Tietoa mainostajalle ›

lifestyle

KUKUTI – Lastenvaatteita tyylillä

Silmiini pisti somessa välittömästi uusi lastenvaatteita netissä ja kivijalkakaupassa myyvä Kukuti. Heillä on hallussa tutut ja turvalliset merkit kuten Vimma, Papu, Mainio, Mini Rodini. Mutta listalta löytyi myös minulle tuntemattomia merkkejä.

Vieraillessani loppusyksystä Turussa, visiteerasimme Kukutissa. Pienessä söpössä puodissa Forum Kortteleissa. Forum Korttelit yrittää elävöittää toimintaansa ja siellä on muitakin mielenkiintoisia putiikkeja. Kukuti sopii sinne mainiosti.

Nappasin mukaani Aapolle Blaa:n taskullisen silmäpaidan ja mukaan sieltä olisi voinut napata muiltakin ennestään tuntemattomilta merkeiltä paidan jos toisen. Suosittelen klikkaamaan Kukutin verkkokauppaan, tai tallustamaan kivijalkaan kurkkimaan ainakin näiden merkkien tarjonnan: Dadamora, Kaiko, Gray Label, Roo ja Taival.

Sekä tuo Blaa, jolla on iso osasto Helsingin Stockmannillakin, mutta törmäsin merkkiin ensimmäistä kertaa viime syksynä. Laadukasta ja vieläpä suomalaista. Lötköä, ihanan rentoa päällepuettavaa.

 

@kukutishop

 

3

MUOTIKUVAUS

Muotikuvaus on Suomessa (ja varmasti muuallakin) sellaista, että siihen pitää olla palava intohimo. Koska vain se laittaa tekemään muotikuvauksia ensin ilmaiseksi, omasta halusta. Muotitietoinen ja -näköinen ystävä mallina, meikkausta opiskeleva kaveri nostamassa lookin seuraavalle tasolle ja kampaajaksi opiskeleva toveri viimeistelemässä kokonaisuuden.

Mulla on vain rumia kavereita.

Haha. Olen minäkin pakottanut ystäväni kameran eteen, mutta palavaa himoa muotia kohtaan minulla ei ole koskaan ollut. Pidän siitä, mutta se ei ole kiinnostanut niin paljon, että olisin etsinyt opiskeluaikoina sopivaa tiimiä ympärilleni. Harkitsin kyllä soittoa mallitoimistoon. Aloittelevat mallit olisivat voineet kaivata harjoitusta ja saaneet kuvat ilmaiseksi käyttöönsä. Muoti on kuitenkin isompi kokonaisuus. Siihen tarvitaan se tiimi ja sitä minulla ei ole koskaan ollut. En ollut aikaa etsiä.

Olen keskittynyt työssäni siihen mistä minulla on näyttöä. Opiskeluaikoina minulla oli parivuotias lapsi, perhe-elämä Järvenpäässä. Kun perustin valmistuttuani yritykseni, odotin kuopustani. Mieheni oli vuorotyössä ja soitti bändissä. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa intohimoille.

Se harmittaa toisinaan, mutta vain hetken. Jos haluaisin nyt kuvata portfoliota, panostaa muotikuviin, voisin sen tehdä. Nykyään osaan ottaa omaa aikaa ja raivata kalenterista tilaa intohimoille. Muoti vaan ei vieläkään ole se suurin intohimoni. Olen kuitenkin aina halunnut kuvata muotia. Mutta en ole muotikuvaaja. Varmaankin siksi, että en ole kuvannut sitä intohimoisesti, ilmaiseksi. Minulla ei ole näyttöä aiheesta, mutta ei se tarkoita sitä etten osaisi.

Haluaisin kuvata jatkossakin tiimin kanssa muotia, kuten olen päässyt Uhana Designin kanssa tekemään. Mutta en jaksa hillua verkostoitumassa suunnittelijoiden kanssa tai notkua muotiviikoilla. Haluan toimeksiantoja joita voin toteuttaa intohimolla, ilman että koko muotimaailma on intohimoni. Tämä lähestymistapa saattaa jopa tuoda raikkautta kuviin.

Ihaninta on, että Uhana (ja muutama muukin) on uskaltanut soittaa minulle. Uskaltakaa te muutkin!

Uskon siihen, että visuaalinen silmä kantaa pitkälle. Sen avulla voi tehdä kuvauksia aiheesta kuin aiheesta. Muodissa parasta on visuaalisuus. Paletti on koossa jo ennen yhtäkään ruutua. Toisaalta uskallan ajatella, että olen aika hyvä kuvaaja, kun saan ilman meikkiä ja stailausta taviksista kotonaan jatkuvasti hyviä kuvia. Se se vasta taitoa onkin.

7

AATON AHDISTUS

Ai hyvänen aika kun se tulee joka vuoden lopussa. Hiipii mieleeni, taistelen sitä vastaan olemalla hiljaa. Käsken ajatuksia pois päästä, meinaan kertoa siitä ystävälle menevän viestin loppussa, mutta kumitan kirjaimet pois. Lopulta tulee tilanne jolloin sanon sen ääneen.

Minua pelottaa tuleva vuosi.

Kun kesälomat ovat ohitse ja uusi syksy on alkamassa, olen tässä samassa jamassa. Vuoteni vaihtuu kaksi kertaa vuodessa, mutta tämä joulukuun loppu on selkeämpi ja tuskaisempi. On rajapyykin aika. On katsottava vuotta hieman taaksepäin, mutta pääasiassa katson eteenpäin. Minulle riittää tieto, että selvisin tästä vuodesta. Se on taputeltu, ei siitä sen enempää. Siinä onkin varmasti yksi iso syy jonka vuoksi stressaan tulevaa.. Jos pysähtyisin katsomaan kulunutta vuotta, arvostaisin saavutuksiani, en välttämättä pelkäisi niin paljon.

