Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

BODY NEGATIVE – ylipaino on aina epäterveellistä

 

Läskit on leppoisia – viihdy kropassasi – olet hyvä juuri tuollaisena. The Body Positive Movement, eli kehomyönteisyys on ollut ihmisten huulilla viime aikoina. Etenkin ylipainoisten huulilla. Eikä suotta, laihuus on ollut yhteiskuntamme ihannoinnin kohde vuosikymmeniä. Menimme siinä pahasti yli ja nollakoon mallit edustavat kaikkea muuta kuin normaalia, tervettä kehoa.

Kehomyönteisyys antaa kaikille mahdollisuuden olla tyytyväinen omaan kehoonsa, juuri sellaisena kuin se on. Se ei tartu pelkästään läskiin, vaan myös ihon väriin ja seksuaalisuuteen. Tässä movementissa tarkoituksena on oppia rakastamaan itseään, omaa kehoaan. Kaiken kaikkiaan se on erittäin hyvä tavoite. Yhteiskunnallisesti ollaan mielestäni menty hitusen parempaan suuntaan. Somessa, televisiossa ja mainoksissakin näkyy erikokoisia ja näköisiä ihmisiä. Me emme kiinnitä kovinkaan paljon huomiota toisiin, vaan keskitymme itsemme sättimiseen. Löydämme vikoja, joita muut eivät noteeraa ollenkaan ja täten tämä kamppis on hirmuisen tärkeä. On tärkeintä rakastaa itseään ja kroppaansa. Mutta mihin vedetään raja?

Movementissa alleviivataan, että laihan kroppa voi olla sairas ja lihavan terve, mutta.. Ylipaino on terveydelle haitallista. Se on fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri ja sen vuoksi tämä kampanja on saanut minut pohtimaan, ruvettiinko me juuri ihannoimaan lihavuutta ja onko sekään fiksua? Siihen kampanja tuntui menevän, vaikka tarkoitusperät olivat laajemmat.

Minun painoni on ollut nousussa Leevin syntymän jälkeen (viimeiset 12 vuotta), olen jo vuosia ollut lihavampi kuin koskaan. En jojoile, vaan kasvatan massaa. Ikä ei anna enää anteeksi ja pikkuhiljaa vuoden aikana syödyt ylimääräiset kalorit asettuvat leukani alle, kainaloihin ja etenkin vatsalle. En ole tyytyväinen vartalooni, koska siinä on selkeästi siihen kuulumatonta massaa. Olen vankkarakenteinen muija, en ole koskaan ollut ballerina, laihanakin painoin paljon, koska minulla todella on isot luut. Mutta ylimääräiselle massalle ei ole kuin tekosyitä. Tiedän tasan tarkkaan mitkä tekijät painoa nostaa ja miksi se ei laske.

Elämässä on hyvä tähdätä hyvään oloon, kokonaisvaltaisesti. Minulla on melko paljon tekemistä sen kanssa. Yhtä aikaa yritän hyväksyä itseni ja toisaalta tiedän, että asioiden on muututtava. Minun tilanteeni on siitä mukava, että muutama kävelylenkki viikossa, säännöllinen syöminen, pieni herkkujen karsiminen ja rauhallinen mieli (vaikein osuus) ovat avainsanat pysyvään muutokseen.

Entä jos olet fyysisesti terve ylipainoinen? Minun täytyy myöntää, että en oikein usko kyseiseen konseptiin. Ylipaino rasittaa aina jotenkin kroppaa, vaikka et omistaisi rasvamaksaa, suoliston epätasapainoa, diabetesta.. Kenties jumppaat lihasmassaa ahkerasti vahvistaaksesi itseäsi, mutta silti ylimääräinen paino ei voi olla hyväksi, paitsi vesiliukumäessä ja painissa. Ylipaino ei tee hyvää ihmiselle, kuten ei liika liikunta tai kalorien sekopäinen laskeminen. Liika on liikaa, kaikessa. Tämä kehomyönteisyys onkin erittäin tärkeä kaikille meille. Myös normaalipainoisille, hoikille ja heille, jotka suorittavat liikuntaa ja elämää. Heille, jotka eivät salli lepopäiviä ja rääkkääväät itseään pysyäkseen höyhenen kevyenä. Heille, jotka muokkaavat kehoaan leikkauksin ja näkevät peilikuvan ilmestymän aina negatiivisesti.

