URNA – MARIMEKKO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Silmäilin sitä useasti sillä silmällä. Minulla on päässä ajatus kodista jollaisessa joskus aion asua. Sen talon keittiönpöydällä makoilee mielikuvissani Urna, tuo Marimekon ihanuus. Talvella siinä on tulppaaneita, keväällä pihalta napsaistu oksa, kesällä kedonkukkia ja syksyllä ylihintaisia leikkoja muistuttamassa kesästä. Se sijaitsee ison pöydän keskellä; katseenvangitsijana.

Minulla on usein mielikuvia tulevasta kodistani. Nykyinen koti alkaa olla aika nähty ja teen hankintoja tulevaisuuteni kotiin. Niinpä Urna oli hankittava ja kun se lopulta sattumalta tuli vastaan B-laatuisena tehtaanmyymälässä, en enää väistellyt yhteistä kohtaloamme.

Nyt Urna on pienellä olohuoneen pöydällä, hän ei ole täysin edukseen, mutta hän (kyllä, puhun maljakosta..) muistuttaa tulevasta. Unelmista, suunnitelmista. Urna on niitä maljakoita jotka tulevat kulkemaan mukanani kunnes hajoavat. Urna ehtii ehkä mennä perintönä lapsilleni tai lapsenlapsilleni. Tai sitten myyn sen rahapulassa design-aarteena 20 vuoden päästä. Yhtä kaikki, se on kaunis ja se on syy hankkia kukkia piristämään milloin mitäkin hetkeä.

 

4

TÄYDELLINEN TEEPANNU

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Etsin ja etsin, kunnes noin vuoden jälkeen hän löytyi. Täydellinen teepannu, tai sanoisinko niin täydellinen, että se tarttui mukaan. Tuli tunne, että parempaan en pysty. Kannussa on yksi miinus, käytännöllinen miinus ja se toki jää jalkoihin jos ulkopuoli on täysin kunnossa. Haha.

Kannu löytyi Helsingin Lokalista, josta mukaan tarttui myös tuo ihana kuppi. Olen ollut heikkona kotimaiseen keramiikkaan jo kotvasen, ja nyt vihdoin uskaltauduin hankkimaan sitä kotiini. Kaiketi Iittalat ja Arabiat ovat käytännöllisiä ja edullisempia kuin kotimaisten yksittäisten taiteilijoiden design. Mutta nyt tuli näiden aika, eikä suotta.

Kirjoitin juuri olevani lamppujen hamstraaja, mutta astiat ovat olleet pahempi ja pidempiaikainen rakkauteni. Kun remontoimme nykyistä kotiani, jätin tarkoituksella kaappitilan melko suppeaksi, ettei turhuuksia kerry. Tein virheen. Jumalattoman kauniita astioita on loputtomiin ja täten aion pitää mielessä, että tulevaisuuden keittiössäni pitää olla tilaa monen tyylisille kupeille ja kipoille.

Vaihdoin tosiaan tumman teen vihreään ja nykyään tulee sitä tulee juotua helposti kannullinen kerralla. Kannan uuden kannuni olkkariin tai työpisteelleni ja täytän mukiani pikkuhiljaa. Saan kiksit joka kaadosta! Kannusta kylläkin löytyi se yksi miinus.. Käytän paljon irtoteetä, eikä kannussa ole valmiiksi siivilää. Ujutan teepallon koukun kannun nokkaan ja avot, ongelma ratkaistu!

Astiat tuovat minulle iloa. Ne ovat arkinen herkku ja juhlien kattauksen kruunu. Kun aamulla avaan kaappini, rakastan tunnetta jonka saan.. Mistä ihanasta kupista joisin tämän aamun teen.. 

 

10

L.PEHKONEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Lopettelin viime kesää Pehkosen Lauran luona, kerroin tästä ihanasta kohtaamisesta täälläkin. Mukaani tarttui muutama hänen upeista taideteoksistaan. Rrrrakastan tätä monimuotoista tornisarjaa josta voi koota omat mieluisat kasat!

Laura liimaa valitut palat yhteen, mutta minä en liimaa tahtonut! Näin ollen kykenen vaihtelemaan tornien kokoonpanoja milloin haluan. Toki en ole tehnyt sitä kertaakaan, näin ne ovat olleet täydellisiä.

