Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

terveys

LUKSUSTA (KIDUTUSTA) arjen keskelle

Tein itseni kanssa diilin joskus viime vuonna: saan käydä kerran kuussa hieronnassa, jos käyn puolen tunnin kävelyillä pari kertaa viikossa. Kävin hieronnassa kolme kertaa, kävelemässä ehkä neljä. En yksinkertaisesti voinut mennä hierojalle, olin rikkonut lupauksen ja elin jumiutuneen selkäni kanssa kuukausia ilman hoitoa.

Kävely ja ylipäänsä urheilu on ollut olematonta elämässäni viimeisen vuosikymmenen. Luulitteko, että tilanne on paha? Lisätään soppaan vielä se, että en todellakaan koskaan venyttele. Kannan viisi kiloa painavaa kameraa käsissäni, 20 kiloa painavaa reppua selässäni, istun tietokoneella ja auton ratissa. Olkani vetäytyvät eteenpäin ja päätäni särkee. Osteopaatti sanoi viime vuonna selkäni olevan kuin perunapeltoa.

Minun oli pitänyt varata aika hierojalle jo useamman kuukauden ajan, alkuviikosta sain vihdoin aikaiseksi. Arkeen vähän luksusta! Olen ansainnut tämän! Makasin torstaiaamuna kuvassa olevassa tuolissa ensin vatsallani ja sitten selälläni. Muutaman kerran jäin kiinni siitä, että tunsin kovaa kipua, enkä kertonut siitä hierojalle. Kyllähän ne sen näkee: kroppa jännittyy ja pahimmassa tapauksessa alkaa vetäytyä kauemmas hierojan otteesta. Yritin kestää. Yhtäkkiä en ansaitsekaan arkeeni luksusta: en liiku, en venyttele. Ansaitsen kivun.

Kaikkea ei kuitenkaan onneksi laiteta laiskuuden piikkiin. Minä reagoin kropallani. Kun stressaan; saan itseni usein kiinni siitä, että jännitän hartioitani. Toisinaan jännitän vain leukaluitani ja sen takia olen väittänyt hammaslääkärissä, että minulla on ainakin kymmenen reikää suussa! Ei ollut yhtään ja hammaslääkäri taitavasti kysyi heti ”onko sinulla stressiä?” Paikansimme leuan alueen jäykkyyden ja totesimme minun jännittävän leukaluitani unissanikin.

Näiden syiden varjolla mielestäni hieronnassa on tärkeää käydä. Päänsärky helpotti heti, vaikka olo on paikka paikoin kuin mukiloituneella. Käyn Järvenpäässä toverini Maritan ja hänen siskonsa Kehonhuoltopiste Fix Me:ssä. Heillä klassinenkin hieronta on kaukana hellästä koskettelusta. He spottaavat kuin röntgenkatseella kireät paikat ja mukiloivat niitä vähän enemmän. Fix Me:n henkilökunta on myös pari kertaa naksauttanut yliliikkuvat selkänikamani paikoilleen. Tällä kertaa hoitoa sai myös olkavarret ja rintalihakset. Mikä tunne, kun ranteissa alkaa kiertää veri, mahtavaa! Rintalihakset olivat niin jumissa, että itku meinasi tulla.

Varaan seuraavan ajan kuukauden päähän. Laiskakin ansaitsee rennot (okei, rennommat) lihakset.

 

4

PÄÄMÄÄRÄTÖNTÄ MENOA?

Päämäärätöntä, vai kohti selkeitä päämääriä ja unelmia. Niin tai näin: onko sillä mitään väliä?

Useat kysymykset ovat jälleen kummitelleet mielessäni..

Miten kulutan aikaani ja miksi elän läpi tiistaita jälleen samalla kaavalla? Mitä ihmettä teen tällä elämälläni, entä minkä vuoksi? Mihin olen menossa? Kenen kanssa? Miksi? Onko missään mitään järkeä? Elänkö?

Viime perjantaina minua väsytti. Hyppäsin studiolta autoon, ajoin Prismaan ja ostin 170 eurolla raaka-aineita. Olin kotona puoli kahdeksan illalla ja aloin leipomaan. Esikoiseni täytti viikolla 12 vuotta ja lauantaina meille tuli sukulaisia juhlimaan. Siivosimme ja valmistelimme lauantaina vielä kuusi tuntia ennen juhlia.