Uskon, että läskit ovat usein lepposia juurikin siitä syystä, että heillä ei ole tarvetta kontrolloida itseään. He syövät mitä haluavat ja tekevät mitä haluavat, niin minä ainakin teen. Ja usein olenkin julistanut (itselleni lähinnä), että se on ainut oikea tapa elää elämää. Juurikin rakastaa itseään ja tehdä vain asioita joista nauttii, ei miettiä liikunnanpuutetta, pullan kaloreita, karkin syömistä iltaisin. Hautakiveeni voi kirjoittaa ”Kuoli lihavana ja lisäaineiden täyttämänä, mutta onnellisena”. Nyt heillä (meillä) on mahdollisuus myös seistä valintojemme takana helpommin, se vaan ei poista sitä faktaa, että valintamme ovat olleet ja ovat – epäterveellisiä. Oli kyse sitten pullasta, stressistä (kyllä, sekin voi ihan itsessään lihottaa) tai liiallisesta veden juonnista. Painoa voi nostaa moni asia, esimerkiksi mielialalääkkeet. Kyseessä ei useinkaan ole välinpitämättömyys, usein paino hiipii pikkuhiljaa takavasemmalta. Silti toistan, se ei tee siitä terveellistä ja aina löytyy toinen tie.

Myönteinen ja hellä kehoasi kohtaan saat olla. Pitääkin olla. Se kannattaa nostaa jalustalle ja sitä pitää arvostaa. Siitä ei kannata ottaa lisää stressiä, mutta se kannattaa pitää mielessä kun teet sitä koskevia päätöksiä. Kun vielä kuuntelisin omia ohjeitani.. Eräs kerran sanoi, että onnellinen rakkaus lihottaa, stressaava rakkaus laihduttaa. Jos siis jotain, niin voin päätellä parisuhteemme olevan kunnossa.

Ollaan siis body niin pirun positiivisia, mutta ei unohdeta balanssia. 

 

Millainen on teidän kehonkuva? Seisotteko sata lasissa Body Positiven takana vai saiko se tuumailemaan laillani?

 

46

10 vastausta artikkeliin “BODY NEGATIVE – ylipaino on aina epäterveellistä”

  1. Maisa sanoo:

    Missä siis olet törmännyt varsinaiseen lihavuuden ihannointiin? Body positiivisuuden idea on se, että jokainen saa olla näkyvä, eikä hänen ihmisarvoaan määrittele hänen painonsa tai ulkomuotonsa muutoin. Ettei painonsa vuoksi kokisi syrjintää tai ettei ylipainoisen kuten ei muidenkaan yhteiskunnassamme tarvitsisi kokea olevansa vääränlainen yhteiskuntaamme. Ihannoinnista ei ole missään ollut kyse.

    Kannattaa tutustua ainakin: http://www.oimutsimutsi.fi/2018/07/kehopositiivinen-mutta.html

    Sekä: https://www.youtube.com/watch?v=WFsaozYGH5s

    Alkuun pääsee noista. Kannattaa siis tietää, mistä liikkeessä on kyse, ennen kuin huolestuu asioista, mistä ei ole missään kohtaa ollut kyse! :)

    • kaisu sanoo:

      Ihannoinnilla tarkoitin sitä, että tämä asia ei ole ongelmaton. En lähestynyt aihetta syrjinnän näkökulmasta, vaan siitä, että ylipaino on terveysriski. Syrjintä, tasa-arvo, rasismi – kaikki nämä ovat ongelmia ylipainoisilla, naisilla, miehillä, laihoilla, tummaihoisilla. Tartuin nimenomaan itsensä rakastamiseen, enkä ulkopuolisen näkemykseen tai syrjintään.

