Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

yhteistyö

HUIPULLE – seminaarin jälkipyykki

Viime perjantaina noustiin huipulle, tai ainakin hieman ylöspäin yrittäjyydessä.

Puhuja toisensa jälkeen hyppäsi lavalle, tahti oli tiivis ja puhujilla niin paljon mielenkiintoista asiaa, että lähes poikkeuksetta tuntui, jotta esitykset menivät liian nopeasti.

Katja Pasanen puhui tunnetiloista, siitä kuinka paljon meillä on vaikutusvaltaa tunteisiimme ja kuinka paljon ne vaikuttavat meidän tekemisiin. Hän lohkaisi ”fake it ´till you make it!” Kehoitti miettimään omia tavoitteita joka ikinen päivä ja esteiden tullessa kulkemaan vain toista reittiä. Urheiluvalmentajana hän kehoitti tekemään toistoja, pienissä erissä. Jos lähetät joka päivä yhden meilin, se on vuodessa aika monta meiliä.

Roberto Bolomey puhui epäonnistumisesta. Meidän pitäisi iloita niistä hetkistä, jolloin menee päin peppua. Pitää kysyä itseltään mitä jos? Pitää yrittää edetä, ilman yrittämistä epäonnistut varmasti tavalla, josta ei voi edes iloita. Roberto kannusti ajattelemaan laatikon ulkopuolella, älä hylkää mitään ajatusta heti kättelyssä vaan kysy itseltäsi: mitä ajatuksen toteuttaminen vaatii?

Juha Pihkakoski  kannusti ottamaan riskejä digimarkkinoinnissa. Meidän pitäisi olla rohkeita ja ravistella, mutta myös olla valmiita kantamaan vastuu ja ymmärtää jos tulee vastareaktioita. Tässä minulla on paljonkin kehitysaskeleita opittavana. Digimarkkinoinnissa olisi myös tärkeää ottaa mukaan yritykseen ne kanavat joista on hyötyä ja joita ehtii päivittää. Jos yrityksellä on kaikki mahdolliset tilit Pinterestiä myöten, mutta kukaan ei koskaan päivitä niitä, ne ovat kaikki täysin turhia. Ota siis mukaan vain ne mitä tarvitset. Digimarkkinointia ei myöskään lähdetä tekemään yhdeltä istumalta, se pitää suunnitella huolella ja pitkällä tähtäimellä.

Ulla Vilkmanin kanssa sukellettin etätyöhön ja etenkin etäjohtamisen maailmaan. Robotit vie osan töistä, joten Ulla pointtasi, että tärkeimpiä taitoja tulevaisuudessa on muun muassa sosiaaliset taidot, kriittinen ajattelu, kyky soveltaa tietoa uusissa yhteyksissä sekä oppimiskyky ja halu. Etätyö on fiksua ja tulevaisuutta vahvasti. Etätyössä on kuitenkin omat haasteensa, luottamus työnantajan ja -tekijän välillä pitää olla vahva. Se on vastuuta ja vapautta samassa paketissa.

Jaana Villanen on arvo-kouluttaja ja hän kutsui paneelin keskustelemaan kanssaan näistä paljon puhutuista arvoista. Nousi esille, että monet yritykset listaavat vähän eri sanoin samat arvot tiskiin, eikä työntekijät edes tiedä yrityksen arvopohjaa. Pitäisi kysyä MIKSI tehdään niin kuin tehdään ja rakentaa arvot siltä pohjalta. Arvoja pitää noudattaa, kaikkien siivoojaa myöten. Pitäisi miettiä MITEN meidän firma käyttäytyy. Pitäisi olla itsensä, siis työntekijöiden näköiset arvot. Arvojen pitäisi tulla esiin tekemisen kautta joka päivä.

Petri Varis (entinen ammattijääkiekkoilija) puhui unelmista. Hän käski puhumaan itsellesi kauniisti ja uskomaan unelmiin, niistä kun saa voimia. Petri sanoi yhden lauseen, joka osui ja upposi – pelotkin käyvät usein toteen. Pessimistinä tietysti aloin huolestua todella. Kun odotan kaiken menevän huonosti, kun pelkään kaiken menevän huonosti, se ei tee hyvää yhtään millään asteella.

