Tietoa mainostajalle ›

yhteistyö

SISUSTUS HATTARA

Saartoalan Senja on hyvällä tavalla hullu. Senja meinaa kiertää Suomea ja tulee teidän olohuoneisiin pitämään sisustuskutsuja. Toki jos itse niin haluatte, ei se ihan niin hullu ole!

Entinen Sisustus Orvokki on muotoutumassa uuteen uskoon ja kantaa tästä eteenpäin nimeä Sisustus Hattara. Sekös näihin pastellin sävyisiin tuotteisiin sopiikin! Senjalla on myyntityö hallussa ja halu tuoda kauniita asioita ihmisten koteihin. Ihan kiva agenda, sanoisin.

Meikä kävi Senjan luona noukkimassa muutamia helmiä kotiini ja samalla selvisi, että Hattaran verkkokauppa on avautumassa piakkoin. Sisustuskutsut laajenee kaikkien ulottuville verkkoon, tavallaan. Sama hommahan se ei ole. Kutsut ovat olleet hurjassa suosiossa, eikä ihme. Senjalla on silmää ja aika harva (valitettavasti) pikkupitäjistä käy Helsingin kivijalkakaupoissa, saatika tietää niiden olemassaolosta. Osa taas ei näe kauneutta ennen kuin se tuodaan heidän eteensä ja loput haluavat hypistellä tuotteita ennen ostoa. Silloin verkkokauppa ei palvele. Ellei ole ahkera palauttaja.

Ennen verkkokaupan avautumista kannattaa harkita omien kutsujen pitämistä. Ota ainakin haltuun Hattaran  Instagram, jonka kautta pysyy kartalla Senjan hypyistä ja voipi tuumailla omia kutsuja, kun näkee mitä kaikkea Senjan varastoihin tulee myytäväksi.

Tuotteista sen verran, että suuni loksahti kahdesta syystä auki: halvasta ja kalliista hinnasta. Senjalla on kaikille jotain. Myös niille joilla on IKEA-budjetti. Mutta joukosta löytyy myös niitä arvokkaampia ja harvinaisempia tuotteita.

Mun koriin lähti tällä kertaa mukaan Village Homen matto, Affarin kreisi edullinen kulho, Cilla´sin pirtsakka käsisaippua ja ihanan keraamikko Johanna Ojasen muki. Niitä löytyykin kaapista jo pari.

Minä pidän teidät jatkossakin kartalla Hattaran tekemisistä, lupaan!

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

6

VAI-KØ, PIPOJEN TAIVAS

Moni saattaa tietää kuinka stressaavaa on lähettää lapset khuuleina isälleen ja vastaanottaa heidät takaisin vaatteissa jotka eivät mätsää yhtään yhteen! Hyvä jumala sitä häpeän määrää.

Okei, yhtä monille tämä asia ei näyttäydy ongelmana ja on hyvä, että lapsilla ylipäänsä on vaatteet päällä. Näin esimerkiksi eksäni ajattelee. Mutta onneksi joissain asioissa ei voi minun näkökulmastani kämmätä, ja se on ulkovaatteet. Kun lykkäät syksyllä khuulit myssyt päähän, ne pysyy siinä seuraavaan kevääseen asti.

Meillä päädyttiin tänä vuonna suomalaisen VAI-KØ:n pipoihin. Suurin osa ulkomaalaisista myssyistä (huffit, vanssit, henkkamaukat..) ovat akryylia ja kyllä ne lasten päät ovat suht lämpimänä pitäneet, mutta miksi tyytyä keskinkertaiseen kun voi satsata priimaan!

VAI-KØ:n myssyt ovat jälleen sitä mistä minä pidän eniten; kotimaista ja eettistä. Luomu merinovillasta valmistetut myssyt lämmittävät oikeasti. Merinovilla on luonnon oma superkuitu, joka tehdään erityisen Merino-lampaan villasta. Merino-lampaan villan erottaa muusta villasta sen laaja kirjo jaloja ominaisuuksia: se on tarpeeksi hienolaatuista alusvaatteiden kuiduksi ja silti tarpeeksi kestävää esimerkiksi laadukkaiden pipojen kuiduksi, eikä se koskaan kutise. VAI-KØ:n nettisivuilta löytyy lisää tietoa tuotteiden taustoista.

Silmää miellyttävä ulkomuoto on joillekkin plussaa, minulle se on aivan must. Siitä ei keskustella, eikä ihan ok riitä. VAI-KØ:lla on valikoimassaan jos jonkimoista mallia. Meille kotiutui Kiva 2.0 kahdessa eri värissä, aikuisten koossa. Piposta on myös lasten versio, mutta tykkään tuosta reilummasta Aapolla, pysyy varmuudella korvat kunnolla piilossa talven tuiverruksessa.

Vanhempi vetää vielä lippiksellä, mutta nuoremmalla pipo on jo vedetty syvälle päähän. Villahan on siitäkin kiva materiaali, että se hengittää ja vaikka aurinko lämmittäisi, oma VAI-KØ kannattaa asettaa päähän jo syyskuussa.

