Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

remontti

ASUNTO MYYTY – onni ja paniikki

Eilen illalla ovestamme asteli sisään kolme ihmistä kera rullamitan. He mittailivat seiniä, kyselivät kysymyksiä valokuidusta, keittiön kaapeista ja ostivat ohimennen lampun katosta. Tämä koti on nyt heidän.

Allekirjoitin eilen kauppakirjat, rahat vaihtoivat omistajaa ja uusien asukkaiden poistuttua, poksautimme shamppanjan auki. Skoolattiin juhlajuomat lasten kanssa ja olo oli hyvin sekava. Yhtäaikaa itketti ja innostutti.

Nämä seinät ovat nähneet ja kokeneet paljon. Ne näkivät onnelliset ydinperheen, sen rauhallisen mutta väistämättömän kaatumisen, säätöä, tuntemattomia miehiä, miehiä jotka viipyivät. Monen monta krapulaa, monen monta nousua. Itkua, naurua, riehumista. Suurta onnea ja suurta surua. Ero, mummoni kuolema, juhlapyhien yksinäisyys, ystävien kokoontumiset, synttärijuhlia, viiniä, juustoja, lohturuokaa, lukuisia tv-sarjoja ja Tinder-deittejä. Nämä seinät näkivät myös minun ja Kain ensimmäiset treffit ja lopulta Kain muuton saman katon alle.

Vaikka asunto on vain asunto, tässä kodissa olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni. 27-vuotiaana jäin tähän yksin ja asuin itsekseni ensimmäistä kertaa koskaan. Muistan sen kuin eilisen. Kaadoin syksyllä 2013 lasillisen viiniä, skoolasin yksin keittiössä uudelle alulle ja opettelulle, kera kyyneleiden. Näiden 7 asutun vuoden aikana olen kasvanut ja oppinut valtavasti, elämästä ja ja itsestäni. Rintaa vihlaisee, kun kuvittelen sulkevani tyhjän asunnon oven viimeisen kerran. Eilen olo oli sekavaa skumppaäistä suttua, mutta kun tuo edellä mainittu hetki on kohdilla, uskon vahvasti, että haikeus ja pelko ovat vahvimmillaan ja itkua on odotettavissa.

Samaan aikaan kuitenkin olen valmis ottamaan seuraavan askeleen. Kai hipsutteli elämääni 1,5v sitten ja en edes muista missä vaiheessa meidän tulevaisuuden suunnitelmat alkoivat olla melko selkeitä. Asunto oli myynnissä puoli vuotta ja lopulta vaihdoimme Blokista Bo LKV:hen ja välittäjämme Mia Lehtonen myi tämän ensimmäisessä näytössä. Suunnitelma on kuitenkin pysynyt samana epätoivosta huolimatta ja tänään toivottavasti allekirjoitamme vuokrasopimuksen tulevaan kotiimme.

Tarjouksen hyväksymisestä on reilut kaksi viikkoa ja sen aikana olen käynyt ihan kaikki kaapit läpi. Viikon verran alakerta oli täynnä kirpputori-kasseja ja maanantaina sain vihdoin vietyä tavarat Järvenpään ViaDia-torille (pöydät 3 ja 4, jos kiinnostaa!). Ylimääräiset tavarat majailevat siellä nyt pari viikkoa ja niiden aikana on pakattava mukaan lähteviä tavaroita. Meidän on oltava ulkona täältä 30.marraskuuta mennessä.

Lopulta kaikki kävi kovin nopeasti, melkein niin nopeasti että ei ehdi perässä pysyä. Minulle tämä tahti kuitenkin sopii. Ehdollisen tarjouksen aiheuttama välitila ja kauppakirjojen allekirjoittamisen odottaminen olivat kaameaa tuskaa. Kun kaikki on melkein varmaa, mutta jotain voi silti vielä tapahtua. Nyt voin siis hengittää ja olo onkin suht raukea.