Sunnuntaina minua väsytti. Ilma oli kuitenkin upea ja päätimme lähteä käymään mökillä. Sitä ennen maalasin yläkerrassa kaksi tuntia, koska halusin ja se oli ainut väli jolloin ehdin. Mökillä nautimme juhlien jämiä ja yritin siinä ohella tehdä töitä. Mökkiretki kesti kuusi tuntia, mutta minusta tuntui, että koko reissuun meni maksimissaan kaksi tuntia. Aika loppuu kesken. Joka päivä.

Olen miettinyt viime aikoina paljon asioiden priorisointia. Mitkä asiat menevät muiden edelle ja mistä syystä? Miten erotella vapaa-aika ja työ, kun ne usein kulkevat käsi kädessä? Miksi teen jatkuvasti hyväntekeväisyyttä, vaikka tarvitsen työtä josta maksetaa? Miksi omat ”rahattomat” projektit tuntuvat tärkeämmiltä kuin oman yrityksen kasvu? Miksi minun pitää päättää ja ottaa vastuu ihan kaikesta?

Toisinaan on hirmuinen kiire, mutta silti tuntuu, että tarvitsen töitä lisää. Teenkö täten liikaa vääränlaisia töitä? Olen viime aikoina todennut, että tietyllä tavalla kyllä. Se huolestuttaa ja lisää stressiä. Toisaalta asioiden oivaltaminen on aina iso plussa! Usein se kuitenkin luo tilanteen, jolloin pitää tehdä muutoksia. Jos oivaltaa jotain joka viikko, on lopulta isojen muutoksien äärellä ja ne vaativat ekstra-voimavaroja ja sitä aikaa.

Nyt on meneillään suoraan sanottuna paljon. Hamuan silti enemmän. Tarkoituksena on jonain päivänä palkata yritykseeni työntekijöitä. Koen, että sen vuoksi on tehtävä paljon töitä. Perkeleesti. Unelmat ja suunnitelmat eivät ole kirkkaina, eikä niiden tarvitsekaan olla. Ne toteutuvat, muuttuvat ja häviävät matkan varrella. Oli sitten kyse urasta tai arjesta.

Minua kuitenkin ahdistaa hieman juuri tällaiset tiistait jotka kulkevat samaa rataa. Haluan enemmän spontaaniutta ja samaan aikaan tolkkua toimintaan. Toisinaan on kova tarve tuntea elävänsä. Mennä jotain kohti. Saada tarkoitus ja merkitys. Enkä edes uskalla ajatella, että tämä kaikki olisi turhaa! Entä jos kaikki kaatuu? Entä jos sairastun vakavasti? Kuolenko ahdistukseen, kun elin tiistait toisinaan niin tasapaksusti? Miksi ihmisten elämä on usein tylsää ja tasapaksua? Onko järkeä leipoa jos väsyttää? Pitääkö siivota jos on sotkuista? Millainen muisto minusta jää lapsille jos teen töitä illatkin?

Mitä tehdä, kun rakastaa yksinkertaista arkea yhtä paljon kuin tapahtumarikasta elämää?

Sekava kirjoitus, mutta sekava on mielenikin tänä tasapaksuna, mutta vauhdikkaana tiistaina. Tämä oli oksennus johon saa kyllä tarttua. Tarkoitus kuitenkin on jäsennellä tästä selvempiä osioita jatkossa!

PS! Muistakaa osallistua Suomen Blogimedian lukijakyselyyn! Tärkeää infoa meille!

10

KIPU – kuvasarja kipukroonikoista

Oksikodoni, Lyrica, Triptyl, CRPS, TOS… Osaan jo liiankin sujuvasti keskustella lääkkeistä ja syndroomista, tarkentaa oikeassa kohdassa ”Tämä oli opioidi?” Kun kuvattava toteaa eläneensä ajanjaksoja jolloin suihkukin on sattunut, omat arvot asettuvat taas uomiinsa.

Olen kuvannut viime vuodesta alkaen kipukroonikoita ja nyt sohvallani on istunut heistä yhdeksän. Projekti on vielä kesken, tarkoituksena kuvata loput vapaaehtoiset kesään mennessä. Tämä pro bono projektini on sarjassaan neljäs. Tämä on myös ensimmäinen, jossa teksti tulee olemaan todella suuressa osassa. Kirja kohtukuolemista oli valokuvakirja jossa jaettiin myös kokemuksia, mutta kipukroonikot avaavat koko elämänsä. Kuvan rinnalle tulee koko kipupolku.

Krooninen kipu on vaikea tutkittava, siitä on vaikea puhua ja kivun kanssa jatkuvasti pelaavat ihmiset ovatkin parhaita näyttelijöitä. Kun kipu on jatkuvaa, kipukohtaukset yllättävät useita kertoja viikossa ja pahimmillaan vievät kävelykyvyn, on näyteltävä pirteää.

