mielipide

LEPOA LAPINJÄRVELLÄ

Kärsitkö unettomuudesta? Heräiletkö öisin? Heräätkö kuudelta? Eikö uni vain tule? Minulla on vastaus kaikkeen: mene mökille.

Tuumailen täällä parhaillaan, että jos mökillä asuisi, olisiko univelat kuitattu for good. Onko Lapinjärveläisillä  unilääkettä juomavedessä? Nukkuvatko he ja muut keskellä luontoa elävät ihmiset yönsä kuin tukit?

Me olemme nukkuneet. Olemme olleet uupuneita kymmeneltä ja heränneet aamulla yhdeksältä. Tänään vasta kymmeneltä. Minni saapui pesueensa kanssa tänne yökylään ja tuskaili kuinka lapset heräävät varmasti kuudelta. Minä rauhoittelin, että ehei, nyt olemme mökillä. Ja niin hekin heräsivät seuraavana aamuna vasta puoli yhdeksän.

Ulkoilma ja rauha. Sekä se, että olen kaukana työminästä. Yrittäjänä pää on työmoodissa 24/7. Vaikkakin nykyään pystyn lepäämään suht hyvin viikonloppuisin. Kunnon irtautumiseen vaaditaan poistuminen kotinurkilta. Kun tietää, ettei tarvitse olla missään huomenna, eikä ylihuomenna, unen laatu paranee hirmuisesti.

Jos asuisin maalla, olisin työminässäni kiinni samalla tavalla kuin kaupungissa. Enkä usko, että hiljaisuus enää  tietyn ajan jälkeen parantaisi unen syvyyttä. Ulkona oleminen ja touhuaminen ovat myös varmasti tehneet tehtävänsä tällä reissulla. Sekä lupa olla vain. Mökkimoodi sopii minulle ja sieluni himoitsee sitä. Sieluni tarvitsee rauhaisaa maalaiseloa muutaman kerran vuodessa.

Yritän viedä Lapinjärveltä mukaani kaupunkiin palasen verkkaisuutta ja hyvää unta. Varmuudeksi täytän myös juomapulloni heidän hanavedellä.

7

PAIKKANI YHTEISÖSSÄ

Pienessä kylässä olet outo ulkopuolinen tai täysillä inessä skenessä. Tällaisen mielikuvan sain vietettyäni vapaaehtoistyöpäivää Lapinjärven kirjastolla. Koen tulevani kaikkien kanssa toimeen, mutta haluanko elää kylässä jossa kaikki tuntevat kaikki ja usein vielä tietävät toistensa asiat?

Ennen Lapinjärvelle tuloa minulla oli käsitystä ajatuksistani ja ne osoittautuivat oikeiksi; en ole yhteisöihminen. Haalin lähelleni ihmisiä joista pidän ja tekemistä josta pidän. Olen maailman huonoin osallistumaan vanhempainiltoihin tai tarjoamaan auttavaa kättäni talkoissa. En pidä yhteisöistä. Pidän omasta yksiköstäni ja sinne valikoiduista tyypeistä. Läheisilleni voin sanoa suoraan, huonona päivänä kauppajonossa en jaksa sosialisoida.

Yhteisötoiminta tekee minusta välittömästi introvertin. Haluan mahdollisimman kauas ja nopeasti. Luulen kuitenkin, että pieni kylä jossa yhteisö ei pelaa yhteen hiileen, on pian entinen pitäjä. Kuntaliitoksissa ynnä muissa muuten jäädään jalkoihin, eikä uusia ihmisiä saada kylään jollei se ole elinvoimainen. Ihmiset ja heidän yhteisöhankkeensa tekevät kylistä elinvoimaisia. Näin on toki isommissakin kaupungeissa, mutta paine osallistua ja olla aktiivinen ei kohdistu joka toiseen asukkaaseen. Minun on siis parempi pysyä kaupungissa, täten voin vain nauttia toisten aktiivisuudesta.

Aktiiviset yhteisöt varmasti pelastavat monia. Suurella osalla on sisällään tarve tehdä ja touhuta muiden kanssa. Ihmiset joilla ei ole ystäviä tai perhettä, saavat varmasti yhteisöstä oman perheen. Onneksi siis meistä ihmisistä on moneksi ja toivottavasti mahdollisimman moni löytää paikkansa.

