Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

muonaa

JOULUFIILIS JA RONKELIT LAPSET ITIKSESSÄ

Se on varmasti meidän oma vika. Me ei olla viety ravintoloihin, eikä tarjottu erikoisia raaka-aineita. Sain Leevin kun olin 20v ja teimme kotona perinteistä – kotona opittua kotiruokaa. Se saattaa myös olla geeneissä. Itse en syönyt koko kahdeksannen luokan aikana kouluruokaa näkkäriä enempää, enkä hampurilaisravintoloissa moneen vuoteen muuta kuin ranskalaiset. Nyttemmin olenkin ottanut ja isolla kädellä takaisin.

Lapseni ovat ronkeleita. Isolla ärrällä. Niin ronkeleita, että oikeasti usein hävettää. He rakastavat noin kolmea eri ruokaa ja eläisivät niillä päivästä toiseen varsin mieluusti. Toki kolmas päivä samaa ruokaa laittaa heidät valittamaan siitäkin. Eilen tuumasin, että teen kasvissosekeittoa vaan pokkana kaikille. Noh. He nuolivat 45 minuutin aikana vähän lusikoita, nyrpistelivät neniään ja kommentoivat, että eivät pidä ruoasta. Jaaha.

Tämän vuoksi me käymme lasten kanssa hyvin harvoin ulkona syömässä. Jos kerran jauhelihakastike ja siskonmakkarakeitto on parasta maailmassa, miksi edes yrittäisin. Olen kuitenkin vuosikausia itsepintaisesti yrittänyt saada heitä maistamaan ja nauttimaan ruoasta, kevyesti painostaen ”Et voi sanoa, että et pidä, ellet maista!” ja syytellen ”Joillain ei ole ruokaa ollenkaan!” Lähes tuloksetta. Maistamaan saan toisinaan, välillä oksennusrefleksin kera. Hyväksyin vuosia sitten ronkeliuden ja kun huomasin tulevani kovin vihaiseksi ja pettyneeksi nyrpeistä nenistä, kun olin kokannut ahkerasti – luovutin. Päätin, että kuhan kasvavat, syökööt niitä mistä pitävät.

Ulkona syöminen on matkoilla välttämätöntä ja kolmivuotias Aapo söi Mallorcalla aikoinaan viikon verran perunaa ja maitoa. Perusarjessa se ei ole useinkaan välttämätöntä, mutta ronkelinkin mielestä ulkona syömisessä on oma taikansa.  Sen vuoksi meidän irtiotot tapahtuvat Hesburgerin sijaan joskus ihan oikeisiin ravintoloihin. Kun lapset eivät saa suurta nautintoa (vaan pikemminkin ahdistusta) ruoasta, haluamme kehittää oheen muuta ohjelmaa. Tässä vaiheessa kauppakeskukset astuvat kuvaan.

Oli aivan pakko napata Itiksen joulukoristeista ja lasikatosta kuva. Ollessani pieni tyttö, kävimme muutaman kerran vuodessa Itiksessä. Kauppakeskuksen valtavat joulukoristeet kuusineen, korkeus ja se, että katto oli lasia – toivat suuren maailman meininkiä kehiin. Meillä taisi siihen aikaan olla Järvenpäässä Seppälä ja Kauppamies. Matka Jäkestä Itikseen kestää autolla noin 35 minuuttia, mutta lapsena se tuntui pitkältä reissulta ja seikkailulta.

Sydäntäni lämmitti, kun lapset kikattivat ajaessamme parkkiin pyöreää tötteröä pitkin, talon katolle. Muistan sen olleen hauskinta ja kreiseintä, kun olin pieni! Itis on tosiaan nostalginen paikka minulle, eikä vähiten siitä syystä, että olen myös esiintynyt meidän playback Spice Girls -bändin kanssa (älkää kysykö) tuolla suuren maailman stagella, Itiksen lavalla. Olin Mel B, kera peruukin ja aurinkopuuterin (edelleen – älkää kysykö).

Sittemmin on tullut Jumbot, Sellot, Isot Omenat ja Redit – Itis meinaa jäädä sinne nostalgian aalloille. Kilpailu on kuitenkin kovaa ja kauppakeskusten on pakko uusiutua. Me lähdimmekin tsekkaamaan mielenkiintoisen Ravintolamaailman lisäksi Finnkinon uusimman teatterin, kohutun IMAX -salin. The Grinch nauratti niin, että Leevi sanoi elokuvan jälkeen ”Taas sai hävetä!” ja lopussa jopa itketti.

