Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

kirjallisuus

VEITOLA & DYER – kirjoista

Kaksi kovin erilaista kirjaa ja toisaalta näissä on jotain samaa. Toinen on kirjoitettu vuonna 1977 ja toisen kirjan kirjoittaja on syntynyt vuonna 1973. Yhtenäisyys näiden kahden teoksen välillä on vahva kirjoittaja. Määrätietoinen, oman elämänsä kulkija, joka viitoittaa toisia oikealle polulle. Maria Veitola rivien välistä, pehmeästi, kertoen omista kokemuksistaan ja Wayne W. Dyer käskevästi, mutinoita kuuntelematta. 

Oikeasti näillä kirjoilla ei juurikaan ole tekemistä toistensa kanssa, ne vaan sattuivat molemmat jäämään keväällä kesken ja näin lomalla päätin lukea kirjat loppuun. 

Hyväksy itsesi – uskalla elää! käskee elämään tietyllä tavalla. Se viitoittaa vapaaseen elämään, jolloin eletään hetkessä. Kirja on vanha ja sisältää jokseenkin hölmöjä juttuja, mutta suurin osa seitkytluvulla kirjoitetuista fraaseista pitää paikkansa edelleen.

 

Dyer painottaa, että ihminen on vastuussa itsestään, murehtiminen on turhaa ja kaikki on nyt.
Ei huomenna tai eilen.

 

Suurin osa tämän kaltaisista kirjoista sanovat samaa, Dyer tosin vaikuttaa melko pelottavalta mieheltä. Kirjan kansi johtaa harhaan – toivoin lempeitä vinkkejä, toisin kävi. Ehkä se onkin ainut keino saada asioita ihmisten päähän: käskeminen. Hypin jonnin verran ja keskityin niihin palasiin, joissa annettiin vaihtoehtoja nykyiselle. 

Tämä kirja on yksi self-help muiden joukossa, kovin vaativa sellainen, mutta ei sisällä mitään, mitä en olisi aiemmin kuullut. Ehkä tällä kertaa käteen jäi se, että kaikki pitäisi kääntää aina itsensä kautta. Tähän Wayne tarttuu usein ja sen huomaaminen omassa elämässä onkin melko haastavaa. Meillä kun on kovin sisään rakennetut maneerit käyttäytyä tietyissä tilanteissa. Kirja siis antoi paljon ajateltavaa ja jos niistä haluaisi todella saada irti kaiken, täytyisi kirja lukea muutamaankin otteeseen. Käskyjä on niin paljon.

Veitolan kirjaa odotin. Olen kuvannut Marian vuosia sitten ja saanut hänen apuaan eräässä polttari-kujeessa, mutta en tunne naista oikeasti yhtään. Minulla on tasan se käsitys hänestä, mikä meillä kaikilla on, jotka olemme seuranneet hänen uraansa somessa, kolumneissa, telkkarissa ja radiossa. 

Siitä mitä olen nähnyt, voin sanoa, että pidän hänestä. Jos olisimme ystäviä, olisimme varmasti samalla aaltopituudella, ainakin toisinaan.

 

Katson Mariaa ylöspäin, hän on vahva ja viisas nainen, joka ei jää hiljaiseksi.

 

Olen lukenut monet hänen kolumneistaan, jotka kirjasta löytyy ja pidin hirmuisesti siitä, että hän nyt 45-vuotiaana (stalkkeroin iän Wikipediasta) katsoo taaksepäin ja analysoi omia ajatuksiaan. Niin mielenkiintoista! 

Veitola on tietyllä tapaa elämänkerta. Uskon, että tämän kirjan lukevat ne ihmiset, joita Marian elämä ja ajatukset kiinnostavat. Kannustaisin kuitenkin ihmisiä lukemaan kirjan, vaikka Veitola olisi täysin vieras konsepti. Kirjassa on paljon ajatuksia asioista, jotka koskevat meitä kaikkia. 

Kirjan päättää kolumni, joka on julkaistu Trendissä 2016. Se kiteyttää paljon ja on täydellinen lopetus kirjalle. Näistä viimeisistä sanoista voimaantuu (vaikka vihaankin sitä sanaa). Toki kirjan kiitokset heittävät vielä kertaalleen kyyneleet silmiin. 

”Omien kokemusteni perusteella olenkin listannut opit, joita tarvitsee, jos haluaa elää onnellisen elämän ilman suunnitelmia:

Puhu ja kuuntele, kun muut vastaavat. Pidä huoli siitä, että pidät mielesi uteliaana. Älä anna periksi. Tee vain asioita ja vain niiden ihmisten kanssa, jotka koet sydämessäsi oikeiksi. 

