Tietoa mainostajalle ›

ruoka

KÖÖKKI – MUNAKOISO-KVINOASALAATTI

 

No nyt! Maistelin Gastronaatti 2 -kirjan julkkareissa pikaisesti kamera kainalossa munakoiso-salaattia ja totesin sen olevan hyvää. Teimme sitä Köökissä ja jumaliste siitä tuli aivan mielettömän hyvää!! Sori ihana Satu Koivisto, meidän salaatti oli parempaa kuin sun! Haha!

Munakoiso näyttää hassulta, sillä on outo nimi ja se ei ole ollut suosikkini vihannesmaailmassa. Mutta pikkuhiljaa olen lämmennyt tuolle kiiltävälle pullerolle. Parhaimmalta se mielestäni maistuu paahdettuna ja siten se valmistetaan tähänkin salaattiin.

Tämä salaatti on monivaiheinen, eikä ihan hetkessä toteutettavissa. Uuniin menee paprikat, munakoiso ja toiseen astiaan feta ja sipulit. Kannattaa siis lukea reseptit huolella läpi ja tuumailla ajankäyttö. Suosittelen myös, kuten aina: maustamaan reippaasti! Käytä suolaa, pippuria ja sitruunaa rohkeasti. Suolalla voi toki pilata ruoan nopeasti, mutta monesti sitä on aivan liian vähän.

Kain mielestä tämän salaatin salaisuus on kasvisten ja fetan paahtaminen, olen samaa mieltä. Paahtaminen tuo maut aivan eri tavalla esiin, eikä se lopulta ole yhtään vaivalloista.

Kvinoa vaatii kypsentämiseltä enemmän kuin couscous, mutta on sen väärti! Se on pehmeän makuinen ja suutuntuma on leppoisa. Kvinoa on protskupitoisempi kuin riisi ja siinä on hemmetisti hyviä aminohappoja ja ravintokuituakin!

Tämä salaatti tosiaan vaatii hieman enemmän kuin salaatinlehtien repimisen ja tomaatin leikkaamisen, mutta aion valmistaa tätä tästä hamaan tulevaisuuteen ja ehdottomasti seuraavaan juhlapöytään. Mainio ruokaisa salaatti jolla lähtee nälkä ja nostaa vielä hymyn huulille.

 


 

Mitä mieltä muuten olette Köökki-sarjasta? Koetteko liian hankalaksi lukea reseptiä suoraan kuvasta? Meidän idea oli, että näin näkyy myös kirjan taitto ja tyyli. Mutta kuulen mielelläni teiltä toiveita ja ajatuksia!

 

 

TallennaTallenna

7

KÖÖKKI – AVOCADOPASTA

Olen deittaillut viime vuodet ja tavannut etenkin sitä kautta jatkuvasti uusia ihmisiä. Koska olen deittivuosieni aikana tehnyt töitä ja ystävystynyt Avocadopastan äidin, Hanna Gullichsenin kanssa, Hanna tuli toisinaan puheenaiheeksi. Samoin kun puhun Samuli Karjulasta ”Satokausikalenteri-miehenä”, viittaan Hannan ”Avocadopasta-muijana”, jollei henkilö tiedä kenestä puhun. Ja valitettavan usein he eivät siltikään tiedä kenestä on kyse.

Se tunteeko ihmiset Gullichsenin Hannan, ei ole relevanttia, mutta jos he eivät tiedä avocadopastaa, maailma ei ole täydellinen.

Vieressäni istuu ihminen joka on vasta tänään kokenut ensimmäisen kerran kyseisen pastan. Teitä on vielä! Te olette oudosti sivuuttaneet uutiset joissa aikoinaan kerrottiin avocadojen loppuneen kaupoista kun kirjan reseptistä tuli hitti. Mutta nyt teillä on mahdollisuus valmistaa tätä herkkua kotona ja avocadoja löytyy melko varmasti kaupoista.

Uskon myös, että joukosta löytyy ihmisiä jotka aikoinaan kyllästyivät avocadopastaan ja voin kertoa, aika parantaa. Tämä on kuin parsarisotto, kerran vuodessa on hyvä. Maksimissaan pari. Se on kuitenkin fakta, että tämä resepti tulee kulkemaan pitkän matkan elämässäni. Helppo ja pirun hyvä pasta, ei se sen enempää selityksiä kaipaa.