Semmonen savotta. Yrittäjäseminaarista tuli inspiraatiota niin paljon, että pää löi tyhjää kun ajelin kotiin. Sen vuoksi olikin tärkeää, että kynä sauhusi ja muistikirja täyttyi. Kun noihin viisauksiin ja ohjeisiin palaa uudelleen ja uudelleen, tulee niitä toistoja ja niistä tulee lopulta tapa. Koulutukset ja tällaiset seminaarit ovat aina pieni potku ylöspäin, kohti huippua. Näitä seminaareja on ympäri Suomen ja ensi vuonna varmasti uudelleen Helsingin seudulla. Siihen asti yritän tuoda näitä ohjeita käytäntöön.

Ainiin, arvatkaa mitä tuossa ensimmäisessä kuvassa tapahtuu! Me avattiin Nasdaq Helsingin pörssikauppa! Aika kreisi kokemus, sitä hurrauksen määrää.

HUIPULLE YRITYSEMINAARI

 

 

2

RODOS – viikko lomakylässä

Perheloma. Siinä vasta konsepti. 

Heinäkuun alussa Kai antoi minulle melko upean syntymä- ja vuosipäivälahjan. Hän halusi viedä meidät kaikki neljä viikoksi rantalomalle. Olimme haaveilleet reissusta koko alkuvuoden, mutta kun poikien Italian reissussa kesäkuussa oli hitusen viileää ja Aapo ei ollut uinut koko viikkona, oli hirmuinen hinku tarjota heille viikko hellettä ja kasapäin uima-altaita. 

Pyörimme tuskaisina Tjäreborgin sivuilla. Kovin moni oli ostanut matkansa hyvissä ajoin ja koska meillä oli tasan kaksi vaihtoehtoa lähtöpäivälle, aloimme olla epätoivoisia. Vaihtoehtoja oli jokunen, mutta olimme sekä kovin avoimin mielin, että ahtain mielin liikenteessä. Jotkut fasiliteetit olivat aivan sama ja jotkut hyvin tärkeitä.

Tingimme hieman sijainnista ja suunnistimme elokuun alussa kohti Kreikan Rodosta. Meitä odotti Sunwing Kallithea Beach -lomakylä kauppoineen, buffineen, rantoineen ja kera kuuden uima-altaan. Odotukset olivat kovat, odotukset täyttyivät ja jopa ylittyivät.

Me rakastamme uusia kohteita ja kulttuureita. Nyt me majoituimme keskelle ei mitään, omaan maailmaan, joka oli täynnä kaltaisiamme – Pohjoismaista tulleita perheitä. Kallithean alue oli valtava, sesonki oli käynnissä, joten hotellissa oli paljon vieraita. Silti tilaa tuntui aina olevan ja meininki oli rento. Toki lapset kiljuivat ja vanhemmat huusivat, mutta mitäpä muuta sitä tuollaiselta kohteelta voi odottaa. 

Kun osaa sulkea korvat ja uppoutua kirjaan (näin voi tehdä, kun lapset ovat isompia), toisinaan heittäytyä liukumäkeen ja sukeltaa snorkkelit kasvoilla mereen, rantaloma perheille suunnatussa lomakylässä on paratiisi. 

Me hymyilimme. Nautimme siitä, että meillä oli seitsemän aamupalaa, viisi lounasta ja viisi illallista valmiiksi laitettuna. Lomakeskusten All Inclusive -buffat ovat ainakin isoissa hotelleissa something else näinä päivinä. Olen kuullut kauhutarinoita, kuinka joka päivä pöytään kannetaan samat ruoat, vaan ei Kallitheassa. Viimeistään lounaalla saimme lukea ravintolan standista millainen buffet illalla tarjoillaan. Ruoka oli hyvää ja monipuolista. Buffa oli valtava ja se oli sitä aamulla, päivällä ja illalla. Kun oppi tietämään missä on mitäkin, pystyi sukkuloimaan suht kevyesti ihmispaljoudessa.  

