Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

terveys

33 LASISSA – melankolinen mököttäjä

Se on jälleen kolmas heinäkuuta. Vuosi on 2018 ja pikaisen laskutoimituksen mukaan täytän 33 vuotta. Ikäkriisistä ei ole tietoakaan, rakastan kasvojeni ryppyjä, en odota ihan vielä kuolevani ja tuntuu, että on kivaa olla juuri tässä. En tosin myönnä olevani keski-ikäinen. Olen nuori aikuinen, joka odottaa nelikymppisyyttä ja ikäkriisiä.

Kehokriisi on kyllä olemassa. Vähän liiankin pehmeät kurvit ja kaksoisleuka ovat itse aiheutettuja ja torun niistä itseäni kovinkin usein. Naururypyt ovat osa minua ja kertovat söpösti eletyistä vuosista, mutta se kaikki muu.. Roikkuvat silmäluomet, couperosa iho, polvien rikkinäiset nikamat.. Ihmeellisiä näppylöitä, laajenevia luomia, särkevät ranteet, outoja hajuja, tippuvia hiuksia ja hikoilua. Hyi. Kun pysähtyy miettimään kaikkia iän mukana tulleita kehovaivoja, luulee kuolevansa huomenna.

Syntymäpäivänä niihin ei keskitytä. Päiväni alkoi itkulla ja raivon vallassa. Olin päättänyt nukkua pitkään ja herätä hyvin levänneenä ja onnellisena. Kai tuumi muuta. Ulkona satoi ja hän päätti herättää minut kyytiä pummaillen klo 7.45. Kun minä herätän hänet alkuyöstä, on lähellä, etten saa nyrkistä. Aamuisin tilanne on toisin päin. Nyrkeiltä kuitenkin säästyttiin ja ajoin hänet asemalle unenpöpperössä. Kävelin hakemaan kaupasta reilun kilon herneitä, rasian vadelmia, kilon pensasmustikoita ja Omar-pussin. Tein ihanan salaatin ja olen muutaman tunnin työrupeaman jälkeen nauttinut olostani yksin.

Sadepäivä tuli kuin tilauksesta. Tämä heinäkuun tyttö palvoo sadetta ja se tukee päivän melankolista fiilistä. Onnitteluviestejä on tipahdellut puhelimeen ja olen katsonut elokuvan.

 

Tämän ikäisenä syntymäpäivä tosiaan on yksi päivä muiden joukossa. Jotain spesiaalin tuntuista siinä kuitenkin aina on. Kuin uusivuosi, laskenta lähtee alusta. Mahdollisuus elää jälleen vuoden vanhemmaksi. Kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Kasvattaa ja kehittää uraa. Kasvattaa lapsiaan paremmin. Vuoden päästä olen taas viisaampi. Vuoden päästä voin olla kuollut rintasyöpään. Miettikääpä sitä! Vuodet vierii nopeasti, mutta onhan se pitkä aika. Yksi päivä, yksi sekunti voi muuttaa kaiken. Sitä kun alkaa pohtimaan, on nopeasti kehokriisin lisäksi ikäkriisikin täällä.

Päätin, että tänään en halua tavata ketään. Synttärikemut lauantaina toivat ystävät yhteen ja ilta naurattaa edelleen. Kello ruksuttaa sekunteja eteenpäin ja vaikutan olevan hengissä sekunnista toiseen. Ehkä tänään ei tapahdu mitään mullistavaa suuntaan tai toiseen. Saan olla onnellinen, melankolinen mököttäjä, tuijottaa telkkua ja nauttia sadepäivästä kera kermatoffeen.

 

 

11

TOMAATTI – kesän karkki

Voiko tomaatteja syödä liikaa? Löytyykö kohtalotovereita? Onko joku muukin addikti?

Napsin näitä vähintään paketin päivässä. Olen koukussa ja tuumailen jo, voiko tomaateista olla jotain haittaa keholle? Keramiikkakipponi on nykyään tomaattikippo, joka on aamulla täynnä ja illalla tyhjä.

Syön tomaatteja puremalla kannan pois, imen mehut ja mussutan loput suussani Tämä prosessi ärsyttää Kaita valtaisasti. Hän syö kaiken samalla tavalla: laittaa ruoan suuhun, pureskelee sen ja nielee.

 

Minä on nautiskelija. Sulatan suussani suklaapalat, nuolen keksien sisällöt ja imeskelen tomaatit. 

 

Suuni reagoi tomaattien torjunta-aineisiin, koska en useinkaan ”muista” pestä niitä. Imen sisälmyksiini varmasti miljoonat määrät kemikaaleja tomaatin terveellisten ainesten lisäksi. Tai näin kuvittelen. Pitäisi varmasti testata pesemällä tomaatit: reagoiko suuni tomaatteihin vai suoja-aineisiin. En silti pysty lopettamaan ja odotan jo, että pihamaan kolme tomaatin taimea alkavat tuottaa omaa satoa.

