juhlat

KOLMEKYMMENTÄKAKSI

 

 

Sellainen luku olisi nyt plakkarissa. Kolmekymmentäkaksi. Täyteen se tuli sateisena heinäkuisena maanantaina. Päivä oli arkinen, kahdella kuvauskeikalla varustettu. Illalla istuin alas neljän ihanan naisen ja yhden kolmikuisen miehenalun kanssa, ja nautimme illallista.

Kolmekymmentäkaksi kirjataan ylös ensimmäisenä syntymäpäivänä jolloin en järjestänyt juhlia. Päivä ei tuntunut erityiseltä. Eikä dinneri varsinaisesti synttäreiltäni, vaan ihanalta kokoontumiselta muuten vaan. Mutta arvatkaapas mitä, sehän on mainiota!

Elämä meinaa tuntuu olevan hyvässä balanssissa. Tämä kulunut vuosi on ollut alamäen jälkeen suht tasaista. Olen hyväksynyt itsessäni monia asioita, oppinut ja analysoinut. Olen tullut vielä enemmän sinuiksi itseni kanssa. Ja kuten juuri eräs järkevä ihminen sanoi; vanhetessa tulee koko ajan enemmän omaksi itsekseen. Tätä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana, paljon.

 

 

32-vuotiaana minulla on kaksi kouluikäistä lasta, olen toimitusjohtaja (höhö), rakastan musiikkia, kokista ja hyvää ruokaa. Minulla on hyviä ystäviä, ihania kavereita ja vanhemmat jotka ovat ylpeitä minusta. Yritän lukea koko ajan enemmän, seuraan upeita tv-sarjoja joista saan iloa ja liikutuksen tunteita. Vaikka suurilla tunteilla eläminen on välillä raskasta, ne myös saavat tuntemaan itseni eläväksi. 32-vuotiaana olen perinyt tontin ja odotan universumin kertovan minulle, koska on hyvä aika etsiä arkkitehti. Haaveilen rakkaudesta, hyvästä ja terveestä elämästä. Turvasta. Sekä henkisestä, että rahallisesta. Toivon, että yritykseni pyörii, pääni kestää ja lapseni ovat onnellisia. Haaveilen tulevaisuuden projekteista ulkomailla ja pienestä syksyisestä irtiotosta Italiaan.

Joka vuosi totean saman; tämä ikä on juuri nyt oikea ikä minulle. Vanhenen mielelläni, koska elämästä tulee koko ajan parempaa ja olen joka päivä fiksumpi. Toivonkin, että vältyn suuremmilta ikäkriiseiltä, ja ikä tuntuu jatkossakin aina oikealta..

 

 

16

MODERNIA MAAKUNTARUOKAA

 

Tällä viikolla juhlin julkkareita, oikein kaksi kertaa. Tiistaina julkaistiin Modernia Maakuntaruokaa ja torstaina Eat Cake! Olen ihastellut sen jälkeen pöydälläni olevaa maljakkoa jossa sojottaa värikäs leikkokukkien lajitelma.

Modernia Maakuntaruokaa oli pitkä, mutta antoisa projekti. Ollaan reissattu maakunnissa, kuvattu ruokaa kallioilla tuulen tuivertaessa, lennetty Lappiin könöttämään porojen keskelle. Kiroiltu, naurettu, laulettu! Matkassa oli muutama tuskan taival, mutta aina ne on selätetty ja tiesimme koko ajan, että tästä tulee jotain suurta ja upeaa!

Modernia Maakuntaruokaa on läpileikkaus Suomen luontoa, suomalaisia ja etenkin suomalaista ruokaa. Kirjan 95 reseptiä ovat herkullisia ja kauniilla tavalla uudistettuja. Niiden, sekä ruokakuvausten stailauksesta vastasi projektin myötä ystäväkseni muovautunut, Juuli Hakkarainen. Olen syönyt vuoden ajan Juulin keitoksia ja on aivan pakko kaavailla uusia yhteisiä projekteja, en pärjää ilman hänen kokkailujaan!

Ja niin.. Siitä kirjasta tuli sitä mitä kaavailtiin: kerrassaan upea. Se noudattaa satokauden kulkua, lipuu keväästä kevääseen. Yhdeksäntoista maakuntaa, liki kolmesataa sivua herkullisia maisemia, mielettömiä ihmisiä ja maukasta ruokaa!

Maakuntien menuja voi sekoitella, kenties kulkea ruoan kautta Etelä-Karjalaan isovanhempien luokse. Tarjota helsinkiläisille ystävilleen kotikuntansa safkaa. Olen yhtä mieltä Juulin kanssa siitä, että nyt on viimeinen hetki pelastaa maakuntien herkut. Juuli on fressannut vanhoja hittejä ja tuonut ne tähän päivään yrttien ja mausteiden myötä. Kirjassa on varmasti jokaiselle jotakin ja reseptit ovat helppoja. Ei outoja valmistusvälineitä ja jokaisen voi loihtia yksiönkin keittiössä.

