Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

kauneus

MELKEIN LUONNONKIHARAT

Hiukset, hiukset, hiukset. Niin kauan kuin muistan, olen letittänyt tai pyörittänyt hiuksiani nutturalle yöksi. Jos en kaivannut kiharaa, tupeerasin pitkän tukan tyveä ja kuljin vuosia muhkeassa nutturassa. Iso luustoni ei tajunnut suhteuttaa päätäni siihen ja minun minipää kaipaa isoa tukkaa. Sitä minulla ei tietenkään luonnostaan ole. 

Kolme vuotta sitten kaipasin pysyvää muutosta, leikkasin tukan lyhyeksi ja otin permiksen. Tai siis kiharakäsittelyn. Minut naurettiin kumoon, kun soittelin kampaamoihin kysellen ”teettekö permistä?” Kuulemma kasarilla tehtiin. Nyttemmin hän kulkee hienostuneemmalla nimellä, joka ei kanna edellä mainittua vuosikymmenen taakkaa mukanaan.

Ensin kihara oli afromaista ja tupeerasin sen liki palloksi. Ei hienoimpia hetkiä elämässäni. Sen jälkeen tukka on alkanut elää omaa elämää ja jopa kampaajat ovat luulleet omaavani luonnonkiharan tupeen. Nämä hetket taas ovat imartelevimpia ikinä. 

Kun reilu vuosi sitten kyllästyin karheaan ja höttöiseen kiharaan, aloin käyttää hoitoainetta. Halusin pörröstä silkkisemmän ja pian huomasinkin, että ihan mikä tahansa hoitoaine ei sitä tainnuta. Kampaajani suositteli italialaisen Davinesin Momo-tuotteita. Hän pesi hiukseni niillä ja tukastani tuli mielettömän pehmeä ja tuotteiden tuoksu oli lumoava. En voinut uskoa kampaamossa myytävien tuotteiden tekevän samaa kotona, mutta piruvie, näin kävi!

Hiusteni kanssa on nykyään muutama tuote jota en vaihda. Kaapistani täytyy löytyä Davinesin Momo shampoo ja hoitoaine. Niiden lisäksi parhaiten kiharan tuo esiin ja pitää sen hengissä Schwarzkopfin Curl Honey. Toisinaan teen tehohoidon öljyllä ja Davinesin valikoimasta löytyy myös Love – Curl Primer sekä Momon hiuksiin jätettävä hoitoaine. Koska en ole täydellisen kiharan perässä, vaan tavoittelen juurikin luonnonkihara fiilistä, hiukset eivät vaadi kovinkaan paljon laittamista. Märkänä rutistelen kiharan kokoon, aamuisin herätän kiharan sumuttamalla hiuksiin vettä. Olen testaillut viime kuukausina erilaisia hiuskiinteitä, joiden luvataan antavan volyymia ja kiiltoa. Vielä en ole voittajaa löytänyt. Haastavin kihara on siinä vaiheessa, kun tyvi alkaa olla pitkä ja sen suoruus vetää koko paketti lötköksi. Silloin onkin hyvä vetää tukka kiinni ja soittaa seuraavaa aikaa luottokampaajaltani.

Käyn kiharakäsittelyssä puolen vuoden välein ja näillä kerroilla kiharretaan tyvi. Latvan siis annetaan olla vanhoissa aineissa, mutta se rullataan toisella rullalla päälle, ettei valunut permisaine vahingossa suorista jo kiharalla olevia hiuksia. Hiuksia on paljon, mutta ainesosa on ohutta. Latva katkeilee helposti, eikä todellakaan ole elävien kirjoissa. Hiukseni eivät kauniisti kasva pitkiksi, vaan latva on yhtä kuivaa lirua. Taistelen kuitenkin joka kertaa kampaajan kanssa siitä, kuinka paljon latvoja leikataan. Pidän siitä, että tukka menee helposti kiinni löysälle nutturalle ja peittää niskani.

Toisinaan kuitenkin leikittelen ajatuksella polkkatukasta. Joskos kesällä taas repäisisi ja toisi vaihtelua kuontaloon. Siihen asti lutraan kuitenkin Momoilla ja kosteutan kuivia latvoja niin paljon kuin pystyn. 

 

3

LUONNONKOSMETIIKKAA

Haluaisitko käyttää luonnonkosmetiikkaa, mutta et tiedä mistä lähtisit liikkeelle? No näistä! Tässä on kaksi lempituotettani, joita ilman en suostu olemaan. Toista käytän yläpäässä ja toista alapäässä. Siis jaloissa.

