Tietoa mainostajalle ›

mielipide

LUKSUSTA (KIDUTUSTA) arjen keskelle

Tein itseni kanssa diilin joskus viime vuonna: saan käydä kerran kuussa hieronnassa, jos käyn puolen tunnin kävelyillä pari kertaa viikossa. Kävin hieronnassa kolme kertaa, kävelemässä ehkä neljä. En yksinkertaisesti voinut mennä hierojalle, olin rikkonut lupauksen ja elin jumiutuneen selkäni kanssa kuukausia ilman hoitoa.

Kävely ja ylipäänsä urheilu on ollut olematonta elämässäni viimeisen vuosikymmenen. Luulitteko, että tilanne on paha? Lisätään soppaan vielä se, että en todellakaan koskaan venyttele. Kannan viisi kiloa painavaa kameraa käsissäni, 20 kiloa painavaa reppua selässäni, istun tietokoneella ja auton ratissa. Olkani vetäytyvät eteenpäin ja päätäni särkee. Osteopaatti sanoi viime vuonna selkäni olevan kuin perunapeltoa.

Minun oli pitänyt varata aika hierojalle jo useamman kuukauden ajan, alkuviikosta sain vihdoin aikaiseksi. Arkeen vähän luksusta! Olen ansainnut tämän! Makasin torstaiaamuna kuvassa olevassa tuolissa ensin vatsallani ja sitten selälläni. Muutaman kerran jäin kiinni siitä, että tunsin kovaa kipua, enkä kertonut siitä hierojalle. Kyllähän ne sen näkee: kroppa jännittyy ja pahimmassa tapauksessa alkaa vetäytyä kauemmas hierojan otteesta. Yritin kestää. Yhtäkkiä en ansaitsekaan arkeeni luksusta: en liiku, en venyttele. Ansaitsen kivun.

Kaikkea ei kuitenkaan onneksi laiteta laiskuuden piikkiin. Minä reagoin kropallani. Kun stressaan; saan itseni usein kiinni siitä, että jännitän hartioitani. Toisinaan jännitän vain leukaluitani ja sen takia olen väittänyt hammaslääkärissä, että minulla on ainakin kymmenen reikää suussa! Ei ollut yhtään ja hammaslääkäri taitavasti kysyi heti ”onko sinulla stressiä?” Paikansimme leuan alueen jäykkyyden ja totesimme minun jännittävän leukaluitani unissanikin.

Näiden syiden varjolla mielestäni hieronnassa on tärkeää käydä. Päänsärky helpotti heti, vaikka olo on paikka paikoin kuin mukiloituneella. Käyn Järvenpäässä toverini Maritan ja hänen siskonsa Kehonhuoltopiste Fix Me:ssä. Heillä klassinenkin hieronta on kaukana hellästä koskettelusta. He spottaavat kuin röntgenkatseella kireät paikat ja mukiloivat niitä vähän enemmän. Fix Me:n henkilökunta on myös pari kertaa naksauttanut yliliikkuvat selkänikamani paikoilleen. Tällä kertaa hoitoa sai myös olkavarret ja rintalihakset. Mikä tunne, kun ranteissa alkaa kiertää veri, mahtavaa! Rintalihakset olivat niin jumissa, että itku meinasi tulla.

Varaan seuraavan ajan kuukauden päähän. Laiskakin ansaitsee rennot (okei, rennommat) lihakset.

 

4

PÄÄMÄÄRÄTÖNTÄ MENOA?

Päämäärätöntä, vai kohti selkeitä päämääriä ja unelmia. Niin tai näin: onko sillä mitään väliä?

Useat kysymykset ovat jälleen kummitelleet mielessäni..

Miten kulutan aikaani ja miksi elän läpi tiistaita jälleen samalla kaavalla? Mitä ihmettä teen tällä elämälläni, entä minkä vuoksi? Mihin olen menossa? Kenen kanssa? Miksi? Onko missään mitään järkeä? Elänkö?

Viime perjantaina minua väsytti. Hyppäsin studiolta autoon, ajoin Prismaan ja ostin 170 eurolla raaka-aineita. Olin kotona puoli kahdeksan illalla ja aloin leipomaan. Esikoiseni täytti viikolla 12 vuotta ja lauantaina meille tuli sukulaisia juhlimaan. Siivosimme ja valmistelimme lauantaina vielä kuusi tuntia ennen juhlia.

