Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

flea

TAVARAHELVETTI

Kun asunto meni kaupaksi pääsin vihdoin, puolen vuoden odottamisen jälkeen, tarttumaan tavaroihin. Kävin kaikki kaapit läpi ja keräsin kirppiskamoja Ikea-kasseihin portaiden alle. Tämä jo klassikoksi muodostunut systeemi sai minut huomaamaan, että joka kerta tavaraa on vähemmän, mutta tavaraa kuitenkin on liiaksi.

En osta enää niin paljon heräteostoksia, enkä osta tunnesyistä. Olen innokas pakettien palauttaja, joten jos tilaan Weekdaylta vaatteita, mikään ei estä minua lähettämästä kaikkia takaisin, mikäli ne eivät ole päälläni sitä mitä kelasin. Muinoin kävin paljon Helsingin liikkeissä shoppailemassa ja silloin vaatteita tarttui mukaan usein juuri tunnesyistä. Shoppasin jotakin tyhjiötä varten. Ostin myös koska pystyin. Lapsena sain 100mk Helsinki-päivää varten, kun toiset saivat 300mk merkkihuppareita. Selkeä tunnelukko-kuvio, I know.

Olemme nyt kantaneet tavaroita uuteen kotiin, sellaisia joita emme täällä vanhassa kodissa tarvitse ennen lopullista muuttoa (eli noin 2 viikon aikana). En tiedä johtuiko se siitä, että raijaamme niitä neljänteen kerrokseen ilman hissiä, vai pelkästä häpeästä, mutta syyllisyys nosti päätään. Meillä on edelleen liikaa tavaraa.

Minua ahdistaa oikeastaan se, että meillä on liikaa tavaraa jota käytetään vain satunnaisesti. Lahjapapereita, spraymaaleja, juhlarekvisiittaa, lautasia ja kahvikuppeja kemuja varten, sekä vaatteita.

Epätoivoisesti ennen tavaroiden kantamista uuteen kotiin, yritin etsiä kirpputorille tavaraa. En vain löytänyt mitään. En löytänyt mitään tarpeetonta. Kuitenkin sitä ennen olin löytänyt paljonkin tarpeetonta tavaraa, jotka edellisellä kirppiskerralla koin tarpeellisiksi. Minulla ei ole useinkaan tavaroihin tunnesidettä, pystyn luopumaan helposti. Mutta kun mietin tarpeellisuutta, se tuntuu sitouttavan. Vaikka tarve olisi kerran vuodessa tai ”joskus, jonain päivänä”.

Olen katsellut muutosta inspiroituneena Netflixistä Consumed-sarjaa. Siinä personal organizer (haaveammattini) tarttuu perheiden kaaokseen ja he joutuvat luopumaan 75% tavaroistaan. Nyt kun olemme olleet vajaan viikon verran vähemmällä tavaramäärällä kotona, olen inspiroitunut!

Päätin vielä kertaalleen uudessa kodissa purkaa tavarat tarkalla silmällä. Toivon, että uskallan päästää irti vielä muutamista jutuista. Sitten taas on hyväksyttävä se, että esimerkiksi hyviä maalauspapereita ei kannata myydä, eikä heittää roskiin, ei vain kannata ostaa enää yhtään lisää. Se onkin se juju. Luovu ja jos näet, että tavara on tarpeellinen, käytä sitä, kuluta se loppuun, äläkä osta lisää tilalle, ennen kuin uusi tarve on käsillä.

Toki olen tänään, juhliin valmistautuessani kaivannut jo huulipunaa ja korviksia. On asioita ja tavaroita joita käyttää vain toisinaan ja on varmasti ihan ok niitä omistaa. Kuvittelen olevani minimalisti, mutta kyllä minä rakastan kauniita astioita, lakanoita, pyyhkeitä, vilttejä, tyynyjä ja tauluja niin paljon, että olen kaukana siitä.

Tällä hetkellä meidän kaapit ovat melkein tyhjiä. Varasto on käyty läpi, kaikki matot on tampattu, rullattu ja teipattu. Tavaraa ja kantamista on hirmuisesti edelleen, mutta hengitän melko kevyesti. Koti ei ole koti ilman omia tavaroita. Haluan kuitenkin jatkossa miettiä vielä tarkemmin mitkä niistä haluan pitää elämässämme.

Ps. Kipputori ViaDia Järvenpäässä myy meidän ylimääräisiä tavaroita pöydissä 3 ja 4, vielä perjantaihin 23.11 asti. Huomisesta alkaen, olisi tarkoitus myydä loput -50% hintaan. Käy kurkkimassa jos meidän ylimääräinen on teidän aarre.

7

SYKSYN KYNTTILÄMERI

On se aika vuodesta kun pyörin olohuonetta ympäri tuskanhiki otsallani, kynttilänjalat kädessäni ja mietin miten asettelen jalat tänä talvena.

Jalkoja tulee lisää, kyllästyn vanhoihin, enkä halua pitää niitä esillä koko vuotta koska en polta kynttilöitä helmikuusta syyskuuhun. Täten joudun kärsimään tämän rumban joka hemmetin vuosi. Mutta toisaalta se on NIIN IHANA RUMBA!

Koska en ole stailisti, kynttilänjalkojen paikat löytävät lopulliset paikkansa yleensä noin kuukauden sisään. Kun olen pyörittänyt kaikkea sohvia myöten ympäri, ne asettuvat johonkin. Mutta eihän se tarkoita mitään. Se tarkoittaa vasta välivaihetta ja tietynlaista luovuttamista.

Tuumailen, puntaroin ja katselen siinä sitten. Vaihdan ehkä yhden jalan. Seuraavana päivänä palautan sen aiempaan mestaan. Sitten lokakuun aikana lamppu, (tai kynttilä,) syttyy pääni päällä ja palaset loksahtavat paikoilleen.

Tänä vuonna kultainen meri asettui paraatipaikalle ja puiset jalat sohvapöydälle. Värit ovat harmoniassa, määrä on sopiva, nyt vain nautitaan. Ja toivotaan ettei vastaan tule uutta upeaa jalkaa joka vesittää kaiken.

Komboni sisältää pari Laila-mummon vanhaa kynttiläjalkaa, Laura Pehkosen keramiikkateoksen sekä Pentikin ja Iittalan kultaiset ihanuudet.

TallennaTallenna

3
Kommentit pois päältä artikkelissa SYKSYN KYNTTILÄMERI

Mun oli vielä pakko laittaa näitä pöydällähyppimiskuvia kun värit on niin herkut ja pössiskin on huippu.
Tuossa on muuten kirpparilta löydetty kolmiopöytä (5e) jonka maalasin. Ihan mahtis Aapolle sitten seuraavaksi leikkipöydäksi.

0

fleah


Kohta varaan kirpparipöydän, sitä ennen ajattelin kokeilla joskos nää otteet menis täällä kaupaksi.
Eli multa löytyy kuusi kuukautta kaapissa seisseet Ote-lasit.
8x iso lasi ja 6x pieni lasi.
Ne on olleet käytössä, joten pieniä käyttöjälkiä näkyy, mutta hyvässä kunnossa ovat kaikki.
Hinnasta en sitten oikein tiedäkkään.
Iso 3e/kpl
Pieni 2e/kpl
Ja saapi heittää myös tarjouksia. Voin myös myydä osissa. Ei tartte kaikkia hamuta.
0
1 2