Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

sisustus

VÄLIAIKAINEN KOTI DEKOSSA


Höpsöltä se tuntui kun Deko-lehti pyysi saada tehdä jutun meidän väliaikaisesta kodista. Koska tämä on väliaikainen, olen mielestäni vain heittänyt tavarat paikoilleen. Huomasin tosin jutun tullessa ulos, että melkein kaikkien tasojen ja hyllyjen tavarat olivat pyörineet ympyrää ja löytäneet jo uuden lokaation. Jotain oli mennyt laatikkoon, jotain oli tullut laatikosta ja muutama ihana uusi löytö Köpiksestäkin oli muuttanut meille.

Kyllä mä ilmeisesti tätäkin kotia sisustan koko ajan – mutta lähinnä nykyisten tavaroiden puitteissa.


Tänne on hankittu tasan yksi Ikean Malm-lipasto eteiseen ja loput tavarat olivat olemassa. Mahtavaa juu, mutta meillä on nykyään puolet enemmän neliöitä. Rakastan tätä miljöötä, mutta olisi toki ollut ihanaa sisustaa tämä täysin nollasta ja sotia kaikkia mahdollisia Vennon Susannan ”älä osta paskaa”-agendoja vastaan, haha! Kodissamme on useita asioita jotka todellakin ovat väliaikaisia.

Väliaikaisia ne ovat lähinnä siksi, että ne ovat nähneet pirusti elämää. Useat alkavat olla käyttöikänsä loppupuolella. Ne ovat täällä kodissa mukana edelleen koska ne ovat vielä käyttökelpoisia, enkä halua hankkia uusia ennen uutta kotia.

Sisustaminen tarkoittaa minulla montaa asiaa. Pidän siitä, että ympärilläni on visuaalisesti kauniita asioita, muistoja, taidetta.. Tykkään pyöritellä pieniä tavaroita ja tauluja ympäriinsä. Mutta isompien kalusteiden kohdalla haluan panostaa laatuun, kestävyyteen ja tilanteen tullen kotimaisuuteen. Kestävyys koostuu muun muassa siitä, että tuote on pitkäikäinen. Täten hankintojen täytyy olla juuri oikeat tulevaan tönöön ja täten on vielä maltettava.



Meidän lattioilla olisi Mum´sin upeat villamatot, mikäli meillä ei olisi koiranpentua. Upeudet on rullalla ja pääsevät esille seuraavan kerran varmasti vasta uudessa kodissa.

Naureskelin, kun paasaan jutussa kestävyydestä ja kotimaisuudesta, mutta meiltä löytyy yhtä jos toista ikealaista. Se on ollut paikka jonne on turvauduttu kun on haluttu kaunista ja edullista. Ikeaa ei kuitenkaan heittää rekan alle. Olin heidän keittiöön täysin tyytyväinen seitsemän vuotta (kunnes myin asuntoni) ja samoin meillä on ollut jotkut tuotteet käytössä vuosikymmeniä.



Asunnon keittiö on 10 vuotta vanha Puustellin köökki ja se palvelee edelleen melko mukavasti!

Mainitsen jutussa, että rakastan taidetta ja himo siihen on läsnä koko ajan. Saatan kuitenkin makustella työtä todella pitkään ennen päätöstä. Olen maalaillut itse jonnin aikaa, mutta en osaa pitää omia tauluja seinällä. Kuvissa näkyvä olohuoneen maalaukseni on jo löytänyt uuden kodin. Meidän seinien suosikit on Lauri Ahtisen, Pauliina Nykäsen ja Laura Pehkosen käsialaa.



Rakastan tässä kodissa tehdasmaisuutta, avaruutta, yhteistä keittiö-olohuonetta ja meidän isoa makuuhuonetta. En pidä tässä kodissa poikien huoneiden ikkunattomuudesta, enkä pienistä vessoista. En myöskään pidä 200 neliön tilasta kun pitää siivota.

Tämä koti on antanut minulle ison tilan missä voin maalata ja arvostan sitä suuresti, vaikka en ole maalannut viikkoihin. Tämä on antanut lapsille mielettömästi tilaa vedellä leiju-laudalla ja juosta koiraa karkuun. Tulevasta kodista tulee pienempi ja olemme kahdessa tasossa, joten täytyy ottaa tästä vaiheesta nyt ilo irti ja tehdä kärrynpyöriä!

Tässä kodissa on paljon kesken ja ne eivät tule valmiiksi, koska niiden ei ole tarkoituskaan tulla. Tämä koti on väliaikainen. Silti on ihanaa, että Deko otti yhteyttä ja tämäkin elämänvaihe tuli tallennettua.



