Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

muoti

KIND FOR DOGS – Parasta Simolle

Mitä tulee eläinten tarvikkeiden valitsemiseen, en halua romua. Vaadin arjessa itselleni kestävyyttä, puhtaita materiaaleja ja kauneutta. Simo ei ansaitse yhtään vähempää.

Olen ihminen, joka ei kestä rumia asioita ympärillään – Simon tarvikkeiden piti sopia meidän kotiin ja niiden piti sen lisäksi olla laadukkaita. Pienen tutkimisen jälkeen Suomesta löytyi kuin löytyikin brändi, joka kestää katsetta ja sai minut huokailemaan onnesta. Kind For Dogs yhdistää luonnonmateriaalit tyylikkääseen, pohjoismaiseen tyyliin. Olin myyty.

Meille valikoitui monista ihanista vaihtoehdoista (niin ajatelkaa, monia ihania vaihtoehtoja) villainen Nokoset-peti. Simon nenukki on ahdas ja täten herra kuorsaa öisin. Minä nukun kuin tukki, mutta Kai on ottanut käyttöönsä korvatulpat. Totesimme empiirisen tutkimuksen jälkeen, että Simoliino kuorsaa kun on huonossa asennossa. Hänen ensipetinsä on reunallinen versio ja Simo toki sijoittaa yöllä useasti kaulansa reunalle, hankaloittaen näin hengittämistään. Onneksi emme olleet löytäneet Kind For Dogsia ennen koiran saapumista, koska olisin tietysti tilannut reunallisen söpön pesän pennulle. Nyt me päädyimme tasaiseen tyynyyn, jolla Simpukan nukkuma-asento lieventää kuorsaamisen mahdollisuutta.

S-kokoinen peti tulee riittämään hänelle aikuisenakin ja tavallaan tuo on hauska senkin vuoksi, että siinä voi röhnöttää rennosti puolet ruumiista lattialla. Simpura kuopsuttaa ja möyrii petiä usein. Sen sisällä on pallokuitua ja höyheniä, joten sen saakin möyhittyä kuohkeaksi uudelleen ja uudelleen. Villa materiaalina puolestaan pitää huolen siitä, että talvella ei palele ja kesällä on viileää. Pedissä on irroitettava päällinen ja vaaleanharmaa kangas tulee varmasti kaipaamaan villa-pesua kerran jos toisenkin.

Parasta siis Simolle – myös ruokailussa. Pallero syö kupin tyhjäksi noin kolmessa sekunnissa. Oikeasti. Täten ruokailuun sopi erittäin hyvin painavat keraamiset Ole Hyvä -kulhot, jotka pysyy eittämättä paikallaan! Meille tuli M-koko ja se on Simon kokoiselle koiralle passeli. Kupit könöttävät melkein aina esillä, joten oli heti selvää, että niiden on oltava kauniit. Periaatteessa ihmisille valmistettavat kulhot kävisivät tähän tarkoitukseen, mutta syöminen on niin riehakasta, että nautimme kuppien raskaammasta olomuodosta. Ne pysyvät siinä, missä niiden on tarkoituskin olla.

Entäs lenkille sitten? Kasviparkittua nahkaa, konjakin värissä tietenkin. Tyylistä ei tingitä! Eikä laadusta tässäkään tapauksessa. Lenkille mennään tällä hetkellä parin kolmen tunnin välein, eli aika monta kertaa päivässä. Toivottavasti jossain vaiheessa elämää lenkkejä on kolme vuorokaudessa, mutta silti se tekee monta ulkoilua viikossa. Kyllähän nyt välineiden pitää olla ihanat ja toimivat. Juu, valjaat voi jossain kohti tulla kysymykseen, mutta nyt mennään pannalla.

Laatu voi maksaa hieman enemmän kuin romu, mutta kestävyys on omalla tasollaan. Eikä pidä unohtaa sitä tyyliä. En löytänyt kivijaloista, enkä nettikaupoista mitään näin kaunista koirille. Tässäkin asiassa pidän myös siitä, että työ ja matskut on pitkälti suomalaista ja Suomesta. Muuallakin osataan, mutta jos voi tukea suomalaisia yrityksiä – tähtään aina siihen.