Kaivoin Safkaa-kirjan (2012) keittiöni ylähyllyltä reseptiä varten. Kirjaa on saatavilla vielä ja taidankin selata sen uudelleen pitkästä aikaa. Vahva usko, että kirjalla on muutakin tarjottavaa.

Ja pitikö Kai pastasta?
”Hyvää” hän sanoi.

 

TallennaTallenna

4

KÖÖKKI – KLASSINEN PATALEIPÄ

Köökistä kajahtaa klassinen brödde!

Olen kirjoittanut pataleivästä täällä parikin kertaa aiemmin ja tuunannut reseptiä hitusen. Nyt kuitenkin teimme melkein VEGE! -kirjan ohjeen mukaan. Vaihdoimme vain ruisjauhot spelttiin, koska niitä oli edelleen kaapissa.

Pataleipä on meillä aina viikonlopun juttu, teen taikinan perjantaina tai lauantaina ja annan sen muhia seuraavaan aamuun. Sitten vain paistellaan pötkylä. Leipä onnistuu joka kerta, mutta maku oli tällä kertaa ehkä hieman liian sämpyläinen. Kuori oli ihanan rapsakka ja olenkin säilyttänyt leipää nyt liinan alla, ettei jättisämpylämme nesteydy liiaksi. Pataleipä onkin ehdottomasti yhden päivän juttu, parhaimmillaan heti lämpimänä ja pitkin päivää mutusteltuna runsaan voin ja kenties juuston kera.

Pataleivän kanssa voi toki etsiä omaa suuntaa ja kehittää reseptiä. Suola on tärkeää ja samoin jauho jota käytät. Vehnäjauhosta nyt tulee tietynlainen leipä ja juuri vehnäjauhosta tehty leipä tuo sämpyläisen maun, rakenteen ja säilyvyyden.

Haluaisin kovasti leipoa juuresta leipää ja toissa viikon Helsingin Sanomien Ruokatorstain innoittamana saatan jopa ryhtyä tuumasta toimeen. Luulen, että sen jälkeen pataleivän leipominen jää historiaan.

 

 

5

KÖÖKKI – KANTARELLITÄYTTEISET LETUT

Äskettäin aloitimme sarjan jossa Kai ja Kaisu kokkaa. Nimeksi muodostui Köökki ja itsekkäistä syistä sarjan toisessa osassa kokkaillaan kirjasta jossa itse olen toisena tekijänä.

Huomasin myös viimeeksi erittäin vaivalloiseksi kopioida reseptejä kirjasta, joten tästä eteenpäin saatte tyytyä kuvaan reseptistä, jos se vain on mahdollista. Jos aikaa voi säästää, sen teen. Jatkossa yritän ottaa kuvan suoraan..

Kyseessä on Suomi 100 -juhlateos, Juuli Hakkaraisen ja allekirjoittaneen Modernia Maakuntaruokaa. Liki kolmesataa sivuinen opus pitää sisällään Juulin huikeita reseptejä ja niitä on kirjassa yli yhdeksänkymmentä. Me tartuimme kuvauksissa maistamiini kantarellilettuihin, koska kaappiini oli ilmestynyt ex-anopin tuomana litroittain kantarelleja.

Ensinnäkin: alkuperäinen ohje on nimenomaan muurikkaletuille, mutta me paistoimme nämä ihan kotikeittiössä pannulla. Lettutaikina on huippu! Korvasimme ohrajauhot speltillä, koska niitä oli kaapissa. Maku pysynee about samassa, koostumus ainakin. Täytteeseen tulee aika tuhdisti timjamia ja minä pidin siitä. Kai tuumaili, että vähempikin riittäisi, peitti kuulemma liikaa kantarellin makua. Itse pidin tätä juuri modernina asiana. Koska me nautimme rasvasta, teimme vielä erikseen soosin letuille creme fraichesta. Lisäsimme joukkoon perinteisesti sitruunaa, suolaa ja pippuria.

Modernia maakuntaruokaa on ylistys suomalaiselle ruoalle ja se mukailee satokauden kiertoa. Kirjaan on tallennettu suomalaisuuden ydintä ja sieltä löytyy ruokakuvien lisäksi tallentamiani otoksia Suomesta ja suomalaisista. Teos joka ehdottomasti pitää saada ja säästää jälkipolville. Teos josta ehdottomasti pitää kokkailla, jotta emme unohda mistä olemme tulleet, emmekä sitä millaisia meistä on tullut. Onhan kyseessä modernia maakuntaruokaa.

 

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

2
1 2 3 45