7

Mikäli rahaa olisi loputtomasti – Taloprojekti

Voi hyvänen aika. Koti.
Koti on minulle tärkein paikka maailmassa. Sen vuoksi tulevaa taloa on mietitty edes takaisin. Miettimällä ei kuitenkaan tontin muoto tai koko muutu, eikä lompakko kasva.

En yhtään häpeile kertoa, että suurin huoli tulevan kotimme suhteen on se, että onko se tarpeeksi tilava. Meidän väliaikaisessa kodissa on huimat 200m2 ja tulevasta kodista tulee kaksion verran pienempi. Haluaisin ajatella, että nykyisessä vanhassa tehtaassa neliöt eivät ole kovin tehokkaita ja täten voitamme sillä tulevan talon pohjassa. Mutta kyllä se mietityttää, valtaisasti. Tontille ei kuitenkaan mahdu isompaa ja on siihen toinenkin syy..

Tilan ahtauden lisäksi olemme miettineet melko paljon jo vuoden päivät rahaa. Rakentaessa tonnit viuhtovat sinne tänne ja kun urakoitsija sanoo, että ”Ei se paljoa ole” – joudun aina tarkistamaan mitä on ”paljon”? Meidän budjetissa on asioita joissa 100 euroa tuntuu suurelta summalta ja sitten käymme keskusteluita ”Pari tonnia nyt on aika pieni summa tossa kokonaisuudessa”.

Priorisoidessa tuntuu, ettei mistään haluaisin luopua. Olemme päätymässä kompromissiin muun muassa kodinhoitohuoneessa ja kompromissit tuntuvat pahalta. Haluamme rakentaa kestävän, ekologisen talon – mutta budjetti tuntuu olevan erimieltä. Laatu, kotimaisuus ja eko maksaa. Maksaa niin käsittämättömän paljon, että ilman kompromisseja lapsenlapsetkin maksaisivat velkojamme.

Budjetti siis rajaa vaihtoehtoja ja kun vaihtoehtoja on triljoonia, se omalta osaltaan helpottaa päätöksen tekoa. Jos minulla olisi rajaton budjetti, talo ei olisi koskaan valmis. En voisi mitenkään päättää mitä haluan, etenkin kun tyylini on toisaalta moderni, toisaalta kotoisa, toisaalta kreisi ja toisaalta hyvin simppeli.

Pintamateriaalien suhteen valintoja on tehty ja selvän vision haastajana ovat tähän mennessä olleet laatat. Ajatus hulluttelusta haihtui, kun pelkään kyllästymistä ja koen mahdollisen kyllästymisen olevan kovinkin epäekologista. Olen viettänyt laattojen parissa melkoisen monta tuntia, edelleen epäillen muutamia valintoja. Kokonaisuus alkaa kuitenkin hahmottua ja tänään kohotimme viinilasit pankkilainan kunniaksi. Projekti pääsee pian käyntiin oikein kunnolla ja meillä on jännäkakat housussa.

13
Kommentit pois päältä artikkelissa Mikäli rahaa olisi loputtomasti – Taloprojekti

KÖÖPENHAMINA – ruoka, keramiikka ja muut vinkit

Pyöräilin pitkin Kööpenhaminan kujia toista kertaa elämässäni. Kaupunki on kaunis, kulturelli ja ajan hermoilla oleva kokonaisuus, jossa pyörät ovat the thing. Mutta niin on käsillä tekeminenkin.

Hankin matkalta käsintehtyjä keramiikkakuppeja, teekannun, maljakon ja ihanan seinäryijyn pienistä putiikeista liki keskustaa. Sain niin monta utelua Instagramin puolella näistä puodeista, jotta päädyin kirjaamaan ne tänne teidän kaikkien luettavaksi.

Mainintana myös muutama muu vinkki tulevia reissujanne varten.

Yōnobi / itsyonobi.com /
Useita eri keramiikkataiteilijoita, suurin osa ulkomaalaisia. Puoti järjestää myös keramiikkakursseja. Mieleen jäi pikkiriikkinen ovi, jonka lukko teki sisäänpääsyyn haastetta ja erittäin ihana asiakaspalvelu.

Vanishing Point / vanishing-point.dk /
Tanskalaista, luonnon materiaaleja, villapaitoja, printtejä, taidetta, koruja. Seinäryijymme löytyi täältä.

MK Studio / mk-ceramics.com /
Työtila ja myymälä samassa, myynnissä vain omaa tuotantoa. Muutama erilainen astiamalli ja niistä kovin paljon eri lasituksia ja värimassoja. Liikkeessä iski valinnan vaikeus ja nappasin mukaani lopulta vain yhden kupin.

