Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

koti

BLOK – tonnit säästöön

Kaupallinen yhteistyö – Blok

 

Me haluamme rakentaa talon, talo on piirretty ja seuraava välietappi on myydä meidän koti. Ihana kotimme on myynnissä ja me valittiin välittäjäksi Blok, joka hekumoi minimaalisella välityspalkkiollaan. Koti on ollut jo tovin myynnissä, paljon on ihmisiä käynyt tutustumassa (huojennuksekseni: ei vielä yhtäkään näyttöä ilman kävijöitä!), mutta uusia asukkaita ei ole vielä löytynyt. Koti itkee kyyneliä ja minäkin vähän, useasta syystä.

HBO:n Casual -sarjan viimeinen tuotantokausi päättyy siihen, että toinen päähenkilöistä muuttaa rakkaasta kodistaan toisaalle ja päähenkilöt tuijottavat loppukohtauksessa tyhjää kotia liikuttuneina. Katsoin jakson muutama viikko sitten ja olisin huutoitkenyt, ellei siippani olisi istunut vieressä. Itkin lohduttomasti tyynyyn kuitenkin. Kai lohdutteli epäuskoisena ”Raksu, se oli vaan tv-sarja” ja lopulta sain kerrottua kuinka paljon minua surettaa aikanaan hyvästellä tämä koti.

Olemme lähdössä. Toinen jalka on ovesta jo ulkona, mutta henkinen työ on vielä täysin tekemättä. Aapo muistaa vain tämän kodin (toki hänellä on isänsä koti myös) ja minä kasvoin aikuiseksi täällä. Opin olemaan yksin täällä. Tässä kodissa on niin paljon muistoja, jotta en yhtään ihmettele kyyneleitä silmissäni.

Kodin tekee ihmiset ja omat tavarat, mutta on tässä asunnossa kuitenkin aivan omat juttunsa, joihin on tottunut ja joita tulee ikävä. Tämä koti on ensimmäinen omistusasuntoni ja olen maksanut tästä asuntolainaa pois kohta seitsemän vuotta, josta yhden 6kk jakson maksoin vain korkoja. Lainaa on siis lyhentynyt ihan mukavasti ja kun asunto menee kaupaksi, haluaisin sijoittaa rahojani. Blokin 0,75% välityspalkkio mahdollistaa paljon suuremman summan.

Puntaroin maksanko autolainan pois, sijoitanko kaikki ja jos, niin mihin vai laitanko kaikki eläkesäästötililleni (jollaista ei vielä ole, soo soo!). Asunto on loistava säästökohde, mutta rahoja ei saa ulos ennen kuin myy kotinsa. Minun elämäni on hyppinyt sinne ja tänne (henkisesti ainakin) ja suunnitelmia sekä haaveita on tulevaisuudelle paljon. Mikäli kuitenkin kävisi niin, että tuleva talo olisi loppuelämäni koti, ovat asuntolainan rahat ikuisesti kiinni siinä kodissa. Eli nyt on mun hetki! Nyt on se hetki, kun voin saada säästöön isomman summan rahaa ja mitä isompi, sitä parempi tietenkin. Parasta olisi jos se kasvaisi vielä pankissa vuosien saatossa, esimerkiksi sijoitusten muodossa.

Meillä on asuntonäyttö sunnuntaina. Tervetuloa ostoksille, jotta minä pääsen säästämään ja rakentamaan! Kohde löytyy TÄÄLTÄ!

 

5

NIIMAAR – kierrätystä kauniisti

Teen paljon hankintoja tulevaa taloa varten. Ehkä liikaakin, ottaen huomioon, että meidän nykyistä asuntoa ei ole edes myyty vielä ja tontti nököttää tyhjänä paikoillaan. Joidenkin tuotteiden kohdalla ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan tulevaisuutta. Niimaarin Ecosmol kierrätyskaluste on yksi niistä, vaikka se nyt etsiikin nykyisessä asunnossamme vielä sopivaa lokaatiota itselleen. 

