Tietoa mainostajalle ›

kulttuuri ja taide

SYKSYN KYNTTILÄMERI

On se aika vuodesta kun pyörin olohuonetta ympäri tuskanhiki otsallani, kynttilänjalat kädessäni ja mietin miten asettelen jalat tänä talvena.

Jalkoja tulee lisää, kyllästyn vanhoihin, enkä halua pitää niitä esillä koko vuotta koska en polta kynttilöitä helmikuusta syyskuuhun. Täten joudun kärsimään tämän rumban joka hemmetin vuosi. Mutta toisaalta se on NIIN IHANA RUMBA!

Koska en ole stailisti, kynttilänjalkojen paikat löytävät lopulliset paikkansa yleensä noin kuukauden sisään. Kun olen pyörittänyt kaikkea sohvia myöten ympäri, ne asettuvat johonkin. Mutta eihän se tarkoita mitään. Se tarkoittaa vasta välivaihetta ja tietynlaista luovuttamista.

Tuumailen, puntaroin ja katselen siinä sitten. Vaihdan ehkä yhden jalan. Seuraavana päivänä palautan sen aiempaan mestaan. Sitten lokakuun aikana lamppu, (tai kynttilä,) syttyy pääni päällä ja palaset loksahtavat paikoilleen.

Tänä vuonna kultainen meri asettui paraatipaikalle ja puiset jalat sohvapöydälle. Värit ovat harmoniassa, määrä on sopiva, nyt vain nautitaan. Ja toivotaan ettei vastaan tule uutta upeaa jalkaa joka vesittää kaiken.

Komboni sisältää pari Laila-mummon vanhaa kynttiläjalkaa, Laura Pehkosen keramiikkateoksen sekä Pentikin ja Iittalan kultaiset ihanuudet.

TallennaTallenna

3

GAGA!

Netflix julkaisi dokumentin Lady Gagasta ja mainosti sitä etusivullaan. Halusin nähdä sen välittömästi, vaikka en ole koskaan kuunnellut Gagan musiikkia. Paitsi toki humalassa.

Pitkään Gagan musiikki oli baareissa soitettavaa tanssimusaa. Musiikki vaati oman ympäristönsä, mutta mainoksessa näytetty maailma kiinnosti heti. Tuli tunne, että tämän kautta pääsen Gagan ihon alle.

Ja niinhän siinä päästiinkin. Gagan musiikki on nykyään jotain muuta kuin pelkästään baarissa kuunneltavaa tanssimusaa. Gaga itsessään on toki jo vuosia ollut feministi ja monimuotoisuuden asialla, mutta dokumentin kautta tähänkin maailmaan pääsi vielä paremmin kiinni. Se, että Gaga osaa oikeasti laulaa oli minulla jo tiedossa, mutta rakastuin syvästi naiseen joka soitti pianoa ja kitaraa valtaisalla taidolla. Gaga on taiteilija.

Dokumentti herätti paljon keskustelunaiheita, julkisuudessa elämisestä, Gagan aatteista, Gagan kivuista, Gagan yksinäisyydestä, Gagan upeasta urasta ja siitä mistä hän on joutunut luopumaan päästäkseen siihen pisteeseen.

Dokumentin kautta arvostukseni nousi, haluan kuunnella Joanne levyn (joka on nimetty Gagan 19-vuotiaana kuolleen tädin mukaan) ja imeä itseeni vähän Gagamaista munaa.

NETFLIX – FIVE FOOT TWO

1

FLOW FESTIVAL – CLOSE UP

Mitä kirjoittaisin festivaalista joka onnistuu vuosi toisensa perään? Festivaalista joka vastaa artistitoiveisiini. Festivaalista joka vastaa kulinaristisiin haaveisiini. Festivaalista joka keulii visuaalisuudellaan, eikä petä tunnelmallaan koskaan. Ei vaikka Kiira-myrsky pyyhkäisisi yli.

