PANOPASTAA PAREMPI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Se on virallista. Meikä on panopastaa parempi! Tai noh, kirjaimellisesti paremi, mutta kuka näitä nyt niin tarkkaa lukee.

Halparuokakirja tuli kauppoihin juuri ja minäkin pääsin lutraamaan tässä projektissa. Natalia ja Alisa kokosivat reseptit, kokkasivat ja kuvasivat. Varmasti myös söivät luomuksensa.  Minä taas kuvasin neitokaiset. Häärittiin pitkin Helsinkiä ja etenkin Natalian sängyssä. Varsin hupaisaa ruokakirjan kuvaamista, täytyy myöntää.

Kirjan taitto on mahti ja kyllähän tuo Tolmatsova ja Wilska kuvata osaavat. Ruokien maut ja reseptien toimivuus ovat minulle täysi mysteeri. Ehdin kirjan julkkareihin viime tipassa ja sain mukaani vain kortsuja ja vibraattorin, enkä päässyt maistamaan kokkailuja. Liikkeellä on kuitenkin huhuja, että panopasta toimii ja muutenkin minulle kelpaa halpa ruoka, joten uskon, että käyttöön tulee. Panopasta taitaa lähteä testiin ensimmäisenä.

Halparuokakirja (No Tofu Publishing, 2017)

1

AMMATINVALINTAKYSYMYS

avk_kansi

 

Yläasteen opinto-ohjaaja kertoi tunneillaan ainoastaan Järvenpään lukiosta. Meille oli tulossa uusi upea lukio, jossa me saisimme opiskella viimeisen lukuvuoden. Eihän nyt Suomen (vai oliko se peräti Pohjoismaiden) hienoimmasta lukiosta voisi kieltäytyä. En kuitenkaan päässyt sinne, vaan jouduin Keravan lukioon.

Lukioon en toki halunnut yhtään, kampaajaksi tai valokuvaajaksi kyllä. Halusin tehdä käsilläni, käytännössä. Yläasteen jälkeisenä kesänä iski paniikki. Selvisi, että olisin voinut hakea myös ammattikouluuun. En ymmärtänyt, lukiohan oli opon mukaan ainoa vaihtoehto! Olin elänyt käsityksessä, että vasta lukion jälkeen pääsisi opiskelemaan ammattiin.

 

Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.55.02 Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.58.43

Ajauduin hakemaan jälkihaussa Keski-Uudenmaan ammattiopistoon ja pääsin sisään. Olimme kiertäneet luokkani kanssa ensimmäisenä koulupäivänä opetuskeittiöt, koulun rantasaunan ja luokkatilat, kun Järvenpään lukion rehtori soitti. Hänellä oli paikka minulle. Kieltäydyin. Olin tullut kotiin. Kokkasin koulussa, olin ravintoloissa työharjoitteluissa ja iskin kiinni työelämään kun kaikki muut ystäväni pänttäsivät matematiikkaa.

Opiskelu oli rentoa ja aloin saamaan todella hyviä numeroita. Korkkasin kiitettäviä, kun matematiikkaa ja fysiikkaa opetettiin käytännössä, esimerkiksi laskemalla ruokahävikkejä. Aloin hahmottamaan asioita, tajusin asiat käytännössä. Lukeminen ei koskaan ollut juttuni, mutta nyt keittiökemia jopa kiinnosti!

 

Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.52.11 Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.57.15 Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.52.41

 

Ensimmäisenä koulupäivänä siis kieltäydyin lukiopaikasta ja samalla myös tiesin, että en tule jäämään kokki/tarjoilijaksi. Valmistuin kuitenkin koulusta huippuarvosanoin ja kesätöiden loppuessa ajauduin Järvenpään kaupungin työttömille nuorille suunnattuun Mediapajaan.

Ohjaajakseni ajautui Taikissa opiskellut nainen, joka avasi minulle Photoshopin salat, kuvasin Mediapajan esitteen ja kuulin, että valokuvausta voi opiskella ammattikoulussa ammattikorkean tai yliopiston sijaan.