Kirja on osa Suomi 100 -prokkista ja tämä onkin oiva, ajaton opus juhlavuoden kunniaksi.

Tällä hetkellä kirjan voi tilata TÄÄLTÄ.

7

SALME TULI SUKUUN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän pihalla, Laila-mummon valvovan silmän alla kasvoi neljä tyttöä. Ikäjärjestyksessä olemme lisääntyneet ja mummo ehti nähdä kolme lapsenlapsenlasta. Neljäs syntyi uuden vuoden aattona ja sai nimekseen Salme Laila Inkeri.

Vietimme upeassa kevätauringossa helmikuussa tunteikkaita nimijuhlia, ilman mummoa, mutta myös ilman toista tärkeää ihmistä. Serkkuni tyttö sai etunimensä äidin äidin äitinsä mukaan joka poistui keskuudestamme 80-luvulla, aivan liian varhain. Inkeri taas on perintöä Salmen isän isän äidiltä, hän saa nauttia keskuudessamme Salmen jokelluksesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitini tokaisi hetki sitten, että Salmessa on jotain hyvin samaa kuin minussa. Jaamme Salmen kanssa ainakin samanlaisen vauvuuden ja se sain minut miettimään.. Kerroin juuri terapiassa, että luova puoleni on perintöä isäni siskolta sekä äitini tädiltä. Ennen kuin äitini kertoi Salmen muistuttavan minua, en ollut tullut ajatelleeksi, että tosiaan.. Jonain päivänä serkkuni tyttö tai siskoni pojan lapset saattavat kertoa perineensä jotain minulta. Aivan mielettömän ihana ajatus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhtä ihana ajatus on nimen periminen. Meidänkin pojilla on toiset nimet perittynä ja pidän valtavasti tästä perinteestä siirtää nimiä sukupolvelta toiselle. Etenkin kun rakas ihminen on jatkanut täältä matkaansa, on nimen perimisessä jotain uudelleensyntymisen tuntua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tervetuloa sukuun, Salme. Me tädit pidetään susta huolta ja luvataan lulluttaa isotäteinä jonain päivänä sinun lapsiasi, kuten minun tätini lulluttavat poikiani.

 

10

JOULUFIILIS, MISSÄ OLET?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä jännitetään parhaillaan aattoiltaa ja lahjoja, tietenkin. Pojat pääsivät lomille tiistaina ja siitä asti on kränätty ja sekoiltu siihen malliin, että minä olen erittäin onnellinen, kun aatto on vihdoin täällä!

Joulufiilikseni on ollut totaalisen kadoksissa tänä vuonna. Ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Se on varmasti monen asian summa, enkä ole siitä niin välittänyt. Iskee illalla jos iskee. Perinteisesti ruokailemme vanhemmillani kello kolme ja aatto etenee tuttuun ja turvalliseen tapaan.

Olen sillai onnellisessa asemassa, että voin fiilistellä joulun läpi juuri niin kuin haluan. Äitini on kokkaillut selkä vääränä monta päivää ja minun panostukseni joulupöytään on saaristolaisleipä. Leivoin kylläkin kuusi leipää, että olihan siinäkin tekemistä. Hehe. Pääsen kuitenkin valmiiseen pöytään ilman sen suurempaa joulustressiä. Aika luksusta. Eilen vierailimme siskoni luona pikkuisten jouluherkkujen äärellä ja tänään peruutin riisipuuron tekemisen, koska nukuimme niin myöhään. Ihan vapaamatkustajana täällä.

Tämä on neljäs joulu eron jälkeen ja sinkkujoulu toki tekee osansa siinä, ettei joulumania nouse korkealle. Rakastan myös lunta ja sen tuomaa valoa, joten varmaan tämä musta joulukin hieman syö fiilistä.

Lapset tuovat tietenkin aimo annoksen joulua elämääni, mutta he jatkavat jouluaan alkuillasta isänsä luona. Aion nostattaa omaa jouluvibaa lepäämällä ja syömällä.

Summasummarum: kaikki hyvin, vaikkei joulufiilis iskisikään. Minulla on sellainen kutina, että ehdin elämäni aikana vielä fiilistelemään joulua monta kertaa ihan täpöö. Tänä vuonna tällä tavoin.

Rauhallista, lämmintä joulua kaikille teille ihanille! <3
Ensi vuonna olisi tarkoitus aktivoitua kaiken suhteen, myös blogin. Katsotaan kuinka käy. Pysykää mukana ja muistakaa tsekkaa muutkin somekanavat; Snapchat ja Insta (@kaisujouppi)! Pus!

7

KESÄ JONA RAKASTUIN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Antti Tuiskuun, Turkuun (taas), Ruisrockiin, uusiin ystäviin.. Ruissin jälkeen tulin kotiin melko uupuneena. Olin ollut pitkästä aikaa rehellisillä rymy-festareilla, kolme päivää.

Teini-ikäni lojuin Provinssissa ja Ilosaaressa, nyttemmin hipsteröin Flowssa ja Sidewayssa. Pyristelin täten hieman vastaan, kun Frimanin Laura ehdotti Ruissia kesäsuunnitelmiini. Laukki sai kuitenkin nuijittua rymy-festareista etuliitteen osittain pois: festarihotelli Portsassa, vesibussilla alueelle, kuulemma varma auringonpaiste..

