mielipide

MIA HÖYTÖ

 

Se on semmonen juttu, että luomu on jees. Turhat kemikaalit eivät varmasti ole kenellekään hyväksi, silti itse en juuri ole katsonut mitä iholleni lutraan. Vaan nyt elooni asteli ihana kotimainen luomulöytö, Mia Höytö.

Vihasin rasvaamista vuosia, mutta kun pääsin kolmenkympin satamaan, ihoni alkoi vaatia ulkoista nesteytystä. Vakituisesti rasvaan kasvojani, nykyään aamuin illoin. Kuulun naisiin joita pinnalliset miehet vihaavat 8 kuukautta vuodesta, en paljoa jaksa jalkakarvojani trimmailla. Kevät tuli, paljasti nilkat ja hyölä käy jälleen. Täten rasvailen vakituisesti nelisen kuukautta myös jalkojani ja hyvälle body butterille on käyttöä.

Mia Höytön Silkki Body Cream tuoksuu raikkaalta metsältä, siliää ihon, levittyy kuin voita sivelisi. Ilmankos, sillä puteli sisältää muun muassa shea-voita. Silkin purkin pumppu on myös taivaallisen pehmeä ja siisti käyttää! Unelma Intensive Moisturising Cream pitää illalla kasvoni pitkään pehmeinä ja tunnen kuinka luonnonmukaiset mömmöt hoitavat ihoani.

Mia Höytön tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa. Olen monesti todennut, että kotimaisuudesta saa aina plussaa (kiitos äiti joka kasvatit näin..) ja kun tuotteet ovat varustettu organic cosmetic -leimalla, olen melkein myyty. Höytö onnistui vielä suunnittelemaan sellaiset tuotepakkaukset joita ei halua piilottaa kaappiin. SOLD!

MIA HÖYTÖ

 

3

KEVYTTÄ KESÄKEIMAILUA

OKEEFFE-light-of-iris_2013-07-23_09 55 12

Lutka, jakorasia, hetukka, huora.. Irtosuhteista saattaa saada leiman, joka ei ole ansaittua. Jos ihmiset haluavat kevyttä kivaa, molemmat ovat suostuvaisia ja tietävät mihin ryhtyvät, huoruus on siitä touhusta kaukana.

Heitetään se nyt pöydälle; seksi on kivaa. Se on terveellistä (irtosuhteissa muista suojaseksi!), se tekee hyvää mielelle ja sielulle. Sinkkuna seksi toisen ihmisen kanssa ei ole itsestäänselvyys, mutta sitä on melko helposti saatavilla esimerkiksi Tinderin kautta, mikäli siellä tulee mätsejä.

Kun hyvästelin hetki sitten elämästäni ihmisen joka halusi parisuhdetta, puntaroin halujani. Tuli vahva tunne, että nyt ei ole vakituisen suhteen aika. Säätäminen kutsui minua. Tinder oli lähes kuollut, mutta olin sinut itseni ja yksinolon kanssa. Tuumailin, että minulla ei ole nyt aikaa miehelle. En lähtenyt mukaan liki täydelliseen suhteeseen, en selkeästi ole vielä valmis vakiintumaan, ajattelin. Pian deittailun ylijumalat asettuivat päälleni ja Tinderissä mätsejä sateli. Yllätin itseni kolmen vuoden pelaamisen jälkeen ja vastasin miehelle perinteiseen ”Mitä etsit täältä?” kysymykseen ”KESÄHEILAA!”

Ajatus kasuaalista suhteesta, joka tapahtuisi lähinnä kesäsunnuntaisin, seksin ja läheisyyden merkeissä, houkutti. Minua ei toki yllättänyt ollenkaan se, että miehet innostuvat tästä ideasta. Viime viikonloppuna puhelimeni lauloi niin, että en perässä pysynyt, enkä jaksanut vastata edes kaikille. Poskia punotti villit viestit ja treffejä sovittiin.

Maanantaina oli mukavaa, tiistaina vielä mukavampaa. Keskiviikkona kävelin pilvissä koko päivän, koska minua melkein kymmenen vuotta nuorempi kundi oli heitellyt pitkin sänkyä edeltävän illan, ja yön. Kuten jo todettu, hyvästä seksistä saa hyvää energiaa ja se tekee hyvää sille mielelle ja sielulle.

