Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Monthly Archives: tammikuu 2018

FS (favorite songs) 2018

FS 2018

Huudan – Kauriinmetsästäjät

Jotain liki täydellistä on näiden samettikurkkujen kappaleissa. Mulla on ihan oma kolo sydämessä kappaleille jotka laulattaa, tanssittaa ja liikuttaa emotionaalisesti.

Mä haluun että sä tuut
mä haluun taas rakastuu
jättää pois kaiken muun
turhast vaan turhautuu

Muistakaa ottaa haltuun Spotify-lista MUUTAMA HETKI

1
Kommentit pois päältä artikkelissa FS (favorite songs) 2018

#withmalala

Olin kyllä tietoinen Malalasta, mutta tiesin hävettävän vähän. Tiesin, että Malala on rohkea nuori, joka puhuu naisten oikeuksien puolesta. Siinäpä se sitten olikin.

Tiedätkö sinä kaiken? Jos et, kurkkaa Malalasta kertova dokumentti Netflixistä. Sana rohkea on understatement. Suuri sellainen. Malala on kokenut talibanien raa´an julmuuden. Tosin luoti päähän poisti viimeisenkin pelon ja vahvisti Malalan sanaa.

Malala on isänsä lailla mieletön puhuja. Hän on sanonut lukemattomia mieleenpainuvia lauseita ja toivon syvästi, että Malala saa elää ja nähdä jonain päivänä paremman maailman.

When the whole world is silent, even one voice becomes powerful. – Malala Yousafzai

3
Kommentit pois päältä artikkelissa #withmalala

VIIMEINEN ILTA YKSIN

Kissa köllii sohvalla vieressäni. Netflix pyörittää dokumenttia. Käteni ovat maalissa ja vatsani on täynnä dipattuja vihanneksia. Sekä suklaata. Ajatus harhailee. Tartun olutpullon kaulaan ja siemaisen Bryggerin pilsneriä.

Neljä vuotta olen ollut puolet ajastani yksin, puolet yksin lasten kanssa. Huomisesta lähtien olen kaksin tai nelisteen.

Juuri nyt elämä pelottaa hieman. Muutoksen, kynnyksellä pohdin aina paljon. Entä jos mokaamme? Entä jos suhde ei kestä?

Ilman rohkeutta ei ole mitään. Näin minulle kerrottiin. Jos ei ole rohkeutta yrittää, ei saa mitään. Rohkeutta myös harvoin kadutaan jälkikäteen. Siitä voi usein olla ylpeä, vaikka koko homma menisi vesille. Olin rohkea, yritin. Usein rohkeuden tie vie hienoihin asioihin. Olin itse rohkea kun uskalsin erota. Uskalsin kasvaa, olla yksin. Muutokset eivät tapahdu pikana, kolme vuotta siinä meni. Eron jälkeisenä iltana olin valmis olemaan yksin, mutta vasta kolmen vuoden jälkeen olin valmis elämään yksin. Kasvamista, mutta varmasti myös turtumista.

Kun katsoo polkua taaksepäin, se tuntuu paikoitellen jopa uhkarohkealta. Matka tuntuu hienolta, vaikka se on ollut järisyttävän raskas, monia mäkiä on noustu. Kun ihminen pariutuu, sinkkuelämä tuntuu todella nopeasti kaukaiselta. Surut ja murheet unohtuu. Olen kokenut paljon ja nähnyt kaiken mitä sinkkuelämällä oli tarjottavaa. Deittailin lukemattomia miehiä, harrastin irtosuhteita, join itseni humalaan useasti, tanssin silmät kiinni aamuyhdeksään ja itkin silmät päästäni muun muassa yksinäisyyden vuoksi. Minulla on kutina, että elämä haluaa tarjota minulle nyt jotain muuta.

Joku solu minussa edelleen suunnittelee elämää aivan liian pitkälle. Minä en voi tietää mitä tuleman pitää. Taon sitä päähäni. Kannustan itseäni myös rohkeuteen, positiiviseen ajatteluun ja hetkessä elämiseen. Vain kulunut aika voi kertoa minulle kuinka elämää meni, ryssimmekö kaiken. Haluan olla taas rohkea, hypätä. Testata mitä tämä tie tullessaan.

