Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

fiilistely

KESÄJUHLAT – ensimmäiset taputeltu

KESÄ ON VIRALLISESTI TÄÄLLÄ!

Kesäjuhlat on kyllä eittämättä parasta Suomen suvessa. Pimeä ei hiivi unettamaan juhlakansaa ja bailata saa ulkona (mikäli säät sallii). Kaikki ovat leppoisalla tuulella ja etenkin näin alkukesästä, toivoa riittää: onhan koko kesä vielä edessä.

En itse rakasta kuumuutta, mutta sopiva +20 astetta ja alati jatkuva valo on kyllä tervetullutta. Haaveilen toki jo villasukista ja ahkerasta kerrospukeutumisesta.

Viime viikonloppuna juhlin Senjaa ja kolmenkympin etappia. Pienellä tyttöporukalla oli mielenkiintoiset keskustelut ja tasainen höpötys työelämästä ja parisuhteista kantoi hämärään asti. Nautimme mielettömän ihanat mansikka-margaritat (miksi näitä tekee itse vain kerran viidessä vuodessa?) ja söimme Senjan loihtimia herkkuja, joista pyysin jokaisen reseptin.

Lauantaina ajelimme Kain kanssa Korpilahdelle ja nostimme maljaa vuorostaan Joonakselle, joka alkuvuodesta pääsi miehenikään. Hän täytti viisikymm.. No ei vaan kolmekymmentä. Pääsin näkemään toistamiseen humalaisen Kain, jolla lähtee tanssijalkavipattamaan. Ai jotta se on mainiota se! Herkuttelimme, junkkasimme, juttelimme ja vaelsimme vielä yhden jälkeen paikalliseen, järven toiselle puolelle. Ehdimme olla tyhjässä baarissa tunnin ja vaelsimme takaisin.

Nukuimme takakontissa (ihana pesä!) ja heräsin auringon paahtaessa kasvoilleni, mutta vasta klo 10.30. Osa pulahti Päijänteeseen ja paikallinen tarjoili pitsat. Krapula oli järisyttävä, mutta nyt alkaa olla voiton puolella.

Lisää juhlia on luvassa, en malta odottaa!

7

PARASTA – lettukestit mökillä

Kaipuu mökille on jo suuri. Viimeisimmästä visiitistä on kolmisen viikkoa. Silloin paistettiin lettuja muurikalla, Leevi oli ulkona kaksi päivää ja Kai ja Aapo leikkivät tunteja vanhoilla legoilla.

Umppakin pääsi ensimmäistä kertaa mukaan ja järkyttävän paniikin jälkeen rauhoittui ja löysi mökistä omat lemppari paikkansa. Haaveilemme heinäkuussa viettävämme enemmänkin aikaa mökillä. Vaikka viikonloput ovat tuskaisen täynnä, viikot ovat tyhjiä. Minä teen töitä, jos niitä on ja Kai tekee etänä. Pojat ovat kesäkuussa varmaan enemmän isällään, koska hän lomailee nyt ja heinäkuu jää enemmän minun kontolleni.

Pojat nauttivatkin parhaillaan Italiasta! Saan hellyyttäviä videoita Aapolta ja Leeviä voinkin seurata Insta Storiesin puolelta.

Mutta heinäkuu, sitä odotan. Joskos ehtisi vähän hengitellä ja nauttia Emäsalosta, sekä paistaa lukemattomia muurikkalettuja. Ollaan niin kovin kiitollisia, että saadaan siellä lojua ja lapsetkin tykkäävät niin mielettömästi siitä ympäristöstä. Kerrassaan luksusta!

6

RIIKA – ja kaksikymmentä vuotta ystävyyttä

Kaksikymmentä (!) vuotta sitten taakseni istui seitsemännen luokan ensimmäisellä tunnilla silmälasipäinen Sonja. Siitä se sitten lähti.

Reilut kaksitoista vuotta sitten tein Sonjasta esikoiseni kummitädin. Kaksi ja puoli vuotta sitten Sonja teki minusta esikoisensa kummitädin. Näitä tapahtumia ennen, välissä ja jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Paitsi ei yhtä.. Emme ole koskaan olleet kahdestaan ulkomailla. Tämä virhe oli korjattava ja päädyimme kiireisten ruuhkavuosien saattamana Latviaan kolmeksi päiväksi.