Sunnuntaina minua väsytti. Ilma oli kuitenkin upea ja päätimme lähteä käymään mökillä. Sitä ennen maalasin yläkerrassa kaksi tuntia, koska halusin ja se oli ainut väli jolloin ehdin. Mökillä nautimme juhlien jämiä ja yritin siinä ohella tehdä töitä. Mökkiretki kesti kuusi tuntia, mutta minusta tuntui, että koko reissuun meni maksimissaan kaksi tuntia. Aika loppuu kesken. Joka päivä.

Olen miettinyt viime aikoina paljon asioiden priorisointia. Mitkä asiat menevät muiden edelle ja mistä syystä? Miten erotella vapaa-aika ja työ, kun ne usein kulkevat käsi kädessä? Miksi teen jatkuvasti hyväntekeväisyyttä, vaikka tarvitsen työtä josta maksetaa? Miksi omat ”rahattomat” projektit tuntuvat tärkeämmiltä kuin oman yrityksen kasvu? Miksi minun pitää päättää ja ottaa vastuu ihan kaikesta?

Toisinaan on hirmuinen kiire, mutta silti tuntuu, että tarvitsen töitä lisää. Teenkö täten liikaa vääränlaisia töitä? Olen viime aikoina todennut, että tietyllä tavalla kyllä. Se huolestuttaa ja lisää stressiä. Toisaalta asioiden oivaltaminen on aina iso plussa! Usein se kuitenkin luo tilanteen, jolloin pitää tehdä muutoksia. Jos oivaltaa jotain joka viikko, on lopulta isojen muutoksien äärellä ja ne vaativat ekstra-voimavaroja ja sitä aikaa.

Nyt on meneillään suoraan sanottuna paljon. Hamuan silti enemmän. Tarkoituksena on jonain päivänä palkata yritykseeni työntekijöitä. Koen, että sen vuoksi on tehtävä paljon töitä. Perkeleesti. Unelmat ja suunnitelmat eivät ole kirkkaina, eikä niiden tarvitsekaan olla. Ne toteutuvat, muuttuvat ja häviävät matkan varrella. Oli sitten kyse urasta tai arjesta.

Minua kuitenkin ahdistaa hieman juuri tällaiset tiistait jotka kulkevat samaa rataa. Haluan enemmän spontaaniutta ja samaan aikaan tolkkua toimintaan. Toisinaan on kova tarve tuntea elävänsä. Mennä jotain kohti. Saada tarkoitus ja merkitys. Enkä edes uskalla ajatella, että tämä kaikki olisi turhaa! Entä jos kaikki kaatuu? Entä jos sairastun vakavasti? Kuolenko ahdistukseen, kun elin tiistait toisinaan niin tasapaksusti? Miksi ihmisten elämä on usein tylsää ja tasapaksua? Onko järkeä leipoa jos väsyttää? Pitääkö siivota jos on sotkuista? Millainen muisto minusta jää lapsille jos teen töitä illatkin?

Mitä tehdä, kun rakastaa yksinkertaista arkea yhtä paljon kuin tapahtumarikasta elämää?

Sekava kirjoitus, mutta sekava on mielenikin tänä tasapaksuna, mutta vauhdikkaana tiistaina. Tämä oli oksennus johon saa kyllä tarttua. Tarkoitus kuitenkin on jäsennellä tästä selvempiä osioita jatkossa!

PS! Muistakaa osallistua Suomen Blogimedian lukijakyselyyn! Tärkeää infoa meille!

10

BALI – paratiisi?

Lähdin matkaan hieman epäileväisin mielin. Olen matkannut perheeni kanssa Aasiassa useita kertoja, lähinnä Thaimaassa mutta Indonesia oli tuntematonta maaperää. Bali on jo muutamia vuosia ollut kaikkien huulilla. Sinne on noussut trendikkäitä ravintoloita kuin sieniä sateella, puolet porukasta hamuavat surffaamaan ja loput joogaretriitille. En kuulu surffareihin, enkä hyvinvoiviin hippeihin, mutta ravintolat kiinnostivat. Sekä totaalinen rantaloma. Se suomalaisen kerran vuodessa must have.