Kai muuttaa huomenna ja todellisuudessa sitä on odotettu jo tovi. Minun on hyvä kun hän on kotona. Meidän kodissa.

66

TAIVASLAULU – kirja uskosta

Jumalan terve!
Tämän kirjan kanssa sukellettiin syvään päätyyn ilman uimataitoa. Lestadiolaisuus, usko ylipäänsä on minusta melko mielenkiintoinen aihe. En kuulu kirkkoon (erosin kun täytin 18v), eikä lapsiamme ole kastettu. En usko Jumalaan. Mutta vielä vähemmän uskon hämmentäviin, uskon velvoittamiin sääntöihin, joita esimerkiksi lestadiolaisilla on.

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu kertoo Viljan ja Aleksin tarinan. Se on runomainen, koskettava, herättelevä. Se satuttaa, ihmetyttää, itkettää ja pakahduttaa. Vilja ja Aleksin rakkaus on kaunis. Uskonto meinaa pilata sen.

Minun epäuskoisuuteni ei poista uteliaisuutta ja halua oppia lisää. Halua ymmärtää. Kirjassa kyseenalaistetaan, avataan lestadiolaisuutta. Kritisoidaan, mutta tuodaan esille myös sen hyviä puolia.

 

Aivopesua? Minun mielestäni kyllä. Yllä mainittu Kaisla on nelivuotias. Vilja, Kaislan äiti kasvattaa lapsiaan hienosti. Hän tuo esiin inhimillisyyttä ja sitä, että kaikki eivät ajattele samoin kuin he. Tämä perhe ajattelee useista asioista niin kuin minä. Minä vain en sekoita uskoa soppaan, vaan ajattelen maalaisjärjellä.

Minun elämääni kuuluu toisten ihmisten kunnioitus, hyvät käytöstavat, arvostus, oikein toimiminen. Toki jokaisella on syntinsä kannettavana, mutta tähtään hyvään ja oikeaan. En tarvitse Jumalaa ohjeistamaan tai antamaan anteeksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaimmillaan uskominen ja usko voi olla hyvä asia. En ymmärrä miten se voi toimia, mutta selkeästi on tarinoita joissa sen todistetaan toimivan. Jos siitä saa turvaa, lohdutusta ja apua, se on hyvä asia. Lestadiolaisuudessa on kuitenkin omat kommervenkkinsä, mitä kyseenalaistan suuresti.

 

Usko ja tässä tarinassa nimenomaan ehkäisyn kieltäminen ajaa epätoivoon ja kohti kuolemaa. Kuolema ja taivaan valtakunnan iänikuinen rauha houkuttelevat enemmän kuin jatkuva lisääntyminen.

Se tekee minut erittäin surulliseksi. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja jotka ovat olleet tai ovat edelleen lestadiolaisia. Voin todeta heidän olevan normaaleja, ihania, hyviä ihmisiä. Mutta usko onkin asia josta emme yleensä keskustele. Kirjassa tuodaan esille myös sitä, että uskovaisten on hyvin vaikea puhua uskostaan ja kulttuuristaan epäuskovaisten kanssa. Vaietaan. Toivoisin ettei näin olisi. Sen vuoksi luin kirjankin. Haluan ymmärtää vielä enemmän.

Nämä alla olevat lauseet jäivät mieleeni. Jos on onnea, kuten Viljalla ja Aleksilla, rakastua palavasti. Sitä pitää vaalia. Ja rakkaus, pitkä liitto, ei tosiaan ole häpeän paikka. Nykyään lestadiolaispiireissä erotaan käsittääkseni melko paljonkin, mutta siellä myös kestetään alamäkiä varmasti paremmin. Avioliitto ja parisuhde ovat asia jonka eteen taistellaan. Siitä on hyvä meidän epäuskovaistenkin ottaa mallia.

 

 

Hieno kirja. Suosittelen epäuskovaisille avartamaan maailmaa. Vaikka rivien välissä joutuu tuohtumaan useita kertoja. Uskovaisille kirjasta löytynee vertaistukea ja varmasti käsittämättömän paljon enemmän tunteita kuin meille muille.

Onneksi on rajat rikkova rakkaus.
Jumalan rauhaa.

18
1 2