Meri oli ihan vieressä. Aapo uskaltautui mereen hienosti ja pääsi sekunnissa yli viime kesän traumasta, jolloin joku poltti rakkulan varpaaseen Kroatiassa heti hänen astuessaan veteen. Hankimme snorkkeleita kaikille ja sukeltelimme meren pohjaa ja kaloja kurkkimaan. Keräsimme kauniita kiviä ja koska Kallithean ranta on poukama, meri oli tyyni ja saatoimme lillua siellä tuntikausia. Vesi oli kirkasta ja lämmintä, joskin kovin suolaista. Se kellutti ja nosti pintaan, kun sukelsi syvälle, saattoi antaa veden nostaa sinut pintaan vaivatta. 

Uima-altaista meille muodostui heti suosikit ja kangistuimme tapoihin varsin nopeasti. Ensimmäisen päivän aikana testasimme kaikki ja loppuviikon valtasimme rantatuolit aina samasta kulmasta ja polskimme samoissa altaissa. Hotelli oli mielettömän siisti ja tyyli oli freesi. Meidän huoneessa oli hyvin varusteltu keittiö ja kävimmekin muutaman kerran lähellä olevissa supermarketeissa ostamassa juomia ja herkkuja huoneeseen. Meillä oli oma patio ja vaikka katselimme hieman kateellisina huoneita omilla uima-altailla, olimme varsin tyytyväisiä huoneeseemme.

Vaikka olimme perhelomalla, olimme todella rentoutuneita palattuamme kotiin. Se johtui fasiliteeteista. Luin lomalla kolme kirjaa, minulla ei ollut tietokonetta mukana, me emme joutuneet miettimään ruokailuja tai siirtymisiä, koska olimme monta päivää vain hotellin alueella, jossa kaikki oli meille laitettu valmiiksi. Piti vain päättää monelta haluaa ruokaa. Jos on varaa matkustaa monta kertaa vuodessa, veisin lapset kerran vuodessa tuollaiselle lomalle. He nauttivat niin vietävästi. Alue tuli tutuksi, he uskalsivat liikkua siellä itsekseen ja Leevi surffasi skeitillä pitkin hotellia. Hän vierailu usein yksin hotellin Mini-Marketissa ja lähti ruokailusta aina edeltä huoneeseen, usein Aapo mukanaan. Aapon rohkeus veden kanssa ja uimataidot kehittyivät jättiaskelein. 

Reissasimme myös saarella hieman. Kävimme kahtena iltana Rodoksen keskustassa taxilla. Se maksoi 8e suunta (2e per peppu), keskusta oli noin neljän kilometrin päässä. Vanha kaupunki on kaunis ja jos olisi ollut hieman viileämpi, olisi uuden kaupungin puolikin kiinnostanut. Tätini ja enoni käyvät joka vuosi Rodoksella, koska siellä tuulee. Siellä todella tuuli, +38 astetta ei tuntunut välillä miltään ja täten altailla viihtyikin todella hyvin. Ahtaissa kaupungeissa päivisin kuitenkin on melko kuuma, sinne ei tuulen vire yletä. 

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kun olimme saaneet ilmiriidan siitä, kuka sitä autoa oikein ajaa, päädyimme lopulta ajamaan molemmat ja vielä oikein innoissamme. Saarella ajaminen oli todella vaivatonta ja mukavaa. Kruisailimme ensin eteläiseen kärkeen ja Prasonisi tarjoili meille erittäin tuulisen rannan, jonka aaltoihin etenkin Leevi rakastui. Sieltä ajoimme kohti Lindosta ja kyljessä sijaitsevaa St. Paul´s Bayta. Sen rantatuoleille ja maisemalle olisi pitänyt varata koko päivä – sykähdyttävän kaunis lokaatio. Valkoinen Lindos oli kuuma kuin kekäle vielä illallakin, mutta reippaasti käppäilimme kujia ja nautimme siellä illallista. Auto kannatti ehdottomasti vuokrata. Saimme hieman seikkailua lomakyläidyllin keskelle. 