Kun Qatar alkoi lentää Suomesta, lippujen hinnat laskivat. Kun turistit valloittivat Balin, 12 000 hotellien ja villojen välille muodostui kilpailua, etenkin off-seasonilla. Kun saimme lennot reilulla viidellä sadalla ja sviitin isosta hotellista omalla uima-altaalla 65e/yö, Bali valikoitui kohteeksi.

 

 

 

Epäilyt todistautuivat oikeiksi, eikä Balista tule vakituista kohdetta matkakalenteriini, se ei tosin meinaa mitään. Vain muutama kohde on tähän mennessä vienyt sydämeni täysin. Niin kovaa, että kohteeseen voisi tehdä matkan jos toisenkin. Bali ei ollut pettymys, mutta ei se myöskään ollut upea paratiisi. Hienompiakin paikkoja on. Myönnettäköön tosin, että pysyimme visusti Canggun ja Seminyakin kylissä. Uluwatut ja Ubudit skippasimme, ne olisivat toki saattaneet tuoda lisää pisteitä Balille. Mutta päätimme matkailla kuten monet keski-ikäiset; turvallisesti yhdessä lokaatiossa.

Bali tarjoili ihania ruokaelämyksiä, kauniita auringonlaskuja, iloisia ihmisiä ja totaalisen irtioton arjesta. Off-season on myös lempiaikani matkustaa. Rauhallista, hotellissa palvelu pelaa, eikä rantatuoleista tarvitse tapella.

 

 

 

Jos ei pelkää kosteaa kuumuutta, eikä skoottereita, kohde on mitä mainioin lapsiperheelle. Me matkasimme tällä kertaa kaksin Kain kanssa, mutta haluaisin tarjota lapsilleni lähitulevaisuudessa matkan Aasiaan. Kulttuuri ja ilmasto ovat niin erilaisia. Ihmiset, tuoksut, kaikki! Haluan ojentaa lapsilleni Aasia-kokemuksen kultaisella tarjottimella, kuten se minullekin ojennettiin. Aasia-matkailu avarsi lapsena ja nuorena maailmaani valtaisasti. Etelä-Euroopan rantalomat ovat kaukana viidakon vehreydestä jossa jumalille kannetaan päivittäin ruokaa ja suitsuke tuoksuu.

 

 

Balin upeat villat ja trendikäs meininki houkuttaa, mutta ainakin Canggu oli vielä melko epäkäytännöllinen ja keskeneräinen alue. Me vuokrasimme skootterin päiväksi ja siihen se jäikin. Kai oli ajanut pari kertaa aiemmin, minä en kertaakaan ja Bali ei ole paikka jossa ajamista kannattaa harjoitella. Meidän läheltä piti tilanteet saivat varovaiseksi ja Kain stressaantuneeksi. Liikenne on vasemmanpuoleinen ja risteykset sekavia ilman liikennevaloja. Jokainen menee kun uskaltaa. Siirryimme kävelemään ja taksin asiakkaiksi (suht edullisia, käytä Blue Bird yhtiötä ja vaadi mittari päälle kun hyppäät kyytiin). Välimatkat ovat pitkiä, jalkakäytäviä ei ole läheskään kaikkialla ja aurinkoiseen aikaan kävely on tuskaista. En voi tarpeeksi korostaa kuinka kuuma siellä on. Haha. Olin tammikuussa Kambodzassa, eikä se ollut mitään Baliin verrattuna.

Koska liikkuminen oli rajallista, päädyimme köllimään paljon hotellin altaalla. Oma allas oli melko turha. Siinä tuli pulahdettua muutamana iltana ja kahtena päivänä. Vastoin odotuksiani viihdyimme paremmin hotellin isolla altaalla kuin omassamme. Lapset olisivat rakastaneet omaa allasta! Elin käsityksessä, että minäkin olisin. Tulipahan nyt koettua, että se on liikaa jos hotellilta löytyy isot altaat, joissa vesi jopa viilensi hieman. Meidän noin 4m x 2,5m altaan vesi oli auringon lämmittämä, vaikka vettä lisättiin joka päivä. Oma allas toi pientä luksusta iltoihin, mutta seuraavalla kerralla maksan mieluummin ekstraa merinäköalasta, jos lapset eivät ole messissä. Nyt sviitin kylpyammekin jäi korkkaamatta!

