design

PATSASTELUA

Välttelen kirpputoreja. Haluan pitää kotini mahdollisimman minimalistisena, mutta se on haastavaa kun näen kauneutta joka puolella. Etenkin kirpputoreilta mukaani tarttuu aina jotain outoa. Tällä kertaa iskin silmäni Haminassa jonkun Väinön vuonna 1995 tekemään patsaaseen.

Sisälläni elää pieni kutina siitä, että kahdenkymmenen vuoden päästä kodissani on aika paljon taidetta ja vähän vähemmän minimalismia. Iiitalan sarjatuotanto kynttiläjaloilla, kirjoilla ja Ikean kipoilla on se yhteistä, että niistä voi helposti luopua. Täten koti on pysynyt minimalistisena koska olen ollut hyvä luopumaan. Taiteen kanssa syntyy erilainen suhde. Koska minulle on luontaista kulkea omaa polkua sisustuksessa, hamuan taidetta. Taide on aina melko uniikkia ja nykyään siihen laittaa rahaa mieluummin kuin nuoruusvuosina.

Minulla on myös tapana tuunailla kirppislöytöjä ja tämäkin ukkeli sai pintaan uuden puhtaan valkoisen värityksen. Se, että näkee potentiaalia rumissa tai oudoissa jutuissa on mielestäni mahtia! Moni tavara näyttää kodissani aivan erilaiselta kuin tunkkaisella kirpputorilla. Pitää osata löytää aarteet. Alan olla siinä niin hyvä, että välttelen jatkossakin kirppareita. Uusi kaunis esine tuo meinaa tuskaa myös sisustaja-minälle. Isken patsaan johonkin ja se aiheuttaa domino-efektin. Koko alakerran esineiden ja asetelmien mekka menee uusiksi! Kerään mieluusti taidetta, mutta maltilla!

 

2

GO FOR IT, SYLKEVÄ TYTTÖ!

 

Pride-viikon kunniaksi tein jotain joka on minusta hyvin epämukavaa; asetuin kameran eteen.

Saan toisinaan pakkeja koska olen milloin ylipainoinen, milloin ruma, milloin minulla on rastat.. Vaikka olen suht sinut kaksoisleukani, rumien hampaitteni, kohonneen painoni ja sotkuisen kiharapilveni kanssa, kommentit satuttavat. Kohta nelivuotinen sinkkuilu on syönyt itsetuntoani huolella. Huono itsetunto rajoittaa elämää yllättävän paljon.

Kaulassani roikkuu merkittävä teos. Se on Kalevala Korun hopeinen riipus ja siinä on sylkevä tyttö. Kirsti Doukas muotoili korun yhteistyössä Kim Simonssonin kanssa, Kimin keramiikkaveistoksen pohjalta.

Kun näin korun, se hätkähdytti. Kalevala Koru on aina ottanut kantaa koruillaan, mutta usein aate jää valmistajan ja korun kantajan tietoon. Nyt aatteella lyödään päin pläsiä, eikä se jätä ketään kylmäksi.

Minä ja varmasti suurin osa suomalaisista naisista olemme saaneet lahjaksi ainakin kerran Kalevala Korun. Perimme mummojemme ja äitiemme vanhat riipukset ja säilömme niitä korurasioissa. Kun aika on kypsä, nostamme rintarassin kaulukselle. Kalevala Korun tyyli on usein kaunis ja arvokas, mutta sylkevässä tytössä on tietynlaista munaa, jota ei ennen ole nähty. Tämän medaljonkimaisen riipuksen voisin laittaa vaikka hupparin kanssa! Statement valmis!

Sylkevä tyttö on rohkea ulkomuodoltaan, mutta rohkea on sanomakin. Se kannustaa kaikkia tyttöjä ja naisia toimimaan oman mielensä mukaan, rajoittumatta tytöille asetettuihin perinteisiin normeihin.

Näin Priden tuntumassa kannustan ihan kaikkia olemaan oma itsensä. Yritetään myös olla ylpeitä itsestämme. Olen aina kulkenut omaa tietäni, tyylinkin suhteen ja yritän ajatella, että se on ihan ok! Kyllä tuolla on joku joka pitää minua ihanana ja pörröistä tukkaani söpönä. Ehkä joku joskus jopa sanoo minun olevan rohkea. Pääasia on, että yritän itse pitää valintojani ja itseäni hyvällä tavalla täydellisenä.