Jos sulla tai lapsillasi ei vielä ole omaa VAI-KØa, niin nettikaupasta saa -10% koodilla MUUTAMAHETKI10. Rairai!

10

PIHKA COLLECTION

Pihka. Mikä ihana syy ostaa suomalaista designia.

Täällä on tullut usein selväksi se, että minä rakastan suomalaista designia ja yritän tämän rakkauden tuoda mahdollisuuksien mukaan käytäntöön. Tamperelainen Pihka Collection tekee sen helpoksi upeuksillaan ja käsipuolessani roikkuu jatkossa Iso Armi, tuo vanhalla roosalla sävytetty nahkalaukku.

Pihkan takana seisoo kolme nuorta naista joille laatu ja lähituotanto ovat sydämen asia. Lähituotanto lämmittää minunkin sydäntä. Se, että tietää mistä tuote tulee ja millaisilla käsillä se on valmistettu, tuo valtavan lisäarvon ja myös arvostuksen. Kun panostat laatuun, arvostat ostamaasi tuotetta enemmän. Minun Armini ei ole hylättävissä helposti. Se käytetään loppuun ja kun se on laadukkaista materiaaleista tehty, taidolla ja tiedolla, käyttöikä on pitkä. Näin kulutat järkevästi ja kestävästi.

Oman Armini sisäpuolella oleva nahka on niin pehmeää, että sormenpäitäni kihelmöi joka kerta kun laitan käteni sinne. Armi on täydellinen kooltaan, eli tarpeeksi iso pieni käsilaukku. Se sisältää kolme taskua, joista keskimmäinen on vetoketjullinen. Armi vie käytön vielä pidemmälle, irroitettavan olkahihnan vuoksi Armi muotoutuu myös clutchiksi.

Pihka valmistaa mittatilaustyönä kenkiä, mutta myös valmiita malleja sandaaleista maihareihin. Mallistosta löytyy myös laukkuja, lompakkoa ja koruja. Pihka järjestää päivän mittaisia kenkä- ja laukkukursseja jollaiselle aion ehdottomasti itse osallistua. Onko mitään siistimpää kuin töpsötellä menemään itse tehdyt kengät jalassa.

Nyt teillä on mahdollisuus tehdä unelmista totta hieman edullisemmin; koodilla MUUTAMAHETKI saat Pihkan verkkokaupasta -20% alennuksen. Koodi on voimassa 18.9-1.10.2017.

Suosi siis suomalaista. Suosi käsityöläisiä, taitoa, laatua ja upeaa muotoilua.

TallennaTallenna

8

MUUMIT, MUNKIT JA MONET VUORISTORADAT – KIERROS TAMPEREELLA

Muumit, munkit ja monet vuoristoradat.
Kesä- ja sadepäivä Tampereella vierähtivät iloisesti ja onnellisesti. Lähtöä edeltävänä päivänä olin esitellyt tärkeäksi muodostuneen miehen lapsilleni ja lähdimme nelisteen kunnon perhelarpille, Tampereelle.

Suunnitelmat muuttuivat sään vuoksi vielä päivää ennen, mutta täten saatiin aurinkoa koko Särkkis-päiväksi. Seitsemän tuntia huvipuistossa, akvaariossa, Näsinneulassa ja kotieläinpuistossa eivät riittäneet mihinkään, mutta koimme kaikkea vähän ja kieputtavia laitteita eniten.

Aapo oli haaveillut kahvikupeista jo viikkoja ja Leevi pakotti minut hulluun lintujen korkeudella kieputtavaan HYPE-vuoristorataan. Tein havainnon, että lähes kaikissa Särkänniemen vuoristoradoissa kieputaan pääalaspäin! Särkkiksessä pääsee siis todella testaamaan tasapainoaistinsa toimivuutta, mikäli niin haluaa. Hehkuin Hypen jälkeen tovin, koska Leevi oli selkeästi ylpeä, kun vanha äitee uskaltautui mukaan täysin kreisiin laitteeseen. Aapoa taas jännitti kaikki hurjat laitteet ja hän juoksikin onnellisena possujunasta leppäkerttuihin ja siitä taas kahvikuppeihin.

Viimeisestä Särkkis käynnistäni oli vierähtänyt vuosia ja alue tuntui jännitävän sokkeloiselta. Näin aikuisena osasin arvostaa niemeen rakennetun huvipuiston maisemia enemmän kuin nuorena. Aapo tosin pääsi arvostuksen makuun jo nyt, kuusivuotiaana. Hän huudahti Näsinneulan huipulla hissistä ulos tullessaan ”Herranen aika miten ihanat näkymät!”