Mitäs Simo on mieltä näistä mamman valinnoista? Arvostaa, tietenkin. Hahah!

Kind For Dogsilta puuttuu valikoimistaan vielä kakkapussin pitelijä, se löytyi Italiasta, nahkaisena. Kuten sanoin, Simolle vain parasta.

 

4

IHAN SOMESSA – JIRKA VÄÄTÄINEN

 Hetki sitten somessa keskusteltiin siitä, että vaikuttajat eivät uskalla sanoa omia mielipiteitään ja  heidän todettiin pelkäävän massan reaktiota. Mutta onko kaikkien vaikuttajien tehtävä mielipiteitään selväksi? Onko kaikkien pakko olla sanansaattajia? Onko pakko herättää huomiota mielipiteillään? 

Entä jos miettii mitä muut ajattelevat, vaikka ei haluaisi? Entä jos ei ole täysin varma omista mielipiteistään? Entä jos ei jaksa yksin kantaa myrskyjä, joita mielipiteet voivat aiheuttaa?

Jirka Väätäinen on taitava taiteilija. Niin taitava, että hänen Instagram-tililleen on löytänyt yli kaksisataatuhatta seuraajaa. Taide ei kuitenkaan ole se, mitä Jirka haluaa tuoda jatkuvasti esille ja hän pohtii paljonkin sitä mitä seuraajat häneltä kaipaavat. 

”Mietin aivan liikaa kelpaanko mä? Kun laitan someen omaa ideaali minää ja pistää sen jälkeen merkille, että luvut elää – se tuntuu kovin henkilökohtaiselta.”

Jirkan feedi ei ole enää niin instant kuin aikoinaan: sisältöä mietitään ja kokonaisuutta suunnitellaan, se on yksi osa Jirkan työtä. Väistämättä ihminen tuntee piston lihassaan, jos hänen työnsä ei kelpaa. Kun välineenä ovat omat kasvot, keho ja aatteet, pisto menee vieläkin syvemmälle. 

 

 

 

Väätäisellä on tarve tuoda itseään esille, on aina ollut. Hän myöntää kaipaavansa hyväksyntää sekä huomiota. Lapsena hän brändäsi itsensä hahmoksi joka huomataan ja ratsasti erilaisuudella. ”Olen luontaisesti varuillani ja epävarma, silti halusin olla esillä. Pikku hiljaa kasvatin varmuutta ja uskalsin olla oma itseni.” Jirka kertoo. Kun hän lähti Kuopiosta taidekouluun Englantiin, hän vapautui askeleen lisää. ”Siellä opiskelijat pukeutuivat paljon minua oudommin ja todella olivat omia itsejään. Pystyin ilmaisemaan itseäni vapaammin, mutta täysin sinut en  vielä tuolloin ollut.” 

Nykyään Väätäinen on tasannut tilit itsensä kanssa, mutta ristiriitainen puoli on edelleen aistittavissa. Hän haluaa herättää huomiota, mutta ei halua tehdä itsestään numeroa. Hän tavallaan haaveilee istuvansa muottiin jota normaaliksi kutsutaan, koska se näyttäytyy helpompana kuin erilainen. Hän haluaa luoda ihania mielikuvia, jopa täydellisiä ja sitten seuraajat kommentoivat narsistiksi. 

 Jirka ymmärtää hyvin, että kaikkia ei voi miellyttää, mutta ottaa sisällön tuottamisesta paljon paineita. ”Videoiden kautta ihmiset ovat tehneet vahvoja tulkintoja minusta. Olen lukenut olevani kusipää ja ylimielinen. On hämmentävää, kun ei itse ymmärrä miten voi ärsyttää toisia niin paljon.” Hän miettii mitä sanoo, miten, miltä näyttää, kiinnostaako tämä ketään ja kannattaako tätä julkaista – kuitenkin tähdäten rentoon ulostuloon.

