Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

elämää

#MIAUtoo – kissakriisi

Olen katsonut Yle Areenasta huvittuneesti ja kyynelehtien Yliopiston Eläinsairaalasta kertovaa reality-sarjaa. Liikutusta tuovat etenkin ihmisten empatiakyky eläimiä kohtaan. Omistajat rakastavat tosissaan lemmikkejään ja hoitohenkilökunta arvostaa potilaitaan, yhdessä he tekevät kaikkensa jotta lemmikki saadaan kuntoon. 

Valitettavasti kaikki ihmiset eivät huolehdi lemmikeistään ja viime aikoina mediassa on puhuttanut kesäkissojen ympärivuotinen ongelma. Meillä on Suomessa todellinen kissakriisi! 

Dingle on lanseerannut Suomen eläinsuojeluyhdistykselle #MIAUtoo -kampanjan, jonka tarkoitus on levittää tietoutta ongelmasta ja sen laajuudesta. SEY:n arvion mukaan Suomessa hylätään 20 000 kissaa joka vuosi. Määrä on älytön! Mikä ihmisiä vaivaa? 

Kissat voivat toki olla raivostuttavia lemmikkejä, itsellänikin on kurjia kokemuksia sänkyyn pissaavista ja huonekalut tuhoavista karvamöykyistä, mutta hylkääminen on brutaalia ja moraalitonta. Koiran annetaan opetella sisäsiistiksi ja koirillakin on haastavia luonteita, eikä kaikkia saada koulutettua. Ei heitä silti jätetä kesän jälkeen yksin kesämökin läheisyyteen. Ihminen on vastuussa lemmikistä jonka hän ottaa ja kissaan pitää sitoutua mahdollisesti 20 vuodeksi. Pitkäikäistä lemmikkiä ei oteta muutamaksi kuukaudeksi ja sen jälkeen hylätä. Sitoutuminen tarkoittaa huolehtimista ja huolehtiminen tarkoittaa muun muassa kissan leikkaamista. 

Leikkaamattomat, ulkona liikkuvat kissat lisääntyvät ja saavat aikaan jopa yli satojen kissojen sisäsiittoisia, nälkiintyneitä ja sairauksien vaivaamia puolivillejä kissapopulaatioita. Näitä laumoja löytyy ympäri Suomea. Kissan kastraatio maksaa satasen ja tuo paljon enemmän hyötyjä kuin haittoja (joista ainut on kukkaroon osuva pieni lovi). Me leikkautimme Unton heti kun hän tuli sukukypsään ikään, kymmenkuisena. Teimme sen ajoissa, jotta hän ei ehtinyt aloittaa reviirin merkkaamisia tai kollille tyypillistä mouruamista. Umppa otettiin meille perheenjäseneksi ja häntä kohdellaan perheenjäsenen arvoisella tavalla. 

Ennen lemmikin ottamista mieti tarkkaan mitä varten, miksi ja millaisen eläimen olet hankkimassa. Kissa on elävä olento, joka tarvitsee turvallisen ja rakastavan ympäristön. Heillä on ymmärrystä ja he kiintyvät omistajiinsa. Kissa ei älykkyydeltään eroa koirasta, mutta silti koiria nostetaan jalustalle ja niistä pidetään parempaa huolta. On aika muuttaa käsitystä. Mikäli otat vastuullesi minkä tahansa lemmikin, sitoudut huolehtimaan hänestä. Jos todella haluat tehdä parhaan mahdollisen valinnan, ota uudeksi perheenjäseneksi löytöeläin ja auta isolla kädellä tässä suuressa ongelmassa. Äläkä ikinä, missään tilanteessa hylkää perheenjäsentäsi.

6

BODY NEGATIVE – ylipaino on aina epäterveellistä

 

Läskit on leppoisia – viihdy kropassasi – olet hyvä juuri tuollaisena. The Body Positive Movement, eli kehomyönteisyys on ollut ihmisten huulilla viime aikoina. Etenkin ylipainoisten huulilla. Eikä suotta, laihuus on ollut yhteiskuntamme ihannoinnin kohde vuosikymmeniä. Menimme siinä pahasti yli ja nollakoon mallit edustavat kaikkea muuta kuin normaalia, tervettä kehoa.

