Tietoa mainostajalle ›

ruoka

KÖÖKKI – KASVIS-PHO

Kai on suuri Ramen-muonan fani. Päädyttiin oikeastaan sitä kautta kokeilemaan Hurtan Hannan uudesta Kasvis Ruokakirjasta vietnamilaista kasvis-phota. Minulla on myös suuri mielenkiinto aasialaisia ruokia kohtaan.

Liemien keitto on usein työlästä hommaa, mutta kasvis-liemen tekeminen on suht iisiä. Aikaa se vie, mutta kattilaan tarvitsee heittää niin sanotusti helppoja aineita, kuten sipulia ja inkivääriä.

Olen suolan ystävä ja lisättiin tässä sopassa suolaa jälkikäteen jonnin verran joukkoon. Tuumailinkin ääneen soppa nauttiessa, että länsimaalaisessa ruoassa maku tulee pippurista ja suolasta, aasialaisessa haposta ja tulisuudesta. Tämä voi vaatia hieman totuttelua, ainakin itseni kohdalla. Chili nostaa hien, avaa nenän ja suola puuttuu. Parasta keitossa oli sienet, tai oikeastaan kokonaisuus.. Sienet vain toivat sen pienen ihana tvistin. Hyvä soppa ja Hannan kirjassa on varmasti lukemattomia muitakin hyviä ohjeita.

Reseptissä oli yksi mystinen homma. Otsikossa ja ingressissä mainitaan selkeästi nuudelit, mutta itse reseptistä niitä ei löydy. Haha! Kirjan annoskuvassakin niitä oli, joten heitettiin ne sopivassa vaiheessa soppaan.

 

 

TallennaTallenna

4

KÖÖKKI – FOCACCIA

No en mä nyt sitten tiedä. Olisiko se ollut uunin syy? Vaalea pullahan se taas tuolta uunista ulos tuli. Hyvin kohonnutta sämpylää, sanoisin. Tosin en edes ole täysin varma millaista on täydellisesti onnistunut focaccia. Sen tiedän, että odotin enemmän.

Kenties olisimme voineet kaulia focaccian millin ohueksi, pellin kokoiseksi? Ymmärtääkseni tässä hommassa on muutama koulukunta, Italiassa focaccia on ohut lätty jossa päälliset maistuvat kunnolla. Jotkut taas duunaavat paksua leipää jonka pystyy helposti puolittamaan. Tai sitten tämä jälkimmäinen ei ole koulukunta vaan virheellinen lopputulos.

Perussämpylästä wannabe foccacia eroaa päällyksillään. Oliivit, yrtit ja tomaatit tuovat tvistin joka kyllä toimii. Lämpimänä ja voin kanssa focacciamme katosi kyllä parempiin suihin, mutta ei se ihan sen vaivaamisen väärti ollut. Kai vaivasi taikinaa ohjeen mukaan, 18 minuuttia. Tarkalleen. Kenties leipä olisi voinut olla kauemmin uunissa, kenties epätasaisesti paistava uunimme ei tuota täydellistä lopputulosta. Niin monta kysymystä!

Teemuun ja Markukseen kuitenkin luotan. Heidän Leipäkirjasta tulee jonain päivänä Raamattuni. Leipä on veemäinen asia, leipominen muutenkin. Aina ei lykästä ja planeettojen asennotkin tuntuvat vaikuttavan onnistumiseen. Leipä vaatii aikaa, rakkautta ja kokemusta. Focaccian piti olla helppo valinta. Aion ottaa tästä elämäni tärkeimmän mission. Aion rakastua leivän leipomiseen. Tarvitsen ensin kylläkin yleiskoneen, vaivaamiseen käytetty aika pitää saada käytettyä johonkin ihan muuhun.

Tehkää focacciaa ja heittäkää omat vinkkinne kehiin!

 

3

KÖÖKKI – SITRUUNAINEN BASILIKA-RUCOLAPESTO

Toimme Italiasta porukoilleni tuliaisiksi pussin pastaa, mutta emme antaneet sitä heille vaan kutsuimme heidät ja siskoni perheen meille syömään. Dinnerit jo sinällään ovat parasta, mutta meidän pestopasta ylitti Italiassa nauttimani pestopastat!