Pehkosella oli juuri näyttely, jossa hänellä oli esillä aivan kreisiupeita isoja keramiikkateoksia!  Muutenkin tämä innovatiivinen nainen kehittää koko ajan kaikenlaista uutta. Kannattaa ottaa instatili (@lpehkonen) seurantaan. Mikäli olet päättäväinen ja haluat ehdottomasti oman tornin, olkaa yhteyksissä suoraan taiteilijaan.

Me ollaan Lauran kanssa myös mietitty keramiikkakurssin järkkäämistä, löytyiskö innostusta?

6

OHOY YAYOI!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos olet jotenkin missannut pilkut ja peilit somessa, se on pieni ihme! Yayoi Kusama ja hänen näyttelynsä In Infinity Helsingin Taidemuseo HAM:ssa, on ollut kaikkien huulilla, liki ähkyyn asti.

Kulturelli äitini raahasi minut ja kuopukseni kurkkaamaan pallotaidetta livenä.Tutkailimme Aapon kanssa netistä edellisenä iltana Yayoin töitä ja Aapo ei meinannut pysyä housuissaan! HAM oli täynnä väkeä keskellä keskiviikko päivää! Tutkimme näyttelyssä tarkasti värejä ja pallohuoneet olivat hitti! Loputtomiin jatkuva peili-installaatio vakuutti myös nuoren herran. Museokaupasta Aapo löysi Kusama-kirjan ja mummi osti hänelle elämänsä ensimmäisen oman taidekirjan. Junamatkalla kotiin Aapo selaili opusta ja kertoi meille mitkä kirjan työt löytyivät näyttelystä ja mitkä eivät.

HAM:ssa on käynyt ennätyksellinen määrä ihmisiä. On ihanaa, että taide kiinnostaa ja Yayoi on saanut ihmiset liikkeelle. Yayoi on vuonna 1929 syntynyt japanilainen nykytaiteilija ja hänen elämänsä ja matka taiteilijaksi on varsin mielenkiintoinen. Yayoista löytyy Areenasta erittäin mielenkiintoinen dokumentti, jossa hän maalaa sadan työn kiertävää näyttelyä. Tahti on liki taulu päivässä. Kusama on uskomaton mummeli ja hän kertoo maalaavansa kunnes kuolee, pensseli kädessä. Yayoi on myös mielenterveyspotilas. Hänelle taide on kaikki kaikessa, Kusama pakenee pakkomielteitään ja sairauttaan omaan maailmaansa. Ilman taidetta hän tuskin olisi elossa.

Ähkylle on luvassa helpotusta, Yayoin IN INFINITY poistuu HAM:sta 22. tammikuuta! Mikäli pilkuista on vajetta ja löytyy halu tutustua mielettömän taiteilijan elämäntyöhön, suosittelen pikaisesti suuntaamaan viimeisen viikon aikana HAM:iin. Tätä ei voi missata.

3

AAPON TAIDETTA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Maalasin Aapolle pohjan ja hän teki siitä taideteoksen. Viime vuoden satujooga harrastus jäi unholaan ja tänä vuonna saatamme suunnata kuvataiteen pariin. Niin paljon on piirrusteltu, maalattu ja väritetty viime aikoina, että kuvataidekoulu olisi luontainen harrastus vaihtoehto.

Toisaalta tuumailimme äitini kanssa, että taiteelliselle jätkälle voisi olla hyvä, jos hänellä olisi liikuntaharrastus, koska urheilu ei ole Aapon vahvinta aluetta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kuusivuotiaan (ja kenen tahansa, haha) pitää harrastaa sitä mitä hän itse haluaa ja liikuntaa tulee joka päivä eskarissa sekä kotona. Toki voimme kannustaa liikunnan pariin, mutta tuputtamisen aika ei ole juuri nyt.

Clas Ohlsonilta löytyy suht edukkaita pohjia ja akryylimaaleja joilla poika hoiteli homman kotiin. Taideteos päätyi paraatipaikalle yläkertaan entisen valokuvaseinän tilalle.