Rodos oli ihana! Kreikka on usein ihana. Saimme sitä mitä lähdimme hakemaan ja tuumailimme (harvinaista kyllä) jopa menevämme tuonne joskus uudelleen. Kenties toiselle puolelle saarta, kenties vuokraisimme auton pidemmäksi aikaa. Kenties etsisimme upeita poukamia ja joisimme taas muutaman pullon Mythosta. 

Ensi viikolla otan haltuun Tjäreborgin Instagramin ja jaan sinne otoksia ja vinkkejä reissusta. Klikkaa tili (@tjareborg) haltuun ja pääse matkaamme vielä sitä kautta.

6

KOTKAN SEUDULLA – heppoja ja joogaa

Kävin kurkkaamassa mitä Kotkan seudulle kuuluu!

Viime vuonna roadtrippailimme lasten ja mamman kanssa samoille seuduille, mutta hieman eri maisemiin. Tällä kertaa Visit Kotka & Hamina kutsui vaikuttajat luokseen ja olivat järjestäneet jos jonkinmoista ohjelmaa.

Meitä pidettiin hyvänä ja aloitimme päivän Merimuseo Vellamosta. Näyttelyistä Sex and the Sea kiinnosti ja olikin näyttelynä erittäin mielenkiintoinen! Opin muun muassa sen, että nuo kuvissa esiintyvät posliinikoirat olivat vinkkinä merimiesten vaimojen rakastajille. Kun koira katsoi ikkunalaudalla sisään päin, mies oli kotona. Kun koira katsoi ikkunasta ulos, mies oli merillä. Hienosta videoinstallaatiosta tuli hieman ahdistunut olo, se oli kovin seksistinen, toki tarkoituksella. Merimiehillä toden totta on (tai on ainakin ollut) nainen joka satamassa. Näyttely on kielletty muuten alle 15-vuotiailta. Sen verran pervoa menoa. Höhö.

Koska ennen reissua nössöys iski, valitsin omaksi ohjelmaksi joogan ja hevoskärryajelun. Jooga oli mullistava kokemus. Siitä lisää tuonnempana, luulen että Yin-jooga tulee elämääni pysyvästi. Hevoskärryajelu oli sunnuntaina leppoisa kokemus, mutta kieltämättä vähän harmitti, että en ollut ilmoittautunut kalliolaskeutumiseen. Usein ajattelen, että en uskalla, mutta todellisuudessa olen aika huimapää, muistan sen vain liian myöhään.

Joogasimme Kymijoen rannalla ja meidän ryhmän lisäksi yksi porukka lähti koskilaskuun ja toiset koskiuinnille, jotka järjesti Erämys-Keisarinkosket Oy. Joesta jengi nousi raikkaina ja railakkaina, me joogaajat olimme valaistuneita ja hieman pihalla kaikesta. Tilanteen tasasi nokipannukahvit.

Illaksi saavuimme Harjun Oppimiskeskukseen. Harju on mieletön miljöö, jossa olisi onni opiskella. Valtavilla tiluksilla on heppoja, lampaita ja kymmenittäin omenapuita. Koulurakennuksia on rakennettu esimerkiksi vuonna 1905. Kiersimme hevosella valtaisaa aluetta ympäri ja mietin millaista olisi olla maanviljelijä. Tulin melko pian siihen tulokseen, että olisin aivan liian laiska niihin hommiin. Harju tarjosi meille illallisen päärakennuksessaan. Vasta remontoitu tila toimii muun muassa juhlatilana ja jos mielii upeaa miljöötä Virolahdelta, Harju is the place to be.

Illalla meitä vauhditti kreisi basuuna-bändi, jotka veti muun muassa Despaciton. Peruskamaa. Rantasaunalla nautittiin paikallisen Takatalo & Tompuri Breweryn Kaski oluita ja aion juoda niitä vastedeskin, ihan sen vuoksi, että pääsen käyttämään mahdollisimman usein heidän hashtagiaan #ainaonpantu

Kotkan seudulla on melko mukavasti kaikenlaista ohjelmaa retkeilijöille, perheille ja ryhmille. Sinne vaan, vaikka opiskelemaan heppajuttuja!