 

Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.51.43 Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.58.15 Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.55.47

 

Sain töitä uudelta ABC-asemalta ja jätin Mediapajan kesken. Olin päättänyt, että seuraavana keväänä haen taas opiskelemaan ja halusin tehdä töitä ennen sitä. ABC:llä minusta kuoriutui palvelualojen ammattilainen ja he olisivat halunneet jatkokouluttaa minut esimiestehtäviin. Mutta meikäpä valittiin opiskelemaan valokuvausta 500 hakijan joukosta.

Opiskelin, tein vauvan välissä ja palasin kahden vuoden kuluttua takaisin. Näin harjoitteluni aikana kuukausipalkkalaisten työtä A-lehdillä ja se ahdisti hieman. Olin jo vuosia tiennyt, että haluan tehdä valokuvaajan töitä, kehityin koulussa koko ajan, mutta suunta oli epäselvä. Opintojeni viimeisenä keväänä luokkaamme astui opettajamme vanha opiskelukaveri. Hän kertoi freelancerin työstään ja sen jälkeen tiesin polkuni.

 

Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.56.05 Näyttökuva 2017-01-23 kello 19.56.30

 

Työura on monien sattumusten sarja. En ole missään vaiheessa kokenut suuria paineita työstä, mutta silti tiennyt, että pyrin viihtymistä kohti. Työn pitää olla minulle tärkeää ja henkilökohtaista. Työn pitää olla haastavaa, mutta myös ihanaa. Pitää kokea onnistumisia ja selvitä pompuista.

En ole päättänyt olla valokuvaaja tästä eläkeikään. Voisin olla, ei se siitä ole kiinni. Se on kiinni muuttuvasta maailmasta, tulevaisuudesta. Minun tulevaisuuteni on auki ja tiedän, että polku löytyy varmasti kunhan on avoinna uusille jutuille ja asenne on kohdillaan.

Minä ja ystäväni Anne Ventelä ollaan tehty kirja. Se kertoo työstä ja sen tulevaisuudesta. Se kertoo neljäntoista nuoren aikuisen tarinan ja polun nykyiseen pisteeseen. Se on pirun mielenkiintoinen, liikuttava, hauska ja rohkea! Se on infopläjäys ja tavallaan synninpäästö. Kenenkään ei koskaan tarvitse tietää mikä hänestä tulee isona.

Kirja tulee painosta ensi maanantaina ja nyt siitä on mahdollisuus saada parin viikon ajan koodilla AVK2017 -20%. Osta teinillesi, kummilapsellesi, kaverillesi, itsellesi! On ihan ok olla vähän hukassa ja kirjan kautta tajuaa, että niin ovat kaikki muutkin. Ainakin olleet.

KIRJAN VOI OSTAA TÄÄLTÄ. 
Alekoodin (AVK2017) jälkeen hintaa jää 23,20e (sisältää postikulut Suomeen)
EI PAHA!

12

ETEENPÄIN

Näyttökuva 2016-12-28 kello 17.45.12

Vuonna 2015 loppusyksystä alkoi vahvasti tuntumaan siltä, että en odota vuoden 2016 tuovan elämääni mitään. Eikä se tuonutkaan. Vai toiko?

Summasin jollain aplikaatiolla 2016 vuoden tykätyimmät instakuvat ja kieltämättä viime vuosi näyttää valoisalta ja tapahtumarikkaalta ja niin se olikin. Se ei tuonut toista puoliskoa, mutta se toi paljon muuta. Hyvää ja pahaa. Ennen kaikkea se toi pieniä seikkailuja ja eritoteen sellaisia seikkailuja, joita parisuhteessa oleva ei osaa edes kuvitella.

Oli todella pahoja hetkiä, syviä suruja ja pettymyksiä. Menetin viimeisen isovanhempani, perheessä oli sairauksia ja itsellä valtavaa stressiä ja ahdistusta. Syksyllä aloitin vihdoin matkan itseeni ja pääsin starttaamaan ”urani” psykoterapiassa. Tuumailin, että voisin kertoa teille siitä matkasta, joka on vasta aluillaan, tuonnempana lisää.

