Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Monthly Archives: syyskuu 2018

KUPLIVAA ELÄMÄÄ – soda stream

 

Kuljetin pullo ja tölkki tolkulla vettä kotiin. Sitten kuljetin pullo ja tölkki tolkulla tyhjiä pakkauksia takaisin kauppaan. Olen vihdoin oppinut juomaan vettä, mutta vissyn muodossa ja touhu alkoi olla naurettavaa. 

Pidän kuplista. Ihan hirmuisesti. Hiilihappo on eittämättä paras keksintö maapallolla. Se saa juoman tuntumaan raikkaalta ja kylmemmältä kuin on. Cokis Zero addiktina (voin juoda sitä ainoastaan tölkistä) aloin hieman ärsyyntyä lisäaineisiin ja halusin Cokikselle vaihtoehdon. Ostin vissyä tölkissä ja se toimi! Toki mikään ei ikinä tule korvaamaan Cokista, mutta tämä oli askel parempaan suuntaan. Kuuman kesän vuoksi join teetä melko vähän ja pian aloin lipittää vissyä sitäkin enemmän. Sitten mieleeni hiipi ahdistus maapallon tilasta. 

Hanastamme tulee hyvää vettä. Siinä vain ei ole kuplia. Olen aikoinaan omistanut Soda Streamin, mutta vähäisen käytön vuoksi pistin sen kiertoon. Pienen pohdinnan jälkeen päätin, että pullojen kantamisessa ei ole mitään järkeä ja koska nyt itseni lisäksi vissystä nauttii myös siippa, Streamille olisi varmasti käyttöä. Päätöstä joudutti myös merkkinoille tulleet astianpesukoneen kestävät pullot. Niitä ei silloin aikoinaan ollut ja haluan toki vältellä käsin pestäviä tiskejä tästä iäisyyteen ja tunkea astianpesukoneeseen kaiken mahdollisen. 

Soda Streamilla on monta laitevaihtoehtoa ja silmääni miellytti eniten tämä uusi Spirit pötkylä. Olin vannonut, että en hanki tähän taloon enää yhtään laitetta, jonka pitää olla pöydällä esillä, mutta taivuin Spiritin kohdalla. Tässä on kuitenkin tarkoitus hyötyä laitteesta liki joka päivä. 

Joimme kaupan vissyt loppuun ja nyt meille on kehittynyt rutiini Soda Streamin kanssa. Jääkaapin ovessa olevaan pulloon on lisätty hiilihappoa, hyllyllä odottava (kyllähän veden pitää olla kylmää!) on seuraavaksi vuorossa. Silloin tällöin pullo hyppää tyhjentyessään tiskikoneeseen ja palautuu kiertoon puhdistuksen jälkeen. Erittäin toimiva systeemi ja näin kuukauden käyttämisen jälkeen ollaan kyllä jo ihmeissään, että miten pärjättiin ilman. 

Hiilihappo-patruuna tuottaa kuutisenkymmentä litraa hapotettua vettä. Sen jälkeen jälleenmyyjän luokse voi talsia tyhjä pullo kourassa ja ostaa uuden (noin 10e) tilalle. Aiemmin tämä tuntui vaivalloiselta, mutta jälleenmyyjiä on huimasti ja kun vertaa tätä muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa operaatiota pullojen kantamiseen, on helppo hymyillä.

Ehkä jonain päivänä nautin veden suoraan hanasta ja säästän maapalloa vielä astetta enemmän. Siihen asti painan nappia ja synnytän omat poreet!

 


 

Pian sinäkin voit tehdä omat kuplat! Arvon Instagramin puolella mustan Spiritin! Stay tuned!

2
Kommentit pois päältä artikkelissa KUPLIVAA ELÄMÄÄ – soda stream

FS 2018

FS 2018

Käärmeen sisällä – Ruusut

Tovi siinä meni, kuten Reginankin kanssa aikoinaan. Ruusuissa on jotain samaa kuin entisaikojen Reginassa ja Ringan äänessä ja tavassa käyttää sitä, paljon Iisaa (Reginan solisti).

Ruusut ei ole sitä tavallisinta pop-musiikkia. Se ei toki minua pelota pois, päinvastoin. Nyt tässä meni vain hetki. Ei ollut intohimoa salamana, vaan hitaasti kypsymistä ja ihastumista.

Ruusut luo hienon maailman, jonne kannattaa sukeltaa ja jolle kannattaa antaa aikaa.