Kehomyönteisyys antaa kaikille mahdollisuuden olla tyytyväinen omaan kehoonsa, juuri sellaisena kuin se on. Se ei tartu pelkästään läskiin, vaan myös ihon väriin ja seksuaalisuuteen. Tässä movementissa tarkoituksena on oppia rakastamaan itseään, omaa kehoaan. Kaiken kaikkiaan se on erittäin hyvä tavoite. Yhteiskunnallisesti ollaan mielestäni menty hitusen parempaan suuntaan. Somessa, televisiossa ja mainoksissakin näkyy erikokoisia ja näköisiä ihmisiä. Me emme kiinnitä kovinkaan paljon huomiota toisiin, vaan keskitymme itsemme sättimiseen. Löydämme vikoja, joita muut eivät noteeraa ollenkaan ja täten tämä kamppis on hirmuisen tärkeä. On tärkeintä rakastaa itseään ja kroppaansa. Mutta mihin vedetään raja?

Movementissa alleviivataan, että laihan kroppa voi olla sairas ja lihavan terve, mutta.. Ylipaino on terveydelle haitallista. Se on fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri ja sen vuoksi tämä kampanja on saanut minut pohtimaan, ruvettiinko me juuri ihannoimaan lihavuutta ja onko sekään fiksua? Siihen kampanja tuntui menevän, vaikka tarkoitusperät olivat laajemmat.

Minun painoni on ollut nousussa Leevin syntymän jälkeen (viimeiset 12 vuotta), olen jo vuosia ollut lihavampi kuin koskaan. En jojoile, vaan kasvatan massaa. Ikä ei anna enää anteeksi ja pikkuhiljaa vuoden aikana syödyt ylimääräiset kalorit asettuvat leukani alle, kainaloihin ja etenkin vatsalle. En ole tyytyväinen vartalooni, koska siinä on selkeästi siihen kuulumatonta massaa. Olen vankkarakenteinen muija, en ole koskaan ollut ballerina, laihanakin painoin paljon, koska minulla todella on isot luut. Mutta ylimääräiselle massalle ei ole kuin tekosyitä. Tiedän tasan tarkkaan mitkä tekijät painoa nostaa ja miksi se ei laske.

Elämässä on hyvä tähdätä hyvään oloon, kokonaisvaltaisesti. Minulla on melko paljon tekemistä sen kanssa. Yhtä aikaa yritän hyväksyä itseni ja toisaalta tiedän, että asioiden on muututtava. Minun tilanteeni on siitä mukava, että muutama kävelylenkki viikossa, säännöllinen syöminen, pieni herkkujen karsiminen ja rauhallinen mieli (vaikein osuus) ovat avainsanat pysyvään muutokseen.

Entä jos olet fyysisesti terve ylipainoinen? Minun täytyy myöntää, että en oikein usko kyseiseen konseptiin. Ylipaino rasittaa aina jotenkin kroppaa, vaikka et omistaisi rasvamaksaa, suoliston epätasapainoa, diabetesta.. Kenties jumppaat lihasmassaa ahkerasti vahvistaaksesi itseäsi, mutta silti ylimääräinen paino ei voi olla hyväksi, paitsi vesiliukumäessä ja painissa. Ylipaino ei tee hyvää ihmiselle, kuten ei liika liikunta tai kalorien sekopäinen laskeminen. Liika on liikaa, kaikessa. Tämä kehomyönteisyys onkin erittäin tärkeä kaikille meille. Myös normaalipainoisille, hoikille ja heille, jotka suorittavat liikuntaa ja elämää. Heille, jotka eivät salli lepopäiviä ja rääkkääväät itseään pysyäkseen höyhenen kevyenä. Heille, jotka muokkaavat kehoaan leikkauksin ja näkevät peilikuvan ilmestymän aina negatiivisesti.