Sonja pakkasi matkalaukkuun päiväkirjan vuosimallia 2003-2004 ja me nauroimme pissat housuissa historialle. Muistelimme menneitä, pähkäilimme tulevaa ja nautimme toistemme seurasta. Söimme kaksi kertaa päivässä fine diningia ja joimme lukemattomia prosecco-, viini-, drinkki- ja kokislaseja. Kokis on yhteinen paheemme. Ja näköjään nyttemmin myös viini.

 

Pienessä sievässä käyskentelimme Riian katuja ja nautimme hotellissamme kunnon yöunet ja hyvän aamupalan. 

 

Riika näytti parastaan. Helle helli ja pääsimme maistelemaan ihania ruokia ja ihmettelemään, miksi vanhassa kaupungissa on niin monta kirkkoa? Kävimme (tietenkin) kanaaliajelulla, ihmettelimme suut auki juustojen, leivonnaisten ja kukkien hintoja. Haaveilimme kakkoskodista elintarviketaivaassa ja kapusimme Radissonin Sky Bariin maailman parhaimmalle valkoviini sangrialle kurkkimaan miltä Riika näyttää lintuperspektiivista.

Löysimme tuliaisia, jatkoimme nauramista ja elämän analysoimista. Totesimme, että ystävyytemme toimii myös reissussa. Rakastan Sonjaa. Olen onnenpekka, että hän istui aikoinaan taakseni ja että olen saanut jakaa ilot ja surut hänen kanssaan jo näin kauan. Sovimme, että otamme pian uudestaan. Viiniä varmasti, mutta tässä siis tarkoitan kahden keskistä reissua. Kyllä tuo ihminen taitaa kulkea rinnalla niin kauan kuin elämä meissä sykkii.

 

Riikan ravintoloista voisin mainita seuraavat: B Bars, Muusu ja Riits, kaikki kokeilemisen arvoisia. Ogle.Riga tarjoili hyvät pitsat ja Bake Berry taivaalliset kakkupalat! Kanaaliajelu maksaa 12-15e ja on koettava. Kauppahallit ovat valtaisat ja etenkin kesällä sieltä kannattaa hakea piknikille marjat ja hedelmät.

Hintojen sanoisin olevan edukkaita. Vanhassa kaupungissa toki drinkit voivat maksaa kahdeksankin euroa, kaupoissa taas on niin edullista, että kyrsii. Puistot ja kanaalin vierusta huutavat istuskelmaan. Riiassa riitti katseltavaa kolmeksi päiväksi, neljäs tai ainakin viides päivä olisi jo vaatinut Jurmalan rantoja. Kompakti kaupunki, jossa meille riitti syömistä ja juomista. Ihme kyllä.

 

 

6

MINDFULNESS – ja pitkä tie

Mindfulness tuli puheeksi terapiassa muutama vuosi sitten. Tein pari harjoitetta ja tunsin itseni dilleksi. En kyennyt keskittymään, ajatukset harhailivat ja koin epäonnistuvani. En vain kykene tähän, oli ajatukseni.

 

Ei ole minun juttuni.

 

Muutaman vuoden aikana, useat ovat nostaneet hengittelyn puheeksi ja erilaiset aplikaatiot ovat keränneet aktiivisia ja vähemmän aktiivisia käyttäjiä miljoonittain. Kaikki haluavat hengittää keskittyneesti. Niin minäkin, mutta en osaa.

Hipsin muutama viikko sitten järvenpääläisen Sini-Maria Tuomivaaran kurssille. Siellä tutustuttiin muutamalla kerralla mindfulnessiin, tehtiin harjoituksia ja analysoitiin niitä. Se oli mielenkiintoista. Sain heti kuulla, että mielen harhailu on ok. En ole epäonnistunut, eikä tässä etsitä täydellistä suoritusta.

 

Ensimmäisen harjoituksen lopussa nukahdin. Rentoutus oli maksimaalinen ja olin väsynyt. Se ei toki ole harjoitusten tarkoitus, mutta en välittänyt.