  2. Emma sanoo:

    Aivan sairaan hyvin kirjotettu, samaistun täysin! Mä oon kanssa lievästi ylipainoinen, enkä mä halua itseäni siitä jatkuvasti soimata, mutta ylipaino on ylipainoa. Ylimääräistä! Ei siitä ylpeä pitäisi olla.

    Armollinen haluan itselleni olla tällaisenakin, mutta kyllä mä toivoin sen päivän koittavan, millon opin tekemään sellasia valintoja, että nimenomaan ne _yli_määräiset kilot lähtee karisemaan. Että saan olla ylpeä itsestäni koska oon ennen kaikkea terve – upea(mpi) ulkonäkö ois vaan lisäetu. Etten joudu itselleni painon suhteen selittelemään tai oikeuttamaan mitään tai tyytymään mihinkään.

    En tiiä, lähti ajatus laukalle sun tekstistä. Mut hyvä teksti oli, sitä alunperin tulin sanoo!

    • kaisu sanoo:

      Tämä aihe puhuttaa juurikin siksi, että se on iholla, niin henkilökohtaista. Koinkin aiheen juuri sellaisena.

  3. VienaN sanoo:

    Oon samaa mieltä tästä mitä kirjoitit. Oon kuitenkin saanut sen käsityksen että Body positiven viesti on ollut ainakin alunperin se, ettei kukaan voi laihtua itsevihan kautta. Ihminen laihtuu kun alkaa rakastamaan kroppaansa ja miettimään mikä sille olisi oikeasti hyväksi, sen sijaan että rankaisisi sitä. Mikään laihtuminen ei ole pysyvää jos motiivit ei ole kohdillaan.

    • kaisu sanoo:

      Tässä kommentteja lukiessa huomaan, että kellään ei taida olla täysin selvää mistä koko hommassa on edes kyse. :D Monia vivahteita ja toisaalta onkin erinomaista, että asia puhuttaa ja useita epäkohtia nousee pintaan!

  4. Susanna sanoo:

    Kehopositiivisuudelle ei tarvitse ”vetää rajaa”, sillä käsittääkseni kyse on enimmäkseen kehorauhasta, jolla pyritään palauttamaan ihmisarvo KAIKILLE – läskeistä tai vaikkapa kehon vammoista riippumatta. Kehopositiivisuus ei myöskään väitä, että lihavuus olisi terveellistä, vaan että lihava ihminen, oli sitten terve, terveellisesti tai ”epäterveellisesti” elävä tai sairas ihminen on tasavertainen. Tässä mielessä koko liike koskeekin ennen kaikkea syrjintää kokeneita henkilöitä, eikä sen olekaan tarkoitus olla kaikille. Niin kuin rasisimikaan ei ole valkoisiin sovellettava käsite.

    Sairastumisen suhteen tärkein kysymys lienee se, miten meihin suhtaudutaan, jos ja kun sairastumme? Onko tässä eroa, kun sairastunut on hoikka tai lihava?

    Haluaisinkin ehkä viedä keskustelua vähän pidemmälle ja kuulla sun ajatuksia siitä, mitä sitten, vaikka lihavuus oliskin epäterveellistä ja aiheuttaisi sairastumisen? Ja tästä päästään ehkä laajempaan kysymykseen siitä, miten me tässä yhteiskunnassa ylipäätään suhtaudutaan sairastumiseen. Onko meillä kansalaisina velvollisuus pitää itsemme terveinä (ja tuottavina)?

    Kiinnostava ja niiiin tärkeä aihe, toivottavasti jaksat pureskella asiaa lisää auki myös tänne blogiin. Pidän sun jutuista, mutta tässä koin olevani sen verran eri ajatuksissa, että oli pakko kerrankin kirjoittaa.