Uskon, että läskit ovat usein lepposia juurikin siitä syystä, että heillä ei ole tarvetta kontrolloida itseään. He syövät mitä haluavat ja tekevät mitä haluavat, niin minä ainakin teen. Ja usein olenkin julistanut (itselleni lähinnä), että se on ainut oikea tapa elää elämää. Juurikin rakastaa itseään ja tehdä vain asioita joista nauttii, ei miettiä liikunnanpuutetta, pullan kaloreita, karkin syömistä iltaisin. Hautakiveeni voi kirjoittaa ”Kuoli lihavana ja lisäaineiden täyttämänä, mutta onnellisena”. Nyt heillä (meillä) on mahdollisuus myös seistä valintojemme takana helpommin, se vaan ei poista sitä faktaa, että valintamme ovat olleet ja ovat – epäterveellisiä. Oli kyse sitten pullasta, stressistä (kyllä, sekin voi ihan itsessään lihottaa) tai liiallisesta veden juonnista. Painoa voi nostaa moni asia, esimerkiksi mielialalääkkeet. Kyseessä ei useinkaan ole välinpitämättömyys, usein paino hiipii pikkuhiljaa takavasemmalta. Silti toistan, se ei tee siitä terveellistä ja aina löytyy toinen tie.

Myönteinen ja hellä kehoasi kohtaan saat olla. Pitääkin olla. Se kannattaa nostaa jalustalle ja sitä pitää arvostaa. Siitä ei kannata ottaa lisää stressiä, mutta se kannattaa pitää mielessä kun teet sitä koskevia päätöksiä. Kun vielä kuuntelisin omia ohjeitani.. Eräs kerran sanoi, että onnellinen rakkaus lihottaa, stressaava rakkaus laihduttaa. Jos siis jotain, niin voin päätellä parisuhteemme olevan kunnossa.

Ollaan siis body niin pirun positiivisia, mutta ei unohdeta balanssia. 

 

Millainen on teidän kehonkuva? Seisotteko sata lasissa Body Positiven takana vai saiko se tuumailemaan laillani?

 

44

MILLOIN ON OIKEA AIKA EROTA?

Kenties nyt, kenties ei koskaan. Oikeaa aikaa ei eron suhteen ole, mutta intuitio kyllä kertoo hetken, jolloin haluaa isoa ja pysyvää muutosta. Mutta kun se fiilis tulee, niin saako erota? Yhteiskunta tuntuu edelleen olevan vahvasti sitä mieltä, että jos on lapsia, niin ei saa lähteä. Tämä nostaa karvat minun selässäni pystyyn.

Koska on oikea aika erota? Kysyi Laura, Mamma rimpuilee -podcastin luoja. Minä laitoin kuulokkeet korville ja lähdin parisuhdeneuvojaksi Esko Eerikäisen kanssa. Minä olen ollut jättäjä ja Esko on jätetty, olimme kuitenkin täysin samoilla linjoilla ja podcastista tuli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyvä. Analysoimme pitkiä suhteita, suhteita joissa on lapsia, itsekkyyttä ja uusioperheiden toimivuutta.

Minun ja lasteni isän suhde kesti yli 11 vuotta ja erosta on tarkalleen viisi vuotta. Tänä päivänä me olemme kavereita, tekemisissä viikoittain ja lapset viettävät puolet ajastaan kummankin luona. Jaamme kaikki lapsia koskevat asiat, mutta emme ole ystäviä sillä asteella, että jakaisimme paljoakaan henkilökohtaisia juttuja toisillemme. Arkiset asiat toki. Meillä molemmilla on uudet puolisot ja homma toimii, on toiminut eron ensimmäisestä päivästä asti. Meille tärkeintä on mennä lapset edellä, mutta ei meillä myöskään ole mitään vanhoja kaunoja kaivertamassa.

Kun nyt viisi vuotta myöhemmin katson kuvia meistä, en oikein tiedä mitä tunnen. En oikeastaan mitään. Meillä oli ihanaa ja etenkin suhteen alku oli niin täynnä rakkautta, että oksat pois. Mutta siitä on tolkuttoman kauan. Tunteet viilenee ja muistoille on kiva hymyillä, mutta ne eivät tavallaan herätä edes haikeutta. Meidän matka oli ihana ja koen, että se kesti sen mitä sille oli annettu aikaa. Juuri oikean hetken.

