Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

terveys

BULBA – diffuuserin taikaa

Kirjoitin muutama postaus sitten teille Dr Qing Lin kirjasta Shinrin-Yoku, jossa sukellettiin metsäkylvyn saloihin. Siitä inspiroituneena olin hyvin määrätietoinen ja päätin oitis, että meille tulee Aroma Diffuuseri.

Diffuuseri tuo metsän sisätiloihin. Se kuljettaa eteerisiä öljyjä elimistöön tehokkaasti ja öljyjä sekoittamalla voit liki tuntea olevasi japanilaisessa metsässä. Mikäli haluat siis Suomen metsien lisäksi testata Japanin metiköitä – Qing Li suosittelee sekoittamaan öljyjä jotka sisältävät pallosypressiä, japaninsypressin puuta ja lehtiä, rosmariinia, setripuuta, eukalyptusta ja mäntyä.

 

Pelkästään tuntemuksista ei kuitenkaan ole kyse, vaan
eteeristen öljyjen hengittely on itsensa hoitamista. 

 

Onko keskittymiskyky kateissa ja fyysinen väsymys painaa? Lorauta diffuuseriin männyn tuoksua ja ala hengittelemään. Kiristääkö hermoja? Tuoksuttele setripuun (joka nykyään on peräisin usein katajasta) rauhoittavaa ja henkistä vahvuutta lisäävää aromia. Haluatko välttää tulevan talven flunssat? Pulputa talven läpi japaninsypressiä huoneilmaan ja nuhat pysyvät loitolla. Japaninsypressi (eli Hinoki) tuoksuu metsäiseltä ja aromaattisen öljyn sanotaan rentouttavan, rauhoittavan ja maadoittavan mieltä (whatever that means..). Sitä käytetään myös kipeiden lihasten hoitamiseen. Diffuuseri levittää tuoksut huoneeseen, mutta öljyjä voi toki myös tiputella kylpyveteen.

Eteeriset öljyt ja aromaterapia ovat olleet hoitomuotoina kovin pitkään, mutta kovin monella suomalaisella ei ole omaa pulputtajaa kotona. Kovinkaan usea suomalainen ei myöskään lenkkeile metsässä paria tuntia, joka päivä. Minä olen sieltä päästä, joka kokee metsässä kuljeskelun melko tylsänä aktiviteettina, ötökät syövät minut paukamille sekunneissa ja kaikkialla näyttää samalta. Eksyn varmasti, jos lähden ilman puhelinta metsän syvyyksiin. Tuijotan mieluummin tuntikaupalla merta. Diffuuseri tulee kuvioihin tässä vaiheessa.

 

Haluan hengitellä hyvää tekeviä öljyjä kun istun tietokoneella,
tai kun nukun. 

 

Meidän diffuuseriksi valikoitui Bulba ja voitte vain arvata miksi. Bulba tarjoaa sisustukseen sopivia diffuusereita, jotka eivät vie huomiota, vaan ovat näppärän kokoisia, helposti liikuteltavia ja kestävät esteettisen silmäni arvioinnin. Bulballa koettiin, että diffuuserit olivat liian isoja ja rumia, joten he päättivät kehittää oman mallistonsa. Suomalainen yritys haluaa tuoda kosteutta kuivaan sisäilmaamme ja lisätä tuoksuja tuoksuttomaan kotiimme, kauniisti ja helposti.

Bulban kautta voi hankkia samalla myös kotimaisen Frantsilan eteerisiä öljyjä. Minun koriin valikoitui alkajaiseksi mänty, kataja ja mustakuusi. Aion ottaa metsäteeman haltuun täysillä ja olenkin jo koukussa ihanaan männyn tuoksuun. Melkein kun olisi saanut puhtaat mäntysuovalla pestyt matot lattioille, joka päivä! Olen myös erittäin yllättynyt siitä kuinka riittoisa melko pikkuinen Bulbani on. Tunteja se surruttaa höyryä huoneeseen ja nestesäiliö on silti liki täynnä.

Onko teillä kokemuksia diffuusereista ja niiden hyödyistä? Kiinnostaisi erittäin paljon kuulla lempituotteistanne etenkin öljyjen saralla.

