muoti

BLACK FRIDAY (NOVEMBER)!

papu-6229 papu-6253papu-6222 papu-6210 papu-6300 papu-6223 papu-6289 papu-6239 papu-6267 papu-6195papu-6309papu-6188

 

Musta perjantai tulee Suomeen vuosi vuodelta kovempaa ja meillä on jälleen siihen sopiva sää. Perjantain lisäksi liki koko marraskuu on mennyt varsin harmaissa merkeissä, mikäli ette ole huomanneet. Lumi tuo valoa ja etenkin lapsille iloa, joten toivottavasti se palaa pian!

Omat fiilikset elämästä ovat olleet kyseenalaiset viime aikoina, mutta lasten kanssa olen tiukasti arjessa kiinni. Tänään värkättiin Leevin myyjäisiin arpajaispusseja, päätettiin mikä kakku leivotaan myyntipöytään ja suunniteltiin piparien leipomispäivää. Leevi metsästää joka päivä Pokemoneja, pyöräilee räntäsateessa innosta uhkuen ja Aapokin on oma energinen itsensä.

Black Friday on jenkkien kreisi alennusmyynti päivä kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. Siinä hötäkässä varmasti helposti unohtuu edellisen päivän kiitollisuudet. Pidän kuitenkin amerikkalaisten Thanksgiving perinteestä. Tekisi hyvää itse kullekin keskittyä olemaan kiitollinen edes kerran vuodessa. Varmasti useat, kuten minäkin, ovat kiitollisia todella monesta asiasta läpi vuoden. Silti tekisi hyvää sanoa ne itsestäänselvyydet ääneen, kuulla toisten ja omistaa yksi päivä kaikelle hyvälle jota ympärillämme on. Tähän aikaan vuodesta, etenkin Pohjoismaissa, olisi peräti järkevää muistuttaa itseään kiitollisuuden aiheistaan.

Black Friday nyt kuitenkin on ostospäivä ja sen kunniaksi voi tilailla joulunajan kuteita! Vaatemerkki Papulta putkahti juuri markkinoille Winter Special -mallisto, josta meille kotiutui kirjaimellisesti black friday henkistä matskua! Aapolle tuli Särö-kuosista mieleen koivu ja minä mietin kuinka ihanaa on, että joulunajan vaatteiden ei tarvitse kiljua joulua. Pienet kultaiset elementit kruunaa kuteet, ihan kuten pienet kultaiset elementit kruunaavat parhaillaan kotiamme. Mustavalkoisuus taas on aina muotia ja pitkähihainen kauluspaita tulee olemaan Leevin juhlapaita tästä siihen asti kunnes hän kasvaa ulos siitä.

Kultaisin mielin kohti joulukuuta, valaistaan kultaisin kuosein ja kynttilöin, etenkin jos lumi jää uupumaan.

 

3

UUDEHKOT TOVERIT, TUTTU TUKHOLMA!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kuten muutama postaus aikaisemmin tunnustin, nyt ei ole ihan kaikki inkkarit kanootissa. Sentään jotain sinne paattiin olen haalinut; ystäviä. Uusia ja vanhoja.

Blog House Stockholm kutsui Snapchatin pioneerit (kjähähä) luokseen Visit Swedenin välityksellä. Reissuun lähti porukka, joista jokainen oli jo entuudestaan toverini. Leikimme kotia neljän päivän ajan Vasastanilla ja poukkoilimme yhdessä sekä erikseen Tukholman katuja.

Lähdimme reissuun Viking Linen Mariellalla, jonka Plate ravintolassa nautimme viineineen yhdeksän ruokalajin menun. Ennen hytteihin valumista suuntasimme toki laivan karaokeen, josta tietenkin syntyi mahtavaa Snäppimateriaalia Vienan ja Artun astuessa lavalle. Heräsimme melko virkeinä Ruotsin päässä ja nautimme Food Gardenin aamiaisen ennen astumista takaisin maan kamaralle.

Valjastimme jengiimme, minullekin muutamalta pressimatkalta entuudestaan tutun, Visit Swedenin Joonas Hallan. Hänen kanssaan ensimmäiseksi kierreltiin liki helteisessä syyskuun Ruotsissa, Södermalmin puodit. Niin paljon olisi ollut kaikenlaista ihanaa joka toisessa kaupassa, lentokoneella paluu onneksi rajoitti hieman törsäämistä. Edelleen harmittaa kuparinen kastelukannu jonka jätin Södermannagatanin Grandpa liikkeeseen. Nytorgsgatanin ja Skånegatanin varsilta löytyy vaikka ja mitä. Suosittelen koluamaan koko Södermalmin ristiin rastiin. Mielettömät ravintolat, Fotografiska, puodit.. Ei mikään ihme, että eksyimme Söderille joka päivä.

