Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

shoppailu

LUONNONKOSMETIIKKAA

Haluaisitko käyttää luonnonkosmetiikkaa, mutta et tiedä mistä lähtisit liikkeelle? No näistä! Tässä on kaksi lempituotettani, joita ilman en suostu olemaan. Toista käytän yläpäässä ja toista alapäässä. Siis jaloissa.

Frantsila on minulle tuttu eteerisistä öljyistä, mutta muita heidän tuotteitaan en ollut kokeillut ennen tätä syksyä. Kotimainen Frantsila julkaisi loppukesästä Garden Trilogyn, josta löytyy seerumi, tuoksu ja de-stress suusuihke.  Olen kokeillut kaikkia, mutta kasvoseerumi muutti totaalisesti kasvojeni kunnon. Pälyilevä couperosa nosti punaa poskille ensimmäistä kertaa jopa hieman ärsyttävästi kesällä. Kun tartuin Anti-pollution seerumiin, punoitus alkoi hävitä. Hän pitää kasvoni kosteina koko yön ja selkeästi ravitsee poskipäitäni ja koko nassua, luonnollisesti.

Kun taas sivelin ensimmäistä kertaa Mia Höytön SILKKI-rasvaa jaloilleni sheivauksen jälkeen, ne huutivat hallelujaa! Tuoksu, koostumus ja riittoisuus valloitti sydämeni. Sittemmin Mian brändi siirtyi Globe Hopen alle, mutta onneksi etiketti ja purkit pysyivät lähes samoina. Pelkistetty look toimii ja SILKKI-pullon pumppu on käsittämöttömän toimiva. Aina kun löytää toimivan käyttöjärjestelmän, miettii miksi kaikki eivät toteuta sitä. Syynä varmaankin on laatu, josta kaikki eivät ole valmiita maksamaan. Itse pidän näitä ominaisuuksia tärkeänä osana kokemusta. Hipaus taas sitä luksusta arkeen.

Luomua, luonnollista ja erittäin toimivaa. Luonnonkosmetiikassa on se erityinen taika – niitä kun käyttää, tuntee kuinka sivelee kasvoilleen puhdasta tavaraa. Kun käytän muita rasvoja tai meikkejä, en mieti myrkyttäväni itseäni, vaikka niin taidan tehdä. Näiden luomujen kanssa kuitenkin korostuu puhtaus ja jo se tuo hyvä olon. Uskon tämän olevan ensimmäinen askel pysyviin muutoksiin minun kosmetiikan käytössä.

2

KUPLIVAA ELÄMÄÄ – soda stream

 

Kuljetin pullo ja tölkki tolkulla vettä kotiin. Sitten kuljetin pullo ja tölkki tolkulla tyhjiä pakkauksia takaisin kauppaan. Olen vihdoin oppinut juomaan vettä, mutta vissyn muodossa ja touhu alkoi olla naurettavaa. 

Pidän kuplista. Ihan hirmuisesti. Hiilihappo on eittämättä paras keksintö maapallolla. Se saa juoman tuntumaan raikkaalta ja kylmemmältä kuin on. Cokis Zero addiktina (voin juoda sitä ainoastaan tölkistä) aloin hieman ärsyyntyä lisäaineisiin ja halusin Cokikselle vaihtoehdon. Ostin vissyä tölkissä ja se toimi! Toki mikään ei ikinä tule korvaamaan Cokista, mutta tämä oli askel parempaan suuntaan. Kuuman kesän vuoksi join teetä melko vähän ja pian aloin lipittää vissyä sitäkin enemmän. Sitten mieleeni hiipi ahdistus maapallon tilasta. 

Hanastamme tulee hyvää vettä. Siinä vain ei ole kuplia. Olen aikoinaan omistanut Soda Streamin, mutta vähäisen käytön vuoksi pistin sen kiertoon. Pienen pohdinnan jälkeen päätin, että pullojen kantamisessa ei ole mitään järkeä ja koska nyt itseni lisäksi vissystä nauttii myös siippa, Streamille olisi varmasti käyttöä. Päätöstä joudutti myös merkkinoille tulleet astianpesukoneen kestävät pullot. Niitä ei silloin aikoinaan ollut ja haluan toki vältellä käsin pestäviä tiskejä tästä iäisyyteen ja tunkea astianpesukoneeseen kaiken mahdollisen. 

Soda Streamilla on monta laitevaihtoehtoa ja silmääni miellytti eniten tämä uusi Spirit pötkylä. Olin vannonut, että en hanki tähän taloon enää yhtään laitetta, jonka pitää olla pöydällä esillä, mutta taivuin Spiritin kohdalla. Tässä on kuitenkin tarkoitus hyötyä laitteesta liki joka päivä. 

