shoppailu

PATSASTELUA

Välttelen kirpputoreja. Haluan pitää kotini mahdollisimman minimalistisena, mutta se on haastavaa kun näen kauneutta joka puolella. Etenkin kirpputoreilta mukaani tarttuu aina jotain outoa. Tällä kertaa iskin silmäni Haminassa jonkun Väinön vuonna 1995 tekemään patsaaseen.

Sisälläni elää pieni kutina siitä, että kahdenkymmenen vuoden päästä kodissani on aika paljon taidetta ja vähän vähemmän minimalismia. Iiitalan sarjatuotanto kynttiläjaloilla, kirjoilla ja Ikean kipoilla on se yhteistä, että niistä voi helposti luopua. Täten koti on pysynyt minimalistisena koska olen ollut hyvä luopumaan. Taiteen kanssa syntyy erilainen suhde. Koska minulle on luontaista kulkea omaa polkua sisustuksessa, hamuan taidetta. Taide on aina melko uniikkia ja nykyään siihen laittaa rahaa mieluummin kuin nuoruusvuosina.

Minulla on myös tapana tuunailla kirppislöytöjä ja tämäkin ukkeli sai pintaan uuden puhtaan valkoisen värityksen. Se, että näkee potentiaalia rumissa tai oudoissa jutuissa on mielestäni mahtia! Moni tavara näyttää kodissani aivan erilaiselta kuin tunkkaisella kirpputorilla. Pitää osata löytää aarteet. Alan olla siinä niin hyvä, että välttelen jatkossakin kirppareita. Uusi kaunis esine tuo meinaa tuskaa myös sisustaja-minälle. Isken patsaan johonkin ja se aiheuttaa domino-efektin. Koko alakerran esineiden ja asetelmien mekka menee uusiksi! Kerään mieluusti taidetta, mutta maltilla!

 

2

GO FOR IT, SYLKEVÄ TYTTÖ!

 

Pride-viikon kunniaksi tein jotain joka on minusta hyvin epämukavaa; asetuin kameran eteen.

Saan toisinaan pakkeja koska olen milloin ylipainoinen, milloin ruma, milloin minulla on rastat.. Vaikka olen suht sinut kaksoisleukani, rumien hampaitteni, kohonneen painoni ja sotkuisen kiharapilveni kanssa, kommentit satuttavat. Kohta nelivuotinen sinkkuilu on syönyt itsetuntoani huolella. Huono itsetunto rajoittaa elämää yllättävän paljon.

Kaulassani roikkuu merkittävä teos. Se on Kalevala Korun hopeinen riipus ja siinä on sylkevä tyttö. Kirsti Doukas muotoili korun yhteistyössä Kim Simonssonin kanssa, Kimin keramiikkaveistoksen pohjalta.

Kun näin korun, se hätkähdytti. Kalevala Koru on aina ottanut kantaa koruillaan, mutta usein aate jää valmistajan ja korun kantajan tietoon. Nyt aatteella lyödään päin pläsiä, eikä se jätä ketään kylmäksi.

Minä ja varmasti suurin osa suomalaisista naisista olemme saaneet lahjaksi ainakin kerran Kalevala Korun. Perimme mummojemme ja äitiemme vanhat riipukset ja säilömme niitä korurasioissa. Kun aika on kypsä, nostamme rintarassin kaulukselle. Kalevala Korun tyyli on usein kaunis ja arvokas, mutta sylkevässä tytössä on tietynlaista munaa, jota ei ennen ole nähty. Tämän medaljonkimaisen riipuksen voisin laittaa vaikka hupparin kanssa! Statement valmis!

Sylkevä tyttö on rohkea ulkomuodoltaan, mutta rohkea on sanomakin. Se kannustaa kaikkia tyttöjä ja naisia toimimaan oman mielensä mukaan, rajoittumatta tytöille asetettuihin perinteisiin normeihin.

