisi hauskaa pariskuntien kanssa. Mutta saisiko sinkku päättää osallistumisestaan itse?

Ajauduin aikoinaan vaistomaisesti sinkkuna sinkkujen luokse. Yhtenevä elämäntilanne ja miehistä puhuminen on toki luonteva tapa ystävystyä ja valita lauantain seurue. Silloiset lähimmät ystäväni olivat pitkissä parisuhteissa ja aikansa toki kuuntelivat sinkkutarinoita suurella innolla, mutta on se myönnettävä: ellei minulla olisi ollut lapsia, yhteisiä juttuja ei kaikkien kanssa olisi ollut riittävästi. Eikä siinä mitään, osa ihmisistä kulkee vain tietyn elämänvaiheen samaa polkua. Mutta nyt minulla on monta ystävää joista haluan pitää kiinni vaikka elämäntilanne on eri.

Huomaan jo nyt tuumailevani, että sinkkuystäväni eivät varmaan haluaisi osallistua siihen tai tähän. En viitsi kutsua kylään kun Kai on täällä, koska eihän nyt ihmiset joiden kanssa olen jauhanut päiväkausia miesongelmista halua tulla auvoisan parisuhde illan keskelle. Jestas tämä puistattaa minua. Miten syvällä tällainen ajatusmaailma onkaan meissä ja mistä se tulee!?

Koska itse joutui tasapainoilla onnen ja katkeruuden kanssa muiden sinkkuystävien rakastuessa, tiedän että on varsin mahdollista, jotta ystävän pariutuminen tuo tuskaa omaan sydämeen. Ne tunteet eivät ole järjellä selitettävissä. Tietysti sitä on onnellinen ja haluaa ystävälleen parasta, mutta onhan se nyt useaan kertaan tässä maailmassa huomattu, että se muuttaa ystävyyttä. Vaikka ei pitäisi.

Niin minä päätin, mutta tunnen jo nyt laiminlyöväni ystäviäni. Meillä on Kain kanssa selkeä ajatus siitä, että omat ystävät ja omat tekemiset ovat tärkeitä. Lisäksi minä viihdyn itsekseni ja kaipaan aikaa erakoitumiselle. Kun siihen pakettiin lisää poikaystävän ja lapset, ei sitä aikaa kauheasti jää. Täten sitä ajautuu aktiviteetteihin jossa on pariskuntia, koska pitäähän sille miehellekin olla seuraa. AAARGH! Mitä enemmän kirjoitan aiheesta, sitä enemmän raivostun tästä ajattelutavasta.

Se sattuu kun jää ulkopuolelle. Se sattuu kun kuulumisia ei kysytä, eikä enää pailata yhdessä aamu kuuteen. Elämäntilanteet muuttuu, mutta hyvistä ystävistä pitää pitää huolta. Aikaa pitää raivata ja muistaa, että jokaiseen juhlaan ja tapaamiseen voi kutsua lempi-ihmisensä. Lopetetaan kokonaan konsepti parisuhdedinnereistä tai sinkkupailauksista. Ihminen voi sitten itse päättää jaksaako katsoa syödessään toisten lepertelyä tai haluaako ihmetellä baarissa miksi kaikki sinkut vilkuilevat ympärilleen ja lähtevät kahdelta jonkun muun matkaan.

 

15

FS 2017

FS 2017

Courtney Barnett & Kurt Vile – Over Everything

Kurtin soundin tunnistaa välittömästi ja se jammailee mun sydämeen aina.
Courtney on uusi tuttavuus, mutta tämän piisin perusteella
tutustumisen arvoinen.

0

VAI-KØ, PIPOJEN TAIVAS

Moni saattaa tietää kuinka stressaavaa on lähettää lapset khuuleina isälleen ja vastaanottaa heidät takaisin vaatteissa jotka eivät mätsää yhtään yhteen! Hyvä jumala sitä häpeän määrää.

Okei, yhtä monille tämä asia ei näyttäydy ongelmana ja on hyvä, että lapsilla ylipäänsä on vaatteet päällä. Näin esimerkiksi eksäni ajattelee. Mutta onneksi joissain asioissa ei voi minun näkökulmastani kämmätä, ja se on ulkovaatteet. Kun lykkäät syksyllä khuulit myssyt päähän, ne pysyy siinä seuraavaan kevääseen asti.