Jos olisimme olleet aikuisten kesken, olisin ehdottomasti halunnut testata ennen elokuvaa Oscar´s Barin, joka on ihan teatterin yhteydessä. Mutta lasten kanssa piti pelata varman päälle ja astelimme Vapianoon. Aikuiset saivat joulustressin keskelle oluen ja viinin, lapset maitoa ja limua. Vapianon konsepti on hauska, vaikkakin se voi ruuhkassa olla kaaosmainen. Joitain ruokia odotetaan ja jotkut haetaan myöhemmin. Lasten kanssa kuitenkin aivan passeli ravintola ja vaihtoehtoja on mukavasti, sekä lapsille oma lista. Pastaa, salaattia, risottoa ja pizzaa. Kyllä! Lapseni syö pizzaa! Yhtä makua ainoastaan, eikä kertaakaan vielä kokonaan, mutta tämä taito opittiin viime kesänä Italiassa ja se on tuonut toivoa tähän hulluuden keskelle. Selkeästi siis kannattaa ulkoiluttaa, altistaa ja ehkä se siitä..

Innostuin Itiksestä sen verran, että aion suunnata sinne huomenna jouluostoksille ja Ravintolamaailmasta testiin menee The Lucky Bastard. Vaihtelu virkistää ja vaikka kauppakeskuksien määrää kauhistellaan (minäkin), olen kuitenkin sitä mieltä, että perheenä siellä on mukava liikkua ja usein on etu, että kaikki palvelut löytyy saman katon alta.

Kuten kuvasta näkyy, tämä yrittäjä vetelee tän vuoden osalta viimoisia. Nyt tsemppi päälle loppuviikoksi ja jouluaatosta eteenpäin aion ottaa uuteen vuoteen asti helkutin rennosti. Ehkä mä suuntaan välipäivinä Itikseen uudestaan leffaan. Nähdään siellä.

 

itis.fi

8
Kommentit pois päältä artikkelissa JOULUFIILIS JA RONKELIT LAPSET ITIKSESSÄ

KÖÖKKI – VEGEBORSSIKEITTO

Köökki on ollut hieman jäissä, koska me ei oikein olla jaksettu kokata mitään uutta. Nyt uusi keittiö on todella inspiroinut meidän takaisin patojen äärelle ja alkuviikosta padassa höyrysi kasvisborssikeitto. VEGE! -kirja on yksi ihan lemppareitani. Yksikään resepti ei ole vielä ollut vesiperä – eikä ollut tämäkään.

Borssi on yksi suosikkisopistani ja kuten tuossakin ingressissä sanotaan, sillä on turhaan vaativa ja vanhanaikainen maine. Myönnettäköön, että juureksista keittoon tulee yhtä jos toista, mutta ei se mahdoton määrä ole. Valmistusaika on pitkä, koska keiton pitää pulputtaa tunnin verran, mutta niin pitää riisipuuronkin.

Kavisliemen tein ihan vaan liemikuutiosta ja etikaksi valikoitui valkoviinin sijaan väkiviina, sitäkin huljautin joukkoon rennolla ranteella, koska pidän juuri sen tuomasta mausta. Etikka on borssikeiton sydän.

Smetana-nokare päälle ja nauttimaan. Jos jokin lämmittää näitä koleita ja pimeitä iltoja, se on tämä soppa.

 

2
Kommentit pois päältä artikkelissa KÖÖKKI – VEGEBORSSIKEITTO

KEITTIÖN TERÄSKUNINGATAR – KitchenAid Artisan

Hän oli haaveissa pitkään. Monitoimikoneen pitää olla pöydällä, jotta sitä tulee käytettyä. Rumaa monitoimikonetta ei kiinnosta pitää pöydällä, mutta sitten voi olla sekin tilanne, että ei ole tilaa pitää edes kaunista monitoimikonetta esillä. Se oli minun tilanteeni vielä hetki sitten.

Nyt kaikki on toisin uuden kodin myötä ja KitchenAid Artisan liittyi kodinkoneiden perheeseemme. Hän lunastikin Itsenäisyyspäivänä paikkansa, kun pyöräytimme pipari- ja pizzataikinan heti alkuunsa!

Pizza- ja pullataikinan vuoksi olen haaveillut monitoimikoneesta tovin – vaivaaminen muuttuu sata astetta helpommaksi ja ensimmäistä kertaa pizzataikina ei tarttunut sormiin.. Piparitaikinaa tehdessä huomasin kuinka mukavaa oli koota jauhoseosta, kun Artisan surrutti sokeri-munavaahtoa ihan itsekseen. Vaahdosta tulee kuin varkain kuohkeaa ja akti nopeutuu. Miäletöntä!

Eilen pyöräytimme jo toisen satsin meidän klassikko piparitaikinaa (äitini resepti), jonka ohjeen olenkin jakanut täällä aiemmin. Aapo hihkuikin, että ”Äidin tekemä taikina on parasta!” Ja söimme kaikki vatsamme kipeiksi ennen kuin yhtäkään piparia tuli uunista ulos.

Meidän koneessa on myös lisäosa leipomista varten ja se tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin hyödyllinen tarkoissa grammamäärissä – lisäosassa on mukana digitaalinen vaaka! Sen lisäksi siinä on siivilä, jonka kautta jauhot kulkevat tasaisesti, pikkuhiljaa massan joukkoon. Erittäin kätevää, minkä tahansa taikinan teossa.