Näin Priden tuntumassa kannustan ihan kaikkia olemaan oma itsensä. Yritetään myös olla ylpeitä itsestämme. Olen aina kulkenut omaa tietäni, tyylinkin suhteen ja yritän ajatella, että se on ihan ok! Kyllä tuolla on joku joka pitää minua ihanana ja pörröistä tukkaani söpönä. Ehkä joku joskus jopa sanoo minun olevan rohkea. Pääasia on, että yritän itse pitää valintojani ja itseäni hyvällä tavalla täydellisenä.

Jos totta puhutaan, tulee niitä kehujakin. Kun kommentoitte anonyymisti tai suoraan päin naamaa, muistakaa, että vastaanottaja kantaa usein negatiivista kritiikkiä koko elämänsä harteillaan, vaikka ne jos jotkin pitäisi SYLKEÄ pois mielestään välittömästi. Positiivisia tarvitaan ainakin sata kumoamaan yksi törkeä kommentti.

Olkaa omia itsejänne ja pitäkää erilaisuutta rikkautena. Rakkautta ja rohkeutta, hellyyttä ja hyväksyntää, kuomaseni! USKALLA VAIN!

 

Jos kaipaat omaan kaulaan statementtia, Sylkevä tyttö -korusarja löytyy täältä.

 

33

MIA HÖYTÖ

 

Se on semmonen juttu, että luomu on jees. Turhat kemikaalit eivät varmasti ole kenellekään hyväksi, silti itse en juuri ole katsonut mitä iholleni lutraan. Vaan nyt elooni asteli ihana kotimainen luomulöytö, Mia Höytö.

Vihasin rasvaamista vuosia, mutta kun pääsin kolmenkympin satamaan, ihoni alkoi vaatia ulkoista nesteytystä. Vakituisesti rasvaan kasvojani, nykyään aamuin illoin. Kuulun naisiin joita pinnalliset miehet vihaavat 8 kuukautta vuodesta, en paljoa jaksa jalkakarvojani trimmailla. Kevät tuli, paljasti nilkat ja hyölä käy jälleen. Täten rasvailen vakituisesti nelisen kuukautta myös jalkojani ja hyvälle body butterille on käyttöä.

Mia Höytön Silkki Body Cream tuoksuu raikkaalta metsältä, siliää ihon, levittyy kuin voita sivelisi. Ilmankos, sillä puteli sisältää muun muassa shea-voita. Silkin purkin pumppu on myös taivaallisen pehmeä ja siisti käyttää! Unelma Intensive Moisturising Cream pitää illalla kasvoni pitkään pehmeinä ja tunnen kuinka luonnonmukaiset mömmöt hoitavat ihoani.

Mia Höytön tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa. Olen monesti todennut, että kotimaisuudesta saa aina plussaa (kiitos äiti joka kasvatit näin..) ja kun tuotteet ovat varustettu organic cosmetic -leimalla, olen melkein myyty. Höytö onnistui vielä suunnittelemaan sellaiset tuotepakkaukset joita ei halua piilottaa kaappiin. SOLD!

MIA HÖYTÖ

 

3

URNA – MARIMEKKO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Silmäilin sitä useasti sillä silmällä. Minulla on päässä ajatus kodista jollaisessa joskus aion asua. Sen talon keittiönpöydällä makoilee mielikuvissani Urna, tuo Marimekon ihanuus. Talvella siinä on tulppaaneita, keväällä pihalta napsaistu oksa, kesällä kedonkukkia ja syksyllä ylihintaisia leikkoja muistuttamassa kesästä. Se sijaitsee ison pöydän keskellä; katseenvangitsijana.

Minulla on usein mielikuvia tulevasta kodistani. Nykyinen koti alkaa olla aika nähty ja teen hankintoja tulevaisuuteni kotiin. Niinpä Urna oli hankittava ja kun se lopulta sattumalta tuli vastaan B-laatuisena tehtaanmyymälässä, en enää väistellyt yhteistä kohtaloamme.

Nyt Urna on pienellä olohuoneen pöydällä, hän ei ole täysin edukseen, mutta hän (kyllä, puhun maljakosta..) muistuttaa tulevasta. Unelmista, suunnitelmista. Urna on niitä maljakoita jotka tulevat kulkemaan mukanani kunnes hajoavat. Urna ehtii ehkä mennä perintönä lapsilleni tai lapsenlapsilleni. Tai sitten myyn sen rahapulassa design-aarteena 20 vuoden päästä. Yhtä kaikki, se on kaunis ja se on syy hankkia kukkia piristämään milloin mitäkin hetkeä.