Meillä päädyttiin tänä vuonna suomalaisen VAI-KØ:n pipoihin. Suurin osa ulkomaalaisista myssyistä (huffit, vanssit, henkkamaukat..) ovat akryylia ja kyllä ne lasten päät ovat suht lämpimänä pitäneet, mutta miksi tyytyä keskinkertaiseen kun voi satsata priimaan!

VAI-KØ:n myssyt ovat jälleen sitä mistä minä pidän eniten; kotimaista ja eettistä. Luomu merinovillasta valmistetut myssyt lämmittävät oikeasti. Merinovilla on luonnon oma superkuitu, joka tehdään erityisen Merino-lampaan villasta. Merino-lampaan villan erottaa muusta villasta sen laaja kirjo jaloja ominaisuuksia: se on tarpeeksi hienolaatuista alusvaatteiden kuiduksi ja silti tarpeeksi kestävää esimerkiksi laadukkaiden pipojen kuiduksi, eikä se koskaan kutise. VAI-KØ:n nettisivuilta löytyy lisää tietoa tuotteiden taustoista.

Silmää miellyttävä ulkomuoto on joillekkin plussaa, minulle se on aivan must. Siitä ei keskustella, eikä ihan ok riitä. VAI-KØ:lla on valikoimassaan jos jonkimoista mallia. Meille kotiutui Kiva 2.0 kahdessa eri värissä, aikuisten koossa. Piposta on myös lasten versio, mutta tykkään tuosta reilummasta Aapolla, pysyy varmuudella korvat kunnolla piilossa talven tuiverruksessa.

Vanhempi vetää vielä lippiksellä, mutta nuoremmalla pipo on jo vedetty syvälle päähän. Villahan on siitäkin kiva materiaali, että se hengittää ja vaikka aurinko lämmittäisi, oma VAI-KØ kannattaa asettaa päähän jo syyskuussa.

Jos sulla tai lapsillasi ei vielä ole omaa VAI-KØa, niin nettikaupasta saa -10% koodilla MUUTAMAHETKI10. Rairai!

10

KÖÖKKI – KANTARELLITÄYTTEISET LETUT

Äskettäin aloitimme sarjan jossa Kai ja Kaisu kokkaa. Nimeksi muodostui Köökki ja itsekkäistä syistä sarjan toisessa osassa kokkaillaan kirjasta jossa itse olen toisena tekijänä.

Huomasin myös viimeeksi erittäin vaivalloiseksi kopioida reseptejä kirjasta, joten tästä eteenpäin saatte tyytyä kuvaan reseptistä, jos se vain on mahdollista. Jos aikaa voi säästää, sen teen. Jatkossa yritän ottaa kuvan suoraan..

Kyseessä on Suomi 100 -juhlateos, Juuli Hakkaraisen ja allekirjoittaneen Modernia Maakuntaruokaa. Liki kolmesataa sivuinen opus pitää sisällään Juulin huikeita reseptejä ja niitä on kirjassa yli yhdeksänkymmentä. Me tartuimme kuvauksissa maistamiini kantarellilettuihin, koska kaappiini oli ilmestynyt ex-anopin tuomana litroittain kantarelleja.

Ensinnäkin: alkuperäinen ohje on nimenomaan muurikkaletuille, mutta me paistoimme nämä ihan kotikeittiössä pannulla. Lettutaikina on huippu! Korvasimme ohrajauhot speltillä, koska niitä oli kaapissa. Maku pysynee about samassa, koostumus ainakin. Täytteeseen tulee aika tuhdisti timjamia ja minä pidin siitä. Kai tuumaili, että vähempikin riittäisi, peitti kuulemma liikaa kantarellin makua. Itse pidin tätä juuri modernina asiana. Koska me nautimme rasvasta, teimme vielä erikseen soosin letuille creme fraichesta. Lisäsimme joukkoon perinteisesti sitruunaa, suolaa ja pippuria.

Modernia maakuntaruokaa on ylistys suomalaiselle ruoalle ja se mukailee satokauden kiertoa. Kirjaan on tallennettu suomalaisuuden ydintä ja sieltä löytyy ruokakuvien lisäksi tallentamiani otoksia Suomesta ja suomalaisista. Teos joka ehdottomasti pitää saada ja säästää jälkipolville. Teos josta ehdottomasti pitää kokkailla, jotta emme unohda mistä olemme tulleet, emmekä sitä millaisia meistä on tullut. Onhan kyseessä modernia maakuntaruokaa.

 

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

2
1 2 3 4