Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

siivous

KÄRCHERILLÄ KÄTEVÄSTI – höyrypesurin huumaa

 

Kaupallinen yhteistyö / Kärcher / Suomen Blogimedia

 

En pidä siivoamisesta, mutta rakastan siisteyttä. Kun ei jaksa jynssätä kylpyhuoneen saumoja tai ahtaita nurkkia hanojen takaa, kuukausien saatossa lika pakkautuu ja lopputulos on siivouksen jälkeen kaikkea muuta kuin puhdas. 

Isken läntteihin erilaisilla pesuaineilla, jopa kloriitilla. Kärvistelen myrkyissä ja tuskailen kun sormeni kärki ei mahdu pieniin koloihin. Hiki valuu ja yleensä luovutan yhden läiskän jälkeen. Olkoot!

Vaan ei olkoot enää! Olen haaveillut pikkutytöstä asti höyrypesurista, pitäen sitä kuitenkin ylimääräisenä turhakkeena, jolle ei ole tarpeeksi käyttöä. En olisi voinut olla enempää väärässä. 

Kun Kärcher kotiutui meille, kannoin sen yläkertaan, lisäsin säiliöön litran vettä ja tuijotin malttamattomana oranssin valon sammumista. Se sammui muutamassa minuutissa (oi pojat, ne oli pitkiä minuutteja). Otin välineen käteeni ja 30 sekunnin höyryttämisen jälkeen huusin täysiä alakertaan ”Hyvä Jumala, mä rakastan tätä laitetta!!”

Kun tutustuin tarkemmin pesuriin, tietooni tuli tiukkoja faktoja. Höyry on todella tehokasta – paine ja lämpö irrottavat lian, ihan ilman mitään ylimääräisiä kemikaaleja. Sähköä laite vie vain veden lämmittämiseen, eli periaatteessa vertaisin sitä vedenkeittimen sähkönkulutukseen. Energiankulutus pysyy pienenä ja sekös meitä hymyilyttää. 

Meidän kotona on vessassa valkoisia saumoja hyvin paljon, kiitos mosaiikkilattian. Pieni musta laatta hämää ja näyttää siistiltä, mutta kun saumoja alkaa tuijottamaan tarkalla silmällä, ne eivät ole kovin puhtaat. Mäntysuopa ja lattiaharja ovat hyötyliikuntaa, mutta eivät mukavaa sellaista. Höyrypesurilla laitoin myös harjaten, mutta höyry teki paljon puolestani. Irrotimme myös suihkun kalkkiset kasat höyryllä leppoisasti. 

Likaa kertyy, vaikka pitäisi kotinsa siistinä. Sitä pinttyy melkein huomaamatta, jollei ole himosiivooja. Ja vaikka rakastaisi jynssätä joka viikonloppu vessan kaakeleita, höyrypesuri on erittäin näppärä vaihtoehto. 

Kärcherimme nousi nopeasti turhakkeesta tärkeäksi siivousvälineeksi ja uuteen taloon on pakko hankkia se paljon kohuttu ja hypetetty ikkunanpesijä. Höyry on puhdasta neroutta. 

 


KÄRCHER HÖYRYPUHDISTIMET

2

ISKÄN LUONA

_MG_6126 _MG_6131 _MG_6133 _MG_6142 _MG_6139 _MG_6152

Äitini oli reissussa, me mentiin aamusta heti iskän luo. Askarreltiin iskän kanssa Oili-kissalle raapimispuu ja kun se oli tehty, iskä käski viedä lapset sisälle syömään. Hän oli tehnyt nakkikeittoa ja kun me söimme, hän pesi mattojani pihalla. Aikamoista luksusta.

Palasimme pihalle, autoin kantamaan märkiä mattoja, kävin kurkkaamassa enoni ja tätini kylppäriremppaa ja vaihdoimme kuulumisia viime viikonlopusta. Kun me siskoni kanssa tanssimme viime lauantaina ystävämme häitä, eno täytti viisikymmentä.

Parin tunnin retken jälkeen palasimme kotiin. Normaalisti en saa poikia lähtemään mummilasta kirveelläkään mutta tänään sinne tivasivat molemmat vuoronperään. Syynä tietenkin Oili, johon kummatkin ovat aivan umpirakastuneita. Leevi skippasi mökkiviikonlopunkin koska ”Oili on äitin luona”.

Ah. Onneksi tajusin, että matot ehtii vielä pestä. Olemme pesseet ne joka vuosi porukoiden pihalla painepesurilla ja tänä vuonna homma meinasi totaalisesti unohtua. Nyt saan levittää lattioille talveksi raikkaat ja puhtaat matot, parasta. Mattojen likaisuutta ei muuten edes huomaa ennenkuin ne käärii rullalle. Meidän ainakaan, kun ovat kaikki väriltääkin tummia.

