Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Yearly Archives: 2018

KÖÖKKI – VEGEBORSSIKEITTO

Köökki on ollut hieman jäissä, koska me ei oikein olla jaksettu kokata mitään uutta. Nyt uusi keittiö on todella inspiroinut meidän takaisin patojen äärelle ja alkuviikosta padassa höyrysi kasvisborssikeitto. VEGE! -kirja on yksi ihan lemppareitani. Yksikään resepti ei ole vielä ollut vesiperä – eikä ollut tämäkään.

Borssi on yksi suosikkisopistani ja kuten tuossakin ingressissä sanotaan, sillä on turhaan vaativa ja vanhanaikainen maine. Myönnettäköön, että juureksista keittoon tulee yhtä jos toista, mutta ei se mahdoton määrä ole. Valmistusaika on pitkä, koska keiton pitää pulputtaa tunnin verran, mutta niin pitää riisipuuronkin.

Kavisliemen tein ihan vaan liemikuutiosta ja etikaksi valikoitui valkoviinin sijaan väkiviina, sitäkin huljautin joukkoon rennolla ranteella, koska pidän juuri sen tuomasta mausta. Etikka on borssikeiton sydän.

Smetana-nokare päälle ja nauttimaan. Jos jokin lämmittää näitä koleita ja pimeitä iltoja, se on tämä soppa.

 

2

KEITTIÖN TERÄSKUNINGATAR – KitchenAid Artisan

Hän oli haaveissa pitkään. Monitoimikoneen pitää olla pöydällä, jotta sitä tulee käytettyä. Rumaa monitoimikonetta ei kiinnosta pitää pöydällä, mutta sitten voi olla sekin tilanne, että ei ole tilaa pitää edes kaunista monitoimikonetta esillä. Se oli minun tilanteeni vielä hetki sitten.

Nyt kaikki on toisin uuden kodin myötä ja KitchenAid Artisan liittyi kodinkoneiden perheeseemme. Hän lunastikin Itsenäisyyspäivänä paikkansa, kun pyöräytimme pipari- ja pizzataikinan heti alkuunsa!

Pizza- ja pullataikinan vuoksi olen haaveillut monitoimikoneesta tovin – vaivaaminen muuttuu sata astetta helpommaksi ja ensimmäistä kertaa pizzataikina ei tarttunut sormiin.. Piparitaikinaa tehdessä huomasin kuinka mukavaa oli koota jauhoseosta, kun Artisan surrutti sokeri-munavaahtoa ihan itsekseen. Vaahdosta tulee kuin varkain kuohkeaa ja akti nopeutuu. Miäletöntä!

Eilen pyöräytimme jo toisen satsin meidän klassikko piparitaikinaa (äitini resepti), jonka ohjeen olenkin jakanut täällä aiemmin. Aapo hihkuikin, että ”Äidin tekemä taikina on parasta!” Ja söimme kaikki vatsamme kipeiksi ennen kuin yhtäkään piparia tuli uunista ulos.

Meidän koneessa on myös lisäosa leipomista varten ja se tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin hyödyllinen tarkoissa grammamäärissä – lisäosassa on mukana digitaalinen vaaka! Sen lisäksi siinä on siivilä, jonka kautta jauhot kulkevat tasaisesti, pikkuhiljaa massan joukkoon. Erittäin kätevää, minkä tahansa taikinan teossa.

Kaikista eniten tässä kaunottaressa rakastan sen jykevyyttä. Laite painaa melkoisen määrän ja se kertoo laadusta. Ei ole imukuppeja, vaan ehtaa terästä. Yllätyin myös hiljaisesta äänestä. Saan valtaisan paljon enemmän ääntä aikaan vatkatessani uudehkolla sähkövatkaimellani, kuin Artisanilla. Hän on vakaa ja rauhallinen, mutta tehokas. Artisan tulee varmasti kestämään kulutusta ja aikaa, kuten jo kotoamme löytyvä blenderi.

Mikäli et saanut tänään veronpalautuksia joita törsätä, osallistu ihmeessä Instagramin puolella (@kaisujouppi) arvontaan, jossa voit voittaa samanlaisen mööpelin lisäosineen! (Värivaihtoehdot Silky Pink, Cast Iron Black, Cafe Latte tai Golden Nectar.) Sillä välin minä nautin pipareista homejuustolla ja valmistaudun paistamaan toisen erän.

