Tietoa mainostajalle ›

AHVEN

 

Eskareilla oli eilen retkipäivä. Saapuessani noutamaan Aapoa, hän nosti järvestä ihan ensimmäistä omaa kalasaalistaan. Ahven tarttui onkeen ja kalamies uhkui onnesta. Automatka kotiin suunniteltiin kuinka hän aikoo kalastaa koko kesän ”Ja silloin pitää olla ihan hys-hys!”.

Kala oli Aapon ensimmäinen, mutta koko lapsuus tehdään asioita viimeistä kertaa. Huomenna seison eskareiden kevätjuhlassa ja saatan suuren taivaan alle toisen lapseni. Onko tämä viimeinen kerta? Sitä olen makustellut viime päivinä ja kieltämättä se kouraisee sisintäni.

355 päivää vuodesta olen sitä mieltä, että on hyvä kun lapset kasvaa ja vastuuni pienenee. Sitten on ne kymmenen päivää jolloin tuumailen ahdistellen, koenko näitä juttuja enää uudelleen? Mitä jos en koe, haittaako se? Mitä kauemmas mennään pikkulapsiajasta, olen yhä varmempi siitä, että lapsikiintiö on täynnä, kunnes tulee päivä jolloin mietin, että mitä muuta muka tekisin, kuin passaisin taas seuraavat kymmenen vuotta mukuloita?

Se, että ei tiedä mitä tuleman pitää on kutkuttava ja ahdistava ajatus. Yritän elää päivä kerrallaan, mutta välillä sitä hairahtaa sivupoluille. Huomenna annan liikutuksen tulla ja nautin kesästä pikkupoikani kanssa. Kerran saman kokeneena tiedän että, kahden kuukauden aikana tapahtuva muutos on valtava ja elokuussa saatamme kouluun innokkaan ekaluokkalaisen joka ei taakse katsele.

Tulkoon eloosi vielä useita ahvenia, eskarin jälkeenkin.

 

 

 

0

Yksi vastaus artikkeliin “AHVEN”

  1. riitta korpela sanoo:

    haavit yms kalastukseen liittyvät on Aapolle hommattu mökille haavineen kaikkineen.

    Kalastus hetkiä odotellen….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *