lapset

SKIDIT RISTEILY – SILJA LINE

Meillä oli vallan tapahtumarikas Skidit Risteily Silja Symphonylla! Tekemistä oli niin paljon, että piti karsia jyvät akanoista. Matkasimme Ruotsiin, joten onneksi meillä oli kaksi iltaa aikaa laivalla touhottaa menemään!

Aina kun on mahdollista lähteä poikien kanssa reissuun, lähden. He ovat mainiota reissuseuraa, ainakin yleensä. Tällä kertaa reissussa oli hieman äkäinen esiteini, mutta kun hän sai kulkea omia reittejään, ilman suurempaa draamaa selvittiin! Tuskailen toisinaan sitä, että olen perheen ainoa aikuinen, pakkasinkin reissulle mukaan Leevin kummitädin, Sannan. Kun matkassa on kaksi aikuista, huoli vähenee puolella. Voi myös käydä vessassa raijaamatta koko kompaniaa mukanaan. Sekä tärkein; minullakin on juttuseuraa kun pojat pullikoivat poreammeissa ja pallomeressä.

Olemme osallistuneet Skidit Festareille ja pidän hirmuisesti järjestäjien tyylistä järjestää lapsille aktiviteetteja. Skidit Disko täytti laivan suht kookkaan tanssilattian lapsilla ja aikuisilla. Lauloimme täysiä Antti Tuiskua ja JVG:tä DJ Orkidean tahtiin, superb!

Aapo joi litroittain maitoa (hemmetin edullista, 1€ per lasi!), Leevi veteli kanssani kokista. Nautimme Sannan kanssa myös aidoista mansikoista tehdyt mansikkamargaritat, sekä join lasillisen kuohuviiniä viimeisenä iltana kun odottelimme lapsia pallomerihuumasta. Miten oivaa, että Silja Landissa pystyi niin tekemään!

Ruokailimme perinteisiin laivatyyliin Buffetissa ja olin erittäin yllättynyt Silja Linen tarjonnasta. Kuten kuvista voi huomata, tarjonta oli tätä päivää ja monipuolista! Lapset eivät toki syöneet jännityksissään juuri mitään. Aamupalalla kaikille löytyi mieluisaa mutusteltavaa. Silloin tosin haaveilin Ellenin kakusta, olisin voinut syödä sitä sata palaa!

Loikkasimme myös Ruotsin mantereelle, vierailimme muutamassa lempparipuodissani Söderillä ja dallasimme keskuskadulla. Tyhjensimme Monkin ja Weekdayn. Lapsille Tukholma oli tällä reissulla melko tylsä, mutta viivyimme myös Åhlensin leluosastolla ja BR Lelussa.

Lasten kanssa risteily on kivaa, etenkin kun on hirmusti tekemistä! Sitä Skidit Risteily todella tarjosi ja kun siihen lisäsi vielä Silja Linen omat hupsutukset lapsille, oli illat täynnä. Lisäsimme soppaan vielä kylpyläosuuden, eihän sitä voinut olla kokeilematta! Kolme poreallasta ja lastenallas viihdyttivät meitä ja virkistivät Tukholman kävelysession jälkeen.

 

Päivä Tukholmassa risteilyistä löytyy lisäinfoa täältä: http://www.tallinksilja.com/fi/web/fi/paivatukholmassa-risteily-helsingista

Laivamme sivut:
http://www.tallinksilja.fi/silja-symphony

Kiitos Silja Line yhteistyöstä!

 

7

ELÄMÄNI TÄRKEIN RAKKAUSTARINA

 

Tänään on tasan 15 vuotta siitä kun rakastuimme. Ensimmäisestä kohtaamisestamme tosin on yli 18 vuotta. Minä olin kahdeksannen luokan TET-harjoittelussa päiväkodilla ja Petri suoritti samassa ryhmässä sivaria. Kahdeksas kesäkuuta oli yli vuosikymmenen tärkeä päivä, juhlimme vuosipäivää pussailemalla rantapuistossa, samassa paikassa jossa vaihdoimme vuonna 2002 ensimmäisen pusun.

Koska matkallemme tupsahti kaksi lasta, olemme Petrin kanssa yhteyksissä viikoittain, usein jopa päivittäin. Petri soittaa ja viestittää tulevista päivistä, minä avaudun välillä vaikeista asioista ja muutoksista joita elämässäni käyn läpi. Vaikka päivittäinen jakaminen loppui, koen että Petrille voin aina kertoa kaiken jos tarve vaatii.