Ehkä sen, että olin pitkästä aikaa riennoissa POIKAYSTÄVÄNI kanssa, SAY WHAAAT?!
Ja se oli mielettömän söpöä ja rentoa. Ykkös-toveri jolle oli aivan sama mitä tehdään ja minne mennään. Oli kainalo johon nojata ja huulet joita pussailla juhlahumussa.

Ehkä sen, että pissani oli vielä maanantainakin punaista Grön ravintolan koivunlehtiä sisältävän punajuuriannoksen jälkeen.

Ehkä sen, että siskoni veti sellaiset sunnarit joita en ollut nähnyt hänen vetävän aikoihin. Se teki hyvää myös minun mielelle, koska siskoni oli selkeästi niitä vailla.

Ehkä sen, että muistan ikuisesti istuneeni Balloon Stagella kun kahden pisaran jälkeen aloin vetää sadeviittaa päälleni, enkä ollut saanut sitä edes päälleni kun näin kaula-aukosta Kiira-myrskyn vuodattavan vettä yleisön joukkoon kuin saavista kaatamalla.

Ehkä sen, että keskustelimme hieman ääntä korottoaen tasa-arvosta Princess Nokian keikan aikaan.

Ehkä sen, että pikaisesti laskettuna viinipullon ostaminen tuli hieman halvemmaksi kuin yksittäisten lasillisten juominen.

Ehkä sen, että vessoja oli juuri sopivasti ja vain muutaman kerran jouduin jonottamaan hetken.

Ehkä sen, että olisin tänäkin vuonna halunnut syödä enemmän ja nähdä enemmän.

Ehkä sen, että en nähnyt juuri yhtään tuttuja, kenties se johtui uudesta isommasta alueesta. Mutta uusi isompi alue oli kuitenkin erittäin toivottu.

Ehkä sen, että Soi Soin bataattiranskalaiset vegaanisella dipillä on elämäni paras asia. Söin ne kylläkin vain kahdesti. Mutta yhtenä päivänä.

Ehkä sen, että Vesta on ihanin. Upein. Nöyrin ja sitäkin kautta myös kaunein.

Ehkä sen, että Frank Ocean otti yleisön.

Ehkä sen, että ostin taas Flow kangaskassin koska se on joka vuonna NIIN KIVA.

Ehkä sen, että rakastan tuota festivaalia joka lopettaa kesän, ja kertoo heti sunnuntaina milloin on Flow Festival 2018.

0

INSPIRAATIOITA

Maalasin eilen taulun. Ison sellaisen.

Maalaaminen, sotkeminen, abstraktit työt ovat olleet haaveenani jo vuosia. Tiedän kuitenkin, että homma ei ole niin yksinkertaista ja olen venyttänyt kanvaasiin tarttumista pitkään.

Värien, muotojen ja tekniikan kanssa sekoilu ei välttämättä ole helppoa ja olen hieman pelännyt, että en osaa. Nyt uskaltauduin vihdoin tarttumaan siveltimeen ja se palkitsi. Teos (okei, ehkä liian mahtipontinen sana tuolle sotkulle) syntyi kuin itsestään. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Nyt kuitenkin olen tilanteessa jossa haluaisin lähinnä rakentaa pihalleni vajan josta tulisi galleriani. Juu, tiedän. Olen aika go big or go home -tyyppiä.  Vaikka tuo oli ensimmäinen ja melko köykäinen koitos, se toi tunteen, että tässä voi kehittyä ja tätä haluan jatkaa. Koen olevani kehityskelpoinen.

Kaksi ystävääni ilmoittivatkin jo alkavansa säästää tulevaa näyttelyä varten. Oi että! En ole taiteilija, mutta olisipa hienoa joskus olla pisteessä jossa joku haluaisi maalaukseni omalle seinälleen.

Rakkaus on tehnyt minulle hyvää. Ilmoittauduin keramiikkakurssille, aloitin maalaamaan. Sormeni syyhyävät jo toisen taulun pariin, vielä kun olisi aikaa! Ei tosin ole mikään ihme, että rakastuminen tuo energiaa ja inspistä. Ihan mukavaa vaihteluakin tämä on!

1
1 2 3 17