Frantsila on minulle tuttu eteerisistä öljyistä, mutta muita heidän tuotteitaan en ollut kokeillut ennen tätä syksyä. Kotimainen Frantsila julkaisi loppukesästä Garden Trilogyn, josta löytyy seerumi, tuoksu ja de-stress suusuihke.  Olen kokeillut kaikkia, mutta kasvoseerumi muutti totaalisesti kasvojeni kunnon. Pälyilevä couperosa nosti punaa poskille ensimmäistä kertaa jopa hieman ärsyttävästi kesällä. Kun tartuin Anti-pollution seerumiin, punoitus alkoi hävitä. Hän pitää kasvoni kosteina koko yön ja selkeästi ravitsee poskipäitäni ja koko nassua, luonnollisesti.

Kun taas sivelin ensimmäistä kertaa Mia Höytön SILKKI-rasvaa jaloilleni sheivauksen jälkeen, ne huutivat hallelujaa! Tuoksu, koostumus ja riittoisuus valloitti sydämeni. Sittemmin Mian brändi siirtyi Globe Hopen alle, mutta onneksi etiketti ja purkit pysyivät lähes samoina. Pelkistetty look toimii ja SILKKI-pullon pumppu on käsittämöttömän toimiva. Aina kun löytää toimivan käyttöjärjestelmän, miettii miksi kaikki eivät toteuta sitä. Syynä varmaankin on laatu, josta kaikki eivät ole valmiita maksamaan. Itse pidän näitä ominaisuuksia tärkeänä osana kokemusta. Hipaus taas sitä luksusta arkeen.

Luomua, luonnollista ja erittäin toimivaa. Luonnonkosmetiikassa on se erityinen taika – niitä kun käyttää, tuntee kuinka sivelee kasvoilleen puhdasta tavaraa. Kun käytän muita rasvoja tai meikkejä, en mieti myrkyttäväni itseäni, vaikka niin taidan tehdä. Näiden luomujen kanssa kuitenkin korostuu puhtaus ja jo se tuo hyvä olon. Uskon tämän olevan ensimmäinen askel pysyviin muutoksiin minun kosmetiikan käytössä.

2
Kommentit pois päältä artikkelissa LUONNONKOSMETIIKKAA

YLLÄTTÄVÄ KAUNIS ELÄMÄ

Moni varmasti huomasi kun talvella mainostettiin Maikkarin uusinta ohjelmaa misseistä. Eri vuosikymmenien missit istuisivat saman pöydän äärelle ja puhuisivat kauneudesta. Konsepti ei sytyttänyt. Mainoksista jäi epäselvä kuva, jakavatko he jotain meikkausvinkkejä?

En oikein muista hetkeä jolloin kuitenkin tartuin ensimmäiseen jaksoon, jonka emäntänä toimi Lenita Airisto. Olin välittömästi myyty, mutta myös edelleen skeptinen. Pidin jakson tyylistä kerrata missin elämää ja pidän erittäin paljon Lenita Airistosta, kunnon rautarouva. Mutta minä muistan misseistä viimeisimmäksi Suvi Miinalan, juuri ja juuri Heidi Willmanin vuodelta 2001 ja sen jälkeen missit ovat olleen täysin yhdentekeviä. Joukossa oli muutama missi joista minulla ei ollut mitään käsitystä.

Olen katsonut kaikki tähän asti julkaistut jaksot, vain Riitta Väisäsen jakso on julkaisematta. Lotta Näkyvä yllätti todella. Lola Odusogan jakso oli pettymys, Lenita Airistoon rakastuin mielettömästi lisää, tuijottelin suu auki Pia Lambergin kauneutta ja kroppaa. Tarja Smuran elämästä en tiennyt mitään, joten hänen tarinansa oli yllätyksiä täynnä. Selvisi minne Heidi Sohlbergin tukka on lähtenyt ja vahvistui visio Karita Tykästä.

Olen itkenyt useassa jaksossa missien mukana, ylpeydestä, onnesta, sekä surullisista tarinoista ja kohtaloista.

Odusoga oli aikoinaan missi, joka oli minulle tärkeä. Siis siten miten pikkutytölle missi voi olla. Pidin häntä taivaallisen kauniina ja rohkeana. Hän oli kilpatanssija, kuten minä ja maailmaa lapsesta asti nähneenä ihannoin tummaihoisten piirteitä ja haaveilin tummaihoisesta lapsesta. Odusogan jaksossa keskityttiin hämmentävän paljon hänen isäsuhteeseen, jota ei ollut ja se ei siksi ollut mitenkään kiinnostava. Olisin halunnut nähdä enemmän vanhoja kuvia, kuulla hänen missivuosistaan. Rasismista onneksi juteltiin. Lola pysyi koko jakson melko täpäkkänä, vaikka olisin kaivannut häneltä enemmän muurien laskemista.

