Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

muona

KÖÖPENHAMINA – ruoka, keramiikka ja muut vinkit

Pyöräilin pitkin Kööpenhaminan kujia toista kertaa elämässäni. Kaupunki on kaunis, kulturelli ja ajan hermoilla oleva kokonaisuus, jossa pyörät ovat the thing. Mutta niin on käsillä tekeminenkin.

Hankin matkalta käsintehtyjä keramiikkakuppeja, teekannun, maljakon ja ihanan seinäryijyn pienistä putiikeista liki keskustaa. Sain niin monta utelua Instagramin puolella näistä puodeista, jotta päädyin kirjaamaan ne tänne teidän kaikkien luettavaksi.

Mainintana myös muutama muu vinkki tulevia reissujanne varten.

Yōnobi / itsyonobi.com /
Useita eri keramiikkataiteilijoita, suurin osa ulkomaalaisia. Puoti järjestää myös keramiikkakursseja. Mieleen jäi pikkiriikkinen ovi, jonka lukko teki sisäänpääsyyn haastetta ja erittäin ihana asiakaspalvelu.

Vanishing Point / vanishing-point.dk /
Tanskalaista, luonnon materiaaleja, villapaitoja, printtejä, taidetta, koruja. Seinäryijymme löytyi täältä.

MK Studio / mk-ceramics.com /
Työtila ja myymälä samassa, myynnissä vain omaa tuotantoa. Muutama erilainen astiamalli ja niistä kovin paljon eri lasituksia ja värimassoja. Liikkeessä iski valinnan vaikeus ja nappasin mukaani lopulta vain yhden kupin.

Tina Marie Cph
Sisäpihalla ja oven yläpuolella luki Viktoria Ceramic Studio Cph. Ihastelin muutamaa vaasia, mutta hinnat olivat melko korkeat. Tämä on visiittinä kuitenkin aivan must, jos olet keramiikan perään ja etenkin jos lompakkosi on paksu.

Näiden lisäksi vierailimme toki Illums Bolighusissa, josta nappasin Ferm Livingin tuotteita ja HAY House nyt on tietenkin listalla, kun Tanskaan menee. Ytimessä suosittelen kulkemaan myös Kompagnistræde kadun, jolla ainakin kolme keramiikkaa myyvää puotia ja useita söpöltä vaikuttavia ravintoloita terasseineen.

Ravintoloista mainittakoon mielettömän hyviä aasialaisia ruokia tarjoillut Sidecar. Söin siellä elämäni ensimmäisen bao:n ja rakastuin välittömästi. En voi ymmärtää, miten olen onnistunut elämään ilman baoja. Mietin öisin ainoastaan sitä, että minun pitää löytää bao-taikinan resepti ja opetella tekemään niitä itse. Sidecar jäi makujen puolesta mieleeni loistavana ravintolana.

Aasialaisen lisäksi söimme italialaista. Italia on lempilapsemme – ruoan, juoman ja matkailun suhteen. Nautimme Scarpetta ravintolassa 5 ruokalajin menun ja se tuntui paranevan askel askeleelta. Minä, joka en yleensä välitä äyriäisistä – söin edeltävänä päivänä Sidecarissa friteerattuja ravunpyrstöjä majoneesilla kuin hullu ja sen jälkeen Scarpetassa elämäni parhaan risoton ala sini- ja kampasimpukat. Persiljalla maustettu risotto räjäytti makunystyräni, mutta oli myös niin syvän vihreän värinen, että ihastelin sitä alkuun silmilläni pitkään.

Meatpacking District on alueena hupaisa, kesällä etenkin. Söimme siellä Motherissa ja Hija De Sanzesissa. Jälkimmäinen on Netflixissäkin maailman parhaaksi taco-paikaksi tituleerattu. Meidän tacot jäähtyivät viileässä ilmassa, sisäpaikkoja kun ei riittänyt minikokoisessa ravintolassa. Kesällä ehdoton vierailun kohde, terdellä on tilaa – jos on! Hija on hyvin suosittu.