0
Kommentit pois päältä artikkelissa ISKÄN LUONA

PESÄERO

_MG_8809 _MG_8789 _MG_8791 _MG_8783 _MG_8802 _MG_8793 _MG_8786

 

Kaikista vittumaisinta yksinjäämisessä on raha. Seuraavaksi tulee lakanat. 

Olen järjestyksen nainen, haluan pitää myös kaapinovien takana olevat asiat ojennuksessa. Lakanakaapin siistit pinot sisältävät myös toisen näkökulman; rypyt. Jos ei omista mankelia, lakanat voi yrittää saada sileiksi vetämällä niitä viikkausvaiheessa. Silittämisestä en edes keskustele, äitini silittää lakanat. Juu onhan ne kuin hotellissa nukkuisi, mutta MIKÄ DUUNI!

Se viikkaus. Kun pesin neljän ihmisen lakanat, nostin ne kuivina portaiden kaiteelle odottamaan, viikkausta. Sitten saattoi mennä neljäkin päivää kunnes viimein oltiin yläkerrassa sopivaan aikaan yhdessä ja laitoimme vedellen! Ehkä kuusi kertaa viikkaussuhteemme alussa (parisuhteemme alussa en minäkään välittänyt lakanoiden suoruudesta, hyvä jos vaihdoimme lakanoita..) mutisin kun ex-siippa ei välittänyt TARPEEKSI ja viikkaili miten sattui, sen jälkeen hänestä tuli ammattiviikkaaja ja kulmat kohtasivat toisensa, precis!

Missä on nyt mun viikkauspartneri? Kerran olen pakottanut ystäväni hommiin ja kun lakanat seuraavan kerran olivat säälittävinä roikkuneet kaiteella päiviä, muistelin kuinka Anne istui parvellaan. Hän roikotti lakanaa alaspäin ja höpötti innoissaan kuinka mahtavaa on omistaa parvi, jotta voi sinkkuna viikkailla lakanat roikottamalla niitä sieltä käsin! Meillä vieraillessaan hän palasi asiaan ”Ai kun sulla on hyvä tää portaikko, voit viikata lakanat tässä!” Hmm.. Sillä on varmaan vielä pahempi lakanafetissi kuin minulla, nyt kun tarkemmin ajattelen..

Testasin. Ihan pyllystä, mutta menee paremman (=miehen) puutteessa. Lakanoista ei tule sileitä, eikä rypyttömiä. Ne menevät kieroon ja kulmat eivät todellakaan kohtaa! Mutta ne viikkaantuvat ja menevät kaappiin suht siisteissä pinoissa. Erossa on ollut se upea homma, että olen oppinut ottamaan rennommin. Elämään hetkessä ja kestämään sen, että kaapinoven takana pinot ovat vinossa. En silti lakkaa haaveilemasta viikkausseurasta. Yks hailee kohtaako kulmat, se on vaan vähän helpompaa kaksin vaikka kuinka roikottelis portaikossa.

Ystäväiseni Eeva Kolu joskus postasi kuinka hän pesettää lakanansa pesulassa, arjenluksusta. Täytyy varmaan toivoa synttärilahjaksi pesulaan lahjakortteja.

0

tyhjennys

Olen hyvä solvaamaan itseäni. Juuri edellisessä postauksessa haukuin itseäni laiskaksi. Sanotaanko, että laiskuus piilee tietyissä asioissa..

Viikonlopun aikana olen tyhjentänyt varaston. Lajitellut tavaroita lahjoitukseen: päiväkodille, Fidaan, Uffille, kavereille. Olen säilönyt Aapon vanhat tavarat ja vaatteet (jotka haluan säästää tuleville lapsille, tai lapsenlapsille) ja olen saanut iskältä luvan viedä ne heidän vinttiin kunnes omistan sen ullakon. En tosin ole varma mahtuvatko nuo laatikot vintin luukusta sisään..

Olen kuvannut myytäviä tuotteita nettikirppikselle ja olen käynyt kaikki lelut läpi. Siinä nyt ei sinänsä kauan mene kun tosiaan leluja on lähinnä niitä sarjoja. Mutta nyt heitimme Carssit riviin ja esimerkiksi Salamoita oli seitsemän, Kunkkuja viisi jne.. Karsimme rankalla kädellä, myös junaradasta Ikeat pois, Briot jäi ja Duploista myymme kaverille rakennuspalikoita.

Tuntuuko tyhjältä? Puhtaalta? Ei hemmetissä. Tekisi mieli aloittaa alusta ja tarkistaa kaikki, ettei vaan jotain vielä jäänyt johonkin.. Paljon silti lähti, ihanaa.

0
1 2 3