Tietoa mainostajalle ›

design

PIHKA COLLECTION

Pihka. Mikä ihana syy ostaa suomalaista designia. 

Täällä on tullut usein selväksi se, että minä rakastan suomalaista designia ja yritän tämän rakkauden tuoda mahdollisuuksien mukaan käytäntöön. Tamperelainen Pihka Collection tekee sen helpoksi upeuksillaan ja käsipuolessani roikkuu jatkossa Iso Armi, tuo vanhalla roosalla sävytetty nahkalaukku.

Pihkan takana seisoo kolme nuorta naista joille laatu ja lähituotanto ovat sydämen asia. Lähituotanto lämmittää minunkin sydäntä. Se, että tietää mistä tuote tulee ja millaisilla käsillä se on valmistettu, tuo valtavan lisäarvon ja myös arvostuksen. Kun panostat laatuun, arvostat ostamaasi tuotetta enemmän. Minun Armini ei ole hylättävissä helposti. Se käytetään loppuun ja kun se on laadukkaista materiaaleista tehty, taidolla ja tiedolla, käyttöikä on pitkä. Näin kulutat järkevästi ja kestävästi.

Oman Armini sisäpuolella oleva nahka on niin pehmeää, että sormenpäitäni kihelmöi joka kerta kun laitan käteni sinne. Armi on täydellinen kooltaan, eli tarpeeksi iso pieni käsilaukku. Se sisältää kolme taskua, joista keskimmäinen on vetoketjullinen. Armi vie käytön vielä pidemmälle, irroitettavan olkahihnan vuoksi Armi muotoutuu myös clutchiksi.

Pihka valmistaa mittatilaustyönä kenkiä, mutta myös valmiita malleja sandaaleista maihareihin. Mallistosta löytyy myös laukkuja, lompakkoa ja koruja. Pihka järjestää päivän mittaisia kenkä- ja laukkukursseja jollaiselle aion ehdottomasti itse osallistua. Onko mitään siistimpää kuin töpsötellä menemään itse tehdyt kengät jalassa.

Nyt teillä on mahdollisuus viikon ajan tehdä unelmista totta hieman edullisemmin; koodilla MUUTAMAHETKI saat Pihkan verkkokaupasta -20% alennuksen. Koodi on voimassa 18.9-25.9.2017.

Suosi siis suomalaista. Suosi käsityöläisiä, taitoa, laatua ja upeaa muotoilua.

6

KOULUTAIPALEEN ALKU

Elokuussa meidän elämä muuttui hieman kun Aaposta tuli ekaluokkalainen. Pienen pieni nuppunen, joka vasta joulukuussa täyttää seitsemän astui askeleen päiväkodista koulumaailmaan, onneksi yhdessä hyvän ystävänsä kanssa. 

Mikä koulussa on kivointa?
Ööö. Toi välitunti.

Mistä et pidä koulussa?
Ööö. Noh. Tunneista. Niistä missä luetaan ja kaikkea.
Miksi et pidä niistä?
No siksi koska, en vain tykkää. Siel vaan tehdään sellasia juttuja jotka on vaikeita ja ärsyttäviä.

Oletko löytänyt uusia kavereita?
Noh, nolla.

Haluaisitko löytää?
Noh. En minä tiedä. Mutta mä taitaisin sanoa: ei. Vanhat kaverit on vaan kivoja.

Millaisia opettajat ovat?
Noh, Ihan kivoja. Koska ne sanoo milloin ne lähtee ja ne myös sanoo milloin on välitunti.

Oletko oppinut jo jotain?
No jotain oon. Kirjaimia ja kaikenlaista.

Mitä haluaisit oppia?
En minä tiedrrrrä. Öööh. Lukemaan.

JEP. Hän on vielä aivan vauva, mutta tällä viikolla vauva on jo kävellyt yksin kertaalleen kummankin vanhemman kotiin. Aamupalan hän laittaa itselleen varmaan joskus viidennellä luokalla, mutta lukemaan toivottavasti opitaan hieman aiemmin.

Mitä sitä peittelemään; päiväkodissa oli kivempaa koska tämä lapsi rakastaa leikkimistä. Siis niin paljon, että ei välitä oikein minkäänlaisesta ohjatusta toiminnasta. Hän nauttii luonnon tutkimisesta, numeroista ja piirtämisestä, kunhan saa tehdä kaiken haluamallaan tavalla.

