Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

lifestyle

ASUNTO MYYTY – onni ja paniikki

Eilen illalla ovestamme asteli sisään kolme ihmistä kera rullamitan. He mittailivat seiniä, kyselivät kysymyksiä valokuidusta, keittiön kaapeista ja ostivat ohimennen lampun katosta. Tämä koti on nyt heidän.

Allekirjoitin eilen kauppakirjat, rahat vaihtoivat omistajaa ja uusien asukkaiden poistuttua, poksautimme shamppanjan auki. Skoolattiin juhlajuomat lasten kanssa ja olo oli hyvin sekava. Yhtäaikaa itketti ja innostutti.

Nämä seinät ovat nähneet ja kokeneet paljon. Ne näkivät onnelliset ydinperheen, sen rauhallisen mutta väistämättömän kaatumisen, säätöä, tuntemattomia miehiä, miehiä jotka viipyivät. Monen monta krapulaa, monen monta nousua. Itkua, naurua, riehumista. Suurta onnea ja suurta surua. Ero, mummoni kuolema, juhlapyhien yksinäisyys, ystävien kokoontumiset, synttärijuhlia, viiniä, juustoja, lohturuokaa, lukuisia tv-sarjoja ja Tinder-deittejä. Nämä seinät näkivät myös minun ja Kain ensimmäiset treffit ja lopulta Kain muuton saman katon alle.

Vaikka asunto on vain asunto, tässä kodissa olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni. 27-vuotiaana jäin tähän yksin ja asuin itsekseni ensimmäistä kertaa koskaan. Muistan sen kuin eilisen. Kaadoin syksyllä 2013 lasillisen viiniä, skoolasin yksin keittiössä uudelle alulle ja opettelulle, kera kyyneleiden. Näiden 7 asutun vuoden aikana olen kasvanut ja oppinut valtavasti, elämästä ja ja itsestäni. Rintaa vihlaisee, kun kuvittelen sulkevani tyhjän asunnon oven viimeisen kerran. Eilen olo oli sekavaa skumppaäistä suttua, mutta kun tuo edellä mainittu hetki on kohdilla, uskon vahvasti, että haikeus ja pelko ovat vahvimmillaan ja itkua on odotettavissa.

Samaan aikaan kuitenkin olen valmis ottamaan seuraavan askeleen. Kai hipsutteli elämääni 1,5v sitten ja en edes muista missä vaiheessa meidän tulevaisuuden suunnitelmat alkoivat olla melko selkeitä. Asunto oli myynnissä puoli vuotta ja lopulta vaihdoimme Blokista Bo LKV:hen ja välittäjämme Mia Lehtonen myi tämän ensimmäisessä näytössä. Suunnitelma on kuitenkin pysynyt samana epätoivosta huolimatta ja tänään toivottavasti allekirjoitamme vuokrasopimuksen tulevaan kotiimme.

Tarjouksen hyväksymisestä on reilut kaksi viikkoa ja sen aikana olen käynyt ihan kaikki kaapit läpi. Viikon verran alakerta oli täynnä kirpputori-kasseja ja maanantaina sain vihdoin vietyä tavarat Järvenpään ViaDia-torille (pöydät 3 ja 4, jos kiinnostaa!). Ylimääräiset tavarat majailevat siellä nyt pari viikkoa ja niiden aikana on pakattava mukaan lähteviä tavaroita. Meidän on oltava ulkona täältä 30.marraskuuta mennessä.

Lopulta kaikki kävi kovin nopeasti, melkein niin nopeasti että ei ehdi perässä pysyä. Minulle tämä tahti kuitenkin sopii. Ehdollisen tarjouksen aiheuttama välitila ja kauppakirjojen allekirjoittamisen odottaminen olivat kaameaa tuskaa. Kun kaikki on melkein varmaa, mutta jotain voi silti vielä tapahtua. Nyt voin siis hengittää ja olo onkin suht raukea.