Tulevaisuus on se mikä pelottaa. Nähtäväksi jää kuinka nopeasti tartumme talo-projektiin, vai viihdymmekö liiankin hyvin vuokralla. Nyt on kuitenkin aika ottaa ensimmäinen askel ja viettää tuleva joulu uudessa kodissa.

Etenkin kun meinasi useassa vaiheessa usko loppua, tämä on – uskomatonta.

 

 

25

UNELMANA SEURAAVA ASKEL – taloprojektista

Jos joskus, niin nyt on se aika, kun sallin itselleni kalliit sisustuslehdet. Lähinnä katselen niistä kuvia, mutta niillä on suuri merkitys tässä elämänvaiheessa, jossa unelmoidaan seuraavista askelista.

Asuntomme on ollut myynnissä jo tovin ja vaikka kiinnostuneita kävijöitä on riittänyt, rivari-päätymme ei ole löytänyt uutta omistajaansa. Tiedän, että jonain päivänä se tapahtuu, joku rakastuu tähän. Vaikeinta onkin odottaminen. Vaikeinta on pitää omia unelmia holdilla, toisten päätöksen armoilla. Hengittelen syvään ja totean, että en voi pakottaa ketään ostamaan meidän kotia. Se on yhtä aikaa niin totta ja niin harmillista.

En mielestäni ollut yhtään epärealistinen, kun tuumasin tämän menevän kaupaksi nopeasti. Toivoin, että olisimme myyneet tämän heti. Kukapa ei toivoisi asuntokauppojen menevän niin. Aikaa tässä ei toki ole mennyt vasta kuin kolmisen kuukautta, mutta se tuntuu vuodelta.

Meillä ei periaatteessa ole kiire. Täydellinen väliaikainen asuntomme vaan taitaa nyt mennä sivusuun, koska asunto ei ole mennyt toivotussa ajassa kaupaksi. Sen vuoksi joudumme varmaankin ahtautumaan pitkäksi aikaa pieneen vuokra-kämppään ja se on yksi niistä asioista, jotka tässä odotellussa ketuttaa mielettömästi. Meillä oli täydellinen plääni ja vaikka tiesimme, että tämä ei ole läpihuutojuttu, toivoimme toki toisenlaista lopputulosta.

Selailen sisustuslehtiä ja haaveilen. Haaveilen hyvin usein niitä selatessani tiloista, tilan hallinnasta, tavaran minimalisoinnista. Vaikka voisin jo nyt ottaa pari kirppispöytää ja käydä asuntoa läpi, en halua aloittaa sitä prosessia vielä. Haluan odottaa.

 

Haluan saada tarjouksen, tehdä kaupat ja sillä sekunnilla tiedän, että pesänrakennusvietti iskee kehään ja alan koluamaan jumalallisella raivolla kaappeja läpi, myyden kaiken mikä tielleni osuu!

 

 

Haaveilen seuraavasta askeleesta. Puhdistautumisesta. Tyhjennyksestä. Tämä alkaa kuulostaa suolihuuhtelulta, mutta henkisesti se sitä onkin, big time. Haluan karsia jyvät akanoista ja mennä kohti uusia seiniä. Sisustaa ja fiilistellä tiloja. Meidän seuraava askel on kiinni pariskunnasta, perheestä, ihmisistä, jotka rakastuvat meidän kotiin niin paljon, että haluavat muuttaa tänne. Kuulostaa simppeliltä ja sitä se varmasti lopulta tulee olemaan. Juuri nyt toivon kovasti, että en ole täällä enää ensi kesänä, mutta aika tuntuu kuluvan varkain. Kaikella on myöskin aikansa ja nyt ei auta kuin odotella sitä ja haaveilla.

Tässä vielä linkki meidän asuntoilmoitukseen: https://blok.ai/kohde/ylankotie-49/
Tule kylään, rakastu ja tarjoa. Kaikki apu on myöskin tarpeen, saa siis vinkata ystäville!