Jos totta puhutaan, tulee niitä kehujakin. Kun kommentoitte anonyymisti tai suoraan päin naamaa, muistakaa, että vastaanottaja kantaa usein negatiivista kritiikkiä koko elämänsä harteillaan, vaikka ne jos jotkin pitäisi SYLKEÄ pois mielestään välittömästi. Positiivisia tarvitaan ainakin sata kumoamaan yksi törkeä kommentti.

Olkaa omia itsejänne ja pitäkää erilaisuutta rikkautena. Rakkautta ja rohkeutta, hellyyttä ja hyväksyntää, kuomaseni! USKALLA VAIN!

 

Jos kaipaat omaan kaulaan statementtia, Sylkevä tyttö -korusarja löytyy täältä.

 

33

MODERNIA MAAKUNTARUOKAA

 

Tällä viikolla juhlin julkkareita, oikein kaksi kertaa. Tiistaina julkaistiin Modernia Maakuntaruokaa ja torstaina Eat Cake! Olen ihastellut sen jälkeen pöydälläni olevaa maljakkoa jossa sojottaa värikäs leikkokukkien lajitelma.

Modernia Maakuntaruokaa oli pitkä, mutta antoisa projekti. Ollaan reissattu maakunnissa, kuvattu ruokaa kallioilla tuulen tuivertaessa, lennetty Lappiin könöttämään porojen keskelle. Kiroiltu, naurettu, laulettu! Matkassa oli muutama tuskan taival, mutta aina ne on selätetty ja tiesimme koko ajan, että tästä tulee jotain suurta ja upeaa!

Modernia Maakuntaruokaa on läpileikkaus Suomen luontoa, suomalaisia ja etenkin suomalaista ruokaa. Kirjan 95 reseptiä ovat herkullisia ja kauniilla tavalla uudistettuja. Niiden, sekä ruokakuvausten stailauksesta vastasi projektin myötä ystäväkseni muovautunut, Juuli Hakkarainen. Olen syönyt vuoden ajan Juulin keitoksia ja on aivan pakko kaavailla uusia yhteisiä projekteja, en pärjää ilman hänen kokkailujaan!

Ja niin.. Siitä kirjasta tuli sitä mitä kaavailtiin: kerrassaan upea. Se noudattaa satokauden kulkua, lipuu keväästä kevääseen. Yhdeksäntoista maakuntaa, liki kolmesataa sivua herkullisia maisemia, mielettömiä ihmisiä ja maukasta ruokaa!

Maakuntien menuja voi sekoitella, kenties kulkea ruoan kautta Etelä-Karjalaan isovanhempien luokse. Tarjota helsinkiläisille ystävilleen kotikuntansa safkaa. Olen yhtä mieltä Juulin kanssa siitä, että nyt on viimeinen hetki pelastaa maakuntien herkut. Juuli on fressannut vanhoja hittejä ja tuonut ne tähän päivään yrttien ja mausteiden myötä. Kirjassa on varmasti jokaiselle jotakin ja reseptit ovat helppoja. Ei outoja valmistusvälineitä ja jokaisen voi loihtia yksiönkin keittiössä.

Kirja on osa Suomi 100 -prokkista ja tämä onkin oiva, ajaton opus juhlavuoden kunniaksi.

Tällä hetkellä kirjan voi tilata TÄÄLTÄ.

7

URNA – MARIMEKKO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Silmäilin sitä useasti sillä silmällä. Minulla on päässä ajatus kodista jollaisessa joskus aion asua. Sen talon keittiönpöydällä makoilee mielikuvissani Urna, tuo Marimekon ihanuus. Talvella siinä on tulppaaneita, keväällä pihalta napsaistu oksa, kesällä kedonkukkia ja syksyllä ylihintaisia leikkoja muistuttamassa kesästä. Se sijaitsee ison pöydän keskellä; katseenvangitsijana.

Minulla on usein mielikuvia tulevasta kodistani. Nykyinen koti alkaa olla aika nähty ja teen hankintoja tulevaisuuteni kotiin. Niinpä Urna oli hankittava ja kun se lopulta sattumalta tuli vastaan B-laatuisena tehtaanmyymälässä, en enää väistellyt yhteistä kohtaloamme.

Nyt Urna on pienellä olohuoneen pöydällä, hän ei ole täysin edukseen, mutta hän (kyllä, puhun maljakosta..) muistuttaa tulevasta. Unelmista, suunnitelmista. Urna on niitä maljakoita jotka tulevat kulkemaan mukanani kunnes hajoavat. Urna ehtii ehkä mennä perintönä lapsilleni tai lapsenlapsilleni. Tai sitten myyn sen rahapulassa design-aarteena 20 vuoden päästä. Yhtä kaikki, se on kaunis ja se on syy hankkia kukkia piristämään milloin mitäkin hetkeä.