Kiiruhdimme pöytävarauksen perässä keskustaan Ravinteli Huberiin, the liharavintolaan. Tämän päivän vähälihaisessa ruokavaliossani oli melkein kreisiä pistellä pihviä poskeen, mutta Huberissa käytettävä suomalainen rotukarja todella maistui laadulta. Saimme eteemme pihvilautasen jossa oli kolmea eri lihalajiketta, sekä monta kuppia erilaisia lisukkeita inkivääri-kurkuista kolmesti paistettuihin ranskiksiin. Leevikin veteli entrecoteeta silmät kiiluen. Nyt täytyy myös kyllä mainita, että sain pitkästä aikaa mielettömän hyvää palvelua. Fiilistellessämme sitä tuumailin kuinka paljon asiakaspalvelulla onkaan vaikutusta. Usein petyn palveluun ja Huber laittoin nyt kyllä rajan korkealle. Ravintelissa tiedettiin kaikki lihasta ja menun kanssa sai tietämätön apua. Hyvällä palvelulla ja ystävällisyydellä saa onnellisia asiakkaita.

Hyvää palvelua saimme myös Sokos Hotel Villassa ja vaikka aamupala viereissä hotelli Tornissa (jonka Moro Skybar on muuten kokemisen arvoinen näköalapaikka ja skumppapullo irtosi parilla kympillä!) oli täynnä ihmisiä, aamupala oli todella monipuolinen ja suomalaiseen makuun ihana: oli kunnon leipää. Hitto miten leipä voikin ulkomailla usein olla niin mautonta. Villassa nukutti ihanasti ja käytävillä pystyi kuvittelemaan kuinka vanhan viljamakasiinin työntekijät ovat siellä vaeltaneet.

Villan kautta pääsi myös viereiseen kauppakeskukseen jossa Leevi pääsi Irti Maasta kiipeilyseinille hyppimään. Ehdoton ykkösvinkki nuorisolle (ja kuulemma viisivuotiaista eläkeläisiin voipi osallistua) sadepäivän varalle! 15 min opastus ja tunnin kiipeily alle 16-vuotiaat 13 euroa! Leevi oli aivan irti ja hikinen!

Sadepäivä alkoi kissakahvila Purnauskiksessa. Sain sieltä niin monta oivaa kuvaa, että palaan kahvilaan myöhemmin omalla postauksella. Kahvilaan on viiden euron sisäänpääsy, mutta kokemus oli etenkin lapsille ainutlaatuinen. Tästä tulee meidän Tampere-visiittien vakkarikohde.

Ajelimme kahvilasta kahvilaan, koska makean hammasta selkeästi kolotti. Kapusimme ensin Pyynikin näkötorniin ja sieltä kiireen vilkkaan alas syömään kuuluisat munkkirinkilät. Munkit ovat priimaa ja todella kuuluisia: näkötornin nettisivuilla munkeille on oma välilehti ja se on listassa jopa ennen itse tornia! Haha! Suurin osa vieraista ei edes käy itse tornissa, vaan tulevat rehellisesti keskelle metsää munkkikahveelle. Sehän soppii!

Sitten olikin uutuden vuoro. Muumimuseo on avattu Tampere-taloon ja Tove Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän pienoismaailmat olivat hieno kokemus. Koin suoranaista kateutta ihmiselle joka jaksaa väkertää ja keksiä materiaaleja joista askarrella miniatyyrejä. Muumimuseo oli mystinen, täynnä tarinoita, taidetta, pelottava taikurinhattu äänineen, hattivatit salamoineen. Omat poikani eivät jaksaneet keskittyä tarinoiden kuunteluun, eivätkä Toven graafikoiden tutkimiseen, mutta löysivät muuta tekemistä. Uskoisin kuitenkin, että rauhallisemmat lapset nauttivat valtavasta kokonaisuudesta ja museossa saa kulumaan tunteja. Lipuilla voi myös seilata edes takaisin neljän tunnin ajan ja käydä välillä vaikka syömässä. Lopulta tuhlasin muumikaupassa kortteihin ja julisteeseen ja tuumailin Tampere-talon Tuhto ravintolassa, että mitä mulle just tapahtui..

Nälkä meille tuli pian uudestaan ja illallinen naposteltiin Pikkubistro Kattilassa. Sade lakkasi ja ruoka maistui. Pyhäjärven haukicevicheä, palsternakkakeittoa nokkoscremellä, paistettua nieriää kimchi-kaalilla ja bataatilla. Lopuksi vielä reissun lopettajaisiksi marjaisat pavlovat. Nieriä oli täydellinen annos, jossa maut kohtasivat kauniisti toisensa. Tyytyväisinä käppäilimme hotellille ja skoolasimme vielä onnistuneelle reissulle.

Kotiinlähdön aikaan kaikki olivat suht loppu, perhelarppi oli vienyt voimat kaikilta. Meidän täytyy pian palata Tampereelle! Kolmas päivä olisi tullut tarpeeseen ihan vain ison kaupungin fiilistelylle. Tampereella on hirmuisesti nähtävää, ensi kerralla uudet kujeet! SE O MORO.

 

Osan palveluista tarjosi Visit Tampere ja lisää linkkejä löytyy osoitteesta http://visittampere.fi 

 

0
1 2 3