6
Kommentit pois päältä artikkelissa UNELMANA SEURAAVA ASKEL – taloprojektista

TÄYDELLINEN TEEPANNU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Etsin ja etsin, kunnes noin vuoden jälkeen hän löytyi. Täydellinen teepannu, tai sanoisinko niin täydellinen, että se tarttui mukaan. Tuli tunne, että parempaan en pysty. Kannussa on yksi miinus, käytännöllinen miinus ja se toki jää jalkoihin jos ulkopuoli on täysin kunnossa. Haha.

Kannu löytyi Helsingin Lokalista, josta mukaan tarttui myös tuo ihana kuppi. Olen ollut heikkona kotimaiseen keramiikkaan jo kotvasen, ja nyt vihdoin uskaltauduin hankkimaan sitä kotiini. Kaiketi Iittalat ja Arabiat ovat käytännöllisiä ja edullisempia kuin kotimaisten yksittäisten taiteilijoiden design. Mutta nyt tuli näiden aika, eikä suotta.

Kirjoitin juuri olevani lamppujen hamstraaja, mutta astiat ovat olleet pahempi ja pidempiaikainen rakkauteni. Kun remontoimme nykyistä kotiani, jätin tarkoituksella kaappitilan melko suppeaksi, ettei turhuuksia kerry. Tein virheen. Jumalattoman kauniita astioita on loputtomiin ja täten aion pitää mielessä, että tulevaisuuden keittiössäni pitää olla tilaa monen tyylisille kupeille ja kipoille.

Vaihdoin tosiaan tumman teen vihreään ja nykyään tulee sitä tulee juotua helposti kannullinen kerralla. Kannan uuden kannuni olkkariin tai työpisteelleni ja täytän mukiani pikkuhiljaa. Saan kiksit joka kaadosta! Kannusta kylläkin löytyi se yksi miinus.. Käytän paljon irtoteetä, eikä kannussa ole valmiiksi siivilää. Ujutan teepallon koukun kannun nokkaan ja avot, ongelma ratkaistu!

Astiat tuovat minulle iloa. Ne ovat arkinen herkku ja juhlien kattauksen kruunu. Kun aamulla avaan kaappini, rakastan tunnetta jonka saan.. Mistä ihanasta kupista joisin tämän aamun teen.. 

 

10
Kommentit pois päältä artikkelissa TÄYDELLINEN TEEPANNU

MARBLE – MINNI HAVAS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seinä on maalattu, mutta kaikista ihanin juttu päivitetyssä makuuhuoneessa on Minni Havaksen Marble viltti. Saan siitä kiksit joka kerta kun kurkkaan makkariin. Meillä oli kuvauslainassa Havaksen upeita vilttejä, joihin tykästyin valtavasti. Mutta kun kurkkasin Minnin nettisivuille tiesin heti, että Marble on MINUN!

Se on niin kaunis, että tekisi mieli sijoittaa se lastenhuoneeseen, olohuoneeseen, keittiöön ja vessaan! Haluan kietoutua siihen ympäri vuorokauden ja kävellä se päällä viemään roskia, sekä suunnata palaveriin. Hehe. Mutta makuuhuoneeni kaipasi päiväpeiton kaltaista tekstiiliä ja Havaksen taidonnäyte ajaa sen asian tällä hetkellä.

Harmaasta seinästäkin tuli täydellinen. Yöpöytänä on edelleen jakkara, mutta sen päälle eksyi vanha Lundian lamppu. Se oli pölyttynyt varastossa puolisen vuotta ja olin jo myymässä sitä. Olen vitsaillut makuuhuoneen olevan nyt liian keski-ikäinen. Projekti on siis kesken ja se muovautuu pikkuhiljaa, lamppu poistunee ensimmäisenä. Painan pääni tyynyyni makuuhuoneen osalta kuitenkin tällä hetkellä melko onnellisena.

8
Kommentit pois päältä artikkelissa MARBLE – MINNI HAVAS
1 2 3 9