 

 

 

Altaalla pötköttely kirjojen kanssa toi kaivattua breikkiä elämään. Surffareista tuttu Intian valtameri nostatti melko isoja aaltoja, mutta punaisista lipuista huolimatta pulahdimme muutamana päivänä aaltojen uomiin. Joku voisi kysyä miksi menen rantalomalle kun silmäni eivät kestä tippaakaan merivettä ja hikoilen sekä punoitan kuin sika.. Vartaloni ei yksinkertaisesti adaptoidu nopeasti kuumuuteen, ei ehkä koskaan. Aurinko on kuitenkin ystäväni jos allas on vieressä ja drinkki kädessä. Merivesi taas on mielettömän ihana aaltoineen, kunhan se ei kaappaa minua syövereihinsä kokonaan.

En siis himoitse snorklailun perään ja pelkään mereneläviä meressä ja lautasellani, aaltojen voima ja meren äärettömyys kuitenkin kiehtoo. Intian valtameri oli yhtä lämmintä kuin uima-altaamme vesi. Isot aallot eivät ole ideaali lapsiperheen lomalle, mutta Balin ympäriltä löytyy kyllä rantoja joihin tuulet eivät osu niin kovaa. Aasiassa parasta onkin meriveden lämpö. Vaikka se laittaakin hälytyskellot soimaan ilmaston lämpenemisen suhteen, mutta mikäs minä tässä Aasian matkaajana olen mitään mukisemaan.

 

 

 

Mites sitten se trendikäs Bali? Se näkyy hinnoissa. Syöminen on edelleen edullista, hemmetin hyvän aterian voi saada kolmella eurolla. Paikallinen olut (Bintang) on rannoilla muutaman euron pintaan, mutta ravintoloissa juomien hinnat olivat toisinaan jopa Suomen hinnoissa. Alkoholia verotetaan Indonesiassa rutkasti, drinkit olivat usein 5-8 euroa. Nautin itse paljon erilaisia smoothieita ja mehuja joiden hinnat pyörivät kolmen euron paikkeilla. Mehut olivat usein ihania, mutta kannattaa huikata tilatessa ”no sugar”, sitä tai siirappia kun tuppaavat lisäämään mehuihin aivan turhaan.

Ravintoloita on paljon, mutta ne ovat ympäri kylää. Vedimme taksilla tai vaelsimme kävellen syömään lähinnä iltaisin, joten valitettavasti ruokakuvat uupuvat. Mainittakoon pari kokeilemisen arvoista mestaa: One Eyed Jack on Nomun perustajan japanilainen ravintola. Hinnat kalliimpia, mutta makuelämykset sen arvoisia. Jackiä vastapäätä on kotikutoisempi Ngon Ngon, jonka vietnamilainen keittiö valloitti meidät, hinnat laittoman edulliset. Italialainen Baracca oli tupaten täynnä, tunnelma lämmin ja miljöö mieletön. Sieltä sai jopa viiniä! Vegaaninen Peloton Supershop oli Balin parhainta antia. Söin hampurilaisen joka oli törkyhyvää ja bataattiranskalaiset aiolilla to die for.

 

 

  Canggu ja Seminyak ovat täynnä surffareille sopivia puoteja kuten Quicksilver ja Volcom, hinnat samat kuin Suomessa. Bali ei ole shoppailun paratiisi, paljon on erilaista puotia, mutta hinnat ovat todella korkeita. Yllättivät vallan. Kopiotuotteita on myynnissä jonkun verran, mutta laatu on hyvin köykäistä ja turisteilta yritetään kiskoa törkyisiä hintoja! Tinkiminen on aivan must. Kopiotuotteiden ostaminen on kyseenalaista, mutta toisaalta niin on aitojen Adidasten paitojen hinnatkin.. Jokainen shoppailkoon omantuntonsa mukaan.

Seminyak on siis näistä kahdesta pitäjästä isompi, jalkakäytävät löytyvät ja kauppoja vieri vieressä. Myös ruokakauppoja. Alunperin me halusimme rauhallisempaan ympäristöön, koska kuvittelimme ajavamme reissun läpi skootterilla. Jos haluaa Balille, mutta ei halua skootterin selkään, suosittelen majoittumaan isompaan pitäjään. Hotellilta tai Villalta löytynee kuitenkin oma ja rentouttava rauha, joutumatta kuitenkaan olemaan eristyksissä. Cangun puolella kävelimme yleensä rantaa pitkin seuraavalle kadulle. Cangussa kadun lähtevät rannasta ja kulkevat suoraan isommille teille. Matkaa on kuitenkin kilometri tolkulla.