Tomaatti on toimiva snacksi, etenkin kun yrittää vähän rajoittaa mussutettavan karkin määrää. Ainut, mikä hävettää tässä miniluumutomaattien maailmassa, on muovijäte. Se on järkyttävää nyt, kun ruokavaliossa on pikkuisten tomaattien lisäksi esimerkiksi pensasmustikat ja viinirypäleet. Tähtään muovipussittomaan elämään (roskapussit lukuun ottamatta), mutta nämä tämän hetken herkut tekevät elämän kovin vaikeaksi. Toivottavasti joku kehittää pian järkevän vaihtoehdon näille miljoonille muovipaketeille, joka ei kuitenkaan nosta tuotteiden hintoja kattoon.

4
Kommentit pois päältä artikkelissa TOMAATTI – kesän karkki

MINDFULNESS – ja pitkä tie

Mindfulness tuli puheeksi terapiassa muutama vuosi sitten. Tein pari harjoitetta ja tunsin itseni dilleksi. En kyennyt keskittymään, ajatukset harhailivat ja koin epäonnistuvani. En vain kykene tähän, oli ajatukseni.

 

Ei ole minun juttuni.

 

Muutaman vuoden aikana, useat ovat nostaneet hengittelyn puheeksi ja erilaiset aplikaatiot ovat keränneet aktiivisia ja vähemmän aktiivisia käyttäjiä miljoonittain. Kaikki haluavat hengittää keskittyneesti. Niin minäkin, mutta en osaa.

Hipsin muutama viikko sitten järvenpääläisen Sini-Maria Tuomivaaran kurssille. Siellä tutustuttiin muutamalla kerralla mindfulnessiin, tehtiin harjoituksia ja analysoitiin niitä. Se oli mielenkiintoista. Sain heti kuulla, että mielen harhailu on ok. En ole epäonnistunut, eikä tässä etsitä täydellistä suoritusta.

 

Ensimmäisen harjoituksen lopussa nukahdin. Rentoutus oli maksimaalinen ja olin väsynyt. Se ei toki ole harjoitusten tarkoitus, mutta en välittänyt.

 

Kurssin tarkoituksena oli testata, voisiko mindfulnessin maailma kiinnostaa enemmänkin, pidemmän kurssin verran. Olin kurssin jälkeen rentoutunut ja hyväntuulinen. Sini-Marian ääni ja läsnäolo rauhoittaa jo itsessään ja hänen positiivisuutensa tarttuu. Ei ole vääriä vastauksia, eikä vääriä tunteita tai tuntemuksia. Miten mieletön harrastus! Josta voisi tulla elämäntapa. Tai ainakin osa sitä.  

Mindfulnessissa on tosiaan tarkoitus keskittyä kehon tuntemuksiin. Pysähtyä hetkeen. Tyhjätä päätä. Ottaa hetki aikaa sille, että miettii miltä tuntuu, kun hengitys virtaa sisään ja lämpimänä ulos sieraimista. Tätä voi tehdä aplikaatioilla itsekseen ja minullakin on puhelimessa Head Space, sekä Calm äpit. Itse kuitenkin nimenomaan tarvitsen laajempaa ohjausta. Haluan keskustella ja käsitellä aiheita siinä heti, muiden kanssa. En vain pääni sisällä.

Sini-Maria myös puhui harjoitusten lisäksi. Hän käsitteli stressiä ja puheenvuoron aikana sain muutamankin oivalluksen. Oletteko esimerkiksi ajatelleet, että stressi on täysin luontainen tila. Kun meitä uhkaa karhu tai deadline, reagoimme. Olen useasti ollut paniikissa, kun muistini on huonontunut. Sini-Maria huomautti, että kun päällä on stressaava tilanne, ei siinä pysty keskittymään päivän ruokaan tai lapsen harrastuksiin. Jos karhu kävelee vastaan, mielesi on tyhjä muista asioista. Muistin huonontuminen stressaavassa elämäntilanteessa on siis täysin luontevaa.

 

Fulnessissa asioita käsitellään armollisesti. Pidän siitä. En ole ääripäiden ystävä ja toisaalta taas rankaisen itseäni helposti. Mindfulness on siis juuri sitä mitä mieleni tarvitsee.

 

Tule messiin ensi syksynä samalle kurssille mun kanssa. Sini-Mari järjestää lokakuun lopusta alkaen Järvenpäässä kahdeksan viikon intensiivikurssin mindfulnessiin ja stressinhallintaan. Siihen kuuluu myös yksi päiväretriitti. Klikkaa lisätietoja Avartuvan sivuilta (30.5 asti alennettu hinta!) ja hyppää hengittämisen maailmaan.

Meidän johdantokurssin lopuksi Sini-Maria luki liikuttavan tekstin, jossa 85-vuotias Nadine Stair on pohtinut elämäänsä sen toisessa päässä ja minun on pakko jakaa se kanssanne.