Naisia (tai miehiä) ei pidä nimitellä tai arvostella aktiivisen seksielämän vuoksi. Hyväksikäyttäjät ja tunteettomat, väkinäiset kohtaamiset ovat toki eri juttu. Jotta päädyn sänkyyn miehen kanssa, siinä pitää olla intohimoa ja yhteys. Se voi kuitenkin olla yhteys josta ei muodostu mitään muuta kuin kivaa hetkeksi. Sellaista on usein sinkun elämä, mutta tähän asti olen toisinaan ollut kovin pettynyt kun jatkoa ei seurannutkaan ja välillä on tullut hyväksikäytetty olo. Nyt olen itse innoissani vapaudesta. Se on tehnyt kohtaamisista rentoja kaikin puolin, en katsele jokaista miestä aviomieskandidaatti-silmin. Tätähän se elämä on koko ajan ollut, irtosuhteita. Mutta nyt osaan nauttia niistä itsekin! Toisin kuin ylhäällä kirjoitin, olen valmis suhteeseen jos oikea sattuu kohdalle. Nyt siitä on kuitenkin kadonnut se viimeinenkin paine.

Paneskelkaa ihmiset, paneskelkaa!

28

SENCHA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Elämäni on loputon tie kohti ihanimpia teemerkkejä. Vihreä tee on uudehko tuttavuus elämässäni, noin vuosi sitten rakastuin senchaan ja olen ollut uskollinen sille aina kun mahdollista. Senchan laaduissa on suuria eroja. Parasta senchaa olen saanut japanilaisilta kuvattaviltani ja Eerikinkadun Théhuoneelta.

Pussitee on teelajien merkkiliikkeissä melko hintavaa suhteessa irtoteehen ja täten sählään teesiivilöiden kanssa. Ainakin arkisin se on kaukana miellyttävästä teeseremoniasta. Täten on hetkiä jolloin pussitee on ihanan helppo. Marketeista on ollut mahdotonta löytää kirkkaan vihreää senchaa, saatika pussiteen muodossa edes laadukasta vihreää teetä.

Vaan jälleen kerran Järvepään Citymarket yllätti. Kerrassaan ihana ja kovin senchamainen sencha luomutee on pakattu aromit säilövään pussiin, pussissa. Paketti ei ole halvimmasta päästä, mutta edullisempaa kuin merkkiliikkeissä ja itselleni helpommin saatavilla. Tee on myös riittoisaa, pussista riittää kaksi, ellei jopa kolme kupillista. Älkää kuitenkaan etsikö tuotetta turhaan teehyllystä. Jäken sittari on sijoittanut tämän aarteen ”Makuja maailmalta” käytävälle.

Mietin aina välillä lomamatkaa Japaniin. Se tulisi varmasti päättymään toisen matkalaukun ostoon jonka täyttäisin teetuliaisilla.

6

EHJÄKSI

IMG_2652

”Kyky olla itselleen seuraksi kehittyy hiljalleen. Ja kun sen taidon oppii, ei koskaan enää ole yksin.”

Olen jo tuon pisteen paremmalla puolella. Viihdyn yksin ja osaan olla yksin ilman intensiivistä television tuijotusta. Ilman pakoa todellisuudesta. Tämä tilanne on saanut minut nauttimaan enemmän elämästä.

Heli Thorén on kirjoittanut päiväkirjamaiseen muotoon tunnelmia avioerostaan, Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta. Jaan samoja kokemuksia, opin kirjasta uutta ja löysin myös monia erilaisuuksia Helin ja hänen erokokemuksensa kanssa.

Helin ystävyyssuhteet laittoivat minut puntaroimaan omiani. Lopetin aikoinaan jakamisen koska olin niin poikki ja nyt kun olen taas oma itseni, olen hieman tuuliajolla sen kanssa että kenelle puhua, mistä ja miksi. Olen myös väsynyt jankkaamaan samoja asioita vuodesta toiseen ja huomasin kadehtivani Helin ystävyyssuhteita. Tajusin kuitenkin, että Heli teki useasti aloitteen, soitti ja avautui. Tajusin myös sen, että kirjassa käsiteltiin vain yksi vuosi. Kun vetää sinkkuna neljättä vuotta, asiasta puhuminen saa ystävieni ja omat korvat verille. Nykyään kärsijän paikalla istuu terapeuttini.

