Tietoa mainostajalle ›

kulttuuri ja taide

MUOTIKUVAUS

Muotikuvaus on Suomessa (ja varmasti muuallakin) sellaista, että siihen pitää olla palava intohimo. Koska vain se laittaa tekemään muotikuvauksia ensin ilmaiseksi, omasta halusta. Muotitietoinen ja -näköinen ystävä mallina, meikkausta opiskeleva kaveri nostamassa lookin seuraavalle tasolle ja kampaajaksi opiskeleva toveri viimeistelemässä kokonaisuuden.

Mulla on vain rumia kavereita.

Haha. Olen minäkin pakottanut ystäväni kameran eteen, mutta palavaa himoa muotia kohtaan minulla ei ole koskaan ollut. Pidän siitä, mutta se ei ole kiinnostanut niin paljon, että olisin etsinyt opiskeluaikoina sopivaa tiimiä ympärilleni. Harkitsin kyllä soittoa mallitoimistoon. Aloittelevat mallit olisivat voineet kaivata harjoitusta ja saaneet kuvat ilmaiseksi käyttöönsä. Muoti on kuitenkin isompi kokonaisuus. Siihen tarvitaan se tiimi ja sitä minulla ei ole koskaan ollut. En ollut aikaa etsiä.

Olen keskittynyt työssäni siihen mistä minulla on näyttöä. Opiskeluaikoina minulla oli parivuotias lapsi, perhe-elämä Järvenpäässä. Kun perustin valmistuttuani yritykseni, odotin kuopustani. Mieheni oli vuorotyössä ja soitti bändissä. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa intohimoille.

Se harmittaa toisinaan, mutta vain hetken. Jos haluaisin nyt kuvata portfoliota, panostaa muotikuviin, voisin sen tehdä. Nykyään osaan ottaa omaa aikaa ja raivata kalenterista tilaa intohimoille. Muoti vaan ei vieläkään ole se suurin intohimoni. Olen kuitenkin aina halunnut kuvata muotia. Mutta en ole muotikuvaaja. Varmaankin siksi, että en ole kuvannut sitä intohimoisesti, ilmaiseksi. Minulla ei ole näyttöä aiheesta, mutta ei se tarkoita sitä etten osaisi.

Haluaisin kuvata jatkossakin tiimin kanssa muotia, kuten olen päässyt Uhana Designin kanssa tekemään. Mutta en jaksa hillua verkostoitumassa suunnittelijoiden kanssa tai notkua muotiviikoilla. Haluan toimeksiantoja joita voin toteuttaa intohimolla, ilman että koko muotimaailma on intohimoni. Tämä lähestymistapa saattaa jopa tuoda raikkautta kuviin.

Ihaninta on, että Uhana (ja muutama muukin) on uskaltanut soittaa minulle. Uskaltakaa te muutkin!

Uskon siihen, että visuaalinen silmä kantaa pitkälle. Sen avulla voi tehdä kuvauksia aiheesta kuin aiheesta. Muodissa parasta on visuaalisuus. Paletti on koossa jo ennen yhtäkään ruutua. Toisaalta uskallan ajatella, että olen aika hyvä kuvaaja, kun saan ilman meikkiä ja stailausta taviksista kotonaan jatkuvasti hyviä kuvia. Se se vasta taitoa onkin.

7

VIMMA-LOVEE

Olen aina salaa halunnut töihin Vimmalle. On useita kotimaisia lastenvaatemerkkejä joita palvon. Vimma on kuitenkin erilainen. Vimman erottaa muista siitä, että sen sydän, Marjut Rahkola, on hieman hullu.

Kuosit jaksavat yllättää, liki joka kerta. Siitä kuuluu kiitos upeille suunnittelijoille, mutta myös Marjutille jolla on uskallusta toteuttaa villejä ideoita. Vimma on laajentanut viime aikoina myös lifestyle tuotteiden puolelle. Ehkä uuteen kotiin pitää vetää Vimman tapetilla yksi huone..

Juuri nyt haluaisin vielä enemmän töihin Vimma-tiimiin! He avaavat uuden, upealta näyttävän puodin Albertinkadulle Helsinkiin HUOMENNA 15.12.2017! Luvassa on savipajaa, joulufiilistelyä ja näköjään -20% ale kaikesta. Itse en pääse tutustumaan avajaisten kautta puotiin, mutta menkää te! Tuumailkaa siellä käydessänne, miten upeita juttuja kanssasisaremme saavat aikaan kovalla työllä ja intohimolla. Kade! <3

VIMMA STORE
Albertinkatu 16
Avajaiset 15.12 klo 16 alkaen

2

MYYTY!