 

Olis hyvä jos et sanoiskaan
Paljon mitään muutakaan
Eihän sulla oo suutakaan

 

0
Kommentit pois päältä artikkelissa FS 2018

RAKKAUS

Se höpöttää ja höpöttää jotain. Minä tuijotan ja keskeytän kysymällä ”Kuka sä olet ja mitä sä teet mun kodissa?” Parisuhteemme on 1v 3kk ikäinen ja mä edelleen välillä tuumin, että mistä tuo tuli? Mistä kummasta se tuli ja kuka päätti, että hän saa jäädä?

Muistatte varmaan kun kerroin yhteenmuutosta, kuinka kaikki ei mennyt ihan putkeen. Kuinka pelkäsin menettäväni oman tilani. Yhteiseloa oli jatkunut varmaan kuukausi tai pari, kun minun työkiireet söivät parisuhde-aikaa ja jouduin tekemään iltaisinkin töitä. Siinä vaiheessa se tapahtui – me erkaannuimme. Ja se teki kaikille hyvää.

Molemmilla on nykyään omat juttunsa kotona. Meillä on yhteisiä hetkiä, mutta joskus voi olla monta iltaa kun me touhuamme omiamme. Parasta viikossa on Kain etäpäivä, mikäli olen kotona. Teemme duunia yhdessä olkkarissa ja molemmilla on hyvä flow. Eilen (lauantain kunniaksi) me istuimme 7 tuntia läppäreiden kanssa kuin työpäivää viettäen, minä teinkin töitä, mutta Kai auttoi minua blogin kanssa.

Pidämme siitä, että olemme yhdessä. Menee viikkoja, jolloin olemme jokaisena iltana yhdessä kotona. Mutta emme useinkaan ole koko iltaa yhdessä. Se aika, jolloin parisuhteessa ollaan yhdessä yhdessä 24/7 on minulle kauhukuva. Oikeastaan se, että istutaan sohvalla ja ollaan mukaman yhdessä, kun oikeasti kolmantena pyöränä on Netflix. Toki rakastamme hyviä tv-ohjelmia ja myös vähemmän hyvin, mutta en haluaisi tehdä sitä joka ilta.

Ehdottomasti parasta etäpäivien lisäksi on se, kun minä makaan sohvalla, Kai istuu nojatuolissa ja luemme kirjoja. Keskeytämme hetken lukemalla toisillemme ja analysoimalla tekstejä. Jotta meno olisi vielä keski-ikäisempää, taustalla soi usein klassinen. Tässä suhteessa rakasta juuri sitä, että asioista voi keskustella. Useimmiten ainakin.

Tasapaino ja normaali arki on hallussa, mutta välillä havahdun siihen kuinka nopeasti kaikki on tapahtunut. Miten ihmeessä Tinderistä löytyi joku tuollainen, jonka otin tänne asumaan. Välillä koen tarvetta selata WhatsApp-keskustelut alkuun ja luen kuinka suhde välillämme lähti kehittymään. Kuin tarkistaen, onko tämä todella tapahtunut? Sängyssäni nukkuu joka yö joku toinen. On ihminen kenen kanssa viettää viikonloput. On ihminen kenen kanssa kinastella miten pyyhkeet viikataan. Se on yhtä aikaa niin normaalia ja niin outoa. Parisuhteet ovat outoja. Elämä on outoa.

Kun ajatukseni kulkevat tätä rataa, tapaan ravistaa päätäni, käynnistää Netflixin ja nojautua tuon murun kainaloon.

 

20
Kommentit pois päältä artikkelissa RAKKAUS

ASAVI CERAMICS – ajatuksia Anni Paunilan kanssa

”Keraamikolla on yhteys tuotteeseen ja se välittyy ostajalle.” 

 

Riihimäellä, keraamikon työhuoneella tuoksui tutulta. Kuivan saven pölyä oli ilmassa, tasoilla ja lattialla. Hyllyt pursusivat muoteista, tuotteita oli rullakossa kuivumassa, uunista nostettiin pöydälle lämpimiä lautasia ja toinen rullakko veti sisälleen valmiita töitä kulhoista taideteoksiin. Aivan kuten keramiikkakurssillani viime keväänä.

Anni Paunila on keraamikko, joka tuli minun tietoisuuteni isosta teekupista. Tre-kauppa jälleenmyy muun muassa Paunilan 3,5 desin teekuppia, josta tuli melko nopeasti lempimukini. Paunila tekee kuitenkin paljon muutakin.

Sukelsimme Annin kanssa keramiikan maailmaan ja mietimme – miksi juuri nyt kaikki hamuamat koteihinsa kotimaista keramiikkaa.

 

 

”Meistä jää jäljelle vain keramiikkaa.
Tuli tekee savesta ikuista, kiveä joka ei maadu.”

