Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

lapset

KESÄ 2018 – melko ihana

Äitini kysyi mitä olemme tehneet viime aikoina. Vastasimme, että olemme olleet mökillä.

En ole koskaan elämässäni ollut näin paljon mökillä. On ollut varsin ihanaa, että pojatkin ovat saaneet nauttia joutenolosta ja mökkeilystä tänä kesänä mielin määrin. Kalenterissa on vielä ainakin kolme mökkireissua ja varmasti syksylläkin mennään, vaikka säät olisivat mitä.

Vuorokausiin mökillä on mahtunut vaikka ja mitä, vaikka pääosin olemme ottaneet iisisti. Pojat rakensivat veneitä ensin bonus-farfarin kanssa ja sitten bonus-papan. Sanoisin, että bondattu on. Minä luin kirjoja kuin viimeistä päivää ja sain ajatella elämää kaikessa rauhassa. Käväisimme Porvoossa ja uimme meressä monen monta kertaa. Taistelimme ampiaisia vastaan ja kestitsimme yhtenä päivänä Minniä lapsineen.

Aapo opetteli pyöräilemään, kasvimaan perunat maistuivat mielettömiltä ja nukuimme parvekkeen ovi auki. Kuuma on ollut, mutta olen kestänyt sen. Olen vältellyt tekemistä ja huudahdellut aika ajoin ”jeeeesus kun on kuuma!” Mutta olen kestänyt. Odotan syksyä, mutta nautin vielä viimeiset rippeet lomasta. Pian ne koulutkin taas alkaa. Minne meni kymmenen viikkoa?

10

VIMMA X NEULOMO – prismoissa

Vaatebrändi Vimma jatkaa yllättämistään ja tällä kertaa mahtavien kuosien sijaan Marjut Rahkola on päätynyt lyömään hynttyyt yhteen Nokian Neulomon kanssa. Eikä suotta! Vimman design manager Marjut, näki Neulomon valtaisat kangasvarastot ja päätti, että ei ole mitään syytä tehdä lisää kankaita, kunnes vanhat on maapallolta käytetty.

Syntyi mallisto, jossa tällä hetkellä konkurssissa lepäävän Neulomon kankaat käytetään pakka kerrallaan loppuun. Uunikit vaatteet ovat myynnissä Prismoissa kautta maan ja kannattaa tosiaan napata suosikkinsa heti kättelyssä. Uusia värikomboja syntyy sitä mukaan, kun tuotanto tekee edellisistä valmista.

Mielenkiinnolla hyppelehdin seuraavan kerran Järvenpään Prismaan. Kuvissa olevat Neulomon värit eivät sytytä minua satasella, mutta kenties sieltä tulee meidänkin väripalettiin sopivia vaatteita. Marjutin suunnittelemat mallit taas ovat omiaan, fiilistelen täpöö tuota hapsupaitaa! Aapolla oli aikoinaan Vimman mustat leggarit, mustilla hapsuilla ja rakastimme niitä kovasti. Täytyy melkeinpä tehdä uusi lapsi, jotta pääsen taas käyttämään niitä. Varsin pätevä syy minusta.

Prisma taas on ottanut harppauksen laadukkaiden ja suomalaisten vaatemerkkien kanssa. Ensin puoteihin tuli Blaa ja nyt hyllyiltä löytyy Vimmaa. Pisteet Prismalle! Se, että tukee kotimaista suunnittelua ja työtä, on aika mahtavaa.

Ah, ihanaa kun tulee syksy ja uudet mallistot ja ai että. Yritän koko ajan kuluttaa vähemmän, mutta kun kaikki on niin kaunista ja ihanaa!!

 

VIMMA

4

PIENESTÄ KIINNI – minne elämä vie

Eilen rantakallioilla istuessani, iltauinnin jälkeen, mietin miten tärkeä paikka tästä Porvoon saaresta meille kolmelle on tullut. Ja miten pienestä oli kiinni, että emme olisi koskaan nähneet tätä paikkaa. Vasta vuoden päivät hiippaillut näillä kallioilla, mutta on tunne, että näihin maisemiin ei kyllästy koskaan.

Katson elämää kovin laaja-alaisesti ja tuumailin toki samalla, että mitkä muut paikat ovat jääneet näkemättä. Sitä sanotaan, että pitää olla onnellinen siitä mitä on, eikä jahkailla muualle. Minä olen, enkä jahkaile.

Mutta vienosti mietin. Miten pienistä palasista elämä koostuu. Jos joku ei olisi keksinyt Tinderiä, en olisi täällä. Jos meille ei olisi tullut mätsiä, olisin vaikka vahingossa painanut Kain kohdalla X:ää (tätä kävi usean kanssa), emme olisi täällä. Miten monta ihmistä sitä kohtasi, miten monta ihanaa paikkaa heillä olisikaan ollut.