Henkiset hyvinvoinnin ja metsäfiilistelyn lisäksi Bulba listaa Aroma Diffuuserin hyödyiksi muun muassa: vähentää kuivassa ilmassa lisääntyviä bakteereja, edistää terveyttä, sitoo pöly ja allergianaiheuttajia, kosteuttaa ihoa ja ilmaa, auttaa nukahtamaan ja vähentää kuorsausta ja tukkoisuutta.

Sanoisin, että hankkimalla diffuuserin kotiin, ei voi kuin voittaa. Koodilla muutamahetki10 saat tilauksestasi 10% alennuksen verkkokaupasta, joka löytyy osoitteesta bulba.fi

 

3

MIELEN VAIVAT – Reetta Räty – kolumni

Toisinaan kolumneissa tartutaan aiheisiin, jotka puhuttelevat ja osuvat oman mielenkiinnon skaalaan. Kolumnithan ovat kuin mielipidekirjoituksia, joiden kanssa voi olla samaa tai erimieltä. Aikaa sitten Reetta Räty (tuo toimittaja jota ihailen!) kirjoitti ajatuksia herättävän kolumnin Imageen, mielen horjumisesta.

”Tunnemme ensiavun ruumiillisiin vaivoihin ja osaamme arvailla, mistä ne ovat peräisin. Mutta kun oma tai läheisen mieli horjahtelee, olemme aivan avuttomia. Aikuiset suomalaiset eivät tiedä, millaista ensiapua tarvitsee pää, joka oireilee.”

Aihe osui ja upposi, olenhan kolmatta vuotta kuntoutusterapiaa aloitteleva kolmekymppinen, joka masentui kasatessaan sisälleen liikaa ajatuksia ja ahdistavia aiheita. Olen puhunut täällä ja tienpäällä asiasta kovinkin avoimesti, enkä itse ole törmännyt suuriin ennakkoluuloihin (paitsi oman pään sisällä). Olen saanut kannustusta ja kuullut useasti olevani rohkea. Muistelen, että kirjoitin syvistä tuntemuksista ja suruista jo ennen masennusdiagnoosia, mutta vasta kun tunsin olevani taas oma itseni, jaoin ”selviytymistarinan”. Juuri kuten Räty sanoo – puhuin kun olin jo parantumassa.

 

Herutin selviytymistä, herutin sitä että en ollut enää heikko.
Enkä ole koskaan avoimesti kertonut, miksi masennuin.

 

”Petetyn sydän särkee hyvin konkreettisesti. Jännitys tuntuu vatsakipuna. Kun luet järkyttävän viestin, elämä pakenee jaloista, silmissä sumenee, suu kuivuu, koko vartalo reagoi täysillä, vaikka kukaan ei koske sinua eikä sisällesi ole tunkeutunut bakteeri vaan kauhea tieto.”  

Minä tajusin ajoissa hakea apua, en mennyt työkyvyttömäksi ja selvisin arjesta. Näin onnekas ei kuitenkaan moni ole. Taustalla voi myös olla pysyvää mielen sairautta, kuten skitsofreniaa tai bipolaarisyytta. Aiheista pitää puhua enemmän, mutta itse sairaalle se on vaikeaa. Mieleltään kipeän on vaikeaa hakea apua ja vaikeaa myöntää olevansa sairas. Se koetaan totta tosiaan heikkoutena. Niin minäkin koin. Vahva ei sairastu ja minun oli kovin vaikeaa myöntää olevani heikko. Kuka nyt haluaa myöntää läheisilleen, pomolle tai edes lääkärille, että ei jaksa. On täysin normaalia levätä kotona, jos on kurkku kipeä tai käsi murtunut. Mutta kun elämässä tapahtuu henkisesti traumaattinen kokemus tai aivokemiat eivät toimi odotetusti, pitäisi elää ja jaksaa kuten normaalisti.

”Mielenterveysongelmat niputetaan usein yhteen, ja sitten yritetään puhua yhtä aikaa burnoutista, jatkuvien keskenmenojen laukaisemasta masennuksesta ja nuorten itsemurhista. Ei ihme, että kokonaiskuva vaikuttaa skitsolta: kauhistellaan ongelmien yleisyyttä, demonisoidaan lääkehoitoa ja samaan hengenvetoon hoetaan, että mielenterveysongelmat ovat kuin mielen flunssa tai psyykkeen lonkkavika, ihan kuulkaa normaaleja asioita.”