Koska meillä oli neljästä päivästä kahtena pyörät alla, ehdimme koluta kaupungin läpikotaisin. Kävimme kaikkialla ja vahingossa ajauduimme useille nähtävyyksille. En voi alleviivata kylliksi pyörien helppoutta kaupungilla. Kaikkialla ei ole omaa pyöräkaistaa, mutta autot ovat tottuneet pyöräilijöihin ja liikenteen seassakin ajaminen on mukavaa. Pyöräilyn miinuspuolena mainittakoon vauhti. Me ajettiin todella kovaa, koska paikallisten vauhti tarttuu. Sen vuoksi hujautimme ohi monesta mielenkiintoisesta kohteesta malttamattomina ja kerran suunnitellusta risteyksestä ohi kolmen risteyksen verran.. Pyörien kanssa ei tarvitse aikatauluja ja niillä pääsee helposti kokemaan vanhan kaupungin ulkopuolella olevat kiinnostavat kaupunginosat, kuten Nørrebron.

Tivoliin astelin ensimmäistä kertaa ja houkuttelin (pakotin) Kain 1914 valmistuneeseen vuoristorataan kanssani. Kyyti muistutti taas siitä kuinka on hyvä käydä huvipuistolaitteissa näin vanhana vähintään kerran vuodessa. Se pistää sopivasti kropan sekaisin ja hysteerisestä naurustani ei meinannut tulla loppua.
Tivolin alue on aivan mieletön. Sisäänpääsymaksu peritään ja yksittäiset liput maksavat mammonaa (rannekkeet suhteessa paljon edullisempia), mutta alue itsessään on todella kaunis ja mikäli sinne menee; kannattaa suunnitella ruokailu johonkin alueen useista ravintoloista.

Kauppahallia ei myöskään saa jättää kokematta. Siellä pääsee jotenkin vauhdikkaasti tanskalaisen hyggeilyn syliin. Hallissa vaikutti olevan enemmän paikallisia kuin turisteja.

Matkamme jälkeen minulle tuli vahva tunne, että Kööpenhamina on nyt koettu ja nähty. Toisaalta taas edellisestä vierailustani oli 7 vuotta ja nyt oli kylällä taas ihan toinen meininki. Ehkä rikon tulevaisuudessakin vielä uudelleen matkustusfilosofiaani ”aina uuteen kohteeseen”..

6

ÖUN – Raparperi-limu joka vei kieleni mennessään

Ai että mä tykkään kertoa teille täydellisistä tuotteista. Saarenmaalta kotoisin oleva Öun valmistaa luomu-limuja ja minä törmäsin niihin, tai oikeastaan nimenomaan raparperi-limonadiin, vahingossa marraskuussa Tallinnassa. Limukka pisti silmääni Sfäär ravintolassa.

Tämä limonadi on kuin kevätpäivän pirskahdus. Niin raikas ja kupliva, loppulimoja myöten ihana tuote. Hiilihappoa voisi olla ehkä hieman enemmänkin, mutta raparperin maku on vain niin taivaallinen, että en aio siitä moitteita antaa.

Rakastan raparperia ja aina kun sitä on tarjolla, otan sitä! Samaisella reissulla maistelin myös ihanaa raparperi kuohuviiniä – sen merkkiä en valitettavasti muista.. Mutta sitä sai vegaaniravintola V:stä ja tuntui olevan tarjolla muissakin puodeissa ja varmasti saa myös Suomesta.

Tavattoman haikein mielin hyvästelin tuon raparperi-limonaadin, kunnes tajusin että sitä voisi löytyä paikallista marketista. Kai katseli silmät pyöreinä kun lappasin hyllystä pulloja kassiin – enhän mä tiennyt koska tulen takaisin Tallinnaan! Olin niin rakastunut raikkaaseen raparperiin, että säästelin pulloja ja nautin jokaisesta pisarasta.  Ystäväni aisti himoni ja päätti ystävällisesti mainita, että hän on nähnyt kyseisiä pulloja myös Suomessa. Käyskentelin Prismaan ja piruvie – Öunin limonadit löytyivät alahyllyltä ja vielä kohtuuhintaan!

Olen siitä asti herkutellut satunnaisesti raparperi raikkaudella ja testannut myös muista tuotteita. Niissä on kovin samanlainen meininki, vivahde eroja kyllä löytyy. Karpalo ja omena tuovat minulle helposti viitteitä siideriin, joten mikään ei ole vielä keulinut raparperin yli. Punaherukka tosin maistui mahtavalle ja menee samaan kastiin kirpsakan rhubarbin kanssa.

En ole useinkaan ihastunut craft-limukoihin, koska olen cokiksen vannoutunut rakastaja. Mutta Öun tepasteli sydämeeni pysyvästi. Toiset tekevät vierailuja pienpanimoihin ja viinitarhoille, minä haluaisin lähteä Saarenmaalle panemaan limukkaa tulemaan – kuka lähtee messiin?!

