Tietoa mainostajalle ›

juhlat

FLOW FESTIVAL – CLOSE UP

Mitä kirjoittaisin festivaalista joka onnistuu vuosi toisensa perään? Festivaalista joka vastaa artistitoiveisiini. Festivaalista joka vastaa kulinaristisiin haaveisiini. Festivaalista joka keulii visuaalisuudellaan, eikä petä tunnelmallaan koskaan. Ei vaikka Kiira-myrsky pyyhkäisisi yli.

Ehkä sen, että olin pitkästä aikaa riennoissa POIKAYSTÄVÄNI kanssa, SAY WHAAAT?!
Ja se oli mielettömän söpöä ja rentoa. Ykkös-toveri jolle oli aivan sama mitä tehdään ja minne mennään. Oli kainalo johon nojata ja huulet joita pussailla juhlahumussa.

Ehkä sen, että pissani oli vielä maanantainakin punaista Grön ravintolan koivunlehtiä sisältävän punajuuriannoksen jälkeen.

Ehkä sen, että siskoni veti sellaiset sunnarit joita en ollut nähnyt hänen vetävän aikoihin. Se teki hyvää myös minun mielelle, koska siskoni oli selkeästi niitä vailla.

Ehkä sen, että muistan ikuisesti istuneeni Balloon Stagella kun kahden pisaran jälkeen aloin vetää sadeviittaa päälleni, enkä ollut saanut sitä edes päälleni kun näin kaula-aukosta Kiira-myrskyn vuodattavan vettä yleisön joukkoon kuin saavista kaatamalla.

Ehkä sen, että keskustelimme hieman ääntä korottoaen tasa-arvosta Princess Nokian keikan aikaan.

Ehkä sen, että pikaisesti laskettuna viinipullon ostaminen tuli hieman halvemmaksi kuin yksittäisten lasillisten juominen.

Ehkä sen, että vessoja oli juuri sopivasti ja vain muutaman kerran jouduin jonottamaan hetken.

Ehkä sen, että olisin tänäkin vuonna halunnut syödä enemmän ja nähdä enemmän.

Ehkä sen, että en nähnyt juuri yhtään tuttuja, kenties se johtui uudesta isommasta alueesta. Mutta uusi isompi alue oli kuitenkin erittäin toivottu.

Ehkä sen, että Soi Soin bataattiranskalaiset vegaanisella dipillä on elämäni paras asia. Söin ne kylläkin vain kahdesti. Mutta yhtenä päivänä.

Ehkä sen, että Vesta on ihanin. Upein. Nöyrin ja sitäkin kautta myös kaunein.

Ehkä sen, että Frank Ocean otti yleisön.

Ehkä sen, että ostin taas Flow kangaskassin koska se on joka vuonna NIIN KIVA.

Ehkä sen, että rakastan tuota festivaalia joka lopettaa kesän, ja kertoo heti sunnuntaina milloin on Flow Festival 2018.

0

FS 2017

 

Somessa käy kuhina: Flow Festivalin kolmen päivän liput on myyty loppuun ja nyt on vuorossa myöhästyneiden lippujen metsästys. Kokematonta tai huonosti läksynsä lukevaa sakkia, sanon ma! Kyllähän nyt jokainen joka Flowhun halajaa tietää, että liput ostetaan viimeistään huhtikuussa.

Tänä(kin) vuonna Flow Festival kokoaa minun mielestäni parhaimman musiikin kerman yhteen ja koska live on aina live, aion olla paikan päällä. Usean aiemman Flown läpikäyneenä tiedän, että tuon sieltä mukanani ihania elämyksiä.

Kolmen päivän liput meni jo, mutta jos innostut nyt, kahden päivän lippuja oli vielä eilen ainakin tarjolla. Tule, tule. Lupaan että et pety!

Tässä muutama artisti jonka keikalta löydät ainakin minut..

FS 2017

LANA DEL REY
APHEX TWIN
KAURIINMETSÄSTÄJÄT
GASELLIT
FLUME
THE XX
PYKÄRI
ALMA
SAMPHA
TÖÖLÖN KETTERÄ
TIMO LASSY
SILVANA IMAM
FRANK OCEAN
VINCE STAPLES
KUBE
ASTRID SWAN
VESTA

Oikeastaan Flowssa kiinnostaa liki kaikki, mikä on toisaalta aika harmillista. Kaikkea kun et ehdi nähdä ja kokea. On priorisoitava, vasta paikan päällä selviää minne kaikkialle ehtii.

Osa Flown taikaa on myös se, että Backyardille tekee mieli jäädä tanssimaan koko illaksi, unohtaen kaiken muun ja jokaisesta ruokakojusta haluaisi vähän jotakin.. Mukana tänä vuonna on sellaisia vakuuttavia nimiä kuin Farang, Grön, Lanson.. Pentin makkaraperunat voi unohtaa, tänä vuonna löytyy varmasti mielinmäärin vegaani vaihtoehtoja ja alkoholittomia juomia. Solong rymyfestarit, Flowssa mennään tyylillä.

