Tietoa mainostajalle ›

juhlat

AATON AHDISTUS

Ai hyvänen aika kun se tulee joka vuoden lopussa. Hiipii mieleeni, taistelen sitä vastaan olemalla hiljaa. Käsken ajatuksia pois päästä, meinaan kertoa siitä ystävälle menevän viestin loppussa, mutta kumitan kirjaimet pois. Lopulta tulee tilanne jolloin sanon sen ääneen.

Minua pelottaa tuleva vuosi.

Kun kesälomat ovat ohitse ja uusi syksy on alkamassa, olen tässä samassa jamassa. Vuoteni vaihtuu kaksi kertaa vuodessa, mutta tämä joulukuun loppu on selkeämpi ja tuskaisempi. On rajapyykin aika. On katsottava vuotta hieman taaksepäin, mutta pääasiassa katson eteenpäin. Minulle riittää tieto, että selvisin tästä vuodesta. Se on taputeltu, ei siitä sen enempää. Siinä onkin varmasti yksi iso syy jonka vuoksi stressaan tulevaa.. Jos pysähtyisin katsomaan kulunutta vuotta, arvostaisin saavutuksiani, en välttämättä pelkäisi niin paljon.

Mietin parisuhteita, sairastumista, elämää ylipäänsä. Mutta konkreettisesti pelot ja stressi liittyy pitkälti uraani, joka taas on aika kokonaisvaltaisesti se mitä ja kuka olen. Työni on sekoittunut vapaa-aikaan jo aikoja sitten, yrittäjä-Kaisu on isoin osa minua. Peilaan kritiikit ja työtilanteen suoraan itseeni, minuun. Osakeyhtiöni kantaa minun nimeä. Jos minulla ei ole töitä, minä olen paska.

Hassuinta tässä pelkotilassa on se, että ensimmäistä kertaa ikinä, kohta kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen minulla on tiedossa vaikka ja mitä projekteja ensi vuodelle. Pelkotila ei siis liity faktoihin mitenkään. Se on kuin sisäänrakennettu tila, joka nostaa päätään kaksi kertaa vuodessa. Todella mukavaa, sillä ei ole edes mitään todellista funktiota.

Vai onko? Olen laiskana (omasta mielestäni olen laiska, vaikka tiedän että en todellisuudessa sitä ole. Go figure.) ja mukavuudenhaluisena ihmisenä vailla buustausta. Pelkotila potkii tietyllä tavalla eteenpäin. Olen kirjoittanut muistikirjaani jo otsikon ”unelmat”. Palan halusta kirjoittaa sen alle unelmiani joiden haluan toteutuvan. Sähköpostissani roikkuu muutama meili, joihin vastaaminen on ottanut oman aikansa. Pelkotila pistää vastaamaan niihin. Mielessäni on projekteja joiden eteen en ole tehnyt aloitetta. Pelkotila käskee tekemään sen.

Tuo on toki ihanteellinen tilanne, joka ei välttämättä toteudu ollenkaan. Ei tässä auta muu kuin luottaa elämään. Luottaa siihen, että se kantaa. Luottaa, että löydän oman polkuni jos yksi tie katkeaa. Mutta entä jos käteni katkeaa? Niin. Pääni sisältää älyttömiä huolia ja murheita, ilman syytä. Ne piinaavat mieltäni ja lähipiirini hokee ”Voisitko nyt vain olla onnellinen?”

Olen kyllä sitäkin ja usean vuoden kokemuksella tiedän, että tilanne helpottaa heti kun lapset palaavat kouluun ja tammikuu kuluu ohitse salakavalasti. Tänään oloni on myös hieman kevyempi. Kain läsnäolo, sekä fakta siitä, että töitä tosiaan on tiedossa jo nyt ensi vuodelle ovat potkineet pelkoa suoraan persukseen.

Löytyykö täältä vuodenvaihteen murehtijoita? Instagram Storiesin puolelta löysin välittömästi sielunsiskoja! Ihanaa, en ole yksin!