Tuumailin pastapussi kädessäni mistä löytäisin kivan pestoreseptin. Avasin muutamankin kirjan ja kaikki tarjosivat pesto genovesea, sitä perinteistä. Vaan Vege! -kirja yllätti ja positiivisesti. Tässä pestossa ei ole yhtään valkosipulia, mutta maku oli täydellinen! Olen meinaa aina olettanut, että valkosipuli on aivan must pestossa..

Kaikki kuusi aikuista vaikuttivat tyytyväisiltä pastaansa, trofie niminen pasta oli Italian ravintoloissa suosittua ja maku oli kotona sama. Sitruunainen pesto varasti minun sydämeni niin, että päätin painaa tämän reseptin mieleeni pysyvästi. Peston tekeminen on niin helppoa, Vege! -kirjassa pesto mortteloidaan, mutta itse valmistin sen blenderissä. Se onkin raivostuttavin osuus ja saa minut usein tarttumaan valmistuotteeseen. Jälleen kerran sain muistutuksen, se ei kannata.

Olipas ihanaa kokata omalle perheelle muulloinkin kuin lasten synttärijuhlissa. Keittiössä kattaessani tuumailin Kaille ääneen: tämän vuoksi tarvitsen ison keittiön ja ruokapöydän. Kun oma lähisukuni astelee syömään, meitä on heti koolla yhdeksän.

 

3

KÖÖKKI – MUNAKOISO-KVINOASALAATTI

 

No nyt! Maistelin Gastronaatti 2 -kirjan julkkareissa pikaisesti kamera kainalossa munakoiso-salaattia ja totesin sen olevan hyvää. Teimme sitä Köökissä ja jumaliste siitä tuli aivan mielettömän hyvää!! Sori ihana Satu Koivisto, meidän salaatti oli parempaa kuin sun! Haha!

Munakoiso näyttää hassulta, sillä on outo nimi ja se ei ole ollut suosikkini vihannesmaailmassa. Mutta pikkuhiljaa olen lämmennyt tuolle kiiltävälle pullerolle. Parhaimmalta se mielestäni maistuu paahdettuna ja siten se valmistetaan tähänkin salaattiin.

Tämä salaatti on monivaiheinen, eikä ihan hetkessä toteutettavissa. Uuniin menee paprikat, munakoiso ja toiseen astiaan feta ja sipulit. Kannattaa siis lukea reseptit huolella läpi ja tuumailla ajankäyttö. Suosittelen myös, kuten aina: maustamaan reippaasti! Käytä suolaa, pippuria ja sitruunaa rohkeasti. Suolalla voi toki pilata ruoan nopeasti, mutta monesti sitä on aivan liian vähän.

Kain mielestä tämän salaatin salaisuus on kasvisten ja fetan paahtaminen, olen samaa mieltä. Paahtaminen tuo maut aivan eri tavalla esiin, eikä se lopulta ole yhtään vaivalloista.

Kvinoa vaatii kypsentämiseltä enemmän kuin couscous, mutta on sen väärti! Se on pehmeän makuinen ja suutuntuma on leppoisa. Kvinoa on protskupitoisempi kuin riisi ja siinä on hemmetisti hyviä aminohappoja ja ravintokuituakin!

Tämä salaatti tosiaan vaatii hieman enemmän kuin salaatinlehtien repimisen ja tomaatin leikkaamisen, mutta aion valmistaa tätä tästä hamaan tulevaisuuteen ja ehdottomasti seuraavaan juhlapöytään. Mainio ruokaisa salaatti jolla lähtee nälkä ja nostaa vielä hymyn huulille.

 


 

Mitä mieltä muuten olette Köökki-sarjasta? Koetteko liian hankalaksi lukea reseptiä suoraan kuvasta? Meidän idea oli, että näin näkyy myös kirjan taitto ja tyyli. Mutta kuulen mielelläni teiltä toiveita ja ajatuksia!

 

 

TallennaTallenna

7
1 2 3 46