Kierrätys on iskostettu ajatuksiini lapsuudesta asti ja suosittelen jokaiselle vanhemmalle ottavan lempeän, mutta määrätietoisen ohjeistuksen käytäntöön omien lastensa kanssa. Kun muistaa vanhempiensa ”Joka tippa maksaa!” huudahdukset vesihanan valuessa turhaan, kasvattaa huomaamatta omiakin lapsiaan kohti ekologista asumista.

 

Jääkaapin oven välissä ei mietitä mitä syödään, pyykinpesukone ei pyöri vajaana, ruokaa ei heitetä roskiin, banaaninkuoret menevät biojätteeseen ja niistä tulee lopulta multaa kasvimaalle. 

 

 

Olen kuitenkin syntinen ihminen. Pullojen, pahvin, papereiden, sekä biojätteen kierrätys on vähintä mitä ihminen voi tehdä ja sitä olen tehnytkin kaikki nämä vuodet asuessani lapsuudenkotini ulkopuolella. Mutta olenko heittänyt lasipurkkeja sekajätteeseen? Olenko tunkenut tölkit sinne perästä? Olen. Olenko yrittänyt kierrätää niitä? Olen. Toisinaan siinä onnistuen, mutta ärsyttävää se on ollut, koska tyhjille purkeille ja tölkeille ei ole paikkaa roskiskaapissani.

Nykyisessä taloyhtiössäni on lasin- ja metallinkierrätyslaatikot. On siis suurinta syntiä heittää purkit sekajätteeseen. Ecosmolin myötä syytä säilytystilan puutteesta ei enää ole. Yhtiöstämme kuitenkin puuttuu muovinkeräyslaatikko, mitä en voi käsittää. Yhtiömme on iso, liki 40 asuntoa. Miettikää mikä määrä muovia menee sekajätteeseen, koska en usko, että monikaan jaksaa niitä kuljettaa kauemmas erilliseen kierrätyspisteeseen. Sekajätelaari on syntinen, mutta oi voi niin helppo tapa päästä roskasta eroon.

 

Kaikista eniten tuskaa elämääni tuokin muovi.

 

Olen nauttinut tänä kesänä paljon pensasmustikoita, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä ja nektariineja. Aivan kaikki myydään muovilaatikoissa ja muovin kerääminen on vielä lapsen kengissä. Ei tästä ole kovinkaan kauan, kun kauppojen pullojen palautuspisteisiin tuli tyhjien muovikassien keräyslaatikot. Atria vaihtoi jauhelihansa pakkausta jokin aika sitten. Periaatteessa tuote on litistetty kahden ohuen kannen väliin. Poissa on muovinen laatikko, joka vie tilaa sekajätteessäkin paljon enemmän ja paketti vie yli puolet vähemmän muovia. En ymmärrä, miten kaikki lihan ja einesten valmistajat eivät jo tee samoin. 

 

Muoviakin enemmän vihaan kuitenkin ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei yksilöllä ole väliä. Jos jollakin, niin yksilöllä on aina väliä. Sinun päätökset vaikuttavat yhteiseen pottiin. Jos mukiset muoviastian perään taloyhtiön kokouksessa, ennemmin tai myöhemmin se sinne saapuu. Jos heität biojätteen sekajätteeseen, ainakin tuplaat jätteesi määrän. Mieti montako muovipussillista roskaa se tekee vuodessa! Aivan turhaan!

 

Jätteiden kierrätys on jokaisen kansalaisen velvollisuus.

 

Haluaisin nähdä hyvin pian sen päivän, kun kestokassit ja -hedelmäpussit ovat pakollisia ja kaikki viinirypäleitä myöten myydään kasoissa tai 100% biohajoavissa paketeissa. Tämä nykyinen muovin kulutus ei vaan voi jatkua.  