Niin tai näin, haluan toivottaa kaikille menestyksekästä uutta vuotta 2018! Olkoon onni myötä!

19

RAKASTAN – JOULUPÖYTÄ

Olen sitä mieltä, että vanhempieni keittiö on liian pieni. Jouluateria on ehdottomasti koko vuoden lempparijuttuni. Rakastan jouluruokia, rakastan tunnelmaa jonka joulu tuo mukanaan ja odotan toki kauhulla niitä mahdollisia jouluja jolloin vanhempani eivät ole enää täällä. Ajatus oksettaa ja toivottavasti saamme viettää vielä kymmeniä jouluja yhdessä.

Mutta se keittiö.. Haaveilen joulusta jolloin aterian ääressä istutaan koko ilta. Ylipäänsä haaveilen keittiöstä joka on koko kodin sydän, jonka ruokapöydän äärellä ihmiset viihtyvät iltapäivästä pitkälle yöhön. Nykyään istahdamme alas kolmen aikaan ja puoli viideltä kaikki on jo viimeistään ohi. Keittiön pienuuden (ei se oikeasti ole edes kovin pieni, mutta jotenkin jengi ajautuu siitä pois syötyään) lisäksi lapset tuovat oman osansa sähläykseen. Meillä joulupukki tulee ruoan jälkeen ja sen vuoksi aikuisillakin on paine (etenkin äidilläni) edetä asioissa. Ruoat kylmään, tiskit koneeseen, pöytä tyhjäksi! Usein tuntuu siltä, että rauhoittuminen tapahtuu vasta joulupäivänä.

Joulu on juhlista ihanin ja kirjoitinkin eilen päiväkirjaan, että yritän keskittyä tänä jouluna hetkeen. Joulu on niin nopeasti ohi, hirmuinen härdelli päällä ja sitten nukkumaan. Useana aattoiltana iskee haikeus. Taas pitää vuosi odottaa uutta jouluaattoa.

Tänään olen herännyt kahdeksalta, Kai katsoi puhelimestaan vieressäni videoita ja kun avasin silmäni ensimmäisen kerran, hän kaappasi minut kainaloonsa. En ehtinyt avata silmiäni toistamiseen kun hän jo supisi korvaani hyvän joulun toivotukset. Pötköttelimme pitkään, söimme aamupalaksi leipomaani saaristolaisleipää kinkulla ja omenaisella sinapilla. Pojat saapuvat kohta luokseni isältään, valmistamme muutaman salaatin joulupöytään ja hipsimme kolmeksi vanhempieni luokse. Taustalla soi joulumusiikki, aurinko paistaa ja Geisha-konvehdit odottavat suutani.

Huomenna otamme rennosti ja pakkaamme laukut. Miten joululomamme jatkuu? Siitä lisää myöhemmin!

Rentoa, leppoista, vatsantäytteistä joulua teille kaikille! <3

9

FLOW FESTIVAL – CLOSE UP

Mitä kirjoittaisin festivaalista joka onnistuu vuosi toisensa perään? Festivaalista joka vastaa artistitoiveisiini. Festivaalista joka vastaa kulinaristisiin haaveisiini. Festivaalista joka keulii visuaalisuudellaan, eikä petä tunnelmallaan koskaan. Ei vaikka Kiira-myrsky pyyhkäisisi yli.

Ehkä sen, että olin pitkästä aikaa riennoissa POIKAYSTÄVÄNI kanssa, SAY WHAAAT?!
Ja se oli mielettömän söpöä ja rentoa. Ykkös-toveri jolle oli aivan sama mitä tehdään ja minne mennään. Oli kainalo johon nojata ja huulet joita pussailla juhlahumussa.

Ehkä sen, että pissani oli vielä maanantainakin punaista Grön ravintolan koivunlehtiä sisältävän punajuuriannoksen jälkeen.