Olen välillä miettinyt kuinka kauan menisi, jotta ystäväni tajuaisivat minun kuolleen. Tänä päivänä puheluita ei juuri soitella ja on ihan ok olla vastaamatta tekstariin kuusi päivää. Kovin moni ei vointiani kysellyt eron jälkeen. Se saattoi johtua siitä, että annan itsestäni vahvan kuvan, ihmiset ovat liian kiireisiä tai sitten ketään ei vain kiinnosta. Haha. Kun kuitenkin mietin, mikäli olisin itse soittanut, mikäli olisin pyytänyt apua, olisinko saanut sitä? Olisin. Puheluihini olisi vastattu, apua olisi annettu. Ehkä tästä voi sen verran oppia, että jos minun ystäväni tulevaisuudessa eroaa, kysyn vointia vähintään viikon välein.

Tunnen Helin. Hän on vaalea, pikkuruinen, bambisilmäinen, sanavalmis, kiinnostava kaunotar. Kirjan loppumetreillä Heli kuvailee toisen naisen ulkonäköä nostaen hänet itsensä yläpuolelle. Naurahdan, koska hän kuvailee itsensä. En voi uskoa, että niin mahtava nainen näkee yhtään ketään uhkana. Kirja on kuitenkin pitkälti kasvutarina, jossa varmasti suurin muutos tapahtuu Helin itsetunnolle ja oman arvon tunnolle. Selkeästi meistä useat painivat aina vain saman asian kanssa; vaikka olisit muiden mielestä kuinka upea, peilissä nähdään vikoja.

Jotain todisteita Helin puoleensavetävyydestä minulla kyllä on ja muuan muassa siitä syystä oma erotarinani on erilainen.. Itse en edusta hoikkaa, vaaleaa kaunotar -kategoriaa. Kun Heli lähtee kirjassa tyttöjen kanssa baanalle, tai istuu yksin Thaimaalaisessa kuppilassa, miehet lähestyvät häntä. Minä nökötän seinäruusuna kunnes uskallan itse tehdä aloitteen. Tuumailin useaan otteeseen kirjaa lukiessani, miten hyvää huomio muiltakin kuin kuusikymppiseltä juopolta olisi tehnyt ja TEKISI omalle itsetunnolleni.

Lopulta kuitenkin meidän jokaisen on tehtävä oma matka. Vaikka Heli löytää helposti seuraa, se ei paranna haavoja, eikä auta toipumaan erosta yhtään sen nopeammin. Se tosin voisi tehdä niin, Heli olisi varmasti helposti voinut heittäytyä uuteen suhteeseen ja siinä me olemme samanlaisia. Me tiedämme, että tyytyminen on väärin. Me tiedämme, että järkevintä on opetella olemaan itsensä kanssa ja odottaa mitä tuleman pitää.

Heli kokee maailman kauniina ja luottaa siihen, että universumilla on hänelle suunnitelma, maailma on hyvä ja se pitää hänestä huolen. Tätä positiivisuutta ja kaunista ajattelutapaa muista ja itsestä peilasin omaan napaani. Olen siinä pisteessä, että elämä ei usein ole pakkopullaa ja jaksan odottaa asioiden tapahtuvan omalla painollaan. Jos yritän lisätä silmille vaaleanpunaiset lasit, saatan viihtyä elämässäni vielä paremmin.

Sivu kerrallaan kohti upeita oivalluksia maailmasta ja itsestään. Mikäli olet eron kynnyksellä tai sen syövereissä, tarttuisin tähän kirjaan. Teki myös hyvää lukea se vasta nyt. Helin kanssa tuumittiin, että lukukokemus on varmasti varsin erilainen, riippuen siitä missä vaiheessa eroprosessia olet. Hyvää se tekee joka tapauksessa, vertaistukea ei koskaan voi olla liikaa.