Joimme kaupan vissyt loppuun ja nyt meille on kehittynyt rutiini Soda Streamin kanssa. Jääkaapin ovessa olevaan pulloon on lisätty hiilihappoa, hyllyllä odottava (kyllähän veden pitää olla kylmää!) on seuraavaksi vuorossa. Silloin tällöin pullo hyppää tyhjentyessään tiskikoneeseen ja palautuu kiertoon puhdistuksen jälkeen. Erittäin toimiva systeemi ja näin kuukauden käyttämisen jälkeen ollaan kyllä jo ihmeissään, että miten pärjättiin ilman. 

Hiilihappo-patruuna tuottaa kuutisenkymmentä litraa hapotettua vettä. Sen jälkeen jälleenmyyjän luokse voi talsia tyhjä pullo kourassa ja ostaa uuden (noin 10e) tilalle. Aiemmin tämä tuntui vaivalloiselta, mutta jälleenmyyjiä on huimasti ja kun vertaa tätä muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa operaatiota pullojen kantamiseen, on helppo hymyillä.

Ehkä jonain päivänä nautin veden suoraan hanasta ja säästän maapalloa vielä astetta enemmän. Siihen asti painan nappia ja synnytän omat poreet!

 


 

Pian sinäkin voit tehdä omat kuplat! Arvon Instagramin puolella mustan Spiritin! Stay tuned!

2

ASAVI CERAMICS – ajatuksia Anni Paunilan kanssa

”Keraamikolla on yhteys tuotteeseen ja se välittyy ostajalle.” 

 

Riihimäellä, keraamikon työhuoneella tuoksui tutulta. Kuivan saven pölyä oli ilmassa, tasoilla ja lattialla. Hyllyt pursusivat muoteista, tuotteita oli rullakossa kuivumassa, uunista nostettiin pöydälle lämpimiä lautasia ja toinen rullakko veti sisälleen valmiita töitä kulhoista taideteoksiin. Aivan kuten keramiikkakurssillani viime keväänä.

Anni Paunila on keraamikko, joka tuli minun tietoisuuteni isosta teekupista. Tre-kauppa jälleenmyy muun muassa Paunilan 3,5 desin teekuppia, josta tuli melko nopeasti lempimukini. Paunila tekee kuitenkin paljon muutakin.

Sukelsimme Annin kanssa keramiikan maailmaan ja mietimme – miksi juuri nyt kaikki hamuamat koteihinsa kotimaista keramiikkaa.

 

 

”Meistä jää jäljelle vain keramiikkaa.
Tuli tekee savesta ikuista, kiveä joka ei maadu.”

 

Olen kerännyt sarjoja. Olen saanut lahjaksi sarjoja. Joinain jouluina paketista on nostettu kuusi mukia, kuusi lautasta. Arabiaa. Katan pöydän useammalle kuin kuudelle ihmiselle ehkä kerran vuodessa. Kuka on iskostanut meidän päähän sen, että kaapeissa pitää olla neljä, kuusi tai kahdeksan samanlaista mukia, lasia tai lautasta? Rakastan astioita, mutta onko minulla aivan pakko olla kuusi samanlaista?

Huomasin kyllästyväni ja kyllästyminen tuli ilmoille samoihin aikoihin, kun studio keramiikka alkoi yleistyä design puodeissa. Kotimaisia tekijöitä alettiin nostaa esiin ja valikoimat monipuolistuivat. Kenties keraamikot oppivat markkinoimaan, kenties trendi tuli maailmalta. Kenties ihmisille tuli tarve poiketa valtavirrasta.

”Ihmisillä on primitiivisiä tarpeita tässä kulutusjuhlan keskellä. Tulee tarve kestävyydelle.”

 

Maailman meno on siis ajanut meidät tähän – alkukantaisuuden äärelle. Haluamme yksilöllisiä tavaroita, jotka kestävät. Toki Arabiat kestävät samalla tavalla, toisinaan jopa paremmin, mutta yksilöllisyyttä niistä ei juuri löydy. Kun ostan keramiikkaa, kulhot ovat juurikin yksilöitä ja niistä huokuu rakkaus. Ostan yhden mukin Paunilalta, toisen Johanna Ojaselta. Mukeissa näkyy kädenjälki, se jonka teollisuus on huolella tuotteistaan poistanut.

”Tuotteista tulee tunteettomia esineitä, joita ei kukaan kaipaa.” 

 

 

Suomessa ei ole samanlaista keramiikan historiaa, kuten Ruotsissa ja vaikka Tanskassa. Täällä ei ole siemailtu 1800-luvulla posliinikupeista, ylellinen posliinihistoria uupuu. Paunila on opiskellut Taikissa linjalla jota ei enää ole. Häntä harmittaa, että vanhat perinteet ovat uusien tekniikoiden myötä unohdettu ja koulutuksissa ei enää opeteta samoja asioita kuin hänelle. Keramiikka on ennen kaikkea tekniikkalaji. Toisinaan juuri se tulee luovuuden tielle.

Keramiikka ja etenkin lasittaminen on kemiaa. Miten värit ja savi reagoi keskenään – yllättää toisinaan vanhankin tekijän. Joskus yllätykset ovat pettymyksiä, toisinaan on vahingossa luonut jotain mielentöntä. Keramiikkataide ja veistokset nostavat myös päätään Suomessa. Paunila onkin työstänyt isoja teoksia haluttujen käyttötavaroiden rinnalla jo tovin.

