Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ruoka

KÖÖKKI – Omenapiirakka

Omenapiirakka. Vielä ehtii! Näin juuri viime yönä unta omenoista. Olimme Kain kanssa rivitaloalueella ja naapurimme toivoivat, että kaikki hakevat heidän pihalta omenat pois. Haimme neljä. Autoimme heidän tuskaista savottaa varmasti kovin.

Tämä resepti on Gastronaatti kakkosesta. Sen salainen ainesosa on mantelijauho. Kun teimme tätä viime vuonna ensimmäisen kerran (juu, tää jäi vähän postaamatta..) niin mortteloimme joukkoon manteleita. Kyllä se toimi, mutta olisi ehkä kannattanut heittää mantelilastut blenderiin. Sittemmin hankin ihan ehtaa mantelijauhoa ja tätä piirakkaa leivottiin viime syksynä kerran jos toisenkin. Tänä vuonna pitää ryhdistäytyä ja tarttua reseptiin tämän (oman) jutun inspiroimana. Ajatelkaa, oma blogi voi olla oman inspiraation lähde! Haha.

Kerää pihaltasi, naapurin pihalta tai kaupasta sesongin omenat, osta mantelijauhoja ja laita leipoen. Kylkeen asetan itse aina vaniljakastiketta, koska elämä on aina parempaa niin.

 

 

 

3

KAURALASTUT – rasvaiset rakkaat

Äitini teki näitä kun olin lapsi. Kauralastut rusinoilla oli suurinta herkkua. Pelti toisensa jälkeen niitä valmistui, enkä muista äidin tehneen muita kuin näitä keksejä pipareita näiden lisäksi. 

Kun muutin kotoa, halusin tehdä keksejä itse. Pyysin äidiltäni reseptin ja leipaisin keksit. Kun seuraavan kerran menin kotona käymään, äitini kysyi onnistuivatko keksit. Kerroin niiden onnistuneen, mutta maku ei vain ollut sama kuin äidin tekemissä. Äiti kysyi yhden kysymyksen.

Käytitkö voita?

Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun leivoin leivontamargariinilla. Sen jälkeen olen luottanut voihin ja sokeriin. Kahta en täten vaihda. 

Silloin tällöin teen näitä rasvaisia herkkukeksejä ja mutustelen niitä äiti mielessäni. Muistelen kuinka taitavasti hän kahdella lusikalla pyöritteli taikinasta saman kokoisia palloja pellille. Mietin kuinka hän antoi meidän maistella runsaalla kädellä vain tämän ja pipareiden taikinaa (koska sitten tuli vain keksejä vähemmän, mutta kakkutaikinaa piti riittää uuniin asti). Muistan elävästi äidin essun ja telineen jolle hän keräsi kerroksittain uunipeltejä. Kun nostan uunista ensimmäisen pellin keksejä, tuoksu vie minut kotiin, sen ruskean uunin eteen, jota ei enää remontin jälkeen ole olemassa. 

Nämä keksit eivät ole kovin ihmeellisiä. Ne ovat voita, sokeria ja kaurahiutaleita. Luulen kuitenkin, että tulen tekemään näitä aina. Niissä on muutaman ainesosan lisäksi hirmuisesti rakkaita muistoja. 

Et välttämättä saa keksien mukana muistoja, mutta voit vaikka luoda lapsillesi uusia. 

 

KAURALASTUT

 

250g voita
3 dl sokeria
2dl rusinoita
3dl jauhoja
4dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
1dl kermaa (mieluusti toki kuohukermaa)

Vaahdota pehmyt voi ja sokeri.
Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan (tai tee kuten mitä ja boheemisti kasaa ne voi-sokeri-vaahdon päälle).
Pyöritä kahdella ruokalusikalla taikinasta pellille palloa muistuttavat kasat. Laitaqn yhdelle pellille 9 palloa, keksit leviävät kovin paljon ja tämä on hyvä kikka, jos haluat välttää pellin kokoisen keksin.

200 astetta ja 5-10 minuuttia

 

 

3

KESÄ 2018 – melko ihana

Äitini kysyi mitä olemme tehneet viime aikoina. Vastasimme, että olemme olleet mökillä.

En ole koskaan elämässäni ollut näin paljon mökillä. On ollut varsin ihanaa, että pojatkin ovat saaneet nauttia joutenolosta ja mökkeilystä tänä kesänä mielin määrin. Kalenterissa on vielä ainakin kolme mökkireissua ja varmasti syksylläkin mennään, vaikka säät olisivat mitä.

Vuorokausiin mökillä on mahtunut vaikka ja mitä, vaikka pääosin olemme ottaneet iisisti. Pojat rakensivat veneitä ensin bonus-farfarin kanssa ja sitten bonus-papan. Sanoisin, että bondattu on. Minä luin kirjoja kuin viimeistä päivää ja sain ajatella elämää kaikessa rauhassa. Käväisimme Porvoossa ja uimme meressä monen monta kertaa. Taistelimme ampiaisia vastaan ja kestitsimme yhtenä päivänä Minniä lapsineen.

Aapo opetteli pyöräilemään, kasvimaan perunat maistuivat mielettömiltä ja nukuimme parvekkeen ovi auki. Kuuma on ollut, mutta olen kestänyt sen. Olen vältellyt tekemistä ja huudahdellut aika ajoin ”jeeeesus kun on kuuma!” Mutta olen kestänyt. Odotan syksyä, mutta nautin vielä viimeiset rippeet lomasta. Pian ne koulutkin taas alkaa. Minne meni kymmenen viikkoa?

10
Kommentit pois päältä artikkelissa KESÄ 2018 – melko ihana

ZALTO – lasien kuningatar

Rakastan viiniä. Erityisesti valko-, vihreää- ja kuohuviiniä, Proseccoa, shampanjaa! Mitä mineraalisempaa ja mitä enemmän kuplia, sitä parempi. Kuten kaikki tietää, viinin makuun vaikuttaa moni asia. Läpötilan ja hapen lisäksi suuri merkitys on lasilla. Suurempi kuin uskottekaan.

Join lemppariani, Casal Garcian Vinho Verdeä uusista Zalton laseistani, eikä vihreä viinini ole koskaan maistunut niin hyvältä. Lasin reunus on niin ohut, että se vie viinin juomisen nextille levelille. Tuo keveyttä, arvokkuutta ja maun ihan uudella tavalla suuhun. Zalto on kädessä kuin ilmaa. Olen omistanut vuosia samantyyppiset Iittalan Essence viinilasit, niissä malli on kohdillaan, mutta lasi paksua. Se voi vaikuttaa herkältä ja kevyeltä, mutta kun kohtaat Zalton, tajuat kuinka suuri ero on.

Olin pitkään haaveillut hemmetin hyvistä viinilaseista. Olin päätymässä Riedelin valikoimaan, mutta toverini (juoma-alan asiantuntija) vinkkasi, että Zaltossa vara parempi.

 

Kauniimmat lasit ja väite, että Zalto pesee Riedelin 6-0, sai minut valitsemaan nämä, vielä hetki sitten tuntemattomat, käsinpuhalletut upeudet viinieni maljoiksi.

 

Tilannetta ei toki haitannut se, että Zalto on melko tuntematon brändi suomalaisille. Minähän tykkään löytää uutta ja poiketa valtavirrasta, joten Zalto tuntui siitäkin syystä juuri minulta.

Zalto on Itävaltalainen yritys, joka tuottaa kuutta erilaista viinilasia. On muutamaa lasia punaviineille, makea-, valko-, kuohu- ja yleisviinilasi (jotka minulta nyt löytyy shampanjalasien lisäksi). Valikoimasta löytyy myös likööri-, olut- ja vesilasia, karahveja ja dekantereita unohtamatta.

Zalto tulee ehdottomasti olemaan brändi, jonka tuotoksia kerään käyttööni jatkossakin. Tämä on ehdottomasti sitä kuuluisaa arjen luksusta. Ainut miinus tässä hommassa on, että kun on kertaalleen tottunut maailman parhaisiin (todistetusti, voittanut kilpailuja) laseihin, kuinka olla ilman? Täytyykö niitä kantaa mukana mökille ja illanistujaisiin? Haha, ehkä niin hulluksi en ole ryhtymässä, mutta kyllä nuo lasit sen verran makuelämystä muuttavat, että varmasti tulee tilanteita, jolloin kaipaan heitä. Syvästi.

Arvon viikonlopun aikana Instagramin puolella kaksi Burgundy viinilasia, joten ole valppaana! 

Zalton laseja voit tilata omaan kotiisi piristämään arkea ja juhlaa. // ZALTO

5
Kommentit pois päältä artikkelissa ZALTO – lasien kuningatar
1 2 3 50