Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Monthly Archives: maaliskuu 2018

GUACAMOLE

Melkein yhdeksän kuukautta siinä kesti. Vedin lopulta ässän hihasta ja todistin Kaille olevani järisyttävän hyvä guacamolen tekijä. Varsinainen guaccis-jumalatar!

Guacciksen tekemisessä tärkeintä on rohkeus, mutta myös maltti. Sen voi helposti ryssiä pihtailemalla makujen kanssa, tai vetämällä överiksi, esimerkiksi chilin kanssa.

Tämä guacamole onnistui vallan mainiosti! Kyllä, myös guaccis-jumalatar saattaa toisinaan innostua ja mokata liikasuolalla tai tulisuudella.

2 avocadoa (sanoisin, että mieluummin vähän ylikypsiä kuin raakoja)
1 shalottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 mieto chili (ilman siemeniä)
1/3 korianteri-ruukusta
1 sitruunan mehu
mustapippuria
sormisuolaa

Hakkaan pieneksi sipulit, chilin ja korianterin, siis oikeasti pieneksi. Korianterin voi pilkkoa väljemmin. Avocadot puolitan, poistan kiven, viipaloin kämmentä vasten kuutioiksi, kaavin palat astiaan ja muusaan ne survimella. Haarukka käy myös hyvin. Joukkoon sitruunamehu ja mausteet.

Fakta on kuulkaa se, että suoloissa on eroja. Tavallinen hienosuola on erimakuista, kuin isokiteinen sormisuola. Kun suola ei sula seokseen täysin (kuten lämpimissä ruoissa), vaan tulee toisinaan kiteinä vastaan, tykkään käyttää sormisuolaa. Maku on parempi, trust me.

Mausteita saa muutenkin tässä käyttää huolella, ei kuitenkaan peitetä avocadon, korianterin, chilin ja sipuleiden taivaallista liittoa!

Me dipattiin tällä kertaa guaccista Vaasan ihaniin Seesami & Merisuola Ruisnachoihin. Syntisen terveellistä! Aj karamba!

5
Kommentit pois päältä artikkelissa GUACAMOLE

LUKSUSTA (KIDUTUSTA) arjen keskelle

Tein itseni kanssa diilin joskus viime vuonna: saan käydä kerran kuussa hieronnassa, jos käyn puolen tunnin kävelyillä pari kertaa viikossa. Kävin hieronnassa kolme kertaa, kävelemässä ehkä neljä. En yksinkertaisesti voinut mennä hierojalle, olin rikkonut lupauksen ja elin jumiutuneen selkäni kanssa kuukausia ilman hoitoa.

Kävely ja ylipäänsä urheilu on ollut olematonta elämässäni viimeisen vuosikymmenen. Luulitteko, että tilanne on paha? Lisätään soppaan vielä se, että en todellakaan koskaan venyttele. Kannan viisi kiloa painavaa kameraa käsissäni, 20 kiloa painavaa reppua selässäni, istun tietokoneella ja auton ratissa. Olkani vetäytyvät eteenpäin ja päätäni särkee. Osteopaatti sanoi viime vuonna selkäni olevan kuin perunapeltoa.

Minun oli pitänyt varata aika hierojalle jo useamman kuukauden ajan, alkuviikosta sain vihdoin aikaiseksi. Arkeen vähän luksusta! Olen ansainnut tämän! Makasin torstaiaamuna kuvassa olevassa tuolissa ensin vatsallani ja sitten selälläni. Muutaman kerran jäin kiinni siitä, että tunsin kovaa kipua, enkä kertonut siitä hierojalle. Kyllähän ne sen näkee: kroppa jännittyy ja pahimmassa tapauksessa alkaa vetäytyä kauemmas hierojan otteesta. Yritin kestää. Yhtäkkiä en ansaitsekaan arkeeni luksusta: en liiku, en venyttele. Ansaitsen kivun.

Kaikkea ei kuitenkaan onneksi laiteta laiskuuden piikkiin. Minä reagoin kropallani. Kun stressaan; saan itseni usein kiinni siitä, että jännitän hartioitani. Toisinaan jännitän vain leukaluitani ja sen takia olen väittänyt hammaslääkärissä, että minulla on ainakin kymmenen reikää suussa! Ei ollut yhtään ja hammaslääkäri taitavasti kysyi heti ”onko sinulla stressiä?” Paikansimme leuan alueen jäykkyyden ja totesimme minun jännittävän leukaluitani unissanikin.