 

Kurssin tarkoituksena oli testata, voisiko mindfulnessin maailma kiinnostaa enemmänkin, pidemmän kurssin verran. Olin kurssin jälkeen rentoutunut ja hyväntuulinen. Sini-Marian ääni ja läsnäolo rauhoittaa jo itsessään ja hänen positiivisuutensa tarttuu. Ei ole vääriä vastauksia, eikä vääriä tunteita tai tuntemuksia. Miten mieletön harrastus! Josta voisi tulla elämäntapa. Tai ainakin osa sitä.  

Mindfulnessissa on tosiaan tarkoitus keskittyä kehon tuntemuksiin. Pysähtyä hetkeen. Tyhjätä päätä. Ottaa hetki aikaa sille, että miettii miltä tuntuu, kun hengitys virtaa sisään ja lämpimänä ulos sieraimista. Tätä voi tehdä aplikaatioilla itsekseen ja minullakin on puhelimessa Head Space, sekä Calm äpit. Itse kuitenkin nimenomaan tarvitsen laajempaa ohjausta. Haluan keskustella ja käsitellä aiheita siinä heti, muiden kanssa. En vain pääni sisällä.

Sini-Maria myös puhui harjoitusten lisäksi. Hän käsitteli stressiä ja puheenvuoron aikana sain muutamankin oivalluksen. Oletteko esimerkiksi ajatelleet, että stressi on täysin luontainen tila. Kun meitä uhkaa karhu tai deadline, reagoimme. Olen useasti ollut paniikissa, kun muistini on huonontunut. Sini-Maria huomautti, että kun päällä on stressaava tilanne, ei siinä pysty keskittymään päivän ruokaan tai lapsen harrastuksiin. Jos karhu kävelee vastaan, mielesi on tyhjä muista asioista. Muistin huonontuminen stressaavassa elämäntilanteessa on siis täysin luontevaa.

 

Fulnessissa asioita käsitellään armollisesti. Pidän siitä. En ole ääripäiden ystävä ja toisaalta taas rankaisen itseäni helposti. Mindfulness on siis juuri sitä mitä mieleni tarvitsee.

 

Tule messiin ensi syksynä samalle kurssille mun kanssa. Sini-Mari järjestää lokakuun lopusta alkaen Järvenpäässä kahdeksan viikon intensiivikurssin mindfulnessiin ja stressinhallintaan. Siihen kuuluu myös yksi päiväretriitti. Klikkaa lisätietoja Avartuvan sivuilta (30.5 asti alennettu hinta!) ja hyppää hengittämisen maailmaan.

Meidän johdantokurssin lopuksi Sini-Maria luki liikuttavan tekstin, jossa 85-vuotias Nadine Stair on pohtinut elämäänsä sen toisessa päässä ja minun on pakko jakaa se kanssanne.

 

Jos voisin elää elämäni uudelleen

Seuraavalla kerralla haluaisin tehdä enemmän virheitä.

Rentoutuisin, venyttelisin. Olisin hupsumpi kuin olen ollut tällä matkalla.  En ottaisi niin monia asioita vakavasti. Ottaisin enemmän riskejä. Kiipeäisin useammille vuorille ja uisin useammissa joissa. Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja. Joutuisin ehkä enemmän vaikeuksiin, mutta vähemmän kuviteltuihin sellaisiin.

Katsos, olen yksi niitä ihmisiä, jotka elävät järkevästi tunnista toiseen, päivästä toiseen. Oi, on minulla ollut hetkeni ja jos minun pitäisi tehdä kaikki uudestaan, minulla olisi enemmän niitä. Itse asiassa, pyrkisin siihen, että minulla ei olisi mitään muita kuin hetkiä. Hetki toisensa jälkeen, sen sijaan että eläisin joka päivä niin monia vuosia etukäteen.  Olen ollut yksi niistä, jotka eivät koskaan poistu kotoa ilman kuumemittaria, kuumavesipulloa, sadetakkia ja sateenvarjoa. Jos voisin elää kaiken uudelleen, matkustaisin kevyemmin.

Jos voisin elää uudelleen, kulkisin paljasjaloin aikaisemmin keväällä ja myöhemmin syksyllä. Menisin useammin tanssimaan. Pyörisin karusellissa. Poimisin enemmän päivänkakkaroita.

 

Yritetään elää hetkessä.

9
1 2 3 78