Kaikista eniten tässä kaunottaressa rakastan sen jykevyyttä. Laite painaa melkoisen määrän ja se kertoo laadusta. Ei ole imukuppeja, vaan ehtaa terästä. Yllätyin myös hiljaisesta äänestä. Saan valtaisan paljon enemmän ääntä aikaan vatkatessani uudehkolla sähkövatkaimellani, kuin Artisanilla. Hän on vakaa ja rauhallinen, mutta tehokas. Artisan tulee varmasti kestämään kulutusta ja aikaa, kuten jo kotoamme löytyvä blenderi.

Mikäli et saanut tänään veronpalautuksia joita törsätä, osallistu ihmeessä Instagramin puolella (@kaisujouppi) arvontaan, jossa voit voittaa samanlaisen mööpelin lisäosineen! (Värivaihtoehdot Silky Pink, Cast Iron Black, Cafe Latte tai Golden Nectar.) Sillä välin minä nautin pipareista homejuustolla ja valmistaudun paistamaan toisen erän.

KITCHENAID

 


 

Laite on saatu.

4

KUPLIVAA ELÄMÄÄ – soda stream

 

Kuljetin pullo ja tölkki tolkulla vettä kotiin. Sitten kuljetin pullo ja tölkki tolkulla tyhjiä pakkauksia takaisin kauppaan. Olen vihdoin oppinut juomaan vettä, mutta vissyn muodossa ja touhu alkoi olla naurettavaa. 

Pidän kuplista. Ihan hirmuisesti. Hiilihappo on eittämättä paras keksintö maapallolla. Se saa juoman tuntumaan raikkaalta ja kylmemmältä kuin on. Cokis Zero addiktina (voin juoda sitä ainoastaan tölkistä) aloin hieman ärsyyntyä lisäaineisiin ja halusin Cokikselle vaihtoehdon. Ostin vissyä tölkissä ja se toimi! Toki mikään ei ikinä tule korvaamaan Cokista, mutta tämä oli askel parempaan suuntaan. Kuuman kesän vuoksi join teetä melko vähän ja pian aloin lipittää vissyä sitäkin enemmän. Sitten mieleeni hiipi ahdistus maapallon tilasta. 

Hanastamme tulee hyvää vettä. Siinä vain ei ole kuplia. Olen aikoinaan omistanut Soda Streamin, mutta vähäisen käytön vuoksi pistin sen kiertoon. Pienen pohdinnan jälkeen päätin, että pullojen kantamisessa ei ole mitään järkeä ja koska nyt itseni lisäksi vissystä nauttii myös siippa, Streamille olisi varmasti käyttöä. Päätöstä joudutti myös merkkinoille tulleet astianpesukoneen kestävät pullot. Niitä ei silloin aikoinaan ollut ja haluan toki vältellä käsin pestäviä tiskejä tästä iäisyyteen ja tunkea astianpesukoneeseen kaiken mahdollisen. 

Soda Streamilla on monta laitevaihtoehtoa ja silmääni miellytti eniten tämä uusi Spirit pötkylä. Olin vannonut, että en hanki tähän taloon enää yhtään laitetta, jonka pitää olla pöydällä esillä, mutta taivuin Spiritin kohdalla. Tässä on kuitenkin tarkoitus hyötyä laitteesta liki joka päivä. 

Joimme kaupan vissyt loppuun ja nyt meille on kehittynyt rutiini Soda Streamin kanssa. Jääkaapin ovessa olevaan pulloon on lisätty hiilihappoa, hyllyllä odottava (kyllähän veden pitää olla kylmää!) on seuraavaksi vuorossa. Silloin tällöin pullo hyppää tyhjentyessään tiskikoneeseen ja palautuu kiertoon puhdistuksen jälkeen. Erittäin toimiva systeemi ja näin kuukauden käyttämisen jälkeen ollaan kyllä jo ihmeissään, että miten pärjättiin ilman. 

Hiilihappo-patruuna tuottaa kuutisenkymmentä litraa hapotettua vettä. Sen jälkeen jälleenmyyjän luokse voi talsia tyhjä pullo kourassa ja ostaa uuden (noin 10e) tilalle. Aiemmin tämä tuntui vaivalloiselta, mutta jälleenmyyjiä on huimasti ja kun vertaa tätä muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa operaatiota pullojen kantamiseen, on helppo hymyillä.

Ehkä jonain päivänä nautin veden suoraan hanasta ja säästän maapalloa vielä astetta enemmän. Siihen asti painan nappia ja synnytän omat poreet!

 


 

Pian sinäkin voit tehdä omat kuplat! Arvon Instagramin puolella mustan Spiritin! Stay tuned!

2
Kommentit pois päältä artikkelissa KUPLIVAA ELÄMÄÄ – soda stream
1 2 3 12