KITCHENAID

 


 

Laite on saatu.

4

MUUTTO – vanhasta uuteen

Mainitsin edellisessä postauksessa, että vanhaan kotiin ei ole ikävä ja kummallista kyllä – asia todella on näin. Koin etukäteen melkoista luopumisen tuskaa, vaikka olin valmis jättämään ne seinät taakseni. Kun nyt huomaan etten ikävöi takaisin, tajuan, että todella olin valmis lähtemään. Se ei ollut kuvitelmaa, eikä hätiköintiä.

Ostin tuon kodin eksäni kanssa, kun kuopuksemme oli 10kk ikäinen. Remontoimme kahden kuukauden aikana 1979 valmistuneen asunnon täysin. Teimme asunnosta meidän näköisen, mutta suunitelmissa kotimme oli tarkoitus olla väliaikainen. Aioimme myydä se kahden asutun vuoden jälkeen ja remontoida seuraavan. Universumilla oli muita suunnitelmia ja erosimme, kun olimme asuttaneet tuota kotia vajaat pari vuotta. Pidin kodistamme valtavasti ja ostin eksäni ulos. Näin myös lapset saivat erossa vain yhden uuden kodin. Olen edelleen äärettömän onnellinen, että tämä suunnitelma onnistui. Asunto antoi minulle tämän jälkeen vielä viisi vuotta, jotka olivat täynnä surua ja iloa, sekä sitä tuiki tavallista arkea.

Sen viiden vuoden aikana jatkoin henkistä kasvua ja oman tien etsimistä. Ne prosessit eivät varmasti pääty koskaan, mutta tuntui siltä, kuin olisin kasvanut tuona aikana aikuiseksi. Asuin ensimmäistä kertaa koskaan yksin. Hoidin kaiken yksin neljän vuoden ajan. Onneksi eksäni oli apuna lasten kanssa puolet ajasta. Totaali yksinhuoltajana olisin varmasti heittänyt hanskat tiskiin.

Tapasin luonani useita Tinder-miehiä, sekä jännittyneenä selvinpäin, että baarin jälkeen vähemmän selvinpäin. Viimeisin Tinder-saalis istuu tuossa vieressä edelleen. Samalla sohvalla, kuin ensitreffeillämme. Moni ihmetteli ääneen onko koti sopiva paikka ensitreffeille, mutta minun mielestäni se oli ehdottomasti paras paikka. Olin kotonani kuin kotonani. Julkiset kahvilat ja tilat ahdistivat jo ajatuksen tasolla, toisinaan kävelytreffit oli kyllä hyvä vaihtoehto kodille. Mutta koti on koti, vaikkakin ystäväni Laura käski sotkea ennen deitin saapumista – mulla on kuulemma pelottavan siistiä. Haha!

Kain kanssa melko nopeasti keskustelimme tontistani ja talon rakentamisesta. Olin lähdössä projektiin yksin, mutta kaikkien ulkopuolisten (myös Kain) mielestä se olisi outoa, kun elin parisuhteessa. Unelmastani tuli pikkuhiljaa myös Kain unelma ja pian me nökötimmekin jo pankissa. Selvisi, että kahta asuntolainaa emme saa, joten minun asuntoni piti myydä. Petyin kovasti kuullessani ne uutiset. Talo oli piirretty ja sormet syyhysivät hommiin. Mielikuva meistä neljästä vuoden tai kahden ajan pienessä vuokra-asunnossa nosti paniikin päälle. Iskimme kuitenkin keväällä asunnon toiveikkaina myyntiin, vaan se ei sitten heti liikkunutkaan. Asia stressasi, sitten jäi taka-alalle ja huomasin toistelevani, että kaikki tapahtuu ajallaan.

Viimein koti löysi onnelliset uudet omistajat ja kuukauden aikana tuli tarjous, kaupat ja muutto.

Koska olemme uusi pari ja minulla on tapana analysoida kaikkea loputtomiin – olen toki murehtinut ja pelännyt asuntoni myymistä. Mitä jos me eroamme nyt? Mitä jos eroamme rakentamisen aikana? Mitä jos? Jossittelu vie mut jonain päivänä hautaan, vaikkakin olen oppinut hengittämään ja keskittymään toisinaan myös tähän hetkeen.