Viisi vuotta sitten koin epäonnistuneeni. En halunnut olla samassa suhteessa loppuelämääni, olin siis mokannut. Nyttemmin ajattelen, että ero oli onnistuminen. Uskalsin, olin rohkea ja kuljin juuri oikeaa tietä. Se vaikutti minun lisäkseni kolmeen muuhun ihmiseen, joten päätös ei ollut helppo, mutta se on ollut oikea tai ainakin siitä on tullut kaikille oikea. En ajattele, että meitä ei ollut tarkoitettu yhteen. Meidät oli todellakin tarkoitettu yhteen vuosina 2002-2013. Missään kukaan ei määrittele, että parisuhteen on oltava ihmisen elämän mittainen. Kukaan ei pakota olemaan yhdessä, vaikka on lapsia. Kenenkään ei pitäisi ajatella epäonnistuneensa kun ero tulee. En yhtään ihmettele, että jengi järjestää erojuhlia. Parisuhteen päättyminen on uuden ajanjakson alku, nothing more and nothing less.

Hipsi Suplaan ja kuuntele tunnin jaksosta lisää meidän mietteitä.

16

BLOK – tonnit säästöön

Kaupallinen yhteistyö – Blok

 

Me haluamme rakentaa talon, talo on piirretty ja seuraava välietappi on myydä meidän koti. Ihana kotimme on myynnissä ja me valittiin välittäjäksi Blok, joka hekumoi minimaalisella välityspalkkiollaan. Koti on ollut jo tovin myynnissä, paljon on ihmisiä käynyt tutustumassa (huojennuksekseni: ei vielä yhtäkään näyttöä ilman kävijöitä!), mutta uusia asukkaita ei ole vielä löytynyt. Koti itkee kyyneliä ja minäkin vähän, useasta syystä.

HBO:n Casual -sarjan viimeinen tuotantokausi päättyy siihen, että toinen päähenkilöistä muuttaa rakkaasta kodistaan toisaalle ja päähenkilöt tuijottavat loppukohtauksessa tyhjää kotia liikuttuneina. Katsoin jakson muutama viikko sitten ja olisin huutoitkenyt, ellei siippani olisi istunut vieressä. Itkin lohduttomasti tyynyyn kuitenkin. Kai lohdutteli epäuskoisena ”Raksu, se oli vaan tv-sarja” ja lopulta sain kerrottua kuinka paljon minua surettaa aikanaan hyvästellä tämä koti.

Olemme lähdössä. Toinen jalka on ovesta jo ulkona, mutta henkinen työ on vielä täysin tekemättä. Aapo muistaa vain tämän kodin (toki hänellä on isänsä koti myös) ja minä kasvoin aikuiseksi täällä. Opin olemaan yksin täällä. Tässä kodissa on niin paljon muistoja, jotta en yhtään ihmettele kyyneleitä silmissäni.

Kodin tekee ihmiset ja omat tavarat, mutta on tässä asunnossa kuitenkin aivan omat juttunsa, joihin on tottunut ja joita tulee ikävä. Tämä koti on ensimmäinen omistusasuntoni ja olen maksanut tästä asuntolainaa pois kohta seitsemän vuotta, josta yhden 6kk jakson maksoin vain korkoja. Lainaa on siis lyhentynyt ihan mukavasti ja kun asunto menee kaupaksi, haluaisin sijoittaa rahojani. Blokin 0,75% välityspalkkio mahdollistaa paljon suuremman summan.

Puntaroin maksanko autolainan pois, sijoitanko kaikki ja jos, niin mihin vai laitanko kaikki eläkesäästötililleni (jollaista ei vielä ole, soo soo!). Asunto on loistava säästökohde, mutta rahoja ei saa ulos ennen kuin myy kotinsa. Minun elämäni on hyppinyt sinne ja tänne (henkisesti ainakin) ja suunnitelmia sekä haaveita on tulevaisuudelle paljon. Mikäli kuitenkin kävisi niin, että tuleva talo olisi loppuelämäni koti, ovat asuntolainan rahat ikuisesti kiinni siinä kodissa. Eli nyt on mun hetki! Nyt on se hetki, kun voin saada säästöön isomman summan rahaa ja mitä isompi, sitä parempi tietenkin. Parasta olisi jos se kasvaisi vielä pankissa vuosien saatossa, esimerkiksi sijoitusten muodossa.

Meillä on asuntonäyttö sunnuntaina. Tervetuloa ostoksille, jotta minä pääsen säästämään ja rakentamaan! Kohde löytyy TÄÄLTÄ!

 

5
1 2 3 80