Mietin parisuhteita, sairastumista, elämää ylipäänsä. Mutta konkreettisesti pelot ja stressi liittyy pitkälti uraani, joka taas on aika kokonaisvaltaisesti se mitä ja kuka olen. Työni on sekoittunut vapaa-aikaan jo aikoja sitten, yrittäjä-Kaisu on isoin osa minua. Peilaan kritiikit ja työtilanteen suoraan itseeni, minuun. Osakeyhtiöni kantaa minun nimeä. Jos minulla ei ole töitä, minä olen paska.

Hassuinta tässä pelkotilassa on se, että ensimmäistä kertaa ikinä, kohta kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen minulla on tiedossa vaikka ja mitä projekteja ensi vuodelle. Pelkotila ei siis liity faktoihin mitenkään. Se on kuin sisäänrakennettu tila, joka nostaa päätään kaksi kertaa vuodessa. Todella mukavaa, sillä ei ole edes mitään todellista funktiota.

Vai onko? Olen laiskana (omasta mielestäni olen laiska, vaikka tiedän että en todellisuudessa sitä ole. Go figure.) ja mukavuudenhaluisena ihmisenä vailla buustausta. Pelkotila potkii tietyllä tavalla eteenpäin. Olen kirjoittanut muistikirjaani jo otsikon ”unelmat”. Palan halusta kirjoittaa sen alle unelmiani joiden haluan toteutuvan. Sähköpostissani roikkuu muutama meili, joihin vastaaminen on ottanut oman aikansa. Pelkotila pistää vastaamaan niihin. Mielessäni on projekteja joiden eteen en ole tehnyt aloitetta. Pelkotila käskee tekemään sen.

Tuo on toki ihanteellinen tilanne, joka ei välttämättä toteudu ollenkaan. Ei tässä auta muu kuin luottaa elämään. Luottaa siihen, että se kantaa. Luottaa, että löydän oman polkuni jos yksi tie katkeaa. Mutta entä jos käteni katkeaa? Niin. Pääni sisältää älyttömiä huolia ja murheita, ilman syytä. Ne piinaavat mieltäni ja lähipiirini hokee ”Voisitko nyt vain olla onnellinen?”

Olen kyllä sitäkin ja usean vuoden kokemuksella tiedän, että tilanne helpottaa heti kun lapset palaavat kouluun ja tammikuu kuluu ohitse salakavalasti. Tänään oloni on myös hieman kevyempi. Kain läsnäolo, sekä fakta siitä, että töitä tosiaan on tiedossa jo nyt ensi vuodelle ovat potkineet pelkoa suoraan persukseen.

Löytyykö täältä vuodenvaihteen murehtijoita? Instagram Storiesin puolelta löysin välittömästi sielunsiskoja! Ihanaa, en ole yksin!

Niin tai näin, haluan toivottaa kaikille menestyksekästä uutta vuotta 2018! Olkoon onni myötä!

19

STUDIO SUMUSTA

Uudesta kodista on muutama 3D mallinnus ja koko homma on täysin alkutekijöissä, mutta jumalaisen kauniita (eli melko turhia) hankintoja olen kyllä jo tehnyt! Talon rakentanut ystäväni kylläkin totesi: ”Projektin jälkeen sulla ei ole rahaa ostaa mitään, eli anna mennä!”

Taikin myyjäiset on jokavuotinen must go. Ne järjestettiin tänä vuonna viimeistä kertaa koulun vanhoissa tiloissa Arabianrannassa ja jännitän jo nyt mikä on myyjäisten kohtalo ensi vuonna! Aalto yliopiston taideteollinen on siirtynyt jo tovi sitten Espooseen.

Juurikin siellä opiskelee toverini Piia Jalkanen, joka seisoo ystävänsä Liisa Vuorenpään kanssa näiden upeuksien takana. Sumusta Design on tehnyt koruja koivuvanerista ja keramiikasta, mutta nyt he onnistuivat nappaamaan minun huomioni täysin.  Ja sehän me on jo todettu, että kauniita (kotimaisia!) astioita ei voi olla liikaa. Eihän?

Nämä ihanan kirkkaan valkoiset tuotteet on valmistettu valkoposliinista ja oliviinihiekasta. Hiekka pitää lämpöä tai viileyttä sisällään paremmin kuin pelkkä posliini, vähän kuin termospullo. Hiekka varaa lämpöä tai kylmyyttä. Raakapolton jälkeen tuotteet lasitetaan ja poltetaan tavallisen uunin sijaan kaasu-uunissa, tämä tuo astioihin hieman sinertävän valkoisen sävyn ja lasitteiden värit tulevat paremmin esiin.

Tällä hetkellä Sumusta Designin tuotteita voi tilailla suoraan pimuilta tai odotella kevätmyyjäisiä. Yhteyden heihin saa Studio Sumusta Facebook-sivuilta tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: studio.sumusta@gmail.com. Instagram @studiosumusta

Kauneuden lisäksi nämä astiat ovat osoittautuneet käytännöllisiksi ja kestävät hyvin astianpesukonetta. Sumusta on lupaillut uusia versioita; korvallista kuppia, matalampaa kannua.. Minä ja keittiöni jäämme innolla odottamaan mihin nämä muijat vielä kykenevät!

7
1 2 3 148