Pelot ovat aina läsnä, koska en luota mihinkään ja mitä vain voi aina tapahtua. Nyt me kuitenkin olemme seuraavassa vaiheessa ja se tuntuu hyvältä. Luopuminen on minulle henkisesti iso asia, mutta vanhaan asuntoon jäi kuitenkin vain seinät. Muistot ja tärkeät kodin tekevät tavarat ovat täällä kanssamme. Myös lapset ovat ihanan innoissaan uudesta, etenkin Leevi. Meillä on nyt mieletön väliaikainen asunto. Emme tiedä kuinka kauan tätä onnea kestää, koska talon tulevaisuus on kyseenalainen, mutta me yritämme nauttia joka hetkestä.

Meidän ajatukset ovat myös pikkuhiljaa siirtymässä talon rakentamiseen, se on kuitenkin se ultimate goal edelleen. Kävimme pienellä lomamatkalla asuntokauppojen jälkeen ja siellä keskustelimme vielä kertaalleen tulevaisuudesta. Ei me nyt olla keksitty yhtään hyvää syytä olla rakentamatta. Tontti odottaa, talo on piirretty. Ainoa iso asia on raha, mutta voi kai senkin kodin sitten myydä jos niikseen tulee..

Jossittelun lisäksi toisinaan kannattaa kysyä miksi ei?

7

UNELMIEN VÄLIAIKAINEN – sneak peek uudesta kodista

Viime keskiviikkona hyvästelimme kotimme ja vaikka sinne ei ole ollut yhtään ikävä, vasta nyt alan hiffata tämän kreisin loftin olevan nykyinen kotimme. Kuvissa en vielä antanut laajan kokonaisuuden näkyä, koska koti muovautuu edelleen. Kaikki on periaatteessa paikoillaan, mutta jo näidenkin kuvien jälkeen (jotka otin eilen) ovat asetelmat muuttuneet ja muutama huonekalukin tullut lisää.. Eniten riesana on vanhan tehtaan kaiku ja sitä kautta se, että tänne ei minun varastostani tunnu löytyvän tarpeeksi isoja mattoja.

Painoin viime viikolla kolme ympäripyöreää päivää ja lauantaina järjestin vuoroon tavaroita ja vuoroon syntymäpäiviä kuopukselle. Synttärit oli sovittu ennen tietoa muutosta ja koska kohta 8-vuotiaan mielestä oli huono idea siirtää kemuja parilla viikolla, painoin viimeisillä voimilla juhlatkin muuton yhteyteen. Kenties juuri alun sekopäisyyden vuoksi, olen vasta nyt asettumassa tänne.

Meillä on puolet enemmän tilaa kuin edellisessä, eli 200 neliötä. Se on melko mojova määrä neljälle hengelle ja tuntuukin, että täällä on saanut kävellä kantapäät kipeiksi. Etenkin siinä vaiheessa, kun kamat etsiytyivät paikoilleen. Kyseessä on siis asunto, jossa meidän on tarkoitus asua väliaikaisesti ja pikkuhiljaa olisi suunnitelmissa aloittaa talon rakentaminen. Tai se prosessi, ei me rakentaa osata. Useat ovat jo heittäneet, että kuinka te tästä muka mihinkään lähdette.. Toisaalta vuokralla asuminen ja tämä miljöö viehättää kovasti, mutta talo on vanha ja vaikka tilaa onkin, asunto on joiltain osin kovin epäkäytännöllinen. Olemme edelleen rakastuneita meidän piirrettyyn taloon ja mielikuvaan siitä, että lapset saavat kasvaa läheistensä lähellä. Siis samalla tontilla ja heidän isänsäkin on saman kadun varrella. Nyt olemme aivan väärässä suunnassa heihin nähden. Myöskään kerrostalo-elämä ei elä haaveissani, vaan kokonaan oma tönö – omine sääntöineen.

Nyt on kuitenkin aika hengittää ja rauhoittua loppuvuoteen. Oman asunnon myyminen ja muutto toi mukanaan stressiä ja järjettömän pitkiä päiviä. Vielä en siis koe hinkua soitella pankkiin ja rakennusvirastoon. Annan päälle nyt aikaa tyhjentyä.

Tähän kotiin palailen blogin puolella varmasti monta kertaa. Emme joutuneet ahtautumaan pieneen kaksioon ja täten täytyy kyllä revitellä tätä lukaalia jatkossakin. Nautitaan niin kauan kuin tätä onnea kestää!

 

 

11
1 2 3 29