Lapinjärven kirjastossa pääsee osaksi yhteisöä nopeasti. Samassa talossa toimii kaikille vapaa työhuonetila, jolla on oma emäntä. Kirjastosta löytyy tällä hetkellä myös Verner Thoménin näyttely. Lapinjärvellä paljon maalannut taiteilija oli Helene Schjerfbeckin oppipoikia. Kirjaston henkilökunnan kanssa pääsee myös keskustelemaan varmasti asiasta kuin asiasta, kunhan vain avaa suunsa. He vastaanottivat minut halaten ja juttelu siirtyi siitä sulavasti Suomen sisällissodan kauheuksiin. Vanhainkodin ruokalassa seurasin kuinka puolitutut juttelivat uusista asumisjärjestelyistä. Tammiset ja Haloset ovat hänen seinänaapureitaan, vastapuoli toki tiesi keistä on kyse ja millaisia persoonia perheistä löytyy.

Ulkopuoliselle tiiviit yhteydet ovat toisinaan myös harvinaista luksusta. Gilmoren tytöt -henkinen toiminta on ainakin täällä totta. Kun et saa jotain kiinni puhelimella, joku on hänet juuri nähnyt ja voit juosta perään!

4

MIA HÖYTÖ

 

Se on semmonen juttu, että luomu on jees. Turhat kemikaalit eivät varmasti ole kenellekään hyväksi, silti itse en juuri ole katsonut mitä iholleni lutraan. Vaan nyt elooni asteli ihana kotimainen luomulöytö, Mia Höytö.

Vihasin rasvaamista vuosia, mutta kun pääsin kolmenkympin satamaan, ihoni alkoi vaatia ulkoista nesteytystä. Vakituisesti rasvaan kasvojani, nykyään aamuin illoin. Kuulun naisiin joita pinnalliset miehet vihaavat 8 kuukautta vuodesta, en paljoa jaksa jalkakarvojani trimmailla. Kevät tuli, paljasti nilkat ja hyölä käy jälleen. Täten rasvailen vakituisesti nelisen kuukautta myös jalkojani ja hyvälle body butterille on käyttöä.

Mia Höytön Silkki Body Cream tuoksuu raikkaalta metsältä, siliää ihon, levittyy kuin voita sivelisi. Ilmankos, sillä puteli sisältää muun muassa shea-voita. Silkin purkin pumppu on myös taivaallisen pehmeä ja siisti käyttää! Unelma Intensive Moisturising Cream pitää illalla kasvoni pitkään pehmeinä ja tunnen kuinka luonnonmukaiset mömmöt hoitavat ihoani.

Mia Höytön tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa. Olen monesti todennut, että kotimaisuudesta saa aina plussaa (kiitos äiti joka kasvatit näin..) ja kun tuotteet ovat varustettu organic cosmetic -leimalla, olen melkein myyty. Höytö onnistui vielä suunnittelemaan sellaiset tuotepakkaukset joita ei halua piilottaa kaappiin. SOLD!

MIA HÖYTÖ

 

3

KEVYTTÄ KESÄKEIMAILUA

OKEEFFE-light-of-iris_2013-07-23_09 55 12

Lutka, jakorasia, hetukka, huora.. Irtosuhteista saattaa saada leiman, joka ei ole ansaittua. Jos ihmiset haluavat kevyttä kivaa, molemmat ovat suostuvaisia ja tietävät mihin ryhtyvät, huoruus on siitä touhusta kaukana.

Heitetään se nyt pöydälle; seksi on kivaa. Se on terveellistä (irtosuhteissa muista suojaseksi!), se tekee hyvää mielelle ja sielulle. Sinkkuna seksi toisen ihmisen kanssa ei ole itsestäänselvyys, mutta sitä on melko helposti saatavilla esimerkiksi Tinderin kautta, mikäli siellä tulee mätsejä.

Kun hyvästelin hetki sitten elämästäni ihmisen joka halusi parisuhdetta, puntaroin halujani. Tuli vahva tunne, että nyt ei ole vakituisen suhteen aika. Säätäminen kutsui minua. Tinder oli lähes kuollut, mutta olin sinut itseni ja yksinolon kanssa. Tuumailin, että minulla ei ole nyt aikaa miehelle. En lähtenyt mukaan liki täydelliseen suhteeseen, en selkeästi ole vielä valmis vakiintumaan, ajattelin. Pian deittailun ylijumalat asettuivat päälleni ja Tinderissä mätsejä sateli. Yllätin itseni kolmen vuoden pelaamisen jälkeen ja vastasin miehelle perinteiseen ”Mitä etsit täältä?” kysymykseen ”KESÄHEILAA!”