2016 oli summattuna melko mitätön, mutta jos sitä alkaa pilkkomaan, vuoden aikana tapahtui paljon. Uusia ihmisiä tuli elämääni, pääsin matkustamaan, nauroin paljon. Perinteisesti itkin surusta ja ilosta. Teimme retkiä, join iloisia kännejä, lauloin paljon, nauroin ja lauloin, itkin ja lauloin. Pussailin lapsiani, kissaani ja nauroimme lasten kanssa ja kissalle. Sain tehdä töitä alkuvuoden takkuilun jälkeen oikein mukavasti. Projekteja alkoi, projekteja saatettiin loppuun. Löysin tiimiini ihanan Lindan, the markkinointi-tyypin ja hän onkin yksi syy jonka vuoksi olen innoissani tästä vuodesta.

Niin. Olen innoissani tästä vuodesta!! Oikeastaan päätin, että tämä on hyvä vuosi. Olen kolunnut kolme paskaa vuotta ja nyt vain päätin, että tästä tehdään toisenlainen. Helppoa se ei varmasti tule olemaan, mutta on aika laajentaa kiikareita. On aika alkaa näkemään asioiden hyvät puolet, koulia pessimismiä kumoon ja fiilistellä. Aika tehdä elämää edistäviä toimintoja, eikä junnata paikallaan.

Katsotaan mitä tästä tulee, mutta mulla on hyvä pöhinä ja todella toivon, että se jatkuu. Pus kaikille!

Ps. Minulla ei ole huimaa instaseuraaja-kuntaa, mutta kuvistani on tykätty viime vuonna liki 50 000 kertaa ja jo sen vuoksi minulla on syy leijua kuukausia. Ihmiset tykkää kätteni jäljestä, sehän on aivammahtavaa!

16

YKSIN RANTALOMALLA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ystäväni ovat parhaillaan Balilla. He olivat olleet kohteessa noin 12 tuntia, kun ensimmäiset blogipostaukset täyttivät somen. Ihailtavaa ja kadehdittavaa. Minä olin matkalla syyskuussa ja eilen tartuin reissukuviin.

Matkani oli erilainen. Olin viikon reissussa täysin yksin. Toki olen ollut työmatkoilla itsekseni, mutta lomamatka on aivan eri juttu. Olin tuumaillut reissuun lähtemistä jo jonkin aikaa, mutta jokin minua pidätteli. Stressasin rahasta, kohteesta ja ajankohdasta. Heinäkuussa aloin olla niin poikki, että päätin lähteä reissuun, no matter what.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiesin täysin mitä halusin matkaltani. Hotelli rannalta, jotta voin maata rannalla ja altaalla helposti stressaamatta, että joku pöllii tavarani kun olen luonnon omissa aalloissa. Halusin hyvän, ilmastoidun hotellin koska olin lähdössä rentouttavalle lepolomalle ja minun piti nukkua yöni hyvin ja turvallisesti. Olen kaukana seikkailevasta reppureissaajasta. Hotellista piti löytyä myös toimiva wifi. Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka paljon saattaisin ahdistua yksin hotellihuoneessa, joten verkon piti vörkkiä!

Halusin maahan jossa en ole ennestään ollut. On satoja kohteita joihin haluaisin vierailulle, mutta tahdon ensin löytää puolisoni tai suunnitella matkan ystäväni kanssa. Niihin kohteisiin ei pidä mennä yksin, ne matkamuistot pitää jakaa toisen kanssa. Aikomuksena oli makoilla altaalla, uida ja lukea. Edes syöminen ei ollut ykkös prioriteettina, eikä kaupungin tarvinnut antaa mitään. Päädyin Kreikkaan, Kreetan Plataniakseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lamaannuin vielä kertaalleen, kun tajusin kuinka hemmetin kallista on matkustaa yksin. Aurinkomatkat ja Finnmatkat tarjosivat hävettävän huonoa palvelua yksin matkustavalle ja lopulta tulosta tuotti Apollomatkat. Löysin avuliaan asiakaspalvelun kautta sopivan kohteen, ylitin matkabudjettini parilla sadalla, mutta löysin kohteen ja neljän tähden hotellin jotka vastasivat kaikkiin odotuksiini.