Kun pyörin Riihimäellä Paunilan työhuoneella, pystyin kuvittelemaan kuinka aika juoksisi varkain käsien ollessa savessa. Kuinka ajatukset pyörisivät muovattavan materiaalin ympärillä ja muu maailma poistuisi päästäni.

 

”Kermiikkaa on tehty 10 000 vuotta. Se on osa ihmistä ja meillä on suorastaan geneettinen tarve työntää kädet saveen. Se on terapeuttista ja pyhää.”

 

Anni työstää keramiikkaa kuuden lapsen kasvattamisen ohella ja on mukana monenlaisessa. Kursseja, tilaustöitä, ravintola-astioita, pientuotantoa, omia taiteellisia töitä.. Hän on tehnyt 2000-luvun alussa kuppeja joissa oli värillinen sisus, ollut edellä aikaansa monessa ja nyt hänen 3,5 desilitran mukit ovat koko ajan loppu.

Annilla, mutta myös monilla muilla keraamikoilla menee lujaa ja siitä olen varsin onnellinen. Käsintekemistä on syytäkin arvostaa. Paunila dreijaa ison kulhon hetkessä, mutta siihen vaaditaan vuosien treenaus ja märkä savikulho on prosessin alku. Vasta monta vaihetta ja päivää myöhemmin sen saattaa asiakas asettaa pöydälleen.

 

Annin löytää Instagrammista ja häneen voi olla yhteydessä, mikäli mielii oppia keramiikan saloja tai himoitsee hänen tuotteitaan. Toki voit myös metsästää TRE:stä Mikonkadulta (Helsinki) isoja kuppeja, saatat hyvällä tuurilla ehtiä nappaamaan omasi.

7

ZALTO – lasien kuningatar

Rakastan viiniä. Erityisesti valko-, vihreää- ja kuohuviiniä, Proseccoa, shampanjaa! Mitä mineraalisempaa ja mitä enemmän kuplia, sitä parempi. Kuten kaikki tietää, viinin makuun vaikuttaa moni asia. Läpötilan ja hapen lisäksi suuri merkitys on lasilla. Suurempi kuin uskottekaan.

Join lemppariani, Casal Garcian Vinho Verdeä uusista Zalton laseistani, eikä vihreä viinini ole koskaan maistunut niin hyvältä. Lasin reunus on niin ohut, että se vie viinin juomisen nextille levelille. Tuo keveyttä, arvokkuutta ja maun ihan uudella tavalla suuhun. Zalto on kädessä kuin ilmaa. Olen omistanut vuosia samantyyppiset Iittalan Essence viinilasit, niissä malli on kohdillaan, mutta lasi paksua. Se voi vaikuttaa herkältä ja kevyeltä, mutta kun kohtaat Zalton, tajuat kuinka suuri ero on.

Olin pitkään haaveillut hemmetin hyvistä viinilaseista. Olin päätymässä Riedelin valikoimaan, mutta toverini (juoma-alan asiantuntija) vinkkasi, että Zaltossa vara parempi.

 

Kauniimmat lasit ja väite, että Zalto pesee Riedelin 6-0, sai minut valitsemaan nämä, vielä hetki sitten tuntemattomat, käsinpuhalletut upeudet viinieni maljoiksi.

 

Tilannetta ei toki haitannut se, että Zalto on melko tuntematon brändi suomalaisille. Minähän tykkään löytää uutta ja poiketa valtavirrasta, joten Zalto tuntui siitäkin syystä juuri minulta.

Zalto on Itävaltalainen yritys, joka tuottaa kuutta erilaista viinilasia. On muutamaa lasia punaviineille, makea-, valko-, kuohu- ja yleisviinilasi (jotka minulta nyt löytyy shampanjalasien lisäksi). Valikoimasta löytyy myös likööri-, olut- ja vesilasia, karahveja ja dekantereita unohtamatta.

Zalto tulee ehdottomasti olemaan brändi, jonka tuotoksia kerään käyttööni jatkossakin. Tämä on ehdottomasti sitä kuuluisaa arjen luksusta. Ainut miinus tässä hommassa on, että kun on kertaalleen tottunut maailman parhaisiin (todistetusti, voittanut kilpailuja) laseihin, kuinka olla ilman? Täytyykö niitä kantaa mukana mökille ja illanistujaisiin? Haha, ehkä niin hulluksi en ole ryhtymässä, mutta kyllä nuo lasit sen verran makuelämystä muuttavat, että varmasti tulee tilanteita, jolloin kaipaan heitä. Syvästi.

Arvon viikonlopun aikana Instagramin puolella kaksi Burgundy viinilasia, joten ole valppaana! 

Zalton laseja voit tilata omaan kotiisi piristämään arkea ja juhlaa. // ZALTO

5
Kommentit pois päältä artikkelissa ZALTO – lasien kuningatar
1 2 3 70