Minun kameran edessä vapaaehtoiset eivät näyttele. Tämä on surullisin kuvasarjani tähän mennessä. Nuorten masennukseen saa apua, lesket löytävät uuden rakkauden ja kohtukuoleman kokevat naiset käsittelevät surunsa, kenties saavat vielä uuden vauvan. Krooninen kipu ei katoa. Koskaan.

Kuvattavat saattavat kulkea läpi haastattelun hyvällä fiiliksellä, useat säästyvät kyyneliltä. Mutta kameran linssin kautta näkyy tuska, suru, väsymys ja kipu.

Kuten muidenkin kuvasarjojeni, koen tämän aiheen tärkeäksi. Kroonisesta kivusta pitää puhua. Lääkäreiden suhtautumisesta, Kipupolista ja byrokratiasta pitää puhua. Totuus on kuitenkin se, että juuri sinä voit sairastua hermosärkyyn ja silloin sinä varmasti haluat, että sinua uskotaan, ymmärretään ja saat apua.

Kuvasarjani kulkee kohti julkisuutta ja julkaisua. Toivon sen saavan aikanaan huomiota jonka se ansaitsee.

 

21
Kommentit pois päältä artikkelissa KIPU – kuvasarja kipukroonikoista

UNELMIEN VIIDAKKO

Terapeuttini pamautti kätensä yhteen ja pyysi tekemään yhteenvedon tästä vuodesta ennen lähtöäni. Kysymys tuli niin äkkiseltään, en oikein saanut kiinni mitä vuoden aikana oli tapahtunut. Muistin käännekohdan, kesäkuun lopun jolloin tapasin Kain. Terapeuttini selasi muistiinpanojaan ja  bongasi, että olimme puhuneet maaliskuussa unelmista.

Terapeuttini luki ääneen listaamani asiat ja ennen kuin ehdin edes ajatella asiaa, hän totesi ”Huomaatko miten moni on käynyt toteen!”

Aika uskomaton fiilis.

Olin listannut unelmikseni muun muassa

– parisuhde
– muutosta työelämään
– taloprojektin edistäminen
– itseni kehittäminen
– opiskelu

Nämä kaikki ovat toteutuneet. Löytyi rakkaus, studio, arkkitehti, opiskelupaikka ja oma pää on oivaltanut asioita ja tehnyt sisäisiä muutoksia, paljon.

Listalla oli myös muutto Helsinkiin. Se oli pitkän tähtäimen suunnitelma. Selkeästi se on silti unelmani, muutama viikko sitten ajelin Helsingin ytimessä ja tunsin piston rinnassani. Ehkä en koskaan astele Punavuorelaisesta asunnosta keskelle kaupungin vilinää.. Unelmani on kylläkin vaihtoehtoinen suunnitelma. Mikäli olisin sinkku kymmenen vuoden päästä, lapset liki aikuisia: saattaisin muuttaa Helsinkiin. Näillä näkymin sitä ei ole tapahtumassa. Toki elämästä ei koskaan tiedä ja on hyvä olla haaveita jotka ei salamana toteudukaan.

Ilman listaa en olisi tajunnut, että hetki sitten minulla oli unelmia ja nyt ne ovat käyneet toteen. Siitä tuli niin hyvä mieli, että taidan panostaa unelmien kirjaamiseen jatkossakin. Toki unelmani olivat melko realistisia, mutta ei noista mikään ole itsestäänselvyys.

Maaliskuussa olin nauttinut tasapainoisemmasta elämästä muutamia kuukausia. En ollut enää järisyttävän ahdistunut tai herkillä ja uskalsin sanoa ääneen ne unelmat jotka koin toteuttamiskelpoisiksi. Monet noista voi laittaa ”tavoitteet” kategorian alle. Unelmoida voi toki paljon suuremmasta ja epätodennäköisemmästä, kuten lottovoitosta. Mutta minun aidot, todelliset unelmat ovat usein melko realistisia. Pidän siitä, että unelmia voi ruksia yli ja sitä kautta huomaa edistyneensä ja elävänsä. Ainoa ongelma on se, että unelmiaan ei näköjään muista. Unelmien arvostus on avainasemassa, jos haluaa tuntea edistyneensä niiden suhteen. Haluan jatkossa tuntea vielä enemmän tätä hyvää fiilistä. Ruokin sitä jatkossa korvamerkitsemällä suunnitelmat. Paperille.

24
Kommentit pois päältä artikkelissa UNELMIEN VIIDAKKO
1 2 3 8