 

Olen kerännyt sarjoja. Olen saanut lahjaksi sarjoja. Joinain jouluina paketista on nostettu kuusi mukia, kuusi lautasta. Arabiaa. Katan pöydän useammalle kuin kuudelle ihmiselle ehkä kerran vuodessa. Kuka on iskostanut meidän päähän sen, että kaapeissa pitää olla neljä, kuusi tai kahdeksan samanlaista mukia, lasia tai lautasta? Rakastan astioita, mutta onko minulla aivan pakko olla kuusi samanlaista?

Huomasin kyllästyväni ja kyllästyminen tuli ilmoille samoihin aikoihin, kun studio keramiikka alkoi yleistyä design puodeissa. Kotimaisia tekijöitä alettiin nostaa esiin ja valikoimat monipuolistuivat. Kenties keraamikot oppivat markkinoimaan, kenties trendi tuli maailmalta. Kenties ihmisille tuli tarve poiketa valtavirrasta.

”Ihmisillä on primitiivisiä tarpeita tässä kulutusjuhlan keskellä. Tulee tarve kestävyydelle.”

 

Maailman meno on siis ajanut meidät tähän – alkukantaisuuden äärelle. Haluamme yksilöllisiä tavaroita, jotka kestävät. Toki Arabiat kestävät samalla tavalla, toisinaan jopa paremmin, mutta yksilöllisyyttä niistä ei juuri löydy. Kun ostan keramiikkaa, kulhot ovat juurikin yksilöitä ja niistä huokuu rakkaus. Ostan yhden mukin Paunilalta, toisen Johanna Ojaselta. Mukeissa näkyy kädenjälki, se jonka teollisuus on huolella tuotteistaan poistanut.

”Tuotteista tulee tunteettomia esineitä, joita ei kukaan kaipaa.” 

 

 

Suomessa ei ole samanlaista keramiikan historiaa, kuten Ruotsissa ja vaikka Tanskassa. Täällä ei ole siemailtu 1800-luvulla posliinikupeista, ylellinen posliinihistoria uupuu. Paunila on opiskellut Taikissa linjalla jota ei enää ole. Häntä harmittaa, että vanhat perinteet ovat uusien tekniikoiden myötä unohdettu ja koulutuksissa ei enää opeteta samoja asioita kuin hänelle. Keramiikka on ennen kaikkea tekniikkalaji. Toisinaan juuri se tulee luovuuden tielle.

Keramiikka ja etenkin lasittaminen on kemiaa. Miten värit ja savi reagoi keskenään – yllättää toisinaan vanhankin tekijän. Joskus yllätykset ovat pettymyksiä, toisinaan on vahingossa luonut jotain mielentöntä. Keramiikkataide ja veistokset nostavat myös päätään Suomessa. Paunila onkin työstänyt isoja teoksia haluttujen käyttötavaroiden rinnalla jo tovin.

Kun pyörin Riihimäellä Paunilan työhuoneella, pystyin kuvittelemaan kuinka aika juoksisi varkain käsien ollessa savessa. Kuinka ajatukset pyörisivät muovattavan materiaalin ympärillä ja muu maailma poistuisi päästäni.

 

”Kermiikkaa on tehty 10 000 vuotta. Se on osa ihmistä ja meillä on suorastaan geneettinen tarve työntää kädet saveen. Se on terapeuttista ja pyhää.”

 

Anni työstää keramiikkaa kuuden lapsen kasvattamisen ohella ja on mukana monenlaisessa. Kursseja, tilaustöitä, ravintola-astioita, pientuotantoa, omia taiteellisia töitä.. Hän on tehnyt 2000-luvun alussa kuppeja joissa oli värillinen sisus, ollut edellä aikaansa monessa ja nyt hänen 3,5 desilitran mukit ovat koko ajan loppu.

Annilla, mutta myös monilla muilla keraamikoilla menee lujaa ja siitä olen varsin onnellinen. Käsintekemistä on syytäkin arvostaa. Paunila dreijaa ison kulhon hetkessä, mutta siihen vaaditaan vuosien treenaus ja märkä savikulho on prosessin alku. Vasta monta vaihetta ja päivää myöhemmin sen saattaa asiakas asettaa pöydälleen.

 

Annin löytää Instagrammista ja häneen voi olla yhteydessä, mikäli mielii oppia keramiikan saloja tai himoitsee hänen tuotteitaan. Toki voit myös metsästää TRE:stä Mikonkadulta (Helsinki) isoja kuppeja, saatat hyvällä tuurilla ehtiä nappaamaan omasi.

7
1 2 3