Tietoa mainostajalle ›

lapset

PAPANA PAPUINA!

Esikoisen kanssa jänkätään ja korotetaan ääntä. Millainen hänen elämästään tulee, on hänen valintansa. Hänestä ei tarvitse huolehtia, hän pärjää joka tapauksessa aivan varmasti.

Kuopusta katsoessani tunnen usein huolta.

En ole varma miten tuo maailman herttaisin ja kiltein poika tulee pärjäämään. Luovuus, vilkas mielikuvitus ja herkkyys ovat loistavia piirteitä, mutta niiden kanssa on vaara eristäytyä, pelätä ja unohtua suremaan.

Vuosia sitten kikattelimme Aapo-vauvan huolta täynnä oleville eleille. Kutsuimme kaljua poikaa masentuneeksi kilpikonnaksi. Toisinaan tuumailen millainen tulevaisuus tuolla murulla oikein on, osuiko vitsailu liiankin paljon oikeaan.

Nyt kun ekasta luokasta on kevät jäljellä, Aapo on ottanut askelia kohti omatoimisuutta. Samalla tunnen kuinka hän vetäytyy luotani. Hän ei enää turvaudu minuun samalla tavoin kuin ennen, eikä aina muista kertoa kuulumisiaan.

En voi kuin tukea, kannustaa, rohkaista. Kaappailla syliin ja tuijotella silmiin. Käsitellä huolen kerrallaan. Kertoa, että olen aina tässä. 

Onneksi tuon papanan päivät ovat myös täynnä kikattelua ja riemua. Intoa, ihania leikkejä, parhaita kavereita ja turvaa. Huolen lisäksi Aapo tekee minut ylpeäksi alvariinsa ja hehkun rakkautta kun istutaan sylikkäin.

 


 

Usein Aapon kuteet kiinnittävät huomiota. Hupsut ja toisinaan villitkin vaatteet ovat Aapon tavaramerkki. Ainakin siihen asti kun hän itse nauttii niistä. Hiihtoloma alkaa Papun Drop kakkosen kledjuissa ja se on saatavilla 22.2 teille muillekin, isoille ja pienille taiteilijasieluille. Sopivasti tämän malliston nimi on ”I hear you.” I rest my case.

PAPU

17

KUKUTI – Lastenvaatteita tyylillä

Silmiini pisti somessa välittömästi uusi lastenvaatteita netissä ja kivijalkakaupassa myyvä Kukuti. Heillä on hallussa tutut ja turvalliset merkit kuten Vimma, Papu, Mainio, Mini Rodini. Mutta listalta löytyi myös minulle tuntemattomia merkkejä.

Vieraillessani loppusyksystä Turussa, visiteerasimme Kukutissa. Pienessä söpössä puodissa Forum Kortteleissa. Forum Korttelit yrittää elävöittää toimintaansa ja siellä on muitakin mielenkiintoisia putiikkeja. Kukuti sopii sinne mainiosti.

Nappasin mukaani Aapolle Blaa:n taskullisen silmäpaidan ja mukaan sieltä olisi voinut napata muiltakin ennestään tuntemattomilta merkeiltä paidan jos toisen. Suosittelen klikkaamaan Kukutin verkkokauppaan, tai tallustamaan kivijalkaan kurkkimaan ainakin näiden merkkien tarjonnan: Dadamora, Kaiko, Gray Label, Roo ja Taival.

Sekä tuo Blaa, jolla on iso osasto Helsingin Stockmannillakin, mutta törmäsin merkkiin ensimmäistä kertaa viime syksynä. Laadukasta ja vieläpä suomalaista. Lötköä, ihanan rentoa päällepuettavaa.

 

@kukutishop

 

3
Kommentit pois päältä artikkelissa KUKUTI – Lastenvaatteita tyylillä

UMPPA THE CAT

Hän on enemmän kuin lemmikkieläin. Hän on perheenjäsen.
Hän on enemmän kuin kissa. Hän on kissa, koira ja avaruusolio yhdessä paketissa.
Hän on meidän Unto, eli Umppa.

Toukokuussa poika täyttää kolme. Hän on meidän kuopus ja varsin tietoinen statuksestaan, puhdasrotuinen lellivauva. Hänen vartalonsa vaikuttaa useammin makaronilta kuin jäntevältä luurangolta. Hän kaivautuu peittosi alle ja kun silität hetken, hän alkaa kehräämään. Hän tuijottaa sinua suurilla pöllönsilmillään ja laittaa sinut väkisinkin nauramaan. Niin urpolta hän näyttää. Hän tulee ja puskee. Hän noutaa leluja ja kuljettaa niitä suussaan. Hän juoksee ulostamisen jälkeen rallia ympäri asuntoa. Hän pysyy sylissä, hän tulee viereen, työpöydälle, tietokoneen päälle ja pyörii jaloissa keittiössä. Hän on melkein aina läsnä. Oli se sitten nojatuolissa olohuoneessa kun teen töitä, tai keskellä junarataa poikien leikkiessä.