Niin. Mielestäni aivokemioiden aiheuttamia ongelmia ymmärretään ja sitten taas ei ymmärretä. Kun itse nousin tsempparina takaisin ruotuun, sain tukea, jopa arvostusta. On kuitenkin ihan eri asia tukea ja ymmärtää 16-vuotiasta nuorta tai pitkäaikaisesti sairasta kipukroonikkoa. Mielenterveysongelmia on niin paljon, kuin on mielenterveyden kanssa kamppailevia ihmisiä. Jokaisella on oma taakkansa ja omat tuntemuksensa. Näitä ei mitenkään voi, eikä saa, niputtaa yhteen laatikkoon. Työtä näiden päävaivojen kanssa on paljonkin edessä. Jokainen kuitenkin voi tehdä osansa. Ymmärtää, tiputtaa ennakkoluulot hittoon, tukea ja kannustaa hakemaan apua. Mielenterveysongelmat eivät ole merkki heikkoudesta, ne ovat sairaus muiden sairauksien rinnalla. Toisinaan vaivaan auttaa puhuminen, toisinaan vaaditaan pitkä kuntoutus ja mielialalääkket. Yksilöllistä, kuten allergiat.

”Nykyään länsimaissakin saattaa kuulla idän suuren viisauden: mieli ja ruumis eivät ole yhteydessä, vaan yhtä.”

Miksi sitten masennuin?
Mieli on mystinen kapistus. Minun masennuksen laukaisi suuri sydänsuru, mutta taustalla oli paljon muutakin. Yksinkertaisesti valuin kuoppaan, josta en päässyt enää ylös. Huono itsetunto, yksinäisyys ja omat vaativat persoonani piirteet pitivät huolen, että pysyin alhaalla. Vertailin itseäni muihin ja koin epäonnistuvani kaikessa. Sulkeuduin omaan kuoreeni ja huomasin, että en tunne oikeastaan onnea vaan vitutusta. Kaikki vitutti. Sosisaalisten tilanteiden pelot voimistuivat ja aloin kieltäytymään tapahtumista asuntoni ulkopuolella. En puhunut, en kertonut kuulumisia. Itku oli herkässä koko ajan ja rintani päällä asui iso kivi. Kun masennus alkoi tuntua fyysisesti, terapeuttini tarttui asiaan. Sen jälkeen alkoi parantuminen. Sain mielen omat antibiootit ja vaikka niistä voi olla montaakin mieltä, ne auttoivat minua ja yhtäkkiä pystyin käymään taas kaupassa.

”Kroppaan pakkautuu kaikki, mitä meille tapahtuu – ja siitä seuraa, että jossain vaiheessa jokainen on päästään sekaisin.”

27

33 LASISSA – melankolinen mököttäjä

Se on jälleen kolmas heinäkuuta. Vuosi on 2018 ja pikaisen laskutoimituksen mukaan täytän 33 vuotta. Ikäkriisistä ei ole tietoakaan, rakastan kasvojeni ryppyjä, en odota ihan vielä kuolevani ja tuntuu, että on kivaa olla juuri tässä. En tosin myönnä olevani keski-ikäinen. Olen nuori aikuinen, joka odottaa nelikymppisyyttä ja ikäkriisiä.

Kehokriisi on kyllä olemassa. Vähän liiankin pehmeät kurvit ja kaksoisleuka ovat itse aiheutettuja ja torun niistä itseäni kovinkin usein. Naururypyt ovat osa minua ja kertovat söpösti eletyistä vuosista, mutta se kaikki muu.. Roikkuvat silmäluomet, couperosa iho, polvien rikkinäiset nikamat.. Ihmeellisiä näppylöitä, laajenevia luomia, särkevät ranteet, outoja hajuja, tippuvia hiuksia ja hikoilua. Hyi. Kun pysähtyy miettimään kaikkia iän mukana tulleita kehovaivoja, luulee kuolevansa huomenna.