Kun me erosimme, päätimme että menemme lasten ehdoilla ja käyttäydymme. Arvosanaksi annan meille 9+, olemme suoritutuneet tehtävästä moitteettomasti. Kahden epäsäännöllistä työtä tekevän ihmisen aikataulujen yhteen sovittamisessa on välillä omat haasteensa, mutta joustamme molemmat ja tähtäämme siihen, että lapset ovat joka kuu puolet ajastaan kummallakin. Väittelyitä on matkallemme osunut, mutta niistä on aina päästy yli.

Petri oli elämäni tärkein mies yli vuosikymmenen, 15 vuotta kylläkin tuntuu käsittämättömän lyhyeltä ajalta. Mielestäni olemme tunteneet ainakin kolmekymmentä vuotta. Meillä oli ihana suhde ja olen hemmetin tyytyväinen, että juuri Petri on lasteni isä. Jollain tavalla sain pitää hänet elämässäni, vaikka erosimme. Jokin aika sitten tuumailin parisuhteiden päättymisiä. Kuinka hetken aikaa elämästä toinen on tärkein ihminen ja kun ero tulee, katkeaa välit usein kokonaan. Se on hämmentävää miten ihmisen mieli toimii. Meidän on pakko tulla toimeen ja se on mielestäni erittäin hyvä asia. Eikä se juuri koskaan vaadi erityisiä ponnisteluita.

Kun erosimme, toivoin Petrin löytävän onnen. Näin kävikin ihanan pian. Lupasimme lapsillemme, että kukaan ei poistu heidän elämästään ja olemme pitäneet sanamme. Lisää ihmisiä on tullut ja koen sen rikkautena.

Arvostamme toisiamme ja se aivan varmasti välittyy lapsiin. Toisinaan minua harmittaa se, että meidän rakkaustarinamme päättyi. Mitään ei ollut tehtävissä, mutta olisi ollut mahtia säilyä perheenä, kohtalo vain päätti toisin. Perhe me jollain tavalla ollaan kuitenkin aina, lasten kautta.

Viisitoista vuotta, huh. Mutta juuri oikean ihmisen kanssa. Tämä rakkaustarina on ollut elämäni tärkein, tähän asti. Toivottavasti jonain päivänä tulee toinen yhtä tärkeä tarina taipaleelleni.

Kuva on kesältä 2006, Leevin ollessa puolivuotias.

37

AHVEN

 

Eskareilla oli eilen retkipäivä. Saapuessani noutamaan Aapoa, hän nosti järvestä ihan ensimmäistä omaa kalasaalistaan. Ahven tarttui onkeen ja kalamies uhkui onnesta. Automatka kotiin suunniteltiin kuinka hän aikoo kalastaa koko kesän ”Ja silloin pitää olla ihan hys-hys!”.

Kala oli Aapon ensimmäinen, mutta koko lapsuus tehdään asioita viimeistä kertaa. Huomenna seison eskareiden kevätjuhlassa ja saatan suuren taivaan alle toisen lapseni. Onko tämä viimeinen kerta? Sitä olen makustellut viime päivinä ja kieltämättä se kouraisee sisintäni.

355 päivää vuodesta olen sitä mieltä, että on hyvä kun lapset kasvaa ja vastuuni pienenee. Sitten on ne kymmenen päivää jolloin tuumailen ahdistellen, koenko näitä juttuja enää uudelleen? Mitä jos en koe, haittaako se? Mitä kauemmas mennään pikkulapsiajasta, olen yhä varmempi siitä, että lapsikiintiö on täynnä, kunnes tulee päivä jolloin mietin, että mitä muuta muka tekisin, kuin passaisin taas seuraavat kymmenen vuotta mukuloita?

Se, että ei tiedä mitä tuleman pitää on kutkuttava ja ahdistava ajatus. Yritän elää päivä kerrallaan, mutta välillä sitä hairahtaa sivupoluille. Huomenna annan liikutuksen tulla ja nautin kesästä pikkupoikani kanssa. Kerran saman kokeneena tiedän että, kahden kuukauden aikana tapahtuva muutos on valtava ja elokuussa saatamme kouluun innokkaan ekaluokkalaisen joka ei taakse katsele.

Tulkoon eloosi vielä useita ahvenia, eskarin jälkeenkin.

 

 

 

10

NELJÄ VIIKKOA!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ymmärrättekö. Tajuatteko. Hiffaatteko. Olen kuskannut lasta päiväkotiin ja sieltä takaisin kymmenen vuotta. Neljän viikon päästä se on ohi. Neljän viikon päästä Aapon päiväkotiura on taputeltu ja elokuussa hän tepastelee omin tassuin ekalle luokalle.