Sarjassa mielestäni myös yhden tekevää oli aktiviteetit. Airisto (jälleen kerran) vei mielenkiintoiseen paikkaan, mutta muiden jumpat, tanssit ja rentoutumiset ovat olleet melko turhaa huttua. Mieluummin olisin vain kuunnellut heidän keskusteluitaan.

Missit eivät ole olleet suuri osa elämääni koskaan, lapsenakaan. Olen kuitenkin aina miettinyt kauneuden hintaa, miten kauneus määritellään ja miksi joku haluaa missiksi. Sarja on ollut erittäin mielenkiintoinen ja kaikki nämä naiset ovat nimenomaan vahvoja muijia, isolla ämmällä. Vaikka misseys ei kiinnostaisi, kantava hahmo koko sarjassa on Lenita. Samoin Väisäsen kommentit pitävät hupia yllä. Suosittelen lämmöllä kurkkaamaan ja antamaan mahdollisuuden.

Onko joku katsonut jo sarjan? Mitäs tuumasitte?

Sarja löytyy siis Katsomosta.

4
Kommentit pois päältä artikkelissa YLLÄTTÄVÄ KAUNIS ELÄMÄ

MUOTIKUVAUS

Muotikuvaus on Suomessa (ja varmasti muuallakin) sellaista, että siihen pitää olla palava intohimo. Koska vain se laittaa tekemään muotikuvauksia ensin ilmaiseksi, omasta halusta. Muotitietoinen ja -näköinen ystävä mallina, meikkausta opiskeleva kaveri nostamassa lookin seuraavalle tasolle ja kampaajaksi opiskeleva toveri viimeistelemässä kokonaisuuden.

Mulla on vain rumia kavereita.

Haha. Olen minäkin pakottanut ystäväni kameran eteen, mutta palavaa himoa muotia kohtaan minulla ei ole koskaan ollut. Pidän siitä, mutta se ei ole kiinnostanut niin paljon, että olisin etsinyt opiskeluaikoina sopivaa tiimiä ympärilleni. Harkitsin kyllä soittoa mallitoimistoon. Aloittelevat mallit olisivat voineet kaivata harjoitusta ja saaneet kuvat ilmaiseksi käyttöönsä. Muoti on kuitenkin isompi kokonaisuus. Siihen tarvitaan se tiimi ja sitä minulla ei ole koskaan ollut. En ollut aikaa etsiä.

Olen keskittynyt työssäni siihen mistä minulla on näyttöä. Opiskeluaikoina minulla oli parivuotias lapsi, perhe-elämä Järvenpäässä. Kun perustin valmistuttuani yritykseni, odotin kuopustani. Mieheni oli vuorotyössä ja soitti bändissä. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa intohimoille.

Se harmittaa toisinaan, mutta vain hetken. Jos haluaisin nyt kuvata portfoliota, panostaa muotikuviin, voisin sen tehdä. Nykyään osaan ottaa omaa aikaa ja raivata kalenterista tilaa intohimoille. Muoti vaan ei vieläkään ole se suurin intohimoni. Olen kuitenkin aina halunnut kuvata muotia. Mutta en ole muotikuvaaja. Varmaankin siksi, että en ole kuvannut sitä intohimoisesti, ilmaiseksi. Minulla ei ole näyttöä aiheesta, mutta ei se tarkoita sitä etten osaisi.

Haluaisin kuvata jatkossakin tiimin kanssa muotia, kuten olen päässyt Uhana Designin kanssa tekemään. Mutta en jaksa hillua verkostoitumassa suunnittelijoiden kanssa tai notkua muotiviikoilla. Haluan toimeksiantoja joita voin toteuttaa intohimolla, ilman että koko muotimaailma on intohimoni. Tämä lähestymistapa saattaa jopa tuoda raikkautta kuviin.

Ihaninta on, että Uhana (ja muutama muukin) on uskaltanut soittaa minulle. Uskaltakaa te muutkin!

Uskon siihen, että visuaalinen silmä kantaa pitkälle. Sen avulla voi tehdä kuvauksia aiheesta kuin aiheesta. Muodissa parasta on visuaalisuus. Paletti on koossa jo ennen yhtäkään ruutua. Toisaalta uskallan ajatella, että olen aika hyvä kuvaaja, kun saan ilman meikkiä ja stailausta taviksista kotonaan jatkuvasti hyviä kuvia. Se se vasta taitoa onkin.

7
1 2 3 10