Harri Koskinen teki hyvän työn ja suunnitteli Niimaarille ajattoman ja kauniin kierrätyslaatikon (muutamassa eri värissä). Nyt me, keiden roskistilat ei riitä ja kodin kauneus on tärkeä asia, voimme vihdoin kierrättää kunnolla tuskailematta. Niimaarin kalusteen mukaan kannattaa ostaa laatikkoon sopivat kassit, jotka ovat kosteutta hylkiviä ja tyylikkäitä kantaa roskiskatokseen (koska tämä on toki tärkeää meille esteetikoille).

Rakastuin myös heidän mielettömän kauniisiin kestopusseihin, jotka matkaavat nykyään kestokauppakassieni sisällä kauppaan ja täyttyvät ”muovittomilla” hedelmillä. Niimaar brändin konsepti on ”zero waste”. Haastava, ihailtava ja toivottavasti jonain päivänä mahdollinen piste. 

 

Kanttia minulta haetaan, kun lopulta jonain päivänä talomme on valmis.

 

Silloin kierrätyspisteet ovat aina toisaalla, mutta Ecosmol onneksi vetää hyvän määrän jätteitä, eikä pisteillä täten tarvitse joka viikko juosta. Ecosmol itsessään on ajaton ja toimii keittiössä jakkarana ja olohuoneessa apupöytänä. Mikä nerokas vempele! 

Löytyykö teiltä loistokkaita kierrätysvinkkejä tai -syntejä? Missä onnistuit ja missä on vielä parannettavaa?

 


 

NIIMAAR tarjoaa HEINÄKUUN ajan 40e alennuksen Ecosmol kalusteesta (koodilla NIIMAARFRIEND). Hiiop osoitteeseen niimaar.com ja nauttimaan kauniista kierrättämisestä. Koti, maapallo ja Kaisu kiittää.

 

5
Kommentit pois päältä artikkelissa NIIMAAR – kierrätystä kauniisti

PUSSINSULKIJAT – tuo oma maailmansa

Jos minulla olisi kaappitilaa rajattomasti, olisivat kaikki erikoisriisit ja erimuotoiset- ja kokoiset pastat omissa pylpyröissään. Tasan ei mene kuitenkaan riisinjyvät ja tässä taloudessa tilaa on rajallisesti. Täten useille tuotteille on oma purkkinsa, eikä pussinsulkijaa tarvita. Entä ne jotka eivät ansaitse omaa purnukkaa?

Niitä on suljettu käärimällä, taittelemalla, kumilenksuilla, klemmareilla ja nyt klipseillä. Viimeinen vaihtoehto on ehdottomasti paras ja ei, en voi sietää värikkäitä ja isoja tähän tarkoitukseen tehtyjä sulkijoita. Se menisi jo yli.

Nämä mustat klipsit osuivat silmiini Berliinissä. Miettikääpä sitä. Hain sieltä asti pussinsulkijoita, eivätkä nuo ole edes mitenkään upeita. Mutta ne olivat mustia ja juuri sen kokoisia mitä olin etsinyt. Tai oikeastaan odottanut, että ne tupsahtavat eteeni.

Mikä on teidän suosikki näistä epävirallisista sulkijoista? En itse voi sietää kumilenksuja. Kai tosin näyttää välittävän niistä ja kieputtelee lenksuja jos jonkin ympärille. Minä sitten perästä puran niitä ja vaihdan klipsin tilalle. Klemmarit ovat melkeinpä vitsaus! Ne pitävät pussin kiinni pelkästään loistavalla tuurilla. Loistavalla tarkoitan lottovoittajan tuuria.

Minulla on laatikossa hyvin pieni kippo sulkijoille ja sen on riitettävä. Nyt se tursuu, koska klipsit ovat suht isoja. Jonain päivänä otan kipon käsittelyyn ja hävitän tarpeettomat sulkijat. Jonain päivänä minulla on kaappitilaa ja rahaa sen verran, että ostan jokaille tuotteelle oman ihanan purnukan ja saan orgasmin (sydärin sijaan), joka kerta kun avaan kuiva-aine kaapin.

