Tietoa mainostajalle ›

lifestyle

TATUOINNIT, ERHE?

Käteni on kyseenalainen. Näette edessänne kuvia joista pidän, mutta ihan lapasesta tuo homma lähti ja pidän mieluusti tällä hetkellä pitkähihaista päälläni. Olen tuumaillut laserpoistoa muutamalle isommalle peittokuvalle ja jos sellaiseen päädyn, kerron koko prosessista enemmän sen yhteydessä.

Se, että sekosin ja teimme peittoa peiton päälle ei poista ihanan Mustaamo Tattoon Marian taidokkuutta ja upeutta. Maria on kestänyt kaikki vatvomiset ja valittelut, sekä hionut suunnitelmia viimeiseen pisteeseen asti, hermostumatta minun vaativuuteeni. Asiakaspalvelija henkeen ja vereen.

Marian työnjälki on heleää ja mulla onkin käsi täynnä pelkkää mustaa viivaa. Siellä on ihania oivalluksia ja juttuja siellä täällä. Jalassa oleva toteemieläin + minä on ehdoton suosikkini. Tatuoimaton Kaisu on pelkkä muisto vain, olen hyväksynyt inkatun kehoni. Seilaan edelleen siinä välimaastossa, että yritänkö laserein tehdä harvennusta, vai inkkaanko huoletta kaikki kolotkin täyteen. Olen tarrakirja, miksi enää perääntyä. Marian ansiosta olen melko hieno tarrakirja. Omalaatuinen, huumoria ja kauneuttakin sisältävä teos.

Tänään kysyin Kailta, häpeääkö hän minun tatuoitua kroppaani? Kävin valtaisaa turhautumista ja taistoa tatskojen kanssa aikani, nyt olen rauhoittunut, mutta en tyytyväinen. Täten siis kaipaan hyväksymistä siltä joka kehoani tsekkailee päivittäin. Kai on samoilla linjoilla kanssani ja haluaa minun löytävän mielenrauhan inkkailun kanssa. Minulla on muutamia kuvia joita vielä haluan itseeni ja Kaikin kaavailee tatuoinnin ottamista. Ehkä me seotaan yhdessä ja laitetaan toistemme kasvokuvat pakaraan. Höhö.

Tatuointien kanssa se on fakta, että niihin jää koukkuun. Sitä alkaa näkemään vain tyhjää kanvasta, joka pitää täyttää. Syytän masennusta ja elämäntilannetta siitä, että tein nopeita päätöksiä ajattelematta ja nyt olen pisteessä jossa haluaisin palata takaisin päin.

Mutta ovatko kaikki erheitä? Eivät toki. Pidän tyypeistä joita olen kehooni ikuistanut. Pidän tyylistä johon päädyin, siitä että minusta löytyy ranskanperunoita, kukkia, muistoja ja ihan vain puhdasta taidetta. Prosessi on kesken, katsotaan minne suuntaan se etenee. Laserfirmat saavat mieluusti ottaa yhteyttä minuun. Toisaalta taas kalenterissa on aika Marialle, Järvenpään Mustaamoon.

Onko teillä tuskailuja tatskojenne kanssa? Mikä meni pieleen? Oletteko harkinneet poistoa? Kertokaa tatska-stoorinne!

TallennaTallenna

19

MUOTO2

Sininen tuulahdus Lahdesta! Muoto2:sen kello on niitä tuotteita joka osui silmään ja tiesin heti, että tuo tulee meille. Kotini sisustaminen tuntuu toisinaan tuskaiselta, en oikein inspiroidu, olen menossa jo täysin uutta kohti. Olen nimittäin aloittamassa talonrakennus projektia.

Hiki tulee otsalle pelkästä ajatuksesta, mutta samaan aikaan iskee hirmuinen inspis ja sydäntä lämmittää. Projekti on siinä vaiheessa, että arkkitehdin kanssa on aloitettu suurpiirteinen suunnittelu. Pääsette ainakin täällä seuraamaan projektia ja kyllä, 4,5kk seurustelun jälkeen Kai on päättänyt olla HULLU ja lähtee mukaan rakennusprojektiin. Ihan perus huttua tuoreelle parille.