 

Jos voisin elää elämäni uudelleen

Seuraavalla kerralla haluaisin tehdä enemmän virheitä.

Rentoutuisin, venyttelisin. Olisin hupsumpi kuin olen ollut tällä matkalla.  En ottaisi niin monia asioita vakavasti. Ottaisin enemmän riskejä. Kiipeäisin useammille vuorille ja uisin useammissa joissa. Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja. Joutuisin ehkä enemmän vaikeuksiin, mutta vähemmän kuviteltuihin sellaisiin.

Katsos, olen yksi niitä ihmisiä, jotka elävät järkevästi tunnista toiseen, päivästä toiseen. Oi, on minulla ollut hetkeni ja jos minun pitäisi tehdä kaikki uudestaan, minulla olisi enemmän niitä. Itse asiassa, pyrkisin siihen, että minulla ei olisi mitään muita kuin hetkiä. Hetki toisensa jälkeen, sen sijaan että eläisin joka päivä niin monia vuosia etukäteen.  Olen ollut yksi niistä, jotka eivät koskaan poistu kotoa ilman kuumemittaria, kuumavesipulloa, sadetakkia ja sateenvarjoa. Jos voisin elää kaiken uudelleen, matkustaisin kevyemmin.

Jos voisin elää uudelleen, kulkisin paljasjaloin aikaisemmin keväällä ja myöhemmin syksyllä. Menisin useammin tanssimaan. Pyörisin karusellissa. Poimisin enemmän päivänkakkaroita.

 

Yritetään elää hetkessä.

9

LUKSUSTA (KIDUTUSTA) arjen keskelle

Tein itseni kanssa diilin joskus viime vuonna: saan käydä kerran kuussa hieronnassa, jos käyn puolen tunnin kävelyillä pari kertaa viikossa. Kävin hieronnassa kolme kertaa, kävelemässä ehkä neljä. En yksinkertaisesti voinut mennä hierojalle, olin rikkonut lupauksen ja elin jumiutuneen selkäni kanssa kuukausia ilman hoitoa.

Kävely ja ylipäänsä urheilu on ollut olematonta elämässäni viimeisen vuosikymmenen. Luulitteko, että tilanne on paha? Lisätään soppaan vielä se, että en todellakaan koskaan venyttele. Kannan viisi kiloa painavaa kameraa käsissäni, 20 kiloa painavaa reppua selässäni, istun tietokoneella ja auton ratissa. Olkani vetäytyvät eteenpäin ja päätäni särkee. Osteopaatti sanoi viime vuonna selkäni olevan kuin perunapeltoa.

Minun oli pitänyt varata aika hierojalle jo useamman kuukauden ajan, alkuviikosta sain vihdoin aikaiseksi. Arkeen vähän luksusta! Olen ansainnut tämän! Makasin torstaiaamuna kuvassa olevassa tuolissa ensin vatsallani ja sitten selälläni. Muutaman kerran jäin kiinni siitä, että tunsin kovaa kipua, enkä kertonut siitä hierojalle. Kyllähän ne sen näkee: kroppa jännittyy ja pahimmassa tapauksessa alkaa vetäytyä kauemmas hierojan otteesta. Yritin kestää. Yhtäkkiä en ansaitsekaan arkeeni luksusta: en liiku, en venyttele. Ansaitsen kivun.

Kaikkea ei kuitenkaan onneksi laiteta laiskuuden piikkiin. Minä reagoin kropallani. Kun stressaan; saan itseni usein kiinni siitä, että jännitän hartioitani. Toisinaan jännitän vain leukaluitani ja sen takia olen väittänyt hammaslääkärissä, että minulla on ainakin kymmenen reikää suussa! Ei ollut yhtään ja hammaslääkäri taitavasti kysyi heti ”onko sinulla stressiä?” Paikansimme leuan alueen jäykkyyden ja totesimme minun jännittävän leukaluitani unissanikin.

Näiden syiden varjolla mielestäni hieronnassa on tärkeää käydä. Päänsärky helpotti heti, vaikka olo on paikka paikoin kuin mukiloituneella. Käyn Järvenpäässä toverini Maritan ja hänen siskonsa Kehonhuoltopiste Fix Me:ssä. Heillä klassinenkin hieronta on kaukana hellästä koskettelusta. He spottaavat kuin röntgenkatseella kireät paikat ja mukiloivat niitä vähän enemmän. Fix Me:n henkilökunta on myös pari kertaa naksauttanut yliliikkuvat selkänikamani paikoilleen. Tällä kertaa hoitoa sai myös olkavarret ja rintalihakset. Mikä tunne, kun ranteissa alkaa kiertää veri, mahtavaa! Rintalihakset olivat niin jumissa, että itku meinasi tulla.

Varaan seuraavan ajan kuukauden päähän. Laiskakin ansaitsee rennot (okei, rennommat) lihakset.

 

4
1 2 3 9