Hän on hieno eläin. Niin hieno, että pelkään hänen kuolemaansa jo nyt. Kuulen kuinka terapeuttini sanoisi ”älä murehdi etukäteen”. Mutta välillä se vain iskee. Tuollaista kissaa ei ole toista. Hän on uniikki. Valioyksilö joka on valloittanut jokaisen sydämen.

Umppa on hahmo joka on käännyttänyt useita koiraihmisiä puolelleen. Hän tekee tärkeää työtä kissanvihaajien jaostossa. Hän voittaa sydämen kerrallaan puolelleen. Eniten Umppa luottaa oikeaan kuopukseeni, Aapoon. Kun isompi ihminen kävelee hänen luokseen, hän saattaa nousta ja kipittää sivuun, ihan vaan varuiksi. Aapon edessä hän makaa ketarat ojossa ja odottaa selällään halausta. Hän antaa halata, hän antaa retuuttaa. Hän ei koskaan ota kynsillä kiinni, ei edes pelästyessään.

Hän tulee meitä vastaan ovelle. Jos emme ole hetkeen nähneet Umppaa alakerrassa, pieni huudahdus ja hän tallustaa yläkerrasta unisena tsekkaamaan kuka kaipailee.

Luonteensa ansiosta hänestä tuli tärkeä. Perheenjäsen. Kissoihin voi olla vaikea kiintyä, he kun eivät aina näytä rakkauttaan. Umppa näyttää.

Umppa on kerännyt sen verran huomiota ja kommentteja somessa, että kaavailen oman Instagram-tilin avaamista kollille. Kenties joku päivä.. Siihen asti Umpan seikkailuja voi seurata Instagram storiesin puolella. (@kaisujouppi)

Toki Umppa on toisinaan myös täysi mulkku. Alimmassa kuvassa olevan tuolin verhoilun hän on repinyt piloille ja viime keväänä hän päätti pissiä lattioille. Kissanvihaaja olisi jo vienyt mirrin ladon taakse, mutta meillä perheenjäsen vietiin tutkimuksiin. Hänet ultrattiin ja otettiin verikokeet. Terve hän toki oli, pissat olivat ilmeisesti mielenosoituksia (ties mistä?). Huoh. Niin kissamaista.

 

30

LÄHDIMME KOKEMAAN OIKEAN TALVEN

Tapaninpäivän aamuna kello viisi maa oli loskainen, räntää satoi ja pimeys oli vailla vertaa. Olimme pakanneet auton joulupäivänä valmiiksi, hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan nelisteen kohti pohjoista.

Päivä valkeni, maisema alkoi näyttää valkoiselta, päivä pimeni ja yhdentoista tunnin reissun jälkeen saavuimme määränpäähän, Kuusamoon. Rukan rinteiden alla meitä oli vastassa lämpimässä mökissään Kain vanhemmat ja valmiiksi katettu pöytä. Järvenpäässä aloitettu joulu jatkui ruoan ja pakettien muodossa mielettömissä maisemissa. Maisemissa, jotka valkenivat meille kunnolla seuraavana päivänä.

Olemme laskeneet pulkkamäkeä kiljuen, käyskennelleet Pienellä Karhunkierroksella, koikkaroineet kosken yläpuolella riippusillalla ja nauttineet voisilmäpullia kahvilassa keskellä metsää. Kain vanhemmat yllättivät meidät elämysreissulla porofarmille. Tutkailtiin revontulia, syötettiin poroja aitauksessa ja käytiin poroajelullakin. Kuulimme paljon nippelitietoa poromiehen arjesta. Tunnelma on ollut hyvä ja lämmin, vaikka ulkona on ollut matalimmillaan -23 astetta. Pojat ovat nauttineet lumesta täysin rinnoin ja ovat jokaisen reissun jälkeen jääneet pihalle vielä vähän mäkeä laskemaan.

Tykkylumi luo heittämällä kauneimman lumimaiseman, mutta täällä pohjoisessa myös valo on erityistä. Auringon laskut ja nousut, sekä erilaiset pilvet tuovat jokaiseen aamuun ja iltaan spesiaalia kauneutta. Sielu lepää. Se lepäisi varmasti vielä enemmän, jos saisi tassutella rauhassa kaksin Kain kanssa metsässä kuvaillen. Nyt ollaan menty toki lasten tahdilla ja toiveilla, eivätkä ne ihan aina kohtaa omien mieltymysten kanssa. Vanhemmuuden haasteita.

Ehdimme nauttia pohjoisen kauneudesta vielä huomisen, Uuden Vuoden aatonaattona suuntaamme aamusta nokan kohti sateista etelää. Haaveissani siintää etelän talvet, joissa lumi tulisi marraskuun alussa pienen pakkasen kera ja pysyisi sellaisenaan maaliskuun alkuun asti. Lumen tuoma valo on kultaakin kalliimpaa.

14
Kommentit pois päältä artikkelissa LÄHDIMME KOKEMAAN OIKEAN TALVEN
1 2 3 116