Ehkä sen, että siskoni veti sellaiset sunnarit joita en ollut nähnyt hänen vetävän aikoihin. Se teki hyvää myös minun mielelle, koska siskoni oli selkeästi niitä vailla.

Ehkä sen, että muistan ikuisesti istuneeni Balloon Stagella kun kahden pisaran jälkeen aloin vetää sadeviittaa päälleni, enkä ollut saanut sitä edes päälleni kun näin kaula-aukosta Kiira-myrskyn vuodattavan vettä yleisön joukkoon kuin saavista kaatamalla.

Ehkä sen, että keskustelimme hieman ääntä korottoaen tasa-arvosta Princess Nokian keikan aikaan.

Ehkä sen, että pikaisesti laskettuna viinipullon ostaminen tuli hieman halvemmaksi kuin yksittäisten lasillisten juominen.

Ehkä sen, että vessoja oli juuri sopivasti ja vain muutaman kerran jouduin jonottamaan hetken.

Ehkä sen, että olisin tänäkin vuonna halunnut syödä enemmän ja nähdä enemmän.

Ehkä sen, että en nähnyt juuri yhtään tuttuja, kenties se johtui uudesta isommasta alueesta. Mutta uusi isompi alue oli kuitenkin erittäin toivottu.

Ehkä sen, että Soi Soin bataattiranskalaiset vegaanisella dipillä on elämäni paras asia. Söin ne kylläkin vain kahdesti. Mutta yhtenä päivänä.

Ehkä sen, että Vesta on ihanin. Upein. Nöyrin ja sitäkin kautta myös kaunein.

Ehkä sen, että Frank Ocean otti yleisön.

Ehkä sen, että ostin taas Flow kangaskassin koska se on joka vuonna NIIN KIVA.

Ehkä sen, että rakastan tuota festivaalia joka lopettaa kesän, ja kertoo heti sunnuntaina milloin on Flow Festival 2018.

0

FS 2017

 

Somessa käy kuhina: Flow Festivalin kolmen päivän liput on myyty loppuun ja nyt on vuorossa myöhästyneiden lippujen metsästys. Kokematonta tai huonosti läksynsä lukevaa sakkia, sanon ma! Kyllähän nyt jokainen joka Flowhun halajaa tietää, että liput ostetaan viimeistään huhtikuussa.

Tänä(kin) vuonna Flow Festival kokoaa minun mielestäni parhaimman musiikin kerman yhteen ja koska live on aina live, aion olla paikan päällä. Usean aiemman Flown läpikäyneenä tiedän, että tuon sieltä mukanani ihania elämyksiä.

Kolmen päivän liput meni jo, mutta jos innostut nyt, kahden päivän lippuja oli vielä eilen ainakin tarjolla. Tule, tule. Lupaan että et pety!

Tässä muutama artisti jonka keikalta löydät ainakin minut..

FS 2017

LANA DEL REY
APHEX TWIN
KAURIINMETSÄSTÄJÄT
GASELLIT
FLUME
THE XX
PYKÄRI
ALMA
SAMPHA
TÖÖLÖN KETTERÄ
TIMO LASSY
SILVANA IMAM
FRANK OCEAN
VINCE STAPLES
KUBE
ASTRID SWAN
VESTA

Oikeastaan Flowssa kiinnostaa liki kaikki, mikä on toisaalta aika harmillista. Kaikkea kun et ehdi nähdä ja kokea. On priorisoitava, vasta paikan päällä selviää minne kaikkialle ehtii.

Osa Flown taikaa on myös se, että Backyardille tekee mieli jäädä tanssimaan koko illaksi, unohtaen kaiken muun ja jokaisesta ruokakojusta haluaisi vähän jotakin.. Mukana tänä vuonna on sellaisia vakuuttavia nimiä kuin Farang, Grön, Lanson.. Pentin makkaraperunat voi unohtaa, tänä vuonna löytyy varmasti mielinmäärin vegaani vaihtoehtoja ja alkoholittomia juomia. Solong rymyfestarit, Flowssa mennään tyylillä.

0
1 2 3 47