Talo häämöttää tulevaisuudessa, mutta kaukana siellä. Ehdimme majailla tässä asunnossa vielä tovin ja täällä on tietty viihdyttävä. Koti on paikka jossa olen viettänyt etenkin viimeisten vuosien aikana suurimman osan ajastani. Työskentelen ja nautiskelen saman katon alla (onneksi en sitäkään enää kauaa). Koti on tärkein paikka ja siellä on oltava paikka kaikelle. Kaiken on myös miellytettävä silmää, tai en nuku öitäni. Tällä hetkellä hankinnat ovat toki sellaisia, että ne sopivat tulevaankin kotiin. Nyt oli kellon kokoinen paikka seinällä ja keittiö sai seurakseen Muoto2:sen sinisen Kiekon kultaisilla viisareilla.  Mitäs pidätte?

Muoto2 brändin takana puuhaavat Kirsi Pasanen sekä Mikko Kentta, ja hyvin puuhaavatkin. Muoto2 on kovassa nosteessa oleva yritys ja heillä on hallussa Avainlippu sekä Design from Finland -merkit. Kotimainen yritys virtaviivaisella tyylillä, say no more. No sen vielä sanon, että Muoto2 tuottaa tuotteiden lisäksi myös yksilöllisiä ja kokonaisvaltaisia projektikalustuksia yrityksille ja yksityishenkilöille. Kenties valjastan Muoto2:sen taloprojektimme pariin muutenkin kuin kellon muodossa!

Kiekkoja löytyy useilta jälleenmyyjiltä ja muutamassa eri värissä, klikkaile lisätietoja Muoto2:sen nettisivuilta. 

Nyt myös koodilla ”Muutama hetki” -20% Suede Kiekko kelloista (sininen ja harmaa)!!!
Tilaa Muoto2:sen nettisivuilta ja kirjoita koodi ”lisätietoja” kohtaan. Tarjous on voimassa marraskuun 2017 loppuun asti.

10

DEPRESSIOPÄIVÄKIRJAT

Laskin lääkeannokseni kun tavattiin Kain kanssa. Halusin tuntea enemmän. Lääkkeet eivät ole turruttaneet minua, mutta ne ovat vieneet seksuaalista innostumista ja kiintymystä. Kun Kai asteli elämääni, tuli pelko, että tunteet eivät herää ajoissa, en ehdi kiintyä.

Ennen Kain tapaamista olimme juuri terapeuttini kanssa päättäneet päinvastoin nostaa annostani. Olin syönyt reilun puoli vuotta 10 mg mielialalääkettä ja sen vaikutus oli hieman hiipumassa. Ahdistus alkoi nostaa päätään. Olin hakenut uudet lääkkeet apteekista, vaikka kipuilin aloituksen kanssa. Tuumailin, nouseeko kynnys koko ajan? Ahdistus helpottaa puoleksi vuodeksi ja sitten taas pitää nostaa annosta. Kuten olen täälläkin aiemmin maininnut, alun perinkään lääkkeiden aloitus ei ollut itsestään selvää. Kun onnekseni sain apua nopeasti heti ensimmäisestä lääkkeestä, olen ollut lääkkeiden puolesta puhuja. Mutta syön niin pientä annosta, että se tuntuu vielä luontevalta. Pelkään kuitenkin koko ajan turtumista. Ja halua painottaa, että lääkkeet eivät yksin auta.

Ehdin syödä kaksi päivää 15 mg annosta, kun päätinkin itsekseni laskea annosta entuudestaan ja olen syönyt siitä asti vain 7,5 mg. Kiinnyin, tunsin ja vaikka seksuaaliset himot eivät ole huipussaan, ne ovat riittäviä.

Muutamia viikkoja sitten terapeuttini tokaisi, että me junnaamme paikoillaan ja lykkäsi minulle käteen Mielenterveystalon ”Irti masennuksesta” kirjan tehtävineen. Olin tuntenut jälleen vahvemmin ahdistusta, olin puhunut sekä Kain, että terapeuttini kanssa lääkkeen nostamisesta ennalleen, mutta emmin jälleen. Sain kaksi viikkoa aikaa lukea kirjan ja tehdä tehtävät. Koin herätyksen.

Se, että olemme junnanneet paikoillaan on johtunut siitä, että minä en ole ollut valmis parantumaan. Olen tarvinnut tämän ajan. Olen tarvinnut yli vuoden terapian vellomisineen. Olen saanut lääkkeistä valtaisasti apua, mutta nyt on aika aloittaa työt, eli mielen muokkaaminen. Irti masennuksesta -kirja painotti alusta loppuun sitä, että vetäytyminen ja vältteleminen ei auta. On muisteltava ja tehtävä asioita jotka ennen toivat iloa ja päästävä eroon negatiivisesta ajattelusta. Taustatietona vielä teille, että minulle juuri pahimman odottaminen ja jumalaton vaativuus ovat suurimpia mörköjäni. En ole koskaan tyytyväinen ja täten meinasin palaa loppuun.