Kun lentokone nousi ilmaan, tilasin kuohuviiniä ja tapas-lautasen. Kurkin ikkunasta taivaalle ja tirautiin muutamat kyyneleet. Kaipaan sitä toista puoliskoa, mutta olen ylpeä itsestäni, uskallan elää. Lähdin reissuun yksin, jätin kaiken ja vaikka kyse oli vain viikon reissusta, moni ei koskaan tee tätä irtiottoa. Moni ei uskalla, moni ei halua. Minulla olisi ollut parikin mahdollista matkakumppania, mutta minä halusin lähteä yksin. Tämä reissu piti tehdä. Kaipasin lepoa, totaalinollausta ja sen tein.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Söin muutamia kertoja ravintoloissa ja koin pientä ahdistusta kun ihmiset tuijottivat minua, jonka neljän hengen pöytään ei liittynytkään seuralaisia. Siemailin viiniä, tuijottelin ihmisiä ja flirttailin tarjoilijoille. Viinilasin jälkeen en enää välittänyt kyselevistä katseista ja päätin, että kaikki kelaavat minun olevan rohkea itsenäinen nainen, eikä säälittävä yksinäinen muija.

Kreikkalainen ruoka ei tehnyt minuun vaikutusta ja muutaman köykäisen salaatin jälkeen tyydyinkin syömään paljon hotellilla ja nautiskelin iltaisin kaupasta ostettuja antimia huoneessani. Kaipasin päivääni yhden aterian tuhdin hotelliaamiaisen lisäksi ja vaikka useana iltana suunnittelin syöväni kaupungilla, löysin itseni leipäpalan ääreltä huoneesta. Kuumassa ei niin nälätä.

Useat päivät toistivat samaa kaavaa. Aamupala yhdeksältä hotellilla, oman loossin varaaminen altaalta tai penkin varaaminen rannalta. Lukemista, lepoa, rasvailua, juomista. Loppuiltapäivästä lököttelyä ja peseytymistä huoneessa, kuuden aikaan kaupungille. Nukuin melkein joka yö vähintään yhdeksän tuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilmat hellivät, poltin selkäni ja jalkani heti ensimmäisenä päivänä, toki. Aurinkorasvan ja hoitavien aloeverojen levittäminen olikin yksi ärsyttävimmistä asioista joita yksin matkustava kohtaa. Onneksi olen suht venyvää sorttia ja äheltämisen jälkeen löysin kulmat joista sain levitettyä rasvat koko selkään.

Olen viileän ilman ihminen, mutta halusin lomalle lämpimään. Nautin kuumasta kun ei tarvitse tehdä mitään, lapset eivät hötkyile vierellä ja saan pulahdella altaaseen tai mereen kun siltä tuntuu. Meri kuohusi ensimmäiset kaksi päivää aivan älyttömästi, punaiset liput olivat salossa. Kuvaillessani aaltoja, hotellin työntekijä tiesi kertoa tuulen tyyntyvän ja kolmantena päivänä niin tapahtui. Merivesi oli mieletöntä, pitkän tauon jälkeen. Niin lämmintä, niin puhdasta, niin keinuttavaa. Itkin onnenkyyneliä kun tuijottelin ulapalle. Kävin meressä joka päivä.

Pääsin testaamaan myös Apollomatkojen retken viimeisenä iltana, vierailimme Elafonissin vaaleanpunaisella hietikolla. Matkasimme bussilla vuoriston läpi toiselle puolelle saarta, katsoimme auringonlaskun ravintolassa kallion kielekkeellä ja nautimme kreikkalaista perinneruokaa upeissa maisemissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokemus oli voimaannuttava. Tunsin yksinäisyyttä kerran, vaikka olin hotellillani ainut yksin matkustava ihminen. Olin perheiden, nuorien parien ja eläkeläisryhminen ympäröimä. Viihdyin omassa seurassani, luin kaksi kirjaa ja ison kasan lehtiä. Kuuntelin musiikkia ehkä kerran, kävin kaksilla Tinder-treffeillä. Treffejä olisi ollut vaikka joka illaksi, mutta en jaksanut. Halusin olla yksin. Tilasin rannalla kiwi- ja mansikkamargaritoja sekä ranskalaisia. Nauroin useasti ääneen, kun luin Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävää ja taas sain kummaksuvia katseita. En välittänyt!