Heli Thorén, Ehjäksi (Cozy Publishing)

 

14

PÖYTÄ YHDELLE

tableforone

”Länsimaita riivaa yksinäisyysepidemia. Yksinäisyys sairastuttaa ja on täten kansanterveysriski, josta koituu yhteiskunnalle huomattavat menetykset. Yksinäisyys tappaa enemmän ihmisiä kuin ylipaino. Pahimmillaan yksinäisyys tuhoaa sekä psyykkisen että fyysisen mielenterveyden, aiheuttaa työkyvyn menetyksen, tärvelee perhesuhteet ja johtaa itsetuhoon.”

Laura Honkasalo kirjoittaa yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta. Kirja lähtee liikkeelle melko pelottavista lauseista ja laittaa heti alkuunsa todella ajattelemaan yksinäisyyttä monelta kantilta.

Tartuin Honkasalon teokseen, koska aihe on ollut jo vuosia minulle ajankohtainen. Asuin yksin ensimmäistä kertaa elämässäni 28-vuotiaana, sen lisäksi olen herkkä tuntemaan ulkopuolisuuden tunnetta ja vaikka nautin yksinolosta, yksinäisyyden tunne on kamala. Kirja pohjautuu Lauran tutkimustietoihin, mutta myös hänen henkilökohtaisiin kokemuksiin aina lapsuudesta, avioeron kautta nykyhetkeen.

Kirja jättää pois nuorten syrjäytymisen ja vanhusten yksinäisyyden ja lähes puolet kirjasta keskittyy juurikin sinkkuudesta johtuvaan yksinäisyyteen, joka toki oli erittäin mielenkiintoista luettavaa. Honkasalo pohtii paljon muun muassa sitä millaista sinkkuna olo nyky-yhteiskunnassa on.

”Moni ei kaipaa yksin eläessä pelkkiä panoja tai seksuaalista hellyyttä, vaan jokapäiväistä koskettamista. Television katsomista oman rakkaan kainalossa, halauksia töihin lähtiessä, selänpesua tai paijaamista. —- Sinkkuuteen kytkeytyvää yksinäisyyttä ei voi ymmärtää, jollei sitä ole kokenut. Moni pariutunut unohtaa yksinäisyyden sen sileän tien, kun löytää kumppanin. Se, joka on yksinäinen parittomuuden takia, joutuu kohtaamaan oman pimeät puolensa eri tavalla kuin se, jolla riittää aina seuraa, seurustelukumppaneita ja seksiä.”

Olemme sinkkutovereitteni kanssa pohtineet paljonkin sitä, auttaako yhden illan jutut vai pahentavatko ne asiaa. Useimmat meistä kaipaavat kosketusta, mutta kun sitä kuukausien koskemattomuuden jälkeen saa, ja se jää vain yhteen iltaan, voi pudotus olla kova. Yhden illan juttuihin voi kuitenkin myös tottua. Se, että toinen huomioi, kehuu kauniiksi, suutelee intohimoisesti, nostaa omantunnonarvoa. Jos ihastusta ei synny, on talteen imetty hyvät fiilikset ja niiden voimin edetään taas muutama kuukausi.

”Sinkkuja neuvotaan innokkaasti, aivan kuin parittomuus olisi sairaus, josta voi parantua tahdonvoimalla. Jotain sairasta sinkuissa usein nähdäänkin: neuvotaan, että ennen kuin rakkaus voi löytyä sinkun pitää tulla sinuiksi itsensä kanssa, täytyy löytää tasapaino ja mielenrauha, nauttia omasta seurasta, siivota luurangot kaapeista ja hämähäkinseitit ullakolta. Miksi parisuhteessa elävät saavat olla rauhassa sekaisin kuin seinäkello, roikkua kiinni traumoissaan, potea läheisriippuvuutta ja paeta omia pimeitä sopukoitaan?”