Huomasin kuitenkin aliarvioivani lastani muutamaan kertaan. Hän yllätti minut muistamalla miten aamulla toimitaan kun kotiin jäädään yksin. Hän on vielä toistaiseksi huolehtinut hienosti kaikista tavaroistaan ja hän oppi käyttämään puhelintaan vaikka se ei vielä heinäkuun alussa kiinnostanut yhtään.

Onneksi minun lapseni saavat kasvaa uuden opetussuunnitelman kera. Ekaluokkalaisilla on vielä paljon leikkiä opiskelun lomassa ja matikan tehtäviä voi tehdä säkkituolissa maaten. Tämä sopii pojilleni paremmin kuin hyvin.

Aapolla on kuvissa päällään Vimma Companyn upouusi Maija Talvikin villapaita.

 

TallennaTallenna

14

NO MESS, IHANIA TYYNYJÄ VAAN!

Minulla on things to buy -listalla aina jotain jota etsin. Olen nettikaupoissa selannut suorakulmaisia tyynyjä ja tyynynpäällisiä useasti, parasta löytämättä. Intuitioni on vahva myös näissä elämän tärkeimmissä (höhö) jutuissa ja kun tämän yksilö osui tielleni, things to buy -lista lyheni.

NOMESS:in tyynyliina on polyuretaanivaahtoa, eli se muotoutuu. He kutsuvat tätä ominaisuutta upeasti memory foam -nimellä. Kerros on ohut, mutta tunne on ihana. Tikkaukset uppoaa kankaaseen ja tuo hauskan efektin varjoineen.

Tyynyn materiaalin ja muodon lisäksi värit osuivat nappiin. Hennon vaaleanpunaiset tikkaukset ja syvä, mutta kirkas sininen sopivat kotiini liki jokaiseen huoneeseen.

Pongasin tämän kaunokin Stockmannilta, jossa heillä on melko iso NOMESS:in osasto. He tuottavat paljon ihania säilytyssysteemejä ja jonain päivänä kotonani on kaikkien kaappien sisällötkin tiptop! Jaahas, niin se thing to buy -lista taas piteni.

TallennaTallenna

3

MITÄ MÄ TEEN? – VALOKUVAAJA KAISU JOUPPI

Viime aikoina olen läpikäynyt paljonkin sitä kuka olen ja mitä teen. Ulkopuolisille ajatus ammatistani on varmasti kovin selkeä; otan valokuvia. Itselle tämä ala näyttäytyy kuitenkin hieman monisyisempänä.

Tänään on Yrittäjän päivä ja huomaan, että se on vuosi vuodelta enemmän esillä. Olen itse ollut yrittäjä yli seitsemän vuotta ja olen mieleni kanssa suht kaukana siitä, millaista olisi olla palkkatyössä. Useita päiviä vaihtaisin pois, mutta kun miettii kokonaiskuvaa, yrittäminen on minua.

Olen viime aikoina tuumaillut miten valokuvaajan työtä voi tehdä ja pikkuhiljaa tajunnut, että vaikka koen visualistina kykeneväni kuvaamaan asiaa kuin asiaa, saaden kuvista hyviä, on valokuvaaja jossain määrin taiteilija. Taiteilija jolla on oma visio, oma kädenjälki. Näin ainakin asian kuuluisi olla. Mikään ei lämmitä sydäntäni enemmän kuin kommentit, joissa ihminen kertoo katsoneensa kuvaa ja arvanneensa sen olevan minun ottama.

Millaista kuvaa minä sitten teen?

Olen jo vuosikausia suunnitellut laajentavani aikakauslehtimaailmasta yrityspuolelle ja puntaroinut ketä lähestyisin ja millä tavoin. Oivalsin kuitenkin vasta viime viikolla, että minun pitää myydä tyyliäni, ajatusmaailmaani, arvojani. Yrittäjän arjessa kun on paljon työtä joka ei ole ominta alaa (kirjanpito, markkinointi, verotus..), tulin tulokseen että sen luovan työn täytyy lähteä minusta. Minun on turha puskea tekemään asioita joiden toteutus ahdistaa jo etukäteen. Suunta siis selkeni.

Olen tehnyt lehtityötä vuosikausia, mutta en koskaan ole kuvannut uutisia. Olen pysynyt kaukana muun muassa kriisialueilta ja politiikasta. En koe olevani vahvimmillani paparazzimaisessa työskentelyssä paineen alla, vaan silloin kun saan asiakkaan kanssa suunnitella, kehittää ja oivaltaa.  Olen asiakaspalvelija edelliseltä ammatiltani ja sovellan sitä tässäkin työssä. Nautin tiimissä työskentelystä ja siitä, että tiedän mitä teen.