    Tässä myös pari kiinnostavaa juttua:

    https://www.lily.fi/blogit/female-version/kehopositiivisuus-enemman-kuin-itsensa-rakastamista

    https://www.aviisi.fi/2018/03/kehopositiivisuus-vaittaa-etta-kaikki-ovat-kauniita/

    • kaisu sanoo:

      Hyviä pointteja Susanna! Kehorauha voisikin olla täten sopivampi titteli liikkeelle. Tässä menee nopeasti puurot ja vellit sekaisin, kun puhutaan nimenomaan itsensä arvostamisesta ja sitten osan mukaan ulkopuolisten kohtelusta. Koska osana on ihon väri ja jos sitä ei ulkopuoliset hyväksy, puhutaan rasismista. Tärkeitä viestejä toki kaikki, mutta mun tekstissä käsitellään nimenomaan ylipainon ongelmia.

      Josta päästäänkin kysymykseen jossa ihmisen sairastaa. Pidin tässä lähtökohtana sitä, että kukaan ei halua vapaaehtoisesti sairastaa tai sairastua vakavasti. Meillä on monia kansantauteja, jotka ovat itse aiheutettuja ja ylipaino on yksi suuri riskitekijä. Me kaikki maksetaan sitä laskua. Minäkin, jolla ei ole työnantajaa joka maksaisi minulle, mikäli minä sairastun. Tällä hetkellä meidän yhteiskunta perustuu siihen, että me teemme töitä, maksamme veroja ja niillä pidetään hyvinvointivaltiota hengissä. Mikäli halutaan toimia toiste, se vaatii isoja muutoksia. Joten tällä hetkellä meidän tarkoitus on pysyä tuottavina. Kaikkien pitää toki saada tasa-arvoista kohtelua.

  5. BT sanoo:

    Tässä sinulle ikänsä hoikkana elänyt, leppoisa nainen, joka syö ja tekee mitä haluaa.

    Hoikkuuteni ”salaisuus” ei ole kuri taikka elämän nautinnoista kieltäytyminen, jopa työni liittyy herkkulaarien äärellä pörräämiseen. En tunne lähipiiristäni ainuttakaan ihmistä joka miettisi vähempää omaa kroppaansa. Voitaisiin siis ehkä jo kokonaan lopettaa tuonkin ”kansanviisauden” viljely, ” lihavat on leppoisia”(sisältäen ajatuksen että hoikat eivät ole).

    Luin juuri hyvän artikkelin yle uutisista. Siinä puhuttiin aiheesta, joka on mielestäni oleellinen ja josta häkellyttävän vähän puhutaan. Käännetään katse ja ajatus kehosta pois! Mikä järisyttävä ajatus! Keskitytään elämään, tekemiseen, muihin ihmisiin, elämästä nauttimiseen. Näin itse koitan elää ja onnistunkin mielestäni suht hyvin. Olen samaa mieltä kuin tuossa ylen jutussa sanotaan, varsinkaan lasten ei kuuluisi joutua ollenkaan ajattrlemaan omaa kehoaan.
    https://yle.fi/uutiset/3-10453839

    • kaisu sanoo:

      Suurin osa ei ole yhtä ”onnekkaassa” osassa kuin sinä. Keho voi olla millainen hyvänsä, sen päättää jokainen itse. Silti suosittelisin pitämään siitä huolta. Minun kuopus on varmaan yhtä onnekas kuin sinä, hän on perinyt isänsä geenit ja aineenvaihdunta toimii. Kuitenkin kasvatan häntä kertoen mikä on hyvää kropalle ja mikä ei. Hoikatkin juu voi olla leppoisia, mutta myös sairaita kropastaan. Koko tämän jutun idis olikin juuri se, että voit olla ihan millainen tahansa, eikä ketään pitäisi siitä syystä syrjiä, mutta se ei poista sitä, että ylipaino on riski terveydelle. Ihan jokaisen kannattaa miettiä mitä suuhunsa laittaa, jos haluaa voida hyvin. Jos haluaa olla lihava ja sairas – saa toki olla sitäkin. :D