Ajatus kasuaalista suhteesta, joka tapahtuisi lähinnä kesäsunnuntaisin, seksin ja läheisyyden merkeissä, houkutti. Minua ei toki yllättänyt ollenkaan se, että miehet innostuvat tästä ideasta. Viime viikonloppuna puhelimeni lauloi niin, että en perässä pysynyt, enkä jaksanut vastata edes kaikille. Poskia punotti villit viestit ja treffejä sovittiin.

Maanantaina oli mukavaa, tiistaina vielä mukavampaa. Keskiviikkona kävelin pilvissä koko päivän, koska minua melkein kymmenen vuotta nuorempi kundi oli heitellyt pitkin sänkyä edeltävän illan, ja yön. Kuten jo todettu, hyvästä seksistä saa hyvää energiaa ja se tekee hyvää sille mielelle ja sielulle.

Naisia (tai miehiä) ei pidä nimitellä tai arvostella aktiivisen seksielämän vuoksi. Hyväksikäyttäjät ja tunteettomat, väkinäiset kohtaamiset ovat toki eri juttu. Jotta päädyn sänkyyn miehen kanssa, siinä pitää olla intohimoa ja yhteys. Se voi kuitenkin olla yhteys josta ei muodostu mitään muuta kuin kivaa hetkeksi. Sellaista on usein sinkun elämä, mutta tähän asti olen toisinaan ollut kovin pettynyt kun jatkoa ei seurannutkaan ja välillä on tullut hyväksikäytetty olo. Nyt olen itse innoissani vapaudesta. Se on tehnyt kohtaamisista rentoja kaikin puolin, en katsele jokaista miestä aviomieskandidaatti-silmin. Tätähän se elämä on koko ajan ollut, irtosuhteita. Mutta nyt osaan nauttia niistä itsekin! Toisin kuin ylhäällä kirjoitin, olen valmis suhteeseen jos oikea sattuu kohdalle. Nyt siitä on kuitenkin kadonnut se viimeinenkin paine.

Paneskelkaa ihmiset, paneskelkaa!

28

SENCHA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Elämäni on loputon tie kohti ihanimpia teemerkkejä. Vihreä tee on uudehko tuttavuus elämässäni, noin vuosi sitten rakastuin senchaan ja olen ollut uskollinen sille aina kun mahdollista. Senchan laaduissa on suuria eroja. Parasta senchaa olen saanut japanilaisilta kuvattaviltani ja Eerikinkadun Théhuoneelta.

Pussitee on teelajien merkkiliikkeissä melko hintavaa suhteessa irtoteehen ja täten sählään teesiivilöiden kanssa. Ainakin arkisin se on kaukana miellyttävästä teeseremoniasta. Täten on hetkiä jolloin pussitee on ihanan helppo. Marketeista on ollut mahdotonta löytää kirkkaan vihreää senchaa, saatika pussiteen muodossa edes laadukasta vihreää teetä.

Vaan jälleen kerran Järvepään Citymarket yllätti. Kerrassaan ihana ja kovin senchamainen sencha luomutee on pakattu aromit säilövään pussiin, pussissa. Paketti ei ole halvimmasta päästä, mutta edullisempaa kuin merkkiliikkeissä ja itselleni helpommin saatavilla. Tee on myös riittoisaa, pussista riittää kaksi, ellei jopa kolme kupillista. Älkää kuitenkaan etsikö tuotetta turhaan teehyllystä. Jäken sittari on sijoittanut tämän aarteen ”Makuja maailmalta” käytävälle.

Mietin aina välillä lomamatkaa Japaniin. Se tulisi varmasti päättymään toisen matkalaukun ostoon jonka täyttäisin teetuliaisilla.

6

EHJÄKSI

IMG_2652

”Kyky olla itselleen seuraksi kehittyy hiljalleen. Ja kun sen taidon oppii, ei koskaan enää ole yksin.”

Olen jo tuon pisteen paremmalla puolella. Viihdyn yksin ja osaan olla yksin ilman intensiivistä television tuijotusta. Ilman pakoa todellisuudesta. Tämä tilanne on saanut minut nauttimaan enemmän elämästä.

Heli Thorén on kirjoittanut päiväkirjamaiseen muotoon tunnelmia avioerostaan, Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta. Jaan samoja kokemuksia, opin kirjasta uutta ja löysin myös monia erilaisuuksia Helin ja hänen erokokemuksensa kanssa.