 

8

SENCHA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Elämäni on loputon tie kohti ihanimpia teemerkkejä. Vihreä tee on uudehko tuttavuus elämässäni, noin vuosi sitten rakastuin senchaan ja olen ollut uskollinen sille aina kun mahdollista. Senchan laaduissa on suuria eroja. Parasta senchaa olen saanut japanilaisilta kuvattaviltani ja Eerikinkadun Théhuoneelta.

Pussitee on teelajien merkkiliikkeissä melko hintavaa suhteessa irtoteehen ja täten sählään teesiivilöiden kanssa. Ainakin arkisin se on kaukana miellyttävästä teeseremoniasta. Täten on hetkiä jolloin pussitee on ihanan helppo. Marketeista on ollut mahdotonta löytää kirkkaan vihreää senchaa, saatika pussiteen muodossa edes laadukasta vihreää teetä.

Vaan jälleen kerran Järvepään Citymarket yllätti. Kerrassaan ihana ja kovin senchamainen sencha luomutee on pakattu aromit säilövään pussiin, pussissa. Paketti ei ole halvimmasta päästä, mutta edullisempaa kuin merkkiliikkeissä ja itselleni helpommin saatavilla. Tee on myös riittoisaa, pussista riittää kaksi, ellei jopa kolme kupillista. Älkää kuitenkaan etsikö tuotetta turhaan teehyllystä. Jäken sittari on sijoittanut tämän aarteen ”Makuja maailmalta” käytävälle.

Mietin aina välillä lomamatkaa Japaniin. Se tulisi varmasti päättymään toisen matkalaukun ostoon jonka täyttäisin teetuliaisilla.

6

TRIKOOT IKKUNALLA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hipelöin kangaspakkoja Helsingissä Telakkakadulla.. ”Voiskohan trikookangasta heittää verhoksi?” utelin Vimman perustajalta. Hän tokaisi siihen ”Miksei voisi!”

Siellä ne nyt roikkuu ikkunalla, lapsukaisten huoneet saivat toivottua uutta ilmettä kevääseen. Totesimme Vimman kivijalkapuodissa, että mikäli materiaalia olisi valtavasti, trikoo alkaa toki venymään. Mieletöntä painoa se ei tietenkään kestä, mutta perus pari/kolme metriä kyllä menee, todistetusti. En tietenkään malttanut ommella tikin tikkiä ja kankaat pääsivät ikkunalle suoraan ostoskassista. Trikoo on siitäkin kiva, että se kiertyy sisäänpäin, eikä päärmeitä varsinaisesti tarvita.

Ei ole mikään salaisuus, että rakastan Vimman vaihtuvia ja omaperäisiä kuoseja. Verhokankaani olen tähän asti ostanut Marimekolta, sieltäkin jo vuosia vaatekangas pinosta, koska siellä on ollut mielenkiintoisimmat kuosit. Kun koti tästä eteenpäin tarvitsee vaihtelua, tulee varmasti tsekattua myös Vimman pakat.

Vaihtelua koti tosiaan usein kaipaa ja sitähän tietenkin saa tekstiileillä helposti. Verhot eivät ole vuosiin olleet suosiossa, mutta itse tässä normaali korkuisessa rivitalossani kaipaan niitä. Ne vaimentavat ääniä ja erilaisilla kuoseilla saa sopivaa tvistiä eloon. Olen myös maalannut tehosteseiniä ja täten verho hienosti pehmentää esimerkiksi Aapon huoneessa olevan mintun ja valkoisen rajaa mukavasti.

Vimmalla on myös puuvillaisia kankaita, mutta kuoseja ainakin tällä kertaa oli huomattavasti vähemmän. Luonnollisesti, koska Vimman vaatteet ovat pääosin trikoosta.

Myös olohuoneessamme on uusi ihana verho Vimmalta, tutustutan teidät häneen myöhemmin.

VIMMA

4
1 2 3 22