Matkustin bussilla Haniaan 10 kilometrin päähän, kävelin vanhassa kaupungissa ja söin puiden katveessa. Join complimentary snapsin Rakea viinipullon lisäksi ja lähetin menetetylle elämäni rakkaudelle viestin. Hymyilin paljon, itkin onnesta. En ikävöinyt kotiin. Juttelin pitkään nahkakaupan omistajan kanssa ja silittelin hänen uutta kissanpoikasta. Ostin tuliaisia pojille ja vanhemmilleni. Tuumailin, että Kreikasta ei tule uutta suosikkikohdettani, mutta Santorinille haluan vielä joskus rakkauslomalle.

Viikko oli liian lyhyt aika. Uupumukseni olisi vaatinut aivokuollutta toimintaa ainakin kaksi viikkoa, mutta en valita. Onneksi lähdin , oli joka pennin arvoinen reissu. Näin vuoden lopussa Kreikan meri on häilyvä muisto vain ja sieluni kaipaa uudelle matkalle. Kenties seuraavaksi ystävien voimin.

23

ERITTÄIN HUNAJAISTA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Elokuun alussa me vierailtiin Hunajaista Riikan mökillä. Vettä luvattiin koko viikonlopuksi ja lopulta sitä satoi viisi minuuttia. Meillä oli aivan mahtavat säät, seura oli kylläkin vielä mahtavampaa. Me ollaan Riikan kanssa niin kovin samanlaisia.

Lapset viihtyivät hyvin yhdessä, Siiri ja Aapo ovat kovin saman oloisia. Leevi veneili koko valveillaoloajan, Riikan mukaan soutuvene ei ole koskaan saanut niin kovaa kyytiä. Leevi jopa pesi veneen. Toinen, hieman kylläkin kovaääninen, ajanviete Leevillä oli ruohonleikkuu. Hän istui pädi kädessään koko viikonlopun aikana ehkä viitisen minuuttia. Jengi puuhaili myös kolmisteen juttujaan, kun me kokkailtiin ja turistiin elämästä ja vähän kuolemastakin.

Nukuttiin ihanasti alamökissä, istuttiin yötä myöten terassilla. Nautittiin.

Näemme Riikan kanssa aivan liian harvoin. Elämissämme tapahtuu jatkuvasti isoja juttuja, onneksi välimatkasta huolimatta yhteydenpito toimii puhelimitse. Näitä tyyppejä pitää vaalia. Niitä keiden kanssa jakaa palasen sielua.

8

AKUUTIN HAASTATTELU

Näyttökuva 2016-06-18 kello 0.31.02 Näyttökuva 2016-06-18 kello 0.30.51 Näyttökuva 2016-06-18 kello 0.31.37

 

Ylen Akuutti on tv-ohjelma, mutta tuottaa paljon myös materiaalia pelkästään verkkoon. Muutama viikko sitten sain haastattelupyynnön ja tiistaina istuimme alas toimittaja Mira Pelon kanssa. Syntyi ensimmäinen minusta tehty kirjoitus, jossa ei punakynä viuhunut. En kommentoinut enkä korjannut mitään.

Muutamat höpötykset olisin voinut kenties pitää sisälläni, mutta tämmönen mä olen. Hieman urpo. Naurahdin ääneen kun luin kirjoituksen alusta sanat: Kaisu Jouppi syö lounastaan hitaasti, sukii tummaa kiharapilveään ja puhuu paljon. Juuri näin, haha. Mira nosti keskustelustamme esiin pääpointit ja kirjasta lainattu Sannan tarina kulkee ihanasti koko jutun läpi.

Kurkkikaahan juttu läpi ja tilatkaa Tyhjä syli, mikäli se ei vielä hyllystänne löydy! Sitä saa No Tofu Publishingin verkkokaupasta, sekä kirjakaupoista.

AKUUTIN KIRJOITUS TÄÄLLÄ.

11