2

UNELMANA SEURAAVA ASKEL – taloprojektista

Jos joskus, niin nyt on se aika, kun sallin itselleni kalliit sisustuslehdet. Lähinnä katselen niistä kuvia, mutta niillä on suuri merkitys tässä elämänvaiheessa, jossa unelmoidaan seuraavista askelista.

Asuntomme on ollut myynnissä jo tovin ja vaikka kiinnostuneita kävijöitä on riittänyt, rivari-päätymme ei ole löytänyt uutta omistajaansa. Tiedän, että jonain päivänä se tapahtuu, joku rakastuu tähän. Vaikeinta onkin odottaminen. Vaikeinta on pitää omia unelmia holdilla, toisten päätöksen armoilla. Hengittelen syvään ja totean, että en voi pakottaa ketään ostamaan meidän kotia. Se on yhtä aikaa niin totta ja niin harmillista.

En mielestäni ollut yhtään epärealistinen, kun tuumasin tämän menevän kaupaksi nopeasti. Toivoin, että olisimme myyneet tämän heti. Kukapa ei toivoisi asuntokauppojen menevän niin. Aikaa tässä ei toki ole mennyt vasta kuin kolmisen kuukautta, mutta se tuntuu vuodelta.

Meillä ei periaatteessa ole kiire. Täydellinen väliaikainen asuntomme vaan taitaa nyt mennä sivusuun, koska asunto ei ole mennyt toivotussa ajassa kaupaksi. Sen vuoksi joudumme varmaankin ahtautumaan pitkäksi aikaa pieneen vuokra-kämppään ja se on yksi niistä asioista, jotka tässä odotellussa ketuttaa mielettömästi. Meillä oli täydellinen plääni ja vaikka tiesimme, että tämä ei ole läpihuutojuttu, toivoimme toki toisenlaista lopputulosta.

Selailen sisustuslehtiä ja haaveilen. Haaveilen hyvin usein niitä selatessani tiloista, tilan hallinnasta, tavaran minimalisoinnista. Vaikka voisin jo nyt ottaa pari kirppispöytää ja käydä asuntoa läpi, en halua aloittaa sitä prosessia vielä. Haluan odottaa.

 

Haluan saada tarjouksen, tehdä kaupat ja sillä sekunnilla tiedän, että pesänrakennusvietti iskee kehään ja alan koluamaan jumalallisella raivolla kaappeja läpi, myyden kaiken mikä tielleni osuu!

 

 

Haaveilen seuraavasta askeleesta. Puhdistautumisesta. Tyhjennyksestä. Tämä alkaa kuulostaa suolihuuhtelulta, mutta henkisesti se sitä onkin, big time. Haluan karsia jyvät akanoista ja mennä kohti uusia seiniä. Sisustaa ja fiilistellä tiloja. Meidän seuraava askel on kiinni pariskunnasta, perheestä, ihmisistä, jotka rakastuvat meidän kotiin niin paljon, että haluavat muuttaa tänne. Kuulostaa simppeliltä ja sitä se varmasti lopulta tulee olemaan. Juuri nyt toivon kovasti, että en ole täällä enää ensi kesänä, mutta aika tuntuu kuluvan varkain. Kaikella on myöskin aikansa ja nyt ei auta kuin odotella sitä ja haaveilla.

Tässä vielä linkki meidän asuntoilmoitukseen: https://blok.ai/kohde/ylankotie-49/
Tule kylään, rakastu ja tarjoa. Kaikki apu on myöskin tarpeen, saa siis vinkata ystäville!

6
Kommentit pois päältä artikkelissa UNELMANA SEURAAVA ASKEL – taloprojektista
1 2 3 23