Aivan. Toitotan aina kanssasinkuille, että jos se iskee, se iskee. Ei ole oikeaa aikaa, eikä edellisestä suhteesta ole pakko parantua. Ihmisen ei tarvitse olla yksin tiettyä ajanjaksoa, ollakseen parempi seuraavassa suhteessa. Jokaisen pitäisi osata olla yksin ja viihtyä omassa seurassaan, selvittää traumansa. Mutta lakiin ei ole kirjoitettu aikarajaa seurustelusuhteiden välille, eikä kaikki tunne oloaan sataprosenttisen onnellisiksi ilman puolisoa.

On erilaisia tapoja olla yksinäinen ja tuntea yksinäisyyttä. Laura kirjoittaa myös Brittiläisestä dokumentista Dreams of a Life, jossa 38-vuotias nainen löytyy kuolleena kodistaan vasta kolme vuotta kuolinhetken jälkeen.

”Joyce istui sohvalla keskellä paketoituja joululahjoja, televisiokin oli vielä päällä. Hän oli sosiaalinen ja pidetty, silti kukaan ei kaivannut häntä kolmeen vuoteen. Dokumentin tekijää kiinnosti Joycen mysteeri. Kävi ilmi, että vaikka Joycella oli laaja kaveripiiri, kukaan ei ollut hänelle niin läheinen, että olisi kaivannut häntä.”

Tätä pohdin toisinaan, huomaisiko kukaan jos katoaisin? Kaipaisiko kukaan? On mielestäni tervettä pohtia sitä, koska toisinaan se ajatus patistaa laittamaan tekstarin siskolle tai sopimaan treffit ystävän kanssa. Minä yritän ja panostan, vaikka se on välillä vaikeaa, kun väsyneenä haluaisi olla vain omassa seurassaan. Toisilla ei ole ketään ja Honkasalo kirjoittaa myös totaaliyksinäisyydestä. Yksinäisiä kehotetaan olemaan sinut itsensä kanssa, epätoivo kun karkottaa kaikki sosiaaliset mahdollisuudet.

”Valitettavasti yksinäisyyden hyväksymiseen liittyy usein katkeruus. Ollaan sitten yksin, kun ei ketään kiinnosta. Ihminen käpertyy itseensä ja hänen on vielä vaikeampi yrittää solmia sosiaalisia suhteita.”

Honkasalo käsittelee somen tuomaa yksinäisyyttä ja kateutta, ulkopuolisuuden tunnetta. Pohditaan suomalaisia jotka eivät harrasta elämänsä aikana kertaakaan seksiä. Sitä miten yksinäisyyteen tottuu, sitä miten yksinäisyys siirtyy geeneissä ja miten yksinäiset vanhemmat kasvattavat huomaamattaan yksinäisiä lapsia. Mitä koulukiusaaminen tekee ihmiselle, miltä tuntuu kun jätetään ja jää yksin.

Laura matkustaa faktojen kautta omiin tunteisiin ja siihen pisteeseen jossa oppi olemaan yksin. Hän kirjoittaa kirjailijan työstä ja siitä kuinka hänestä nykyään tuntuu tärkeältä vain istua yksin kahvilassa ja olla kaivamatta puhelinta turvaksi. Monille suomalaisille yksinolo on helppoa nimenomaan kotona, kuten minulle. Mutta yksin ravintolaan syömään? Ehei! Yksinolo pelottaa, mitä muutkin ajattelevat jos juon viinilasiani vain omassa seurassani? Kirjan lopussa kehotetaan aloittamaan yksin oleminen helpoista kohteista, kuten museosta tai elokuvateatterista. Viinilasi suositellaan nauttimaan alkuun hotellin baarissa.

Kirjan lempi lainaukseni liittyy kasvatukseen:

”Sara Maitland kirjoittaa teoksessaan How to Be Alone, miten tärkeää olisi antaa lasten viettää aikaa yksin. —— Maitland painottaa, että on tärkeää opettaa lapset viihtymään omassa seurassaan, nauttimaan yksinolosta ja puuhaamaan omia juttuja sen sijaan, että jokainen hetki on aikataulutettu seuralla ja toiminnalla” 

Yhdyn tähän täysin. Muuten et opi olemaan itsesi kanssa ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi, yksinäisyys voi iskeä täysillä naamaan. Painiskelen kuitenkin usein huonon omantunnon kanssa, koska en jaksa/ehdi leikittää. Huutelen alvariinsa ”Mitä teet?” ja tuumailen onko teinillä kaikki hyvin, kun se kapuaa omaan huoneeseen yksinään. Nyt tajuan, että tämä on heille hyväksi. Olen läsnä ja tavoitettavissa, se on tärkeintä. Koen myös, että ei ole tervettä tehdä aivan koko ajan jotain. Kroppa ja mieli tarvitsevat lepoa ja rauhaa. Hullun hektiset aikuiset pelottavat minua, paikallaan pitäisi pystyä olemaan.