4

HUIPULLE – työhön uutta tatsia!

Syksy on uuden alku. Syksyllä on energiaa puskea ja on intoa kehittyä. Kalenterini on täyttynyt erilaisista kursseista, palavereista ja kohtaamisista, joista saan uusia ajatuksia ja virtaa. Huipulle -yritysseminaari on yksi kalenterini odotetuimmista merkinnöistä. Olen käsitellyt paljon omaa hyvinvointia viime vuosina pääni sisällä ja muille puhumalla. Näin yksityisyrittäjänä minun hyvinvointini on yhtäkuin yritykseni hyvinvointi. Huipulle -seminaarin teemana onkin minun ja yritykseni hyvinvointi. Joten let´s go!

Muovaan yritystäni koko ajan ja etsin tapoja voida paremmin ja täten tehdä työtäni paremmin. Vaikka vihaan sanaa ”voimaannuttava”, sitä kuitenkin kurssit ja seminaarit usein ovat. On oma taitonsa jalostaa tarinoita ja asiantuntijuutta, mutta jos otat avoimen mielen ja osaat poimia itsellesi sopivat vinkit, näistä tilaisuuksista voi irrota todella paljon.

Huipulle ei kavuta yksin, mutta useat työskentelevät juurikin yksin. Etenkin tästä syystä on tärkeää verkostoitua ja tavata ihmisiä. Ei ole mitään väliä onko ala sama tai kohtaavatko rekkakuski ja valokuvaaja. Kaikki vertaistuki, ideat ja ajatukset kirkastavat ja parhaillaan keventävät omaa mieltä. Huipulle-seminaari on nimenomaan keskisuurille firmoille ja pienyrittäjille, heille joilla ei ole konsultteja arjessa apunaan.

Tämä seminaari on siitä erikoinen, että se ei ole kertaluontoinen, vaan useat paikkakunnat vastaanottavat heidät ja täten kaikilla on mahdollisuus päästä huipulle, ihan kotikonnuilla. Puhujat, workshopit ja paneelit vaihtelevat paikkakunnittain. Kiertue jatkuu ensi vuonna ja tulevia paikkoja on muun muassa Tampere, Jyväskylä, Pori..

Itse olen osallistumassa 14.9 Helsingin seminaariin, jossa kiikarissani on Kompuroinnista korkeuksiin jossa unohdetaan pelot ja Juha Pihkakosken stoorit digimarkkinoinnista. Workshopissa käsitellään ”sata kättelyä”, eli osaatko kääntää kohtaamiset kaupaksi. Siinä, jos jossain, on minulla (the ikuinen vähättelijä) tekemistä. Näiden lisäksi on interaktiivista paneelia ja useita puhujia. Lisäinfoa löytyy TÄÄLTÄ

 

 

Seminaari lupaa konkreettisia, helposti käyttöön otettavia työkaluja, ajatusmalleja ja vinkkejä, jotka voi ottaa käyttöön heti seuraavana päivänä. Huipulle -tapahtuma lupaa rentoa fiilistä ja se oli minun sisäänheitto lauseeni. En kestä pönötystä. Myös lippujen hinta on erittäin kohtuullinen. Usein päivän kursseista revitään usein satoja euroja ja seminaari on niin kattava, että on varmasti sijoituksen arvoinen.

Jos innostut tulemaan Helsingin seminaariin Radisson Blu Seasideen (klo 8-14), heitä viestillä somessa, niin kohdataan ja tuumaillaan yhdessä miten tehdään omasta mielestä, yrityksestä ja maailmasta parempia. 

Alekoodilla YOUNGE18 sinä ja tiimisi saatte liput nuorten yrittäjien etuhinnalla 60e (+alv) sunnuntaihin 2.9 asti. Tule!

 

 

3
1 2 3 6