Terapiakäyntini ovat tähän asti olleet usein sitä, että avaudun asioista jotka vaivaavat minua. En ole jaksanut tehdä terapeutin antamia tehtäviä ollenkaan ja nyt olimme yhtä mieltä siitä, että asiat junnaavat. Tartuin tuumasta toimeen, tein huolella kaikki kirjan tehtävät ja pääsin heti eteenpäin. Tunnen nyt olevani valmis tekemään harjoituksia, tutustumaan heikkoihin kohtiini ja ennen kaikkea ajattelemaan toisin. Nykyään jankkaan päässäni mantraa ”se, että pahin tapahtuisi ja olisin ollut oikeassa ei anna minulle mitään.”

Anni Saastamoinen toteaa esikoiskirjassaan Depressiopäiväkirjat, että masennus ei välttämättä iske ihmisen huonoimmassa elämänvaiheessa. Hänelle masennus tuli kun oli ihana työ, ihana mies ja ihana koti.

Masennus ei myöskään parane automaattisesti kun elämässä tapahtuu jotain ihanaa, kuten rakkaus.

Olen pystynyt puhumaan tilanteestani Kain kanssa ja vaikka hänen on välillä vaikea ymmärtää pääni sisällä olevia ajatuksia, hän tuntuu olevan tukenani. Kun olin huolissani lääkeannoksen nostamisesta himojeni laskemisen vuoksi, hän totesi, että tärkeintä on kuitenkin, että voin hyvin. Hän kyllä kestää. Se, että masennus ei parantunut kun yksi elämäni osa-alue kirkastui, vitutti. Mutta toisaalta se vahvisti sen, että en ole vain ollut saamaton laiskuri, mieleni on oikeasti rikki.

Tarvitsen lääkkeet vielä tuekseni, se on selvää. Ahdistus palasi äskettäin ja majaili rinnassani neljättä viikkoa kun päätin palata vanhaan 10 mg annosmäärään. Nyt se päätös tuntuu hyvältä, koska olen motivoitunut työstämään ajatuksiani. Olen tehnyt itselleni hoitosuunnitelman ja jos kaikki menee nappiin, en tule tarvitsemaan kolmatta kuntoutusterapiavuotta.

Saastamoisen kirja näyttää masennuksen rumemmat kasvot. Anni kirjoittaa kiroillen ja suoraa tekstiä. Anni myös yrittää avata asioita joita moni ei ymmärrä. Ja nimenomaan yrittää. Kappale jossa Anni yrittää kertoa ystävälleen miltä masennus tuntuu itketti minua aivan hirmuisesti.

”Masennuksen selittäminen ihmiselle, joka ei koskaan ole ollut mielenterveysongelman ulottuvilla, on helvetin hankalaa. Tulee väistämättä niitä kysymyksiä, että no miksi et vain noussut sängystä ja lähtenyt ulos tai vaikka tiskannut? Selitä siinä sitten, että kun ei pysty. Ja kun kysytään, että no miten niin ja miksi et pystynyt ja vastaat, että kun ei vain pysty.

Näissä keskusteluissa masennuksesta tulee usein absurdi ajatus, jollakin tavalla määrittämätön. On kertakaikkisen hankalaa selittää tälle ihmiselle, tarmokkaalle, tasapainoisella ja täsmälliselle henkilölle, miten mieli menee niin rikki, ettei kykene elämään. Sitä yrittää selittää tätä toiselle täysin käsittämätöntä asiaa, tehdä abstraktista konkreettista ja näkyvää. Tuntuu kuin selittäisi, miksi vesi on märkää. En pysty kertomaan, miltä masennus todella tuntuu.”

Annin masennus on ollut jymäkämpi kuin minun. En tule koskaan tietämään miten masennukseni olisi edennyt jollei terapeuttini olisi tarttunut asiaan hyvissä ajoin. Myös Anni on puntaroinut lääkkeiden aloitusta ja käynyt pitkän prosessin sairauden hyväksymisen kanssa. Useassa kohdassa tuumailin, että onneksi en joutunut menemään noin syviin vesiin. Depressiopäiväkirjat toimi vertaistukena monella tapaa. Anni kirjoitti myös vaikuttavasti lääkekielteisistä ihmisistä.