Ihmiset usein kertovat, että nauttivat ruoasta ja sen tekemisestä, mutta eivät tee sitä yksin, se kun on niin yksinäistä. Ajattelin samoin, kunnes luin Lauran sanat ”Jokainen on hyvän aterian arvoinen ja kun laittaa ruokaa itselleen, voi tehdä juuri sellaista kuin haluaa.”

Yksinäisyys voi olla musta pilvi ja pilata ihmisen kokonaan. On syytä tähdätä siihen, että ketään ei jätetä yksin. Yksin olemisessa on kuitenkin puolensa ja tämän homman kanssa pitää löytää kultainen keskitie. Minä opin olemaan yksin, opin matkustamaan yksin. Viihdyn omassa seurassani. Kenenkään ei pidä kuitenkaan viettää koko elämäänsä yksin, eikä edes pitkää pätkää. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.

 

LAURA HONKASALO – Pöytä Yhdelle (Kirjapaja 2016)

22

HYGGEILY ON ITSESTÄÄNSELVYYS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Meik Wiking avaa kirjassaan HYGGE sitä, miksi tanskalaiset ovat niin onnellisia. Valitettavasti (tai onneksi) kirjan sisältö oli minulle jo ennestään tuttua kamaa.

Hyggeilyn perustana on kynttilät, hyvä ruoka, viihtyisä ympäristö, läheiset, tunnelma. Nämä kaikki ovat minulle itsestäänselvyyksiä. Tottakai ihaninta on viettää iltaa ystävien kanssa kynttilänvalossa. Täten kirjan mielenkiintoisimpia osia olivatkin tilastot ja faktat siitä kuinka paljon nokea tanskalaiset tuottavat kynttilöiden polttamisellaan.

Toisaalta itselleni itsestäänselvyyksien lukeminen on mielihyvää tuottavaa. En ole missannut mitään suurta ja merkittävää, ei ole mitään ihmeellistä HYGGE-salaisuutta jota en ole tajunnut. Kirjassa oli toki muutamia käytännön vinkkejä, joista mukavin oivallus oli se, että perinteitä kannattaa tehdä. Kun esimerkiksi pari kertaa vuodessa kutsuu kaveriporukan kylään ja kokkailee yhdessä, pian siitä tulee tapahtuma, josta kukaan ei halua olla pois ja perinne on syntynyt.

Tanskalaiset ovat onnellisia koska he elävät hyvinvointivaltiossa, jossa on varaa ostella kynttilöitä ja fiilistellä elämää. Meillä on samat mahdollisuudet, samat koulutussysteemit, meillä on sama ilmasto (jatkuvaa kesää ei tarvita ollakseen onnellinen) ja niin edelleen. Useiden suomalaisten pitäisi kuitenkin lukea HYGGE. Se voisi olla yläasteella pakollisena lukulistalla. Tanskalaisilla on ennen kaikkea asenne kohdillaan. He luottavat toisiinsa ja täten esimerkiksi lapset nukkuvat kadulla vaunuissa kun vanhemmat istuvat kahvilassa.

Hyvään elämään ei vaadita ihmeitä ja useimmilla meillä on hyvä pohja. Toki kirjaa lukiessani en voinut olla analysoimatta sitä, että hyggeilyn aika on silloin kun kaikki muut elämän osa-alueet on kunnossa. Mikäli ei ole ystäviä, mikäli ei ole läheisiä, mikäli ei ole rahaa, mikäli on pahasti syrjäytynyt.. Ei sitä niin vaan hyggeillä, mutta aina siihen voi ja kannattaa tähdätä; hyggeilyyn, eli hyvään elämään.

 

6
1 2 3 13