Tina Marie Cph
Sisäpihalla ja oven yläpuolella luki Viktoria Ceramic Studio Cph. Ihastelin muutamaa vaasia, mutta hinnat olivat melko korkeat. Tämä on visiittinä kuitenkin aivan must, jos olet keramiikan perään ja etenkin jos lompakkosi on paksu.

Näiden lisäksi vierailimme toki Illums Bolighusissa, josta nappasin Ferm Livingin tuotteita ja HAY House nyt on tietenkin listalla, kun Tanskaan menee. Ytimessä suosittelen kulkemaan myös Kompagnistræde kadun, jolla ainakin kolme keramiikkaa myyvää puotia ja useita söpöltä vaikuttavia ravintoloita terasseineen.

Ravintoloista mainittakoon mielettömän hyviä aasialaisia ruokia tarjoillut Sidecar. Söin siellä elämäni ensimmäisen bao:n ja rakastuin välittömästi. En voi ymmärtää, miten olen onnistunut elämään ilman baoja. Mietin öisin ainoastaan sitä, että minun pitää löytää bao-taikinan resepti ja opetella tekemään niitä itse. Sidecar jäi makujen puolesta mieleeni loistavana ravintolana.

Aasialaisen lisäksi söimme italialaista. Italia on lempilapsemme – ruoan, juoman ja matkailun suhteen. Nautimme Scarpetta ravintolassa 5 ruokalajin menun ja se tuntui paranevan askel askeleelta. Minä, joka en yleensä välitä äyriäisistä – söin edeltävänä päivänä Sidecarissa friteerattuja ravunpyrstöjä majoneesilla kuin hullu ja sen jälkeen Scarpetassa elämäni parhaan risoton ala sini- ja kampasimpukat. Persiljalla maustettu risotto räjäytti makunystyräni, mutta oli myös niin syvän vihreän värinen, että ihastelin sitä alkuun silmilläni pitkään.

Meatpacking District on alueena hupaisa, kesällä etenkin. Söimme siellä Motherissa ja Hija De Sanzesissa. Jälkimmäinen on Netflixissäkin maailman parhaaksi taco-paikaksi tituleerattu. Meidän tacot jäähtyivät viileässä ilmassa, sisäpaikkoja kun ei riittänyt minikokoisessa ravintolassa. Kesällä ehdoton vierailun kohde, terdellä on tilaa – jos on! Hija on hyvin suosittu.

Koska meillä oli neljästä päivästä kahtena pyörät alla, ehdimme koluta kaupungin läpikotaisin. Kävimme kaikkialla ja vahingossa ajauduimme useille nähtävyyksille. En voi alleviivata kylliksi pyörien helppoutta kaupungilla. Kaikkialla ei ole omaa pyöräkaistaa, mutta autot ovat tottuneet pyöräilijöihin ja liikenteen seassakin ajaminen on mukavaa. Pyöräilyn miinuspuolena mainittakoon vauhti. Me ajettiin todella kovaa, koska paikallisten vauhti tarttuu. Sen vuoksi hujautimme ohi monesta mielenkiintoisesta kohteesta malttamattomina ja kerran suunnitellusta risteyksestä ohi kolmen risteyksen verran.. Pyörien kanssa ei tarvitse aikatauluja ja niillä pääsee helposti kokemaan vanhan kaupungin ulkopuolella olevat kiinnostavat kaupunginosat, kuten Nørrebron.

Tivoliin astelin ensimmäistä kertaa ja houkuttelin (pakotin) Kain 1914 valmistuneeseen vuoristorataan kanssani. Kyyti muistutti taas siitä kuinka on hyvä käydä huvipuistolaitteissa näin vanhana vähintään kerran vuodessa. Se pistää sopivasti kropan sekaisin ja hysteerisestä naurustani ei meinannut tulla loppua.
Tivolin alue on aivan mieletön. Sisäänpääsymaksu peritään ja yksittäiset liput maksavat mammonaa (rannekkeet suhteessa paljon edullisempia), mutta alue itsessään on todella kaunis ja mikäli sinne menee; kannattaa suunnitella ruokailu johonkin alueen useista ravintoloista.

Kauppahallia ei myöskään saa jättää kokematta. Siellä pääsee jotenkin vauhdikkaasti tanskalaisen hyggeilyn syliin. Hallissa vaikutti olevan enemmän paikallisia kuin turisteja.

Matkamme jälkeen minulle tuli vahva tunne, että Kööpenhamina on nyt koettu ja nähty. Toisaalta taas edellisestä vierailustani oli 7 vuotta ja nyt oli kylällä taas ihan toinen meininki. Ehkä rikon tulevaisuudessakin vielä uudelleen matkustusfilosofiaani ”aina uuteen kohteeseen”..