 3

Kommentit pois päältä artikkelissa ÖUN – Raparperi-limu joka vei kieleni mennessään

KÖÖKKI – Omenapiirakka

Omenapiirakka. Vielä ehtii! Näin juuri viime yönä unta omenoista. Olimme Kain kanssa rivitaloalueella ja naapurimme toivoivat, että kaikki hakevat heidän pihalta omenat pois. Haimme neljä. Autoimme heidän tuskaista savottaa varmasti kovin.

Tämä resepti on Gastronaatti kakkosesta. Sen salainen ainesosa on mantelijauho. Kun teimme tätä viime vuonna ensimmäisen kerran (juu, tää jäi vähän postaamatta..) niin mortteloimme joukkoon manteleita. Kyllä se toimi, mutta olisi ehkä kannattanut heittää mantelilastut blenderiin. Sittemmin hankin ihan ehtaa mantelijauhoa ja tätä piirakkaa leivottiin viime syksynä kerran jos toisenkin. Tänä vuonna pitää ryhdistäytyä ja tarttua reseptiin tämän (oman) jutun inspiroimana. Ajatelkaa, oma blogi voi olla oman inspiraation lähde! Haha.

Kerää pihaltasi, naapurin pihalta tai kaupasta sesongin omenat, osta mantelijauhoja ja laita leipoen. Kylkeen asetan itse aina vaniljakastiketta, koska elämä on aina parempaa niin.

 

 

 3

Kommentit pois päältä artikkelissa KÖÖKKI – Omenapiirakka

KAURALASTUT – rasvaiset rakkaat

Äitini teki näitä kun olin lapsi. Kauralastut rusinoilla oli suurinta herkkua. Pelti toisensa jälkeen niitä valmistui, enkä muista äidin tehneen muita kuin näitä keksejä pipareita näiden lisäksi. 

Kun muutin kotoa, halusin tehdä keksejä itse. Pyysin äidiltäni reseptin ja leipaisin keksit. Kun seuraavan kerran menin kotona käymään, äitini kysyi onnistuivatko keksit. Kerroin niiden onnistuneen, mutta maku ei vain ollut sama kuin äidin tekemissä. Äiti kysyi yhden kysymyksen.

Käytitkö voita?

Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun leivoin leivontamargariinilla. Sen jälkeen olen luottanut voihin ja sokeriin. Kahta en täten vaihda. 

Silloin tällöin teen näitä rasvaisia herkkukeksejä ja mutustelen niitä äiti mielessäni. Muistelen kuinka taitavasti hän kahdella lusikalla pyöritteli taikinasta saman kokoisia palloja pellille. Mietin kuinka hän antoi meidän maistella runsaalla kädellä vain tämän ja pipareiden taikinaa (koska sitten tuli vain keksejä vähemmän, mutta kakkutaikinaa piti riittää uuniin asti). Muistan elävästi äidin essun ja telineen jolle hän keräsi kerroksittain uunipeltejä. Kun nostan uunista ensimmäisen pellin keksejä, tuoksu vie minut kotiin, sen ruskean uunin eteen, jota ei enää remontin jälkeen ole olemassa. 

Nämä keksit eivät ole kovin ihmeellisiä. Ne ovat voita, sokeria ja kaurahiutaleita. Luulen kuitenkin, että tulen tekemään näitä aina. Niissä on muutaman ainesosan lisäksi hirmuisesti rakkaita muistoja. 

Et välttämättä saa keksien mukana muistoja, mutta voit vaikka luoda lapsillesi uusia. 

 

KAURALASTUT

 

250g voita
3 dl sokeria
2dl rusinoita
3dl jauhoja
4dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
1dl kermaa (mieluusti toki kuohukermaa)

Vaahdota pehmyt voi ja sokeri.
Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan (tai tee kuten mitä ja boheemisti kasaa ne voi-sokeri-vaahdon päälle).
Pyöritä kahdella ruokalusikalla taikinasta pellille palloa muistuttavat kasat. Laitaqn yhdelle pellille 9 palloa, keksit leviävät kovin paljon ja tämä on hyvä kikka, jos haluat välttää pellin kokoisen keksin.

200 astetta ja 5-10 minuuttia

 

 3

Kommentit pois päältä artikkelissa KAURALASTUT – rasvaiset rakkaat
1 2 3 9