Visiteerasimme Moderna Museetissa, josta harmikseni en löytänyt uutta julistetta seinälleni. Mutta valikoima on laaja ja sinne kannattaa etenkin hyvällä ilmalla tallata vain fiilistelemään museopuotia ja ympäristöä mikäli taidetta ei jaksa tuijottaa. Tallustimme edes takaisin keskustan ydintä, nautimme (minä nautin) monen monta kanelbullea, muutamat ihanat lounaat ja illalliset. Ostin myös aivan liian monta villapaitaa Weekdaylta sekä And The Other Storiesilta.

Porukka oli hyvä ja itse koin tutustuvani taas astetta paremmin Arttuun ja Vienaan, Minnin ja Peetan ollessa jo läheisempiä ystäviäni. Intensiiviset porukkareissut saattavat olla toisinaan raskaita, mutta meillä meininki oli hyvä ja letkeä, tuli naurettua rutkasti! Snäppimateriaalia tuli kaikilta yhteensä varmaan useamman tunnin verran ja seuraajatkin jaksoivat pysyä jengin kelkassa.

Ihania ihmisiä ei voi koskaan olla elämässä liikaa ja saan olla onnellinen, että olen kolmekymppisenä löytänyt elämääni paljon mahtavia tyyppejä joiden kanssa on samalla aaltopituudella. Visuaalisuus, avoimmuus, huumori ja sosiaalisuus yhdistää ehdottomasti tätä jengiä ja muitakin uusia tovereita joiden kanssa tunnen oloni kotoisaksi. Työt, loma ja arki tuntuu kevyemmältä hyvällä porukalla.

Syyskuun Snäpit ovat jo historiaa, mutta mikäli jengin toilailut kiinnostaa jatkossakin, mukana reissussa olivat @peetanenbest @mustarttu @vienak @minnihei ja @kaisujouppi

Kiitos Blog House Stockholm, palaamme mielellämme.

 

4

PÄÄTTÖMÄT KÄDET

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Toinen eskarissa, toinen nelosella. Nuoremman pitkä päiväkotitaival tutuissa kuvioissa päättyi viime keväänä ja elokuusta alkaen on totuteltu uuteen porukkaan, uusissa tiloissa. Eskarin alkaminen on herkälle pojalle ollut jännittävä, mutta kaikki on mennyt melko hyvin. Aapo hakeutui alussa leikkimään paljon itekseen, kun vanhat ystävät jäivät päiväkodille, mutta on nyttemmin tsempannut ja leikkii muidenkin kanssa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LEOPS-keskustelussa päiväkodilla meidän vanhempien oli jopa hieman vaikeaa keksiä Aapolle kehityskohtia, naureskelimme hänen olevan täydellinen tapaus. Mutta kyllä niitäkin löytyi. Uskaltamista, rohkeutta ja kovuutta voisi ripotella Aapo-soppaan vähän lisää.

Isoveli onkin saanut noista piirteistä jokaista, kauhallisen verran. Nelonen on alkanut uuden opettajan kanssa suht hyvin. Edelleenkään lapseni ei ole nero, eikä juurikaan kiinnostunut mistään lukuaineista (tullut vanhempiinsa..). Mutta sosiaalinen, järisyttävän urheilullinen, energinen ja innokas hän kyllä on. Myös mielipiteensä esiin tuova ja päättäväinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kuopuksen kanssa jännitän, ettei hän hennon luonteensa vuoksi joudu koulukiusatuksi, kun taas esikoisen kanssa pelkään, ettei hänestä tule koulukiusaajaa. Toivon kummankin pääsevän kulkemaan kultaista keskitietä läpi peruskoulun. Siinä toivottavasti auttaa paasaukseni siitä kuinka ketään ei saa kiusata ja kuinka pitää aina kertoa jos joku kiusaa. 

Ensi syksynä minulla on kaksi koululaista. Pojat ehtivät olla pari vuotta samalla ala-asteella. Me jo Sanna-kummin kanssa mietimme kuinka paljon tulemme vollottamaan, kun Leevi pääsee ala-asteelta. Nyt tuumaillessani tajuan että, tässä on tulossa monta tunteikasta kevätjuhlaa. Eskarin päättyminen itkettää yhtä varmasti kuin ensimmäisen luokan päättyminen. Itken joka vuosi kun ekaluokkalaiset laulavat kutosille, ihan sama tunnenko sieltä ketään.

Pyyhitään sitä ennen arjessa kyyneleet Vimman paitoihin, joissa valloittaa tällä kertaa Lauri Ahtisen käsi-kuosi.

 

7

THE KELLO

_MG_7410 _MG_7401 _MG_7424 _MG_7431 _MG_7408 _MG_7429 _MG_7399

Totuttelen. Sain toivomani kellon synttärilahjaksi ja nyt seuraan kuinka nahkaremmi kuluu ihanasti. Olen aina pitänyt kelloista mutten oikein ole osannut käyttää niitä. Nyt aika on kypsä ja kello viihtyy ranteessani melkein joka päivä. Kotipäivinä en sitä jaksa laittaa. Vielä on hieman hakusessa kellon katselu siitä, mutta aina välillä sekin onnistuu. Totutuista tavoista on vaikea irrottautua. Jos on tottunut autossa katsomaan kelloa digitaulusta ja kotona tietyistä seinäosioista, niin onhan siitä nyt vaikia päästä irti.