”Lääkekielteiset ihmiset ovat sitä mieltä, että masentuneen kuuluisi jotenkin nostaa itsensä omasta ojastaan, voimaantua, syödä hyvin, liikkua hyvin, toimia osana yhteiskuntaa itsensä sairaudestaan harhauttaakseen. Mutta ei se mene niin. Kun on masentunut – etenkin  kun on to-del-la masentunut – ei kiinnosta edes olla olemassa. Ei ole voimia edes hengittää, avata silmiä, olla. Ei tee mieli syödä. Ei tee mieli liikkua, koska ei uskalla poistua edes saatana kotoaan. Netin huutelijat, joiden mielestä lääkkeet ovat saatanasta, eivät ole varmasti kokeneet, miltä tuntuu olla oikeasti masentunut. Jos olisivat, he ymmärtäisivät mielialalääkkeiden tarpeellisuuden. 

En olisi tässä, jos en olisi aloittanut lääkitystä. En olisi koskaan saanut taisteltua itselleni terapeuttia. En olisi ollut terapiakelpoinen ilman lääkitystä. Ei ihminen, joka vain tuijottaa kuollein silmin eteensä eikä kykene poistumaan kotoaan, keskustelemaan ja avaamaan sisintään, ole pystyvä kohtaamaan maailmaa. Eikä terapiaa.”

Lääkkeet ovat turvanani jotta voin käsitellä asioita. Jotta jaksan arjen, jotta saan mieleni jumpattua uuteen muotoon. Kun saan lääkkeillä taitettua pitkäkestoisen ahdistusmörön pois, minulla on voimia tervehtyä. Kun jonain päivänä tunnen olleeni pitkään sinut ajatusteni kanssa, armollisempi itseäni kohtaan ja toivottavasti hieman vähemmän pessimistisempi, aloitan lääkkeiden vähentämisen.

Masennus on saatanasta, mutta haluan ajatella sen tuovan minun tilanteessani paljon hyvää. Kun paranen, olen vahvempi. Tajuan nyt, että ajattelutapani ovat olleet vuosia aivan väärät ja olen tehnyt hallaa itselleni tuhottomasti. Kun nyt pääsen korjaamaan näitä virheitä, minulla on toivottavasti auvoisa tulevaisuus rennomman mielen kanssa.

Depressiopäiväkirjat on opus, jota suosittelen kaikille jotka ovat kulkeneet tai kulkemassa pitkin masennuspolkua, tai joiden läheinen läpikäy masennusta. Se on myös hemmetin hyvä teos kaikille niille jotka työskentelevät mielenterveyspotilaiden kanssa.

29

EVOLVE

Kuulun niihin oksettaviin ihmisiin jotka toisinaan (about joka toinen ilta) menevät nukkumaan meikit naamassa. Joo, joo.. Tiedän.

Syynä on laiskuus, mutta myös se, että vihaan pestä kasvojani lavuaarissa. Vihaan sitä kun vesi valuu kyynerpäihin ja en saa puhdistettua ripsaria kunnolla. Silmiäni kirvelee helposti ja vain suihkussa tämä typerä arkinen rutiini nimeltään meikin poisto on helppoa. Ihoni ei ole moksiskaan moisesta toiminnasta, mutta eihän se kaiketi hyvää tee. Minulla tosin on ollut enemmän iho-ongelmia silloin kun olen jatkuvasti lutrannut vedellä ja pessyt kasvojani jatkuvasti.

Evolve tuottaa luonnonkosmetiikkaa ja pääsin tutustumaan heidän kosmetiikkasarjaan. Heidän Liquid Crystal Micellic Cleanser on ensimmäinen testaamani puhdistaja joka ei kirvele silmiäni kun hinkkaan niitä vanulapuilla, joten olen jopa toisinaan puhdistanut joka päivä meikit ennen nukkumaan menoa!

Aamuisin taas olen jo vuosia kosteuttanut huuleni huulirasvalla meikkaamisen jälkeen. Lip Treat tekee huulista silkkiset, sekä tuoksuu ja maistuu appelsiineilta. Ihana aloitus aamuihin!

Olen myös laiska testaamaan uusia tuotteita ja turvaudun kerran hyväksi havaittuihin. Olen tyttö joka meikkaa viidessä minuutissa, eikä juuri jaksa lutrata rasvoilla. Se mitä ihooni lätkin mietityttää minua toisinaan ja onkin ihanaa testailla ja löytää hyviä tuotteita luonnonkosmetiikan puolelta. Uskon, että siellä on tulevaisuus. Evolve saa myös propsit pakkausmuotoilusta.

2
1 2 3 146