Näiden syiden varjolla mielestäni hieronnassa on tärkeää käydä. Päänsärky helpotti heti, vaikka olo on paikka paikoin kuin mukiloituneella. Käyn Järvenpäässä toverini Maritan ja hänen siskonsa Kehonhuoltopiste Fix Me:ssä. Heillä klassinenkin hieronta on kaukana hellästä koskettelusta. He spottaavat kuin röntgenkatseella kireät paikat ja mukiloivat niitä vähän enemmän. Fix Me:n henkilökunta on myös pari kertaa naksauttanut yliliikkuvat selkänikamani paikoilleen. Tällä kertaa hoitoa sai myös olkavarret ja rintalihakset. Mikä tunne, kun ranteissa alkaa kiertää veri, mahtavaa! Rintalihakset olivat niin jumissa, että itku meinasi tulla.

Varaan seuraavan ajan kuukauden päähän. Laiskakin ansaitsee rennot (okei, rennommat) lihakset.

 

4

FS 2018 – kevään albumi

FS (favorite songs) 2018

Vesta – Lohtulauseita

Vestan debyyttialbumi ilmestyi, vihdoin.

Vesta on ollut viime päivät kaikkien huulilla, illalla törmäsin Vestaan Ylen pääuutisissa asti. Olen kuunnellut levyn ehkä kahdeksan kertaa läpi. Kuunnellut ja kuunnellut.  Skipattua tulee usein aiemmin ilmestyneet sinkut, jotka osaa jo ulkoa.

Levy on monipuolinen, piristävä, Vestamainen. Hän sanoo olevansa tarinankertoja, ei pelkkä laulaja. Sen kyllä huomaa. Uutisissa Vesta kertoi elävänsä ( nyt 23-vuotiaana) toteutuneita unelmiaan, eikä aio nyt kiirehtiä mihinkään. Hän aikoo nauttia hetkestä, kellua paikallaan. Viisas nainen.

Iskevin kappale (vahvojen sinkkujen lisäksi) henkilökohtaisesti tältä levyltä on Turvallista sotaa. Se kertonee paljon minusta ja kenties Vestastakin.

Jos ei mun kanssa
välillä tapella
Se ei sovi alkuunkaan
ei tuu mulle sopimaan
Tarviin turvallista sotaa

 

Lohtulauseita kappale kertoo kuinka jokainen kokee laulut henkilökohtaisesti.

Kysymyksiin vastailuun
on vain yksi ja oikea tie

sinusta tietenkin, sinulle kaiken teen
Ja se ei oo sarkasmia
oon sitä mieltä todella
et biisi on poikkeuksetta aina kuulijan oma
 

2

LADY BIRD – aito teinileffa

 Koskettava, ihana ja etenkin aito Lady Bird tuli tsekattua perjantaina Kain kanssa.

Lady Birdin matkassa tulee elävästi mieleen omat teinivuodet ja niiden ilot, ailahtelut sekä kipuilut. Lady Bird on aidoin teinielokuva aikoihin. Ehkä koskaan. Elokuvassa käydään läpi perinteisen chicklitin/teinileffan draaman kaari, mutta ihanalla vaivattomalla ja, kyllä vain! aidolla tavalla.

Rakastan elokuvia ja tv-sarjoja joissa pääroolissa oleva nainen on itsepäinen ja erilainen. Voisi jopa sanoa: outo. Olen itsekin ollut tietyllä tavalla oman tien kulkija, en tosin uskaltanut sanoa asioita useinkaan ääneen. Täten nostan hattua Lady Birdille, joka on toisinaan sanomisissaan häpeilemätön. Rohkea nuori nainen, jolla on unelmia.

Useassa kohdassa olin ainut joka nauroi salissa (mustan huumorin suurin fani) ja lopussa kyynelehdin kylmien väreiden saattelemana. Kai piti elokuvasta myös, joten tämä on kaukana perinteisistä teinileffoista. Meitä nauratti ja liikutti.

Leffan keskeisenä teemana on Lady Birdin ja hänen äitinsä suhde, josta ei ongelmia puutu, mutta ei myöskään rakkautta. Elämään kuuluu toki herttainen isä, adoptoitu veli ja lempeä paras ystävä. Poikia tulee ja menee, neitsyys menetetään.

Ihana kuvaelma tämän hetken nuorisosta ja teini-iän ajattomista ajatuksista. Iloinen, hupsu ja aito.

Lady Bird elokuvissa, nyt!

2
Kommentit pois päältä artikkelissa LADY BIRD – aito teinileffa
1 2 3