6

KIND FOR DOGS – Parasta Simolle

Mitä tulee eläinten tarvikkeiden valitsemiseen, en halua romua. Vaadin arjessa itselleni kestävyyttä, puhtaita materiaaleja ja kauneutta. Simo ei ansaitse yhtään vähempää.

Olen ihminen, joka ei kestä rumia asioita ympärillään – Simon tarvikkeiden piti sopia meidän kotiin ja niiden piti sen lisäksi olla laadukkaita. Pienen tutkimisen jälkeen Suomesta löytyi kuin löytyikin brändi, joka kestää katsetta ja sai minut huokailemaan onnesta. Kind For Dogs yhdistää luonnonmateriaalit tyylikkääseen, pohjoismaiseen tyyliin. Olin myyty.

Meille valikoitui monista ihanista vaihtoehdoista (niin ajatelkaa, monia ihania vaihtoehtoja) villainen Nokoset-peti. Simon nenukki on ahdas ja täten herra kuorsaa öisin. Minä nukun kuin tukki, mutta Kai on ottanut käyttöönsä korvatulpat. Totesimme empiirisen tutkimuksen jälkeen, että Simoliino kuorsaa kun on huonossa asennossa. Hänen ensipetinsä on reunallinen versio ja Simo toki sijoittaa yöllä useasti kaulansa reunalle, hankaloittaen näin hengittämistään. Onneksi emme olleet löytäneet Kind For Dogsia ennen koiran saapumista, koska olisin tietysti tilannut reunallisen söpön pesän pennulle. Nyt me päädyimme tasaiseen tyynyyn, jolla Simpukan nukkuma-asento lieventää kuorsaamisen mahdollisuutta.

S-kokoinen peti tulee riittämään hänelle aikuisenakin ja tavallaan tuo on hauska senkin vuoksi, että siinä voi röhnöttää rennosti puolet ruumiista lattialla. Simpura kuopsuttaa ja möyrii petiä usein. Sen sisällä on pallokuitua ja höyheniä, joten sen saakin möyhittyä kuohkeaksi uudelleen ja uudelleen. Villa materiaalina puolestaan pitää huolen siitä, että talvella ei palele ja kesällä on viileää. Pedissä on irroitettava päällinen ja vaaleanharmaa kangas tulee varmasti kaipaamaan villa-pesua kerran jos toisenkin.

Parasta siis Simolle – myös ruokailussa. Pallero syö kupin tyhjäksi noin kolmessa sekunnissa. Oikeasti. Täten ruokailuun sopi erittäin hyvin painavat keraamiset Ole Hyvä -kulhot, jotka pysyy eittämättä paikallaan! Meille tuli M-koko ja se on Simon kokoiselle koiralle passeli. Kupit könöttävät melkein aina esillä, joten oli heti selvää, että niiden on oltava kauniit. Periaatteessa ihmisille valmistettavat kulhot kävisivät tähän tarkoitukseen, mutta syöminen on niin riehakasta, että nautimme kuppien raskaammasta olomuodosta. Ne pysyvät siinä, missä niiden on tarkoituskin olla.

Entäs lenkille sitten? Kasviparkittua nahkaa, konjakin värissä tietenkin. Tyylistä ei tingitä! Eikä laadusta tässäkään tapauksessa. Lenkille mennään tällä hetkellä parin kolmen tunnin välein, eli aika monta kertaa päivässä. Toivottavasti jossain vaiheessa elämää lenkkejä on kolme vuorokaudessa, mutta silti se tekee monta ulkoilua viikossa. Kyllähän nyt välineiden pitää olla ihanat ja toimivat. Juu, valjaat voi jossain kohti tulla kysymykseen, mutta nyt mennään pannalla.

Laatu voi maksaa hieman enemmän kuin romu, mutta kestävyys on omalla tasollaan. Eikä pidä unohtaa sitä tyyliä. En löytänyt kivijaloista, enkä nettikaupoista mitään näin kaunista koirille. Tässäkin asiassa pidän myös siitä, että työ ja matskut on pitkälti suomalaista ja Suomesta. Muuallakin osataan, mutta jos voi tukea suomalaisia yrityksiä – tähtään aina siihen.

Mitäs Simo on mieltä näistä mamman valinnoista? Arvostaa, tietenkin. Hahah!

Kind For Dogsilta puuttuu valikoimistaan vielä kakkapussin pitelijä, se löytyi Italiasta, nahkaisena. Kuten sanoin, Simolle vain parasta.

 5

1 2 3 48