 

 

 

Ennen kuin Jirka oli edes liittynyt Instagramiin, hän loi opiskeluaikanaan Real Life Disney -hahmoja ja päivitteli niitä muiden töiden lomassa blogiinsa. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä oli luvassa.

Vuonna 2012 ihmiset bongasivat hahmot verkosta ja kommentteja alkoi sadella – minuutin välein. Jirka pyöritti blogia ja Facebook-sivujaan, vastaili haastatteluihin ja työtarjouksia alkoi sadella. Kun muutama vuosi myöhemmin Väätäinen oli puuhastellut Disneyn mies-hahmojen parissa ja julkaisi sarjan Instagramin puolella – suosio oli taattu.

Jirkan taide on mahdollistanut vaikuttajana toimimisen ja tuonut kivan lisän freelancer-graafikon elämään. Hänellä ei kuitenkaan koskaan ollut tarkoitus luoda vaikuttajan uraa taiteella. Hän on henkilöbrändi, joka on taiteen lisäksi myös jotain ihan muuta. Edelleen Disney-kuvat keräävät mielettömät määrät tykkäyksiä ja ihmiset palaavat kuvien ääreen useasti. ”Yritän kuitenkin olla ajattelematta seuraajia, joita kiinnostaa pelkkä taide, se kun ei koskaan ollut se juttu. Koen toki painetta sen tuottamisesta, koska sen kautta ihmiset löysivät minut.” 

Väätäinen kuitenkin yrittää antaa virran viedä. Hän ei ole viemässä uraansa tiettyyn suuntaan, vaikkakin tekee koko ajan päätöksiä mitä jakaa ja mitä ei. ”Haluan tehdä mahdollisimman hyvin sen mitä virta minulle tuo. Teen asioita jotka minua kiinnostavat ja täten virta viekin juuri oikealta tuntuvaan suuntaan.” 

Jirka haluaa myös antaa jatkuvasti arvoa ystävällisyydelle. Hän keskustelee päivittäin kymmenien seuraajien kanssa. ”Olen innoissani ja kiitollinen, kun ihmiset ovat kiinnostuneita. Haluan antaa huomiota takaisin – toisille kivan sanominen tuottaa pelkästään hyvää.” Jirka lataa. Tätä empatia-lähettilästä on vaikea kuvailla sanoilla kusipää, ylimielinen tai narsisti. 

Jirka Väätäinen on aina ollut kiinnostunut vaatteista ja piirtämisestä. Hänellä on upea visuaalinen lahja, joka toimii sekä muodin, että taiteen parissa. Sen pitää riittää meille – ja se riittää. 

Sen lisäksi Jirka kuitenkin vaikuttaa maailmaan paljonkin. Hän uskaltaa sanoa kun sattuu, kertoo avoimesti haavoittuvuudesta ja on puhunut mielenterveyteen liittyvistä asioista. Hän tekee tietoisen valinnan ja ei alleviivaa seksuaalista suuntautumistaan. ”Erilaisuus on rikkaus, mutta toivoisin, ettei homouden tarvitsisi olla vahvasti eriyttävä leima, joka taas korostaa epätasa-arvoisuutta.” Vaikka Jirka ei korosta jatkuvasti homouttaan feedissään, hän antaa useinkin yksityisviesteissä vertaistukea seuraajilleen. 

Vaikuttajia on useanlaisia. Kaikille ei ole tärkeää alleviivata omia ajatuksiaan ja vaikuttaa maailmaan, vaikka se olisi kuinka tarpeen ja positiivista. Jotkut haluavat vaikuttaa kevyesti ja viihdyttää, tuoda iloa ja välttää konflikteja. 

 

 

3

BODY NEGATIVE – ylipaino on aina epäterveellistä

 

Läskit on leppoisia – viihdy kropassasi – olet hyvä juuri tuollaisena. The Body Positive Movement, eli kehomyönteisyys on ollut ihmisten huulilla viime aikoina. Etenkin ylipainoisten huulilla. Eikä suotta, laihuus on ollut yhteiskuntamme ihannoinnin kohde vuosikymmeniä. Menimme siinä pahasti yli ja nollakoon mallit edustavat kaikkea muuta kuin normaalia, tervettä kehoa.