Syntymäpäivänä niihin ei keskitytä. Päiväni alkoi itkulla ja raivon vallassa. Olin päättänyt nukkua pitkään ja herätä hyvin levänneenä ja onnellisena. Kai tuumi muuta. Ulkona satoi ja hän päätti herättää minut kyytiä pummaillen klo 7.45. Kun minä herätän hänet alkuyöstä, on lähellä, etten saa nyrkistä. Aamuisin tilanne on toisin päin. Nyrkeiltä kuitenkin säästyttiin ja ajoin hänet asemalle unenpöpperössä. Kävelin hakemaan kaupasta reilun kilon herneitä, rasian vadelmia, kilon pensasmustikoita ja Omar-pussin. Tein ihanan salaatin ja olen muutaman tunnin työrupeaman jälkeen nauttinut olostani yksin.

Sadepäivä tuli kuin tilauksesta. Tämä heinäkuun tyttö palvoo sadetta ja se tukee päivän melankolista fiilistä. Onnitteluviestejä on tipahdellut puhelimeen ja olen katsonut elokuvan.

 

Tämän ikäisenä syntymäpäivä tosiaan on yksi päivä muiden joukossa. Jotain spesiaalin tuntuista siinä kuitenkin aina on. Kuin uusivuosi, laskenta lähtee alusta. Mahdollisuus elää jälleen vuoden vanhemmaksi. Kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Kasvattaa ja kehittää uraa. Kasvattaa lapsiaan paremmin. Vuoden päästä olen taas viisaampi. Vuoden päästä voin olla kuollut rintasyöpään. Miettikääpä sitä! Vuodet vierii nopeasti, mutta onhan se pitkä aika. Yksi päivä, yksi sekunti voi muuttaa kaiken. Sitä kun alkaa pohtimaan, on nopeasti kehokriisin lisäksi ikäkriisikin täällä.

Päätin, että tänään en halua tavata ketään. Synttärikemut lauantaina toivat ystävät yhteen ja ilta naurattaa edelleen. Kello ruksuttaa sekunteja eteenpäin ja vaikutan olevan hengissä sekunnista toiseen. Ehkä tänään ei tapahdu mitään mullistavaa suuntaan tai toiseen. Saan olla onnellinen, melankolinen mököttäjä, tuijottaa telkkua ja nauttia sadepäivästä kera kermatoffeen.

 

 

11
Kommentit pois päältä artikkelissa 33 LASISSA – melankolinen mököttäjä

TOMAATTI – kesän karkki

Voiko tomaatteja syödä liikaa? Löytyykö kohtalotovereita? Onko joku muukin addikti?

Napsin näitä vähintään paketin päivässä. Olen koukussa ja tuumailen jo, voiko tomaateista olla jotain haittaa keholle? Keramiikkakipponi on nykyään tomaattikippo, joka on aamulla täynnä ja illalla tyhjä.

Syön tomaatteja puremalla kannan pois, imen mehut ja mussutan loput suussani Tämä prosessi ärsyttää Kaita valtaisasti. Hän syö kaiken samalla tavalla: laittaa ruoan suuhun, pureskelee sen ja nielee.

 

Minä on nautiskelija. Sulatan suussani suklaapalat, nuolen keksien sisällöt ja imeskelen tomaatit. 

 

Suuni reagoi tomaattien torjunta-aineisiin, koska en useinkaan ”muista” pestä niitä. Imen sisälmyksiini varmasti miljoonat määrät kemikaaleja tomaatin terveellisten ainesten lisäksi. Tai näin kuvittelen. Pitäisi varmasti testata pesemällä tomaatit: reagoiko suuni tomaatteihin vai suoja-aineisiin. En silti pysty lopettamaan ja odotan jo, että pihamaan kolme tomaatin taimea alkavat tuottaa omaa satoa.

Tomaatti on toimiva snacksi, etenkin kun yrittää vähän rajoittaa mussutettavan karkin määrää. Ainut, mikä hävettää tässä miniluumutomaattien maailmassa, on muovijäte. Se on järkyttävää nyt, kun ruokavaliossa on pikkuisten tomaattien lisäksi esimerkiksi pensasmustikat ja viinirypäleet. Tähtään muovipussittomaan elämään (roskapussit lukuun ottamatta), mutta nämä tämän hetken herkut tekevät elämän kovin vaikeaksi. Toivottavasti joku kehittää pian järkevän vaihtoehdon näille miljoonille muovipaketeille, joka ei kuitenkaan nosta tuotteiden hintoja kattoon.

4
Kommentit pois päältä artikkelissa TOMAATTI – kesän karkki
1 2 3 9