Kun oikein tarkkaan rupesin tulkitsemaan ohjelmistoa, sieltähän löytyi vaikka mitä tsiigailtavaa. Toki kaikki jotka halusin ehdottomasti nähdä (Air, Kelis, Macklemore..), jäi näkemättä ja löysin itseni Antti Tuiskun, JVG:n, Sannin ja Vesalan kaltaisten artistien keikoilta. Kuuntelin myös Apulannan keikan kun festarikumppanini oli paikkaamassa polveaan ensiapu-teltassa.

Ruissin henkeen kuului selkeästi katsoa J.Karjalaiset ja kaikki muutkin suomalaiset artistit. Ostimme liian monta valkkaripulloa, tanssimme Vip-alueen pöydillä ja potin räjäytti lauantaina Major Lazer! Himmeän bailaus-session jälkeen pääsimme vielä täpötäyteen telttaan sanomaan hyvää yötä maailmalle Paperi-T:n voimin.

Alue oli valtava, räkätin leveästi kun maa kirjaimellisesti hyppi yleisön voimasta. Festarihotellimme etkot, uudet tuttavat, upea sää, Tindermätsin kohtaaminen aamuhämärässä, innostuminen artisteista joita en ollut kuunnellut aiemmin.. Koin elämäni ensimmäisen Ruisrockin ja se kohteli minua hyvin.

Kotona avasin Spotifyn ja lisäsin sinne uudet lempparini. Tajusin kuitenkin nopeasti, että on aika erilaista kuunnella Tuiskua kotona, kuin 30 000 muun ihmisen kanssa pienessä nousuhumalassa auringon paahteessa. Silti nykyään kun soittolistaltani tulee Tuiskun Peto on irti, lurittelen täpöö Ja se dj oli et häh, ketä luulet olevas täh? Sanoin sille et kato jätkä, sä oot sä ja mie oon Antti Tuisku ja ihan niinku muutki, mie oon pikkasen poikki. Ja mä tulin tänne bailaa! 

6

SKIDIT FESTARIT

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Huh. En edes tiedä mistä kirjoittaisin. Eilisillä Skidit Festareilla oli niin paljon aktiviteetteja ja katsomista, että olen vieläkin pyörryksissä. Moni juttu jäi myös tsekkaamatta, kuten DJ-paja!

”Täällä mamma aina bailaa” pääsi suustani, kun astelimme Kaiku-Kutonen-Siltanen kompleksiin. Aamu kymmenestä iltapäivä kolmeen vanha Elannon alue oli metrin mittaisten valloittama. Ohjelmassa oli Risto Räppääjää, trampparataa, prinsessasalonkia, kasvomaalausta, ilmapallojen koristelua, skeittiparkkia, jättisaippuakuplia, esityksiä, syömistä, juomista, sekä pääsy ambulanssi-, että rekkakuskin paikalle..

Olimme ensimmäistä kertaa muksujen kanssa Skidit festareilla! Tuumailin mennessämme, että ensi vuonna Leevi on varmaan jo liian iso. Mutta siellä se puhalsi vatsastapuhujan pyytäessä, lauloi mukana Räppääjän hittejä ja fiilisteli upean Felix Zengerin beatboxausta.  Felixin esitys oli niin uskomaton, että nuorimmat eivät varmasti edes tajunneet musiikin tulevan pelkästään Felixin suusta. Vatsastapuhuja Sari Aalto nauratti simpanssi Anssillaan, Silja Linen hylje ja miehistö tanssittivat kun aikuiset jonottivat hattaroita. DJ Orkidean aamudisko laittoi myös Antti Tuiskuillaan pyllyt pyörimään.

Toki valituksiakin kuunneltiin, ilmapallot pamahtelivat ikävästi (Leevi), ranskiksia ei ollut myynnissä ja jouduttiin syömään pastaa (Aapo).. Festareiden alussa motkotin, että emme koskaan enää lähde mihinkään kun on niin kaameaa, mutta loppupäivästä festareiden tarkoitus oli kaikille auennut ja iloitsimme festarihumusta melkein loppuun asti! Ihana helteinen päivä!

Juhannuksesta heinäkuun puoleen väliin asti olen tehnyt töitä ja ottanut pieniä breikkejä, kun lapset ovat olleet ulkomailla ja mökkeilemässä. Nyt meillä on meneillään loppukesän spurtti. Suoritimme Suomenlinnan, Porvoon, rannalla pötköttelyn, Serenan ja Skidit Festarit yhden viikon aikana. Elokuu on vielä täynnä ohjelmaa. Tuli melkein paniikki, kun heinäkuu lähestyi loppuaan ja en ollut tehnyt juuri mitään lasten kanssa. Nyt kiritään! Kesä 2016, bring it!

 

(Aapolla on jalassaan Vimman leggarit ja Aarrekidin paita)

2
1 2 3 18