 

Mutta me päädyimme juuri tänne.
Juuri tälle pläntille, tällä valtavalla maapallolla.

 

Uskon sattumaan, ehkä jonkin verran kohtaloon. Pääsen elämästä todella paljon helpommalla, kun ajattelen, että kaikella on tarkoitus ja kaikki menee juuri niin kuin pitää. Elämä ei todellisuudessa ole ihan niin mustavalkoista. Mutta siihen on hyvä tuudittautua. Myös tuskan hetkinä. ”Parempaa on luvassa” mantra toimii, kun elämä koettelee.

Nyt olen siinä kohtaa elämää, kun elän tätä ”parempaa on luvassa” momenttia. Tuumailen, kuinka monta kesää vietän täällä. Olenko kuten Kain äiti, joka tuli näille kallioille kuten minä ja on nyt viipynyt vuosikymmeniä. Vai onko tämä vain pieni hetki elämääni. Pojat ovat kiintyneet paikkaan, vaikka ovat olleet täällä minua vähemmän. Leevi sanoo, että emme voi Kain kanssa erota, koska sitten me ei päästä enää Porvooseen. Tämä paikka melkein on syy pysyä yhdessä, mutta onneksi parisuhteessamme on muutakin. Haha!

Miten ja minne elämä vie, sitä ei voi tietää. Toisinaan tuumin, että olisipa kiva katsoa kristallipalloon. Mutta todellisuudessa se olisi kamalaa! Päivät kuluvat liian nopeasti joka tapauksessa. Aika huitaisee ohitsemme niin, että emme ehdi edes tajuta sitä. Täten yritän keskittyä tähän hetkeen, tähän kesään, tähän onneen. Tähän parempaan osuuteen elämässäni. Kaikkihan tietää, että kuoppia on luvassa. Mutta ei murehdita niitä nyt.

Onko teidän elämässä paikkoja, jotka pelkäätte menettävänne?

18

SUOMENLINNA

Rakas ystäväni Laura muutti Turusta Suomenlinnaan. Ei voi edes sanoa, että ”Helsinkiin”, Suomenlinna on ihan oma juttunsa.

Sen sijaan, että olisimme tuttuun tapaan ajaneet Järvenpäästä prikulleen kaksi tuntia Portsaan Frimanien ovelle, parkkeerasimme auton Tuomiokirkon katveeseen, hyppäsimme lauttaan ja vastassa olivat tutut kasvot. Matka lyheni vajaalla puolella (lautan odottelut ja ruuhkatilanteet mahdollistavat matkan kestävän tunnista vajaaseen kahteen), mutta henkisesti tyypit ovat lähempänä kuin koskaan ja siitä me aiomme nauttia. Ja mikä parasta! Jos Laura hyppää lauttaan ja minä kruisaan Hesoihin, voimme kohdata PUOLEN TUNNIN kuluttua siitä kun keksimme ajatuksen nähdä ASAP. Käsittämätöntä, luksusta, ihan mahtavaa!

Hikinen Suomenlinna ja sen uuden asukkaat esittelivät puolia, joita en ollut nähnytkään. Asukkaiden salaisia paikkoja, poissa turistien silmistä. Tuossa saaressa on jotain maagista ja on ihan superia, että sinne pääsee jatkossa yökyläilemaan muksujen kanssa, suoraan Laura-tädin ja Uljas-kummipojan kainaloon.

Tällä reissulla erityistä oli uuden kodin ja kotipaikan lisäksi se, että Laura lähti seuraavana aamuna työvuoroon Radio Helsinkiin. Minä jäin nukkumaan neljän pellavapään kanssa ja kun lopulta nousimme puoli kymmenen, suuntasimme aamupalan jälkeen turistimestoille, valleille! Energiset kundit jaksoivat koluta paikkoja leikkien hanhien tutkijoita, vaikka helle koettelikin. Leevi metsästi Pokemoneja ja herkuttelimme jätskeillä.

Lapsellisena erittäin tärkeää elämässä on ystävät, joilla on omia lapsia. Kun lapset vielä tulevat toimeen keskenään täydellisesti, paketti on.. noh.. täydellinen. Meidän lapset ovat Uljasta vaille kaikki jo koulussa. He juoksevat keskenään pihalla ja hoitavat omat sotkunsa. Elomme on helppoa kuuden kombolla, mutta mukavasti myös siippamme toimivat yhdessä ja näin ollen näen edessämme myös lukuisia Suomenlinna visiittejä, jolloin kaikki kahdeksan ovat koolla. Erittäin tärkeää on myös se, että Frimanit voivat hypätä junaan ja saapua meidän luokse jatkossa tuhat kertaa helpommin. Olen niin hemmetin onnellinen, että he tekivät elämässään ison muutoksen ja meidän onneksi muutos toi heidät lähemmäs.

16
Kommentit pois päältä artikkelissa SUOMENLINNA
1 2 3 119