Tulevaisuus on se mikä pelottaa. Nähtäväksi jää kuinka nopeasti tartumme talo-projektiin, vai viihdymmekö liiankin hyvin vuokralla. Nyt on kuitenkin aika ottaa ensimmäinen askel ja viettää tuleva joulu uudessa kodissa.

Etenkin kun meinasi useassa vaiheessa usko loppua, tämä on – uskomatonta.

 

 

25

KÄRCHERILLÄ KÄTEVÄSTI – höyrypesurin huumaa

 

Kaupallinen yhteistyö / Kärcher / Suomen Blogimedia

 

En pidä siivoamisesta, mutta rakastan siisteyttä. Kun ei jaksa jynssätä kylpyhuoneen saumoja tai ahtaita nurkkia hanojen takaa, kuukausien saatossa lika pakkautuu ja lopputulos on siivouksen jälkeen kaikkea muuta kuin puhdas. 

Isken läntteihin erilaisilla pesuaineilla, jopa kloriitilla. Kärvistelen myrkyissä ja tuskailen kun sormeni kärki ei mahdu pieniin koloihin. Hiki valuu ja yleensä luovutan yhden läiskän jälkeen. Olkoot!

Vaan ei olkoot enää! Olen haaveillut pikkutytöstä asti höyrypesurista, pitäen sitä kuitenkin ylimääräisenä turhakkeena, jolle ei ole tarpeeksi käyttöä. En olisi voinut olla enempää väärässä. 

Kun Kärcher kotiutui meille, kannoin sen yläkertaan, lisäsin säiliöön litran vettä ja tuijotin malttamattomana oranssin valon sammumista. Se sammui muutamassa minuutissa (oi pojat, ne oli pitkiä minuutteja). Otin välineen käteeni ja 30 sekunnin höyryttämisen jälkeen huusin täysiä alakertaan ”Hyvä Jumala, mä rakastan tätä laitetta!!”

Kun tutustuin tarkemmin pesuriin, tietooni tuli tiukkoja faktoja. Höyry on todella tehokasta – paine ja lämpö irrottavat lian, ihan ilman mitään ylimääräisiä kemikaaleja. Sähköä laite vie vain veden lämmittämiseen, eli periaatteessa vertaisin sitä vedenkeittimen sähkönkulutukseen. Energiankulutus pysyy pienenä ja sekös meitä hymyilyttää. 

Meidän kotona on vessassa valkoisia saumoja hyvin paljon, kiitos mosaiikkilattian. Pieni musta laatta hämää ja näyttää siistiltä, mutta kun saumoja alkaa tuijottamaan tarkalla silmällä, ne eivät ole kovin puhtaat. Mäntysuopa ja lattiaharja ovat hyötyliikuntaa, mutta eivät mukavaa sellaista. Höyrypesurilla laitoin myös harjaten, mutta höyry teki paljon puolestani. Irrotimme myös suihkun kalkkiset kasat höyryllä leppoisasti. 

Likaa kertyy, vaikka pitäisi kotinsa siistinä. Sitä pinttyy melkein huomaamatta, jollei ole himosiivooja. Ja vaikka rakastaisi jynssätä joka viikonloppu vessan kaakeleita, höyrypesuri on erittäin näppärä vaihtoehto. 

Kärcherimme nousi nopeasti turhakkeesta tärkeäksi siivousvälineeksi ja uuteen taloon on pakko hankkia se paljon kohuttu ja hypetetty ikkunanpesijä. Höyry on puhdasta neroutta. 

 


KÄRCHER HÖYRYPUHDISTIMET

2

FS 2018

FS 2018

 

I´m So Sorry – Aldous Harding

Rakastan tätä ääntä ja tunnelmaa. Aldous on jatkuvalla soitolla, etenkin sydämessäni.