Nautin kuitenkin valtavasti esimerkiksi reportaasien tekemistä. Silloin aihe ja miljöö ovat valmiina, mutta lisämaustetta tuo heittäytyminen tilanteeseen josta ei tiedä juuri mitään. Se on painetta josta minä pidän. Luovuus asuu minussa, enkä enää valokuvaajana ahdistu siitä, että en tiedä minne olen menossa. Totean aina kuvattaville, että kuvauspaikka kyllä löytyy. Näen kohteita siellä minne muut eivät edes tajua katsoa. Näen maailman usein kameran ruudun kautta, arjessakin.

Mitä minä sitten haluan tehdä?

Haluan työskennellä edelleen erilaisille lehdille, koska ne tarjoavat pohjan jossa olen luonteva ja hyvä. Siellä ovat juureni ja nautin siitä järisyttävän paljon. Kuvasin sitten julkkista, repparia, tavista kotonaan, tavisten kotia tai matkajuttua!

Aikakauslehdissä teemat ovat yleensä positiivisia, kuvista halutaan kauniita ja vaikka aihe olisi rankka sitä yleensä katsotaan toivon ja selviytymisen kautta. Se sopii minulle, kun henkilökohtaisissa projekteissani käsittelen paljon ahdistusta, surua ja parhaillaan kroonisia kipuja.

Sitten haluan työskennellä yrityksille. Haluan työskennellä yrityksille jotka kokevat tyylini omakseen. Asiakkaille jotka arvostavat aitoja tunteita, fiiliksiä, raikkautta, kauneutta, yksinkertaisuutta.

Haluan suunnitella yhdessä ja toteuttaa yksin tai yhdessä. Haluan, että asiakkaat löytävät tavan käyttää kuviani useassa muodossa. Työvälineitä tai toimintatapoja työtilan seinälle taidekuvina. Kenties tehtaan toimintaa vuosijulkaisuun. Henkilöstökuvia pehmeässä miljöössä. Paketti tuotekuvia sisällöntuotantoon. Kenties fiiliskuvia tuotteista, ihmisistä ja yrityksestä Instagramiin.

Näen yrityksissä paljon potentiaalia ja kasvavan still-kuvan tarpeen. Etenkin pienet ja keskikokoiset firmat kaipaavat apuani ja sitä pitäisi nyt lähteä tarjoamaan. Haluan tuoda esille sitä, että pienellä vaivalla saa loistokuvia aikaan, kun työskentelee luovan visualistin kanssa.

 

Haluan jatkaa kukkakaupan pitäjän kaatamista kukkapenkkiin, ohjeistaa nuoren hevosen selkään, kuvata ruokastailistien kanssa upeita annoksia, ohjata mallia tuulen tuiverruksessa, hämmästyä ihanista kodeista joihin kamerani kanssa saavun. Haluan tavata uusia ihmisiä, oppia itsestäni ja uusia asioita. Haluan jatkaa kirjojen tekemistä ja itkeä omien raskaiden kuvaprojektieni parissa. Viime lauantaina tein kokopäivän hääkuvauksen ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ja sekin palkitsi!

Välillä minusta tuntuu, että ei ole asiaa jota en haluaisi tehdä, tai johon en kykenisi! Ja näinhän se melkeinpä onkin! Kunhan visiot kohtaa, saan toteuttaa tyyliäni, mikä vain onnistuu.

Työni on jatkuvaa markkinointi ja muistuttamista, että täällä ollaan! Se tuntuu välillä puuduttavalta, mutta sitä on tehtävä koska kilpailu alallani on kovaa. Olen silti auvoisessa asemassa kun olen pystynyt työllistämään itseni tällä saralla jo melko pitkään. Olen ihminen jonka kanssa toimittajat ja asiakkaat viihtyvät. Sen lasken yhdeksi tärkeimmäksi jutuksi. Tänä Yrittäjän päivänä toivon itselleni ihania keikkoja tulevaisuuteen. Toivon vilkasta syksyä ja haluan rohkaista teitä ottamaan yhteyttä! Etenkin te pienyrittäjät. Tuetaan toisiamme ja tehdään yhdessä jotain upeeta!

Nettiportfolioni löytyy kokonaisuudessa osoitteesta http://kaisujouppi.com
Instassa voi seurata @kaisujouppi nikin lisäksi @kaisujouppiphotography tiliä!

18
1 2 3 27