Olin asunut omillani jo jonkun aikaa kun äitini otti seinäkellon olohuoneesta pois. Se oli ollut siinä siitä asti kun olimme vuonna 1987 muuttaneet taloon. Noin kolme vuotta käänsin katseeni seinälle aina kun halusin tietää mitä aika näyttää. Vilkaisun jälkeen huusin raivoissani muihin huoneisiin: MIKSI SE ON OTETTU POIS?! MITÄ SE KELLO NYT ON?!

Muistan vieläkin miltä seinällä ollut kello näytti. Värit ja viisarien muodon. Toivottavasti itken kun Daniel Wellington hajoaa ranteeseeni kulumisen takia kymmenen vuoden päästä. Kenties pidän sille hautajaiset ja kirjoitan tänne kuinka en ikinä unohda logon fonttia ja naarmuista lasia. DW on my mind 4ever.

8

DESIGNVAATELAINAAMO VAATEPUU

_MG_0301 _MG_0227 _MG_0224 _MG_0216 _MG_0264 _MG_0242 _MG_0281

 

Olen aikaisemminkin kertonut teille vaatelainaamosta joka sijaistee Järvenpäässä. Soile-Maria kyhäsi kokoon vajaa pari vuotta sitten lähinnä eettisistä syistä Vaatepuun. Yhden katon alle on kerätty suomalaisten suunnittelijoiden luomuksia jotka ovat monesti melko arvokkaita. Vaatepuusta ne voi lainata itselleen puolen vuoden jäsenyydellä tai käydä putiikissa kertalainaamassa.

Meillä oli rennot puutarhajuhlat ja me käytiin lainaamassa illan pääasuiksi simppeliä mustaa. Sanna pukeutui Katri Niskasen mekkoon jonka showstopperi oli sifonkiset hihat. Mulla oli juhlahumun alkaessa päälläni R/H:n one size paita jonka spessuilu oli itse kankaassa. Jokaiseen kunnon juhlaan kuuluu asujen vaihto. Sanna hyppäsi Ivana Helsingin neulemekkoon ja otti kaverikseen Martti Syrjän. Minä halusin myös Martin mukaani ja kietaisin ylleni Ivanan neuletakin jossa Syrjä koreili selkäpuolella. Kun ilta jatkoi viilenemistään, Sanna peitti itsensä viltillä mutta minä vetäisin vielä kassista upean Sasu Kaupin collegen jonka aion lunastaa itselleni. Niin! Sekin on mahdollista. Jos tuotteeseen rakastuu, sen voi ostaa.

Meillä oli kuitenkin aika monta ihanaa asua joita ei tarvitse omistaa ja siinä piilee vaatelainaamon upeus. Tänään palautimme putiikkiin vaatteet ja Anne-Mari Pahkalan korvakorut, joista ei ole yhtäkään järkevää kuvaa!

Vaatelainaamo Vaatepuu

5

MARIMEKKO AW15 HOME COLLECTION

_MG_9044 _MG_8993 _MG_8974 _MG_9001 _MG_9062 _MG_9092 _MG_9032 _MG_9018 _MG_9046 _MG_9016 _MG_9002 _MG_9040 _MG_8992 _MG_8975 _MG_9078 _MG_9055 _MG_9052 _MG_9026 _MG_9087 _MG_8970

 

Kun Marimekkolaiset ilmoittivat, että Oiva astiastoon on lisätty uusi, hieman isompi kahvimuki, pressiin kutsuttu media kohahti. Sitä on minunkin teeni odottanut, ehdottomasti mitä mainion lisäys sarjaan.

Povasimme myös blogihittiä purkeista joita näkyi jo viime vuonna kaupoissa mutta nyt niissä on helpommin lähestyttävät kuosit. Marimekko siis esitteli AW15 koti-mallistoaan tänään aamulla ja samanmoisen kohahduksen aiheutti neuleviltti ja siitä tehdyt tyynyliinat. Kun omissa jaloissa ei ollut enää sukkia, oli hieman surullista ajatella kuinka ihana talvella on kietoutua villaiseen neulevilttiin, mutta onpa jotain mitä odottaa ensi talvea ajatellen!

Sydämeni suli kun näin valoa läpi hehkuvan, Reeta Ekin Gerdan. Tuo lilaan leimahtava, masentuneiden tulppaanien (lainaus instafeedista, kiitos Linda!) niitty tupsahtaa varmasti koristamaan talvi-ikkunaani ensi syksynä!

Mitäpä olisi mallisto ilman Unikkoa, valkoinen ruudutettu klassikko voisi hyvinkin uida joulupöytääni vaikken 2000-luvun alun unikkomanian jälkeen kuosiin ole koskenutkaan.

11
1 2 3 7