Kehomyönteisyys antaa kaikille mahdollisuuden olla tyytyväinen omaan kehoonsa, juuri sellaisena kuin se on. Se ei tartu pelkästään läskiin, vaan myös ihon väriin ja seksuaalisuuteen. Tässä movementissa tarkoituksena on oppia rakastamaan itseään, omaa kehoaan. Kaiken kaikkiaan se on erittäin hyvä tavoite. Yhteiskunnallisesti ollaan mielestäni menty hitusen parempaan suuntaan. Somessa, televisiossa ja mainoksissakin näkyy erikokoisia ja näköisiä ihmisiä. Me emme kiinnitä kovinkaan paljon huomiota toisiin, vaan keskitymme itsemme sättimiseen. Löydämme vikoja, joita muut eivät noteeraa ollenkaan ja täten tämä kamppis on hirmuisen tärkeä. On tärkeintä rakastaa itseään ja kroppaansa. Mutta mihin vedetään raja?

Movementissa alleviivataan, että laihan kroppa voi olla sairas ja lihavan terve, mutta.. Ylipaino on terveydelle haitallista. Se on fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri ja sen vuoksi tämä kampanja on saanut minut pohtimaan, ruvettiinko me juuri ihannoimaan lihavuutta ja onko sekään fiksua? Siihen kampanja tuntui menevän, vaikka tarkoitusperät olivat laajemmat.

Minun painoni on ollut nousussa Leevin syntymän jälkeen (viimeiset 12 vuotta), olen jo vuosia ollut lihavampi kuin koskaan. En jojoile, vaan kasvatan massaa. Ikä ei anna enää anteeksi ja pikkuhiljaa vuoden aikana syödyt ylimääräiset kalorit asettuvat leukani alle, kainaloihin ja etenkin vatsalle. En ole tyytyväinen vartalooni, koska siinä on selkeästi siihen kuulumatonta massaa. Olen vankkarakenteinen muija, en ole koskaan ollut ballerina, laihanakin painoin paljon, koska minulla todella on isot luut. Mutta ylimääräiselle massalle ei ole kuin tekosyitä. Tiedän tasan tarkkaan mitkä tekijät painoa nostaa ja miksi se ei laske.

Elämässä on hyvä tähdätä hyvään oloon, kokonaisvaltaisesti. Minulla on melko paljon tekemistä sen kanssa. Yhtä aikaa yritän hyväksyä itseni ja toisaalta tiedän, että asioiden on muututtava. Minun tilanteeni on siitä mukava, että muutama kävelylenkki viikossa, säännöllinen syöminen, pieni herkkujen karsiminen ja rauhallinen mieli (vaikein osuus) ovat avainsanat pysyvään muutokseen.

Entä jos olet fyysisesti terve ylipainoinen? Minun täytyy myöntää, että en oikein usko kyseiseen konseptiin. Ylipaino rasittaa aina jotenkin kroppaa, vaikka et omistaisi rasvamaksaa, suoliston epätasapainoa, diabetesta.. Kenties jumppaat lihasmassaa ahkerasti vahvistaaksesi itseäsi, mutta silti ylimääräinen paino ei voi olla hyväksi, paitsi vesiliukumäessä ja painissa. Ylipaino ei tee hyvää ihmiselle, kuten ei liika liikunta tai kalorien sekopäinen laskeminen. Liika on liikaa, kaikessa. Tämä kehomyönteisyys onkin erittäin tärkeä kaikille meille. Myös normaalipainoisille, hoikille ja heille, jotka suorittavat liikuntaa ja elämää. Heille, jotka eivät salli lepopäiviä ja rääkkääväät itseään pysyäkseen höyhenen kevyenä. Heille, jotka muokkaavat kehoaan leikkauksin ja näkevät peilikuvan ilmestymän aina negatiivisesti.