0

SOMETHING IN THE OMENAPUU

 

Jostain käsittämättömästä syystä perustimme yläasteella salaisen nettipalstan jonka nimi oli Something in The Omenapuu. Itselläni ei ole mitään muistikuvia miten nimi muodostui, mutta muistan sen olleen neronleimaus. Samaisella älykkö-porukalla kuvasimme komediapätkiä, joissa päätähtinä olivat amerikkalaiset nuoret, Batman, kauhu ja muutamaankin kertaan järkätty Korso Music Awards.

Joimme itsemme humalaan, valehtelimme vanhemmillemme, järkkäsimme kotipileitä, pelasimme matopeliä Nokian 3210:lla, kirjoitimme slämyjä ja breikkuja, nauroimme, ihastuimme, juorusimme ja oksensimme.
Kaikki hyvä loppui aikanaan, osa meni lukioon ja osa amikseen. Toiset lähtivät vaihtoon, toisen muuttivat muualle. Porukasta muutama on läheisiä, toisia näki silloin tällöin. Jokin voima meidät veti vuosi sitten yhteen.

Whatsapp-ryhmä kantaa yllättäen nimeä Something in The Omenapuu ja se kokoaa yhteen jengin kuulumisia silloin tällöin. Kaikista tärkeintä kuitenkin on se, että olemme alkaneet harrastamaan live-tapaamisia, joille on saatu mukaan myös maailmalla asuvat. Viini-iltamia on ollut tänä kesänä jo kahdet, tästä on hyvä jatkaa. Ihan mieletöntä, että porukka löysi tiensä takaisin yhteen, vaikka kukaan ei oikeastaan missään ollutkaan. Aktivoiduimme isolla gangilla, aivan bestiä! Nykyään me juomme itsemme humalaan, mutta syömme sitä ennen hyvin. Juoruamme ja menemme nukkumaan puolilta öin, jotta emme oksentaisi.

0

KOLMEKYMMENTÄKAKSI

 

 

Sellainen luku olisi nyt plakkarissa. Kolmekymmentäkaksi. Täyteen se tuli sateisena heinäkuisena maanantaina. Päivä oli arkinen, kahdella kuvauskeikalla varustettu. Illalla istuin alas neljän ihanan naisen ja yhden kolmikuisen miehenalun kanssa, ja nautimme illallista.

Kolmekymmentäkaksi kirjataan ylös ensimmäisenä syntymäpäivänä jolloin en järjestänyt juhlia. Päivä ei tuntunut erityiseltä. Eikä dinneri varsinaisesti synttäreiltäni, vaan ihanalta kokoontumiselta muuten vaan. Mutta arvatkaapas mitä, sehän on mainiota!

Elämä meinaa tuntuu olevan hyvässä balanssissa. Tämä kulunut vuosi on ollut alamäen jälkeen suht tasaista. Olen hyväksynyt itsessäni monia asioita, oppinut ja analysoinut. Olen tullut vielä enemmän sinuiksi itseni kanssa. Ja kuten juuri eräs järkevä ihminen sanoi; vanhetessa tulee koko ajan enemmän omaksi itsekseen. Tätä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana, paljon.

 

 

32-vuotiaana minulla on kaksi kouluikäistä lasta, olen toimitusjohtaja (höhö), rakastan musiikkia, kokista ja hyvää ruokaa. Minulla on hyviä ystäviä, ihania kavereita ja vanhemmat jotka ovat ylpeitä minusta. Yritän lukea koko ajan enemmän, seuraan upeita tv-sarjoja joista saan iloa ja liikutuksen tunteita. Vaikka suurilla tunteilla eläminen on välillä raskasta, ne myös saavat tuntemaan itseni eläväksi. 32-vuotiaana olen perinyt tontin ja odotan universumin kertovan minulle, koska on hyvä aika etsiä arkkitehti. Haaveilen rakkaudesta, hyvästä ja terveestä elämästä. Turvasta. Sekä henkisestä, että rahallisesta. Toivon, että yritykseni pyörii, pääni kestää ja lapseni ovat onnellisia. Haaveilen tulevaisuuden projekteista ulkomailla ja pienestä syksyisestä irtiotosta Italiaan.

Joka vuosi totean saman; tämä ikä on juuri nyt oikea ikä minulle. Vanhenen mielelläni, koska elämästä tulee koko ajan parempaa ja olen joka päivä fiksumpi. Toivonkin, että vältyn suuremmilta ikäkriiseiltä, ja ikä tuntuu jatkossakin aina oikealta..

 

 

0
1 2 3 46