13

VAPAAEHTOISESTI HAKATTAVANA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAmustaamo-8002 mustaamo-7964 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAmustaamo-8113 mustaamo-8152 mustaamo-8158 mustaamo-8091 mustaamo-8170 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAmustaamo-8096 mustaamo-8156OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Hakkasin itseeni pelkkää viivaa ja yksinkertaisia muotoja, niihin ei kyllästyisi. Sitten kolmioista tuli joku hipstereiden maamerkki ja vasemmassa kädessäni oli sellaisia. Ahdisti, vaikutin urpolta ja pitkään mietin, että ne pitäisi saada piiloon.

Pelkään tatuoimista ja tatuointitaiteilijoita. En jaksa Helsingin jonoja ja järvenpääläinen vakipaikkani oli sulkenut ovensa. Pikkupolkuja pitkin törmäsin puolituttuun, joka oli aloittanut tatuointihommat. Marian kanssa löysimme yhteisen sävelen välittömästi ja kiitos kestopigmentointi uran, Marian käsi on vakaa ja omiaan kun tehdään ohutta viivaa.

Astuin järvenpääläiseen Backstage tattoo liikkeeseen sisään ja lapasestahan se lähti.  Bäkkäreitä on kaksi, itse asioin Mustaamon puolella jossa Maria ja Archie, tuo Järvenpään powercouple tatuoi. Vastarempattu tila on tunnelmaltaan miellyttävä ja kotoisa, olen istunut  siellä jo ainakin neljä kertaa. Ensin ”peitimme” kolmiot, eli korostimme niitä. Väritimme ne mustiksi ja asettelimme päälle mangolian oksan, toiselle puolelle tuli kädet kolmion kylkeen. Homman piti jäädä siihen, mutta nyt olen tilanteessa, että koko käsi tulee täyteen.

Meille tuli ongelma, yksi kuva sinne, toinen tänne ja koko ajan käsi näytti typerältä. Kädessäni on nyt jo peitetty kaksi vasta tehtyä omenankukkaa, älkää kysykö miksi. Olen osittainen tarrakirja ja näen, että ainoa vaihtoehto on hakata käsi täyteen. Eikös! Haha! Ideoita ei puutu, mutta yritämme pitää linjan yhtenäisenä. Alakädessä olevia unikoita tulee myös yläkäteen ja pysymme simppelissä mustassa viivassa.

Kolmiot on peitossa, täysin tyytväinen omiin ideoihini en ole ja kenties olisin voinut miettiä vielä toisen vuoden miten käden kanssa edetään, mutta tässä nyt ollaan ja kyse onneksi ei ole siitä, että käsissäni olisi jotain rumaa. Jokainen kuva on minua. Käsi on muisto tästä ajanjaksosta. Olen aivan varma, että jokainen johon on tatuointeja isketty, on jossain vaiheessa miettinyt ”mitä ajattelin”. Mieli muuttuu, ihminen kasvaa. Perfektionismi on ongelmani ja minulle tekee ihan hyvää se, että on jotain epätäydellistä johon en voi vaikuttaa.

Marian kanssa työskentely on sujunut upeasti. Siinä on tatuointiuraansa aloitteleva lahjakas nainen, jonka käsissä on turvallinen olo. Hänen miehensä Archie näyttää ensivilkaisulla juurikin sellaiselta pelottavalta tatuoijalta, joka nauttii kun saa satuttaa toisia. Kun Archie avaa suunsa, hän muuntautuu leppoisaksi nallekarhuksi. Mustaamo on mukavasti lähellä juna-asemaa, välttäkää ihmeessä Helsingin jonot ja matkatkaa Järvenpäähän. Backstage on täynnä ammattitaitoista ja mielettömän mukavaa porukkaa. Tuo kuva mukanasi tai anna taiteilijoille vapaat kädet! Me teimme Marian kanssa saumatonta yhteistyötä, minä ideoin, Maria muunsi ja piirsi.

Mustaamon lämpöön astun sisään nykyään ilman jännitystä ja tulen viettämään siellä vielä aikaa kerran jos toisenkin. Jos kuitenkin joskus keksin tatuoida naamaani, pidelkää kiinni!

5