 

8

TEEPUSSIN PAIKKA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Juon teetä, paljon. Juon irtoteetä ja pussiteetä. Olen tehnyt itselleni teenostokiellon, mutta se ei ole pitänyt kovin hyvin. Olen jakanut kaapistani pois teet joista en itse pidä ja olen loppusuoralla merkkien kanssa jotka on ihan ok, mutta eivät parhaita.

Juon teeni suht mietona, pussin lillutus kupissa on hetkellinen toimenpide. Kun juon pussiteetä, useista irtoaa ainakin toinen kuppi, joistain laaduista jopa kolmas. Kun juon irtoteetä, laitan sen pieneen teesiivilään tai teekannuuni sopivaan isompaan siivilään. Sama homma, niistä riittää ainakin toinen kupillinen tai kannullinen. Keittiöni tärkein astia onkin kuppi tai lautanen jossa säilytän pussia ennen seuraavaa kuppia.

Vierailin kuvaamassa Raaka Rå:ta luotsaavan Leena Kouhian työhuoneella. Olen etuoikeutettu siinä mielessä, että ajaudun töiden puolesta paikkoihin joihin useimmat eivät. Kukkaron puolesta se on erittäin huono juttu, mutta himputti löysin jälleen sellaisia uniikki aarteita , että en voinut vastustaa! Yksi heistä on uusi teepussilautanen. Hän on kaunis ja hän sopi täydellisesti hänelle tarkoitettuun koloseen.

Leenan duunit on ihania ja ainakin LOKAL Helsingissä myy Raaka Rå:ta. Leenalta voi myös tehdä tilauksia suoraan. Raaka Rå:n tuotteista tietty sarja on noussut ihmisten huulille, mutta Leenasta irtoaa muutakin. Teepussilautasen lisäksi keramiikkapajalta kotiutui mukaani kolme muuta lautasta. Saan orgasmin joka kerta kun koskettelen niitä. Kuinka voinkaan rakastaa näin paljon astioita. Haha!

 

5

MITÄ JÄLJELLE JÄÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mummon asunto oli melko tunkkainen. Tiesin, että siellä on paljon aarteita, mutta moni tavara vaikutti tummassa asunnossa vain ihan ok:lta.

Kun äitini ja hänen kaksi sisarustaan olivat aikansa jakaneet mummon omaisuutta, me lapsenlapset iskettiin jämiin kiinni. Kaikkien asenne oli sama: kukaan ei tarvitse mitään, kukaan ei halua riidellä, kerätään omat pinot ja jos ollaan kiinnostuneita samoista asioista, arvotaan. Emme päässeet kertaakaan arpomaan.

Teen toisinaan ruokakuvauksia ja haaveena olisi kerätä rekvisiittavarastoa kokoon. Tilaa ei kuitenkaan juuri nyt ole, joten en ahminut astioita vietävästi. Kotona kuitenkin huomasin, että moni rekvisiitaksi ottamani kippo ja kuppi toimikin omassa kodissani erittäin kivasti.

Mummon arkiastioista tuli minun aarteita. Kun toin tavarat pimeästä ja tunkkaisesta mummolasta valoisaan ja moderniin asuntooni, meininki oli aivan eri! Monille astiat eivät merkitse mitään, mutta minun isoisoäitini työskenteli aikoinaan Arabian tehtaalla ja astiarakkaus on suvussamme sukupolvelta toiselle siirtyvä intohimo. Joka kerta kun kastelen kukkiani sinisellä Arabian kannulla, näen mummoni omassa olohuoneessaan tekemässä samoin. Meidän suku on aina tuotu yhteen juhlien ja syömisen merkeissä. Astioissa on valtavasti muistoja ja tunnearvoa.

Parhaillaan siskoni remontoi mummon taloa siippansa kanssa. Oli lähellä, että minä olisin siellä huiskimassa seiniä kasaan. Olin kiinnostunut ostamaan kiinteistön, mutta peräännyin. Kuvasimme muutama kuukausi sitten mummon talossa ruokakirjaa ja silloin toin omia virtaviivaisia keramiikka-astioita mummolaan. Tajusin, että oman kodin tekee omat tavarat. Mummola ei lopulta tuntunut minun kodiltani, eikä minun kohtaloltani. Mutta jos olisimme päätyneet sinne, siitä olisi tullut vallan hyvä. Viimeistään kun olisin kaatanut teetä omasta teepannusta omaan kuppiin.

 

12
1 2 3 14