0

MELKEIN LUONNONKIHARAT

Hiukset, hiukset, hiukset. Niin kauan kuin muistan, olen letittänyt tai pyörittänyt hiuksiani nutturalle yöksi. Jos en kaivannut kiharaa, tupeerasin pitkän tukan tyveä ja kuljin vuosia muhkeassa nutturassa. Iso luustoni ei tajunnut suhteuttaa päätäni siihen ja minun minipää kaipaa isoa tukkaa. Sitä minulla ei tietenkään luonnostaan ole. 

Kolme vuotta sitten kaipasin pysyvää muutosta, leikkasin tukan lyhyeksi ja otin permiksen. Tai siis kiharakäsittelyn. Minut naurettiin kumoon, kun soittelin kampaamoihin kysellen ”teettekö permistä?” Kuulemma kasarilla tehtiin. Nyttemmin hän kulkee hienostuneemmalla nimellä, joka ei kanna edellä mainittua vuosikymmenen taakkaa mukanaan.

Ensin kihara oli afromaista ja tupeerasin sen liki palloksi. Ei hienoimpia hetkiä elämässäni. Sen jälkeen tukka on alkanut elää omaa elämää ja jopa kampaajat ovat luulleet omaavani luonnonkiharan tupeen. Nämä hetket taas ovat imartelevimpia ikinä. 

Kun reilu vuosi sitten kyllästyin karheaan ja höttöiseen kiharaan, aloin käyttää hoitoainetta. Halusin pörröstä silkkisemmän ja pian huomasinkin, että ihan mikä tahansa hoitoaine ei sitä tainnuta. Kampaajani suositteli italialaisen Davinesin Momo-tuotteita. Hän pesi hiukseni niillä ja tukastani tuli mielettömän pehmeä ja tuotteiden tuoksu oli lumoava. En voinut uskoa kampaamossa myytävien tuotteiden tekevän samaa kotona, mutta piruvie, näin kävi!

Hiusteni kanssa on nykyään muutama tuote jota en vaihda. Kaapistani täytyy löytyä Davinesin Momo shampoo ja hoitoaine. Niiden lisäksi parhaiten kiharan tuo esiin ja pitää sen hengissä Schwarzkopfin Curl Honey. Toisinaan teen tehohoidon öljyllä ja Davinesin valikoimasta löytyy myös Love – Curl Primer sekä Momon hiuksiin jätettävä hoitoaine. Koska en ole täydellisen kiharan perässä, vaan tavoittelen juurikin luonnonkihara fiilistä, hiukset eivät vaadi kovinkaan paljon laittamista. Märkänä rutistelen kiharan kokoon, aamuisin herätän kiharan sumuttamalla hiuksiin vettä. Olen testaillut viime kuukausina erilaisia hiuskiinteitä, joiden luvataan antavan volyymia ja kiiltoa. Vielä en ole voittajaa löytänyt. Haastavin kihara on siinä vaiheessa, kun tyvi alkaa olla pitkä ja sen suoruus vetää koko paketti lötköksi. Silloin onkin hyvä vetää tukka kiinni ja soittaa seuraavaa aikaa luottokampaajaltani.

Käyn kiharakäsittelyssä puolen vuoden välein ja näillä kerroilla kiharretaan tyvi. Latvan siis annetaan olla vanhoissa aineissa, mutta se rullataan toisella rullalla päälle, ettei valunut permisaine vahingossa suorista jo kiharalla olevia hiuksia. Hiuksia on paljon, mutta ainesosa on ohutta. Latva katkeilee helposti, eikä todellakaan ole elävien kirjoissa. Hiukseni eivät kauniisti kasva pitkiksi, vaan latva on yhtä kuivaa lirua. Taistelen kuitenkin joka kertaa kampaajan kanssa siitä, kuinka paljon latvoja leikataan. Pidän siitä, että tukka menee helposti kiinni löysälle nutturalle ja peittää niskani.

Toisinaan kuitenkin leikittelen ajatuksella polkkatukasta. Joskos kesällä taas repäisisi ja toisi vaihtelua kuontaloon. Siihen asti lutraan kuitenkin Momoilla ja kosteutan kuivia latvoja niin paljon kuin pystyn. 

 

3
1 2 3 161