Tämä kaikki ekaluokka-hössötys on toki ollut hirmu jännittävää, mutta keskittykäämme nyt minuun. Tietynlainen kiire loppuu. En ole juurikaan tuskaillut lapsen kuskaamisesta hoitoon, mutta kun tajusin tämän pian loppuvan, tuli kisaväsymys. Yksinkertaisesti aamuisin ei huvittais yhtään lähteä liikenteeseen. Tuleva houkuttaa..

Elokuussa voin huutaa sängynpohjalta ”Ota aamupalaa!”. Elokuussa voin höösätä eteisessä yökkärissä, tukka pystyssä ja tyrkätä lapsen ovesta ulos. Elokuussa voin tulla rauhassa kotiin työkeikalta, ei tarvitse olla tasan neljältä päiväkodin pihassa ja panikoida ruuhkassa jos kello neljä saattaa lopulta olla 16.15. Ah, mikä autuus.

Elokuussa molemmat lapseni ovat koulussa. Siinä on sulattelemista, mutta monella tapaa en malta odottaa! En kyllä voi ymmärtää yhtään, että vain neljä viikkoa jäljellä seuraavaan vaiheeseen.

Ps. Tänään Aapo olisi halunnut mieluummin trampalle kuin kameran eteen. Mut hänkin kyl odottaa koulun alkua (itkukuvista huolimatta), vaikka se jänskättääkin hirmusti.

 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

10

VAPPU 2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän vuoden Vappuun kuului ystävä, neljä poikaa ja kissa. Minttu saapui kahden söpönenän kanssa meille eilen iltapäivällä, lumi oli juuri sulanut Järvenpäästä ja synkän ilman saattelemana saavuimme meille.

Ohjelmassa oli poppareita, ranuja, leffaa ja oleskelua. Siivitimme iltaa Mintun kanssa lasillisilla shampanjaa ja avautuen elämästä. Oli hemmetin kivaa turista pitkästä aikaa rauhassa. Paljon oli asiaa ja paljon parannettiin maailmaa.

Vappupäivänä aurinko yllätti meidät ja heiluttiin muutama tunti Vappuhumussa torilla. Syötiin munkit ja leikittiin leikkipuistossa koko muun Järvenpään mukana.

Edessä tulee vielä varmasti olemaan Vappuja jolloin panostus on kymmenen. Toisaalta taas totesimme, että keneltäkään ei puuttunut mitään. Leikit meni ihanan rauhallisesti, perinteistä iltahepulia lukuunottamatta. Näitä lisää!

4

SALME TULI SUKUUN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän pihalla, Laila-mummon valvovan silmän alla kasvoi neljä tyttöä. Ikäjärjestyksessä olemme lisääntyneet ja mummo ehti nähdä kolme lapsenlapsenlasta. Neljäs syntyi uuden vuoden aattona ja sai nimekseen Salme Laila Inkeri.

Vietimme upeassa kevätauringossa helmikuussa tunteikkaita nimijuhlia, ilman mummoa, mutta myös ilman toista tärkeää ihmistä. Serkkuni tyttö sai etunimensä äidin äidin äitinsä mukaan joka poistui keskuudestamme 80-luvulla, aivan liian varhain. Inkeri taas on perintöä Salmen isän isän äidiltä, hän saa nauttia keskuudessamme Salmen jokelluksesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitini tokaisi hetki sitten, että Salmessa on jotain hyvin samaa kuin minussa. Jaamme Salmen kanssa ainakin samanlaisen vauvuuden ja se sain minut miettimään.. Kerroin juuri terapiassa, että luova puoleni on perintöä isäni siskolta sekä äitini tädiltä. Ennen kuin äitini kertoi Salmen muistuttavan minua, en ollut tullut ajatelleeksi, että tosiaan.. Jonain päivänä serkkuni tyttö tai siskoni pojan lapset saattavat kertoa perineensä jotain minulta. Aivan mielettömän ihana ajatus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhtä ihana ajatus on nimen periminen. Meidänkin pojilla on toiset nimet perittynä ja pidän valtavasti tästä perinteestä siirtää nimiä sukupolvelta toiselle. Etenkin kun rakas ihminen on jatkanut täältä matkaansa, on nimen perimisessä jotain uudelleensyntymisen tuntua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tervetuloa sukuun, Salme. Me tädit pidetään susta huolta ja luvataan lulluttaa isotäteinä jonain päivänä sinun lapsiasi, kuten minun tätini lulluttavat poikiani.

 

10
1 2 3 39