 

Ihanin piirre Balissa onkin kilometrejä pitkä ranta joka kerää ihmiset yhteen iltaisin. Surffarit odottavat meressä viimeistä aaltoa ja heidän, sekä auringon viimeistä näytöstä seuraavat sadat turistit ja paikalliset. Tunnelma on rento, iloinen ja kaunis. Jokainen auringonlasku on erilainen, värien ilottelu on mieletön. Huikka Bintangia, rennosti säkkituolissa, hiekat varpaissa ja annetaan päivän vaihtua toiseen. Aina hieman haikein, mutta odottavaisin mielin.

Loma tosiaan on ihmisen parasta aikaa, rantaloma henkinen investointi. Seuraavaksi listalla on Berliini ja ystävä-matka mahdollisesti Vilnaan. Matkailu avartaa ja Balikin sen teki.

11

YOU ARE A BADASS

Luin vihdoin loppuun Jen Sinceron You Are a Badass kirjan. Minulla oli suuria odotuksia ja oikein odotin päsätä lukemaan kirjan, mutta lukukokemus tyssäsi nopeasti. Lomamatka oli vihdoin paikka jolloin sain itsestäni revittyä irti hieman badassia ja tykitin kirjan loppuun.

Kirjailija on itse ahminut kaikki self-helpit ja patistaakin omat lukijansa tarttumaan suoraan tuumasta toimeen. Mutta minä en ollut valmis, enkä taida vieläkään olla. Lamaannuin täysin kun luin heti alkumetreillä, että jos et muuta tyyliin kaikkea, et voi onnistua.

Elämässäni on muutamia kohtia joita siis haluaisin muuttaa, mutta taistelen edelleen niitä vastaan. Sepittelen latteuksia kuten ”itsekurini on olematon” tai ”väsyttää liikaa, aika ei riitä”. Olen vahvasti juurtunut toimintatapoihini, enkä jaksaisi nähdä kovinkaan paljon vaivaa, jotta saisin muutettua niitä. Tässä vaiheessa Jen sanoisi, että en siis ole tosissani. No en olekaan. Olen vaiheessa jossa itse ahmin self-helppejä, imen niistä vaikutteita mutta en aktiivisesti toteuta muutoksia. Uskottelen itselleni, että joku päivä vielä laitan haisemaan.

Sincero kirjoittaa alkuenergiasta ja siitä, että jos uskoo vahvasti, luo ylleen positiivista energiaa, saa haluamansa. Olen tästä osittain samaa mieltä, mutta negatiivinen puoleni ei. Se lannistuu ja velloo edelleen vahvasti pessimistisyydessä. Olen epäonnistuja, kukaan ei rakasta minua, eikä minusta koskaan tule mitään. Mutta kuten voitte viimeisestä kuvasta lukea, Jeniä ei kiinnosta kuinka luuserina itseäni pidän.

Vaikka Badass sisälsi paljon shaigonia uskosta ja alkuenergioista, siinä oli myös paljon hyvää. Paljon potkua persuksille. Se kannustaa, se käskee joka luvussa rakastamaan itseään ja jälleen vahvistui ajatus siitä, että on tehtävä sitä mistä pitää. Kaikki muu on turhaa. Täten olen askeleen lähempänä siivoojan ja kuvankäsittelijän palkkaamista.

Asioiden pitää muuttua, haluan sitä.

Jos haluat alkaa elää elämää, jota et ole vielä koskaan elänyt, sinun täytyy ryhtyä tekemään asioita, joita et ole vielä koskaan tehnyt.

Nuo sanat kummittelevat mielessäni. Ja kuten terapia, uskon että self-helpit toimivat. Minä en ole vielä täysin tosissani, mutta kun kirjassa käskettiin kolmannentoista kerran rakastaa itseäsi, aloin jo hitusen uskomaan siihen. Aion kuitenkin edetä pienin askelin. Ehkä luen kirjan uudelleen vuoden päästä.

 

11
Kommentit pois päältä artikkelissa YOU ARE A BADASS
1 2 3 36