Helin ystävyyssuhteet laittoivat minut puntaroimaan omiani. Lopetin aikoinaan jakamisen koska olin niin poikki ja nyt kun olen taas oma itseni, olen hieman tuuliajolla sen kanssa että kenelle puhua, mistä ja miksi. Olen myös väsynyt jankkaamaan samoja asioita vuodesta toiseen ja huomasin kadehtivani Helin ystävyyssuhteita. Tajusin kuitenkin, että Heli teki useasti aloitteen, soitti ja avautui. Tajusin myös sen, että kirjassa käsiteltiin vain yksi vuosi. Kun vetää sinkkuna neljättä vuotta, asiasta puhuminen saa ystävieni ja omat korvat verille. Nykyään kärsijän paikalla istuu terapeuttini.

Olen välillä miettinyt kuinka kauan menisi, jotta ystäväni tajuaisivat minun kuolleen. Tänä päivänä puheluita ei juuri soitella ja on ihan ok olla vastaamatta tekstariin kuusi päivää. Kovin moni ei vointiani kysellyt eron jälkeen. Se saattoi johtua siitä, että annan itsestäni vahvan kuvan, ihmiset ovat liian kiireisiä tai sitten ketään ei vain kiinnosta. Haha. Kun kuitenkin mietin, mikäli olisin itse soittanut, mikäli olisin pyytänyt apua, olisinko saanut sitä? Olisin. Puheluihini olisi vastattu, apua olisi annettu. Ehkä tästä voi sen verran oppia, että jos minun ystäväni tulevaisuudessa eroaa, kysyn vointia vähintään viikon välein.

Tunnen Helin. Hän on vaalea, pikkuruinen, bambisilmäinen, sanavalmis, kiinnostava kaunotar. Kirjan loppumetreillä Heli kuvailee toisen naisen ulkonäköä nostaen hänet itsensä yläpuolelle. Naurahdan, koska hän kuvailee itsensä. En voi uskoa, että niin mahtava nainen näkee yhtään ketään uhkana. Kirja on kuitenkin pitkälti kasvutarina, jossa varmasti suurin muutos tapahtuu Helin itsetunnolle ja oman arvon tunnolle. Selkeästi meistä useat painivat aina vain saman asian kanssa; vaikka olisit muiden mielestä kuinka upea, peilissä nähdään vikoja.

Jotain todisteita Helin puoleensavetävyydestä minulla kyllä on ja muuan muassa siitä syystä oma erotarinani on erilainen.. Itse en edusta hoikkaa, vaaleaa kaunotar -kategoriaa. Kun Heli lähtee kirjassa tyttöjen kanssa baanalle, tai istuu yksin Thaimaalaisessa kuppilassa, miehet lähestyvät häntä. Minä nökötän seinäruusuna kunnes uskallan itse tehdä aloitteen. Tuumailin useaan otteeseen kirjaa lukiessani, miten hyvää huomio muiltakin kuin kuusikymppiseltä juopolta olisi tehnyt ja TEKISI omalle itsetunnolleni.

Lopulta kuitenkin meidän jokaisen on tehtävä oma matka. Vaikka Heli löytää helposti seuraa, se ei paranna haavoja, eikä auta toipumaan erosta yhtään sen nopeammin. Se tosin voisi tehdä niin, Heli olisi varmasti helposti voinut heittäytyä uuteen suhteeseen ja siinä me olemme samanlaisia. Me tiedämme, että tyytyminen on väärin. Me tiedämme, että järkevintä on opetella olemaan itsensä kanssa ja odottaa mitä tuleman pitää.

Heli kokee maailman kauniina ja luottaa siihen, että universumilla on hänelle suunnitelma, maailma on hyvä ja se pitää hänestä huolen. Tätä positiivisuutta ja kaunista ajattelutapaa muista ja itsestä peilasin omaan napaani. Olen siinä pisteessä, että elämä ei usein ole pakkopullaa ja jaksan odottaa asioiden tapahtuvan omalla painollaan. Jos yritän lisätä silmille vaaleanpunaiset lasit, saatan viihtyä elämässäni vielä paremmin.

Sivu kerrallaan kohti upeita oivalluksia maailmasta ja itsestään. Mikäli olet eron kynnyksellä tai sen syövereissä, tarttuisin tähän kirjaan. Teki myös hyvää lukea se vasta nyt. Helin kanssa tuumittiin, että lukukokemus on varmasti varsin erilainen, riippuen siitä missä vaiheessa eroprosessia olet. Hyvää se tekee joka tapauksessa, vertaistukea ei koskaan voi olla liikaa.

Heli Thorén, Ehjäksi (Cozy Publishing)

 

14
1 2 3 13