Uskomatonta, mutta totta. Myin ensimmäisen tauluni viikonloppuna. Siitä tuli neljä kyselyä. SAY WHAAT!

Vielä hetki sitten olin pisteessä jossa en uskaltanut aloittaa maalaamista, koska en uskonut osaavani. Ihan tosissani tuumailin, että en osaa sotkea. Tartuin kuitenkin pensseliin, valitsin värit, laitoin musiikin soimaan ja sotkut veivät mennessään.

Olen maalannut vasta muutamia tauluja, ja olen jo ottanut kehityksen askelia. Harkitsen vakavasti ilmoittautumista maalauskurssille ensi vuonna. Janoan oppimaan uusia tekniikoita.

Viime viikolla uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa maalaamaan jotain muutakin kuin sotkua. Vaikka usein ihmiset saattavat löytää sotkuistani selkeitä kuvioita ja maisemia, menin askeleen realistisempaan suuntaan. Lähdin maalaamaan kukkia, lopullisessa työssä minua kuitenkin tuijottivat kasvot.

Maalaaminen on minulle terapiaa. Rentoudun, pääsen tekemään jotain luovaa mutta täysin poikkeavaa työstäni. Mukana matkassa on kuitenkin värien harmoninen maailma joka on minulle erittäin tärkeä. Se, että ihmiset ovat innostuneet töistäni, on upeaa. Se nostaa koko homman ihan nextille levelille ja innostaa minua maalaamaan lisää! Tässä ei tosin ole kyse rahasta, minun ei tarvitse myydä töitäni. En taas toisaalta halua jemmailla niitä kotonani ja jos joku muukin näkee niissä kauneuden ja ilostuu niitä katsoessaan, terapiasessioni on tehnyt enemmän kuin piti.

Ainoa miinus maalaushommissa on tilanpuute. Joulukuussa minulla on vihdoin käytettävissä ihana valokuvastudio, ehkä tovin päästä joudun hankkimaan myös maalaushommilleni tilan.

Haluan kehittyä ja maalata ja olen myös päättänyt tehdä sotkuja tilaustöinä. Jos sinulla on värimaailma jonka abstraktia sotkua haluaisit tuijotella, ota yhteyttä vaikka Instagramin (@kaisujouppi) kautta, niin laitetaan homma eteenpäin ja saan taas yhden syyn lisää maalata!

23

SYKSYN KYNTTILÄMERI

On se aika vuodesta kun pyörin olohuonetta ympäri tuskanhiki otsallani, kynttilänjalat kädessäni ja mietin miten asettelen jalat tänä talvena.

Jalkoja tulee lisää, kyllästyn vanhoihin, enkä halua pitää niitä esillä koko vuotta koska en polta kynttilöitä helmikuusta syyskuuhun. Täten joudun kärsimään tämän rumban joka hemmetin vuosi. Mutta toisaalta se on NIIN IHANA RUMBA!

Koska en ole stailisti, kynttilänjalkojen paikat löytävät lopulliset paikkansa yleensä noin kuukauden sisään. Kun olen pyörittänyt kaikkea sohvia myöten ympäri, ne asettuvat johonkin. Mutta eihän se tarkoita mitään. Se tarkoittaa vasta välivaihetta ja tietynlaista luovuttamista.

Tuumailen, puntaroin ja katselen siinä sitten. Vaihdan ehkä yhden jalan. Seuraavana päivänä palautan sen aiempaan mestaan. Sitten lokakuun aikana lamppu, (tai kynttilä,) syttyy pääni päällä ja palaset loksahtavat paikoilleen.

Tänä vuonna kultainen meri asettui paraatipaikalle ja puiset jalat sohvapöydälle. Värit ovat harmoniassa, määrä on sopiva, nyt vain nautitaan. Ja toivotaan ettei vastaan tule uutta upeaa jalkaa joka vesittää kaiken.

Komboni sisältää pari Laila-mummon vanhaa kynttiläjalkaa, Laura Pehkosen keramiikkateoksen sekä Pentikin ja Iittalan kultaiset ihanuudet.

TallennaTallenna

3
1 2 3 18