Uskon, että läskit ovat usein lepposia juurikin siitä syystä, että heillä ei ole tarvetta kontrolloida itseään. He syövät mitä haluavat ja tekevät mitä haluavat, niin minä ainakin teen. Ja usein olenkin julistanut (itselleni lähinnä), että se on ainut oikea tapa elää elämää. Juurikin rakastaa itseään ja tehdä vain asioita joista nauttii, ei miettiä liikunnanpuutetta, pullan kaloreita, karkin syömistä iltaisin. Hautakiveeni voi kirjoittaa ”Kuoli lihavana ja lisäaineiden täyttämänä, mutta onnellisena”. Nyt heillä (meillä) on mahdollisuus myös seistä valintojemme takana helpommin, se vaan ei poista sitä faktaa, että valintamme ovat olleet ja ovat – epäterveellisiä. Oli kyse sitten pullasta, stressistä (kyllä, sekin voi ihan itsessään lihottaa) tai liiallisesta veden juonnista. Painoa voi nostaa moni asia, esimerkiksi mielialalääkkeet. Kyseessä ei useinkaan ole välinpitämättömyys, usein paino hiipii pikkuhiljaa takavasemmalta. Silti toistan, se ei tee siitä terveellistä ja aina löytyy toinen tie.

Myönteinen ja hellä kehoasi kohtaan saat olla. Pitääkin olla. Se kannattaa nostaa jalustalle ja sitä pitää arvostaa. Siitä ei kannata ottaa lisää stressiä, mutta se kannattaa pitää mielessä kun teet sitä koskevia päätöksiä. Kun vielä kuuntelisin omia ohjeitani.. Eräs kerran sanoi, että onnellinen rakkaus lihottaa, stressaava rakkaus laihduttaa. Jos siis jotain, niin voin päätellä parisuhteemme olevan kunnossa.

Ollaan siis body niin pirun positiivisia, mutta ei unohdeta balanssia. 

 

Millainen on teidän kehonkuva? Seisotteko sata lasissa Body Positiven takana vai saiko se tuumailemaan laillani?

 

46

VIMMA X NEULOMO – prismoissa

Vaatebrändi Vimma jatkaa yllättämistään ja tällä kertaa mahtavien kuosien sijaan Marjut Rahkola on päätynyt lyömään hynttyyt yhteen Nokian Neulomon kanssa. Eikä suotta! Vimman design manager Marjut, näki Neulomon valtaisat kangasvarastot ja päätti, että ei ole mitään syytä tehdä lisää kankaita, kunnes vanhat on maapallolta käytetty.

Syntyi mallisto, jossa tällä hetkellä konkurssissa lepäävän Neulomon kankaat käytetään pakka kerrallaan loppuun. Uunikit vaatteet ovat myynnissä Prismoissa kautta maan ja kannattaa tosiaan napata suosikkinsa heti kättelyssä. Uusia värikomboja syntyy sitä mukaan, kun tuotanto tekee edellisistä valmista.

Mielenkiinnolla hyppelehdin seuraavan kerran Järvenpään Prismaan. Kuvissa olevat Neulomon värit eivät sytytä minua satasella, mutta kenties sieltä tulee meidänkin väripalettiin sopivia vaatteita. Marjutin suunnittelemat mallit taas ovat omiaan, fiilistelen täpöö tuota hapsupaitaa! Aapolla oli aikoinaan Vimman mustat leggarit, mustilla hapsuilla ja rakastimme niitä kovasti. Täytyy melkeinpä tehdä uusi lapsi, jotta pääsen taas käyttämään niitä. Varsin pätevä syy minusta.

Prisma taas on ottanut harppauksen laadukkaiden ja suomalaisten vaatemerkkien kanssa. Ensin puoteihin tuli Blaa ja nyt hyllyiltä löytyy Vimmaa. Pisteet Prismalle! Se, että tukee kotimaista suunnittelua ja työtä, on aika mahtavaa.

Ah, ihanaa kun tulee syksy ja uudet mallistot ja ai että. Yritän koko ajan kuluttaa vähemmän, mutta kun kaikki on niin kaunista ja ihanaa!!

 

VIMMA

4
Kommentit pois päältä artikkelissa VIMMA X NEULOMO – prismoissa
1 2 3 23