Jos haluat lapsia, älä hukkaa aikaasi seurustelemalla ihmisen kanssa, joka ei halua. Opettele olemaan joka tilanteessa läsnä. Opettele kestämään epämukavuutta: minä olen välillä täysin hukassa, mutta kun sekavien hetkien tajuaa menevän aina lopulta ohi, ne eivät enää lamauta. Mikään ei ole pelkästään helppoa ja kivaa, eivät varsinkaan ne asiat, jotka tekevät onnelliseksi. 

Älä siis hukkaa aikaasi miettimällä B-suunnitelmaa. Jos elät oppieni mukaisesti, lupaan, ettet tarvitse sitä.”

Molemmat kirjat herättivät ajatuksia ja sehän on se mihin kirjoilla tähdätään. Nappaa ihmeessä molemmat haltuun.  

1
Kommentit pois päältä artikkelissa VEITOLA & DYER – kirjoista

BULBA – diffuuserin taikaa

Kirjoitin muutama postaus sitten teille Dr Qing Lin kirjasta Shinrin-Yoku, jossa sukellettiin metsäkylvyn saloihin. Siitä inspiroituneena olin hyvin määrätietoinen ja päätin oitis, että meille tulee Aroma Diffuuseri.

Diffuuseri tuo metsän sisätiloihin. Se kuljettaa eteerisiä öljyjä elimistöön tehokkaasti ja öljyjä sekoittamalla voit liki tuntea olevasi japanilaisessa metsässä. Mikäli haluat siis Suomen metsien lisäksi testata Japanin metiköitä – Qing Li suosittelee sekoittamaan öljyjä jotka sisältävät pallosypressiä, japaninsypressin puuta ja lehtiä, rosmariinia, setripuuta, eukalyptusta ja mäntyä.

 

Pelkästään tuntemuksista ei kuitenkaan ole kyse, vaan
eteeristen öljyjen hengittely on itsensa hoitamista. 

 

Onko keskittymiskyky kateissa ja fyysinen väsymys painaa? Lorauta diffuuseriin männyn tuoksua ja ala hengittelemään. Kiristääkö hermoja? Tuoksuttele setripuun (joka nykyään on peräisin usein katajasta) rauhoittavaa ja henkistä vahvuutta lisäävää aromia. Haluatko välttää tulevan talven flunssat? Pulputa talven läpi japaninsypressiä huoneilmaan ja nuhat pysyvät loitolla. Japaninsypressi (eli Hinoki) tuoksuu metsäiseltä ja aromaattisen öljyn sanotaan rentouttavan, rauhoittavan ja maadoittavan mieltä (whatever that means..). Sitä käytetään myös kipeiden lihasten hoitamiseen. Diffuuseri levittää tuoksut huoneeseen, mutta öljyjä voi toki myös tiputella kylpyveteen.

Eteeriset öljyt ja aromaterapia ovat olleet hoitomuotoina kovin pitkään, mutta kovin monella suomalaisella ei ole omaa pulputtajaa kotona. Kovinkaan usea suomalainen ei myöskään lenkkeile metsässä paria tuntia, joka päivä. Minä olen sieltä päästä, joka kokee metsässä kuljeskelun melko tylsänä aktiviteettina, ötökät syövät minut paukamille sekunneissa ja kaikkialla näyttää samalta. Eksyn varmasti, jos lähden ilman puhelinta metsän syvyyksiin. Tuijotan mieluummin tuntikaupalla merta. Diffuuseri tulee kuvioihin tässä vaiheessa.

 

Haluan hengitellä hyvää tekeviä öljyjä kun istun tietokoneella,
tai kun nukun. 

 

Meidän diffuuseriksi valikoitui Bulba ja voitte vain arvata miksi. Bulba tarjoaa sisustukseen sopivia diffuusereita, jotka eivät vie huomiota, vaan ovat näppärän kokoisia, helposti liikuteltavia ja kestävät esteettisen silmäni arvioinnin. Bulballa koettiin, että diffuuserit olivat liian isoja ja rumia, joten he päättivät kehittää oman mallistonsa. Suomalainen yritys haluaa tuoda kosteutta kuivaan sisäilmaamme ja lisätä tuoksuja tuoksuttomaan kotiimme, kauniisti ja helposti.

Bulban kautta voi hankkia samalla myös kotimaisen Frantsilan eteerisiä öljyjä. Minun koriin valikoitui alkajaiseksi mänty, kataja ja mustakuusi. Aion ottaa metsäteeman haltuun täysillä ja olenkin jo koukussa ihanaan männyn tuoksuun. Melkein kun olisi saanut puhtaat mäntysuovalla pestyt matot lattioille, joka päivä! Olen myös erittäin yllättynyt siitä kuinka riittoisa melko pikkuinen Bulbani on. Tunteja se surruttaa höyryä huoneeseen ja nestesäiliö on silti liki täynnä.

Onko teillä kokemuksia diffuusereista ja niiden hyödyistä? Kiinnostaisi erittäin paljon kuulla lempituotteistanne etenkin öljyjen saralla.

Henkiset hyvinvoinnin ja metsäfiilistelyn lisäksi Bulba listaa Aroma Diffuuserin hyödyiksi muun muassa: vähentää kuivassa ilmassa lisääntyviä bakteereja, edistää terveyttä, sitoo pöly ja allergianaiheuttajia, kosteuttaa ihoa ja ilmaa, auttaa nukahtamaan ja vähentää kuorsausta ja tukkoisuutta.

Sanoisin, että hankkimalla diffuuserin kotiin, ei voi kuin voittaa. Koodilla muutamahetki10 saat tilauksestasi 10% alennuksen verkkokaupasta, joka löytyy osoitteesta bulba.fi

 

3

METSÄKYLVYISTÄ MIKROTEKOIHIN

Kolme kirjaa. Kaikki melko keskinkertaisia, koska mulla on hallussa monetkin jutut elämässä (hehe). Mutta jotain jokaisessa oli. Sehän elämässä onkin mahtavinta. Lähes poikkeuksetta oppii aina jotain uutta, mikäli antaa sille mahdollisuuden.

The Book Of You – Kirja perustuu YOU-appiin, joka taas perustuu mikrotekoihin. Isot muutokset ovat useille meistä vaikeita ja YOU yrittää tuoda pieniä muutoksia elämääsi. Kirjan ideana on, että lukija toteuttaa yhden mikroteon päivässä, vuoden ajan.

 

Luin itse kirjan päivässä.
Huomasin heti, että tämä ei ole minun projektini, mutta kirja kiinnosti silti koluta läpi.

 

Kirjoitinkin vihkoseeni muutamia hyviä mikrotekoja, jotka voisi ottaa käyttöön:

Lausu kohteliaisuus – ihmiset (suomalaiset) tekevät melkein kaikki tätä liian harvoin.
Kävele takaperin – kirjassa oli monta vinkkiä, joissa virkistetään molempia aivolohkoja tekemällä jotain poikkeavaa kropalla, kuten hampaiden harjaus vasemmalla kädellä. Takaperin kävely ei rasita niveliä ja askel tapahtuu varpaat edellä. Tätä on käytetty hoitokeinona jos jonkinmoisiin sairauksiin aikoinaan.
Kuluta vähemmän – Pihistelen monessa, en ostele satunnaisia latteja ja syön harvoin lounasta ravintolassa. Silti on erittäin hyvä pitää kuluttaminen mielessä aina. Koska karu totuus on, että liki kaikki kuluttaa liikaa.
Tietoinen syöminen – Ruoka on yksi kirjan pääteemoista. Syö pöydän ääressä tekemättä muuta, maistele ja analysoi ruokaa. Hyvä vinkki oli myös laittaa lautaselle se määrä mitä aiot syödä esimerkiksi sipsejä. Näin määrä konkretisoituu ja saattaa aiheuttaa havahduksia. Esimerkiksi on helppoa syödä kilo herneitä, mutta jos laitan ne lautaselle (-sille), niin havahdun siihen, että esimerkiksi kaksi lautasta riittää, viiden sijaan.
Kuuntele klassista – Kuuntelen toisinaan, mutta pitäisi tehdä sitä useammin! Klassisen musiikin hyötyjä ovat muun muassa parempi unenlaatu, ahdistuksen ja stressin poisto
Venyttele 1 min aamuisin – Oi että, tämän kun muistaisi, päivät lähtisivät varmasti eri tavalla käyntiin.

Lista jatkuu päivyrissäni ja voin sieltä kurkkia suosikkejani tulevaisuudessa. Te voitte pongata omat mikroteot suoraan opuksesta. Koska kirja on tarkoitettu vuodeksi ja mikroteoista on tarkoitus tulla pysyviä tapoja, kirjassa on toistoa. Mikä toki ärsytti, kun sen ahmi kerralla. Kirjassa oli myös paljon itselleni itsestäänselvyyksiä, sen vuoksi kirja olikin suht kevyt luettava.

Shinrin-Yoku Japanilaisen Metsäkylvyn Salaisuudet – Tämä kirja ei todellakaan kahmaissut minua välittömästi mukaansa. Luin Japanilaisista metsistä pari kertaa takkuillen ja kirja jäi hyllylle kuukaudeksi. Minua kuitenkin kiinnosti hirmuisesti, kuinka joku on saanut kirjoitettua paksun kirjan metsäkylvyistä.

 

Metsäkylpy kuitenkin tarkoittaa kiteytettynä, että menet metsään ja olet siellä.

 

Paksuuden selittää isot ja useat kuvat, suht kookas fontti ja tekstin taitto harvakseltaan. Kirja kuitenkin eteni ja Tohtori Qing Li kävi läpi tutkimuksia, joiden tulokset yllättivät useasti. Ne tukivat metsäkylvyn vaikutusta ihmisiin: luonnon on elintärkeä ja puissa on valtava voimaa tuoksujen ja mikrobien kautta. Metsäkylpy on kuitenkin juuri sitä mitä uumoilin: ole puiden läheisyydessä ilman kameraa, kännykkää tai muita ärsykkeitä ja voi paremmin.

Shinrin-Yoku avasi maailmaani hitusen ja olen ehdottomasti hankkimassa diffuuseria ja erilaisia metsäisiä eteerisiä öljyjä. Kun pääsen testaamaan niitä, lupaan kertoa teille kuinka elämänlaatuni parani ja olen kaikkivoipa!

Viis Veisaamisen Elämänmullistava Taika – Odotin niin paljon ja petyin niin kovin. Tämä bestselleri oli kyllä huono. En tiedä kuvittelinko, mutta kirjailija ärsytti minua. Kirjoitustyyli oli typerä verrattuna vaikkapa Jen Sinceron You Are A Badass -teokseen, joka menee samanlaiseen kastiin; kerrotaan mitä sinun pitää tehdä muuttaaksesi elämässäsi kaiken.

Tietenkin pongasin muutamia vinkkejä ja sain varmuutta sille, että ei kannata hukata elämästä aikaa juttuihin joita ei halua tehdä. Ehkä huonous tulikin siitä, että olen pitkään ollut ”paskat ihmiset pois elämästä” ajatusmaailman kannalla. Kehtaan kieltäytyä ja kehtaan sanoa suoraan. Kehtaan ajatella itseäni. Olen viis veisannut jo useita vuosia.

 

Jos sinä istuit jälleen tänä viikonloppuna kissanristiäisissä, joihin et olisi halunnut mennä, tartu tähän kirjaan!

 

Kirjassa opetetaan kieltäytymään loukkaamatta muita ja annetaan synninpäästö. Tämäkin kirja oli toistoa, puolet kirjan pituudesta olisi riittänyt tälle asialle. Tietyllä tavalla tästä kirjasta puuttui munaa, eikä siinä viis veisattu mielestäni tarpeeksi. Seuraavaksi minua kiinnostaisikin lukea Mark Mansonin The Subtle Art of Not Giving A Fuck, löytyisikö siitä ne ekstra-ballssit?

Haluaisin mainita tässä yhteydessä, että kuuntelin suomalaisen Aikaansaamisen Taika -kirjan Book Beatista ja se oli hyvä! Siinä oli oikeasti hyviä vinkkejä ja se laittoi ajattelemaan omia tekemisiä ja päivien kulkua. Koen saavani paljonkin aikaan, mutta kirja antoi silti paljon. Se oli fiksusti kirjoitettu ja olen tuumaillut ostavani sen vielä fyysisenä kirjana ja lukevani sen uudelleen. Jos haluaa ultimaattisen kokemuksen, suosittelen hankkimaan paperiversion, kuunnellessa monet jutut olisi halunnut kerrata, eikä autoa ajaessa voinut tehdä tehtäviä, joita kirjassa oli jonkun verran.

3
Kommentit pois päältä artikkelissa METSÄKYLVYISTÄ MIKROTEKOIHIN

PRO BONO – podcast vierailu Unelmaduunareissa

Olen jännittäjä. Napsin beetasalpaajia kuin popcornia ennen tilaisuutta, jossa minulta odotetaan selkeitä ja asiasisällöllisesti rikkaita lauseita. Mietin tarkasti uskallanko osallistua tilaisuuteen, jossa huomio keskittyy minuun. Onneksi yleensä menen kohti pelkoa, tilaisuudet kuitenkin kasvattavat ja kuten kaikki tietävät: lieventävät esiintymispelkoa. Ennen esiintymistä suunnittelen sanottavani hyvin etukäteen, mutta fyysistä jännitystä ei kuitenkaan voi välttää.

 

Kädet hikoavat, syke nousee ja poskille nousee puna, jota ei edes parhain Joe Blasco peitä.

 

Hyvä meikkivoide (levitettävä myös rintaan jos on avonainen paita, koska punaiset läiskät valloittavat myös kaulan) tuo varmuutta ja helpottaa tilannetta. Se poistaa punoituksen ja lääkkeet lieventävät muita fyysisiä oireita. Sanon ”lääkkeet”, koska mielialalääke on vähentänyt huomattavasti sosiaalisten tilanteiden ahdistusta. Niin paljon, että usein en nappaa beetasalpaajaa. Hurraa lääkkeet, jotka muuntavat aivotoimintaamme!

 

 

Olen puhelias, avoin ja toisinaan suorasanainenkin. Paniikki iskee, kun minun pitää seisoa sanojeni takana, tuntemattomien edessä. Ystävien kanssa, pienellä porukalla voin vaikuttaa jopa uskaliaalta ja reteeltä. Instagram storiesiin jauhan elämästäni tämän tästä.

Viime vuosina olen analysoinut ja tarkastellut paljon minäkuvaani, löytänyt aivojen sopukoista vahvan pessimismin ja valtaisan itsekriittisyyden. Vaikka en haluaisi, ensimmäinen reaktio on hävettävän usein mitä joku muu minusta ajattelee? Vahvana muijana lopulta olen aina sitä mieltä, että aivan sama mikä joku muu minusta ajattelee. Ensimmäinen reaktio on kuitenkin aina voimakas ja aiheuttaa muun muassa jännittämistä. Pientä paniikkia.

Koska olen mennyt pelkoa kohti, olen varmempi. Uskon hitusen itseeni ja luotan, että tiedän mistä puhun. Muutama kuukausi sitten Valtarin Hanne oli tulossa studiolleni nauhoittamaan Unelmaduunarit podcastia. Aioimme keskustella pro bono töistäni, eli töistä jotka teen sydämellä, enkä saa niistä palkkaa.

 

En valmistautunut mitenkään, koska kyllähän minä tiedän mitä minä olen tehnyt, miksi ja minkä vuoksi teen niitä jatkossakin. En ottanut beetasalpaajaa, Hannehan on kaverini. Vastaanotin hänet teekuppi kädessä, pöhöttyneenä kuluneesta päivästä.

 

Hanne asetti mikrofonin eteeni ja esitti ensimmäisen kysymyksen. Loppua kohti puna nousi poskilleni, jännitys purkautui ja yhtä aikaa panikoin.

Keskityin haastattelun aikana useaan asiaan, yrittäen kontrolloida kaikkea, etenkin ajatuksia jotka harhailivat. Kun podcast kajahti eetteriin pari päivää sitten, minulla ei ollut mitään muistikuvia jorinoistani. Tuumasin, että en kuuntele sitä. En pysty. Mitä jos olen höpöttänyt joutavia? Mitä jos olen sanonut jotain totaalisen typerää? Mitä jos änkytän? Mitä jos en ole yhtään hauska? Mitä jos kuulostan tärkeilevältä idiootilta? Entä jos ääneni on järkyttävä? Mitä ihmiset ajattelevatkaan minusta?!

 

Eilen illalla tajusin, että haluan vastauksia ja kuuntelin podcastin.

 

Kuulostin hyvältä. Kuulostin siltä, että tiesin mistä puhuin. Näemmä olin löytänyt vastaukset kysymyksiin, jotka tulivat puskista. Ensimmäisten lauseiden aikana pitelin käsiäni kasvoillani ja toistelin ”en voi kuunnella tätä, en voi kuunnella tätä.” Mutta pian hymyilytti. Sitten itketti.

Puhuimme Tyhjä Syli -kirjastani, josta yllä olevat kuvat ovat. Kirjani käsittelee kohtukuolemaa ja jälleen kerran aihe tuli iholle. Jälleen kerran sain muistutuksen siitä, miksi nämä pro bono projektit ovat tärkeitä. Jälleen kerran tuli muistutus siitä, että minun pitää kertoa näistä projekteista, vaikka minua jännittäisi ja paniikki yrittäisi ottaa valtaa.

 

Minun pitää tehdä se muiden vuoksi. Minun pitää uskaltaa, jotta muut saavat äänensä kuuluviin. 

 

Pääset kuuntelemaan podcastin tästä alta tai osoitteesta https://aca.st/855748
Suosittelen lämmöllä kuuntelemaan aiemmatkin jaksot, sieltä löytyy niin paljon mielenkiintoista materiaalia työstä, unelmista ja